Yhteystiedot

Eeva-Maria Maijala
em.maijala@gmail.com
puh. 050 512 0529

Uutiset

15.4.2019Eeva-Maria Maijalan työ eduskunnassa päättyiLue lisää »24.1.2019Maijala jätti kirjallisen kysymyksen liharuokien harhaanjohtavasta markkinoinnistaLue lisää »18.1.2019Maijala tyytyväinen ahmanpyynnin jatkumiseenLue lisää »

Vuosi sitten en päässyt Posiolle, nyt menen

Perjantai 19.2.2016 klo 20:35

Olen huomenna, lauantaina 20.2., menossa Posion koulukeskuksessa pidettäville Posion messuille, ja olen siellä koko päivän. Messuilla on erilaisten järjestöjen ja yhteisöjen väkeä kertomassa toiminnastaan, myymässä tuotteitaan jne. – myös Keskustalla on siellä oma pöytä. Toivon tapaavani mahdollisimman paljon posiolaisia ja saavani hyviä evästyksiä työhöni.

Nykyään kansanedustaja tietysti pitää paljon yhteyttä vaalipiirinsä ihmisiin mm. Internetin ja sosiaalisen median välityksellä. Paikan päällä kohdaten syntyvät kuitenkin yleensä parhaimmat vuorovaikutustilanteet. Eduskuntareppuuni olen saanut parhaat eväät kentältä, ihmisten kanssa keskustellessani ja heidän antaessaan minulle ideoita ja kannustusta työhön tai kertoessaan kohtaamistaan yhteiskunnallisista epäkohdista. Lappilaiset ovat suorapuheista väkeä ja uskaltavat antaa myös kritiikkiä, hyvä niin!

Kun tulin ensimmäisen kerran valituksi eduskuntaan, monet kyselivät, että näkyyköhän sinua täällä enää maakunnassa sen jälkeen, jos pääset sinne Arkadianmäelle? Kysymys oli aivan oikeutettu. Olen parhaani mukaan pyrkinyt käymään tapaamassa kaikkien lapin kuntien asukkaita pienimpiä kyliä myöten sekä tutustumassa yritysten ja kunnallishallintojen toimintaa.

Vuosi sitten olin myös lähdössä Posion messuille. Elettiin lähestyvien eduskuntavaalien aikaa. Edellisenä päivänä olin osallistunut Sodankylässä Koparakeittojuhlille. Tapasin paljon ihmisiä ja monet ilmoittautuivat mukaan vaalikampanjaani, tunnelma oli innostunut. Matkani Posiolle pysähtyi kuitenkin tuolloin varhaisena sunnuntaiaamuna kotini lattialle, kun sain yhtäkkiä aivoinfarktin ilman mitään ennakko-oireita tai aikaisempaa sairastelua. Onneksi puolisoni oli jo hereillä ja soitti apua.

Pelastushelikopteri ei päässyt hakemaan minua lentokentän sumuolosuhteiden vuoksi, vaan minut siirrettiin ambulanssilla 215 km matka kotoani Savukosken Nousulta Rovaniemelle keskussairaalaan. Olin koko ajan tajuissani, mutta liikkuminen ja puhuminenkin lamaantuivat. Olin sairaalassa kymmenen päivää ja toipuminen lähti käyntiin, kun voimakkaiden oireitten syy, verisuonitukos aivorungossa, löytyi. Vaikka vaalikampanjaa en voinut käydä aivan suunnitellussa tahdissa, niin tulin valituksi uudelleen ja äänimääränikin kasvoi yli 800 ääntä. Tähän vaikutti varmasti se, että olin koko vaalikauden ajan kiertänyt ympäri maakuntaa ja pitänyt yhteyttä ihmisiin.

Lääkärit ovat arvioineet, että hyvä peruskunto mahdollisti nopean toipumisen. Hyvä kunto ei siis estänyt vakavaa sairaskohtausta, mutta sen ansiosta onnistuin kuntoutumaan pian takaisin työkuntoiseksi. Edelleenkin siis sanon – osallistutaan Suomen suurimpiin säästötalkoisiin, liikutaan!

Vaikka toivuin lopulta hyvin ja eduskuntatyöni on jatkunut, niin minulla jäi harmittamaan, etten päässyt Posion messuille, jonne olin luvannut tulla. Nyt otan vahingon takaisin – ja huomenna tavataan Posion messuilla!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalipiiri, Lappi, maakunta, äänestäjät, aivoinfarkti

Vaalilain uudistamisesta

Keskiviikko 17.6.2015 klo 16:28

Eduskunnassa käsiteltiin eilen viime kaudella lepäämään jätettyä esitystä perustuslain muuttamiseksi siten, että vaalipiirien määrän ala- ja ylärajoja muutettaisiin. Nykyisessä perustuslaissa säädetään vaalipiirien määräksi 12—18 ja esityksen jälkeen määrä olisi 9—12.

Esitetty perustuslain muutos tulee mielestäni hylätä.

Olen aiemminkin vastustanut liian suurten vaalipiirien synnyttämistä ja kannattanut nykyisen äänestystavan säilyttämistä, riippumatta siitä, onko oma puolueeni ollut hallituksessa vai oppositiossa. Vaalitapa on demokratiassa niin suuri asia, ettei siitä tule päättää kulloistenkin poliittisten voimasuhteiden mukaan, vaan ainoastaan erittäin laajan yhteisymmärryksen pohjalta.

Kataisen hallituksen alkuperäinen tavoite oli laskea vaalipiirien minimimäärä kuuteen. Jos tällainen muutos olisi hyväksytty, olisi eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä voitu sitten koko maa jakaa kuuteen jättiläisvaalipiiriin. Tästä tavoitteesta luovuttiin ja päädyttiin esittämää vaalipiirimääriin väliä 9-12, sekin ilman laajaa hyväksyntää. Perustuslain muutosta tulee onneksi käsitellä kaksilla eri valtiopäivillä.

Ennen vaaleja, maaliskuun 9. päivänä, perustuslakivaliokunnan tuolloinen puheenjohtaja Johannes Koskinenkin myönsi puheenvuorossaan, että kompromissimalli rajoilla 9-13 tai 9-14 olisi voinut tulla helpommin hyväksytyksi kuin hallituksen esittämä. Tuolloisen hallituksen esittämä ylärajahan on nyt voimassa oleva alaraja. Esim. Uudenmaan suuren vaalipiirin jakaminen merkitsisi sitä, että joku toinen vaalipiiri olisi samalla pakko yhdistää.

Olen ennenkin kertonut oman vaalipiirini välimatkoista. Kun vaalikiertueella tai vaalien välillä haluan tavata väkeä ympäri vaalipiiriä, tulee kotoani matkaa menopaluuna esim. Utsjoen Nuorgamiin 970 kilometrin ajomatka ja Enontekiön Kilpisjärvelle 952 kilometrin ajomatka – enkä asu edes vaalipiirini etelälaidalla! Samalla tavalla tulee erittäin pitkät matkat myöskin Kemiin, Simoon, Pelloon, eri puolille Lappia. Molemmissa paikoissa ja kaikissa näissä olen muuten käynyt tilaisuuksia silti järjestämässä mahdollisimman usein, vähintään kerran vuodessa. Ajan vuosittain turhankin paljon. Ajan poliittiseen työhön liittyen kymmeniätuhansia kilometrejä Lapissa. En toivo tosiaankaan, että yhä useampi kansanedustaja joutuu samaan tilanteeseen ja käyttämään huomattavan osan työajastansa tien päällä olemiseen. Tärkeintä olisi saada kohdata äänestäjiä ja tuntea kunnolla koko vaalipiiri. 

Maakuntien edustajan on tunnettava alueensa olosuhteet. Toimiva yhteiskuntajärjestys edellyttää, että ihmiset voivat luottaa edustajiensa asiantuntemukseen heidän kotiseutunsa tilanteesta ja tapahtumista. Vaalipiirien maantieteellisen koon kasvattaminen ei tätä edistä. 

Eduskunnan alkutaipaleella oli muuten pohjoisimman Lapin olosuhteille erityinen tilanne. Silloin haluttiin muuten varmistaa se, että synnyinkotikuntani Sodankylä ja eräät muut kaikkein pohjoisimmat Suomen kunnat muodostivat oman vaalipiirinsä, josta valittiin vain yksi kansanedustaja. Tästä luovuttiin vasta 1930-luvun lopulla, jolloin kulkuyhteyksien Lapissa katsottiin parantuneen niin hyvin, että voitiin tehdä yksi Lapin vaalipiiri. Alueen tuntemus ja edustuksellisuus oli tärkeintä. Sen pitäisi olla nyttenkin tärkeätä. 

Ymmärrän hyvin sen huolen, jota esimerkiksi kristillisdemokraatit ovat kantaneet. Jos pienpuolueella on tasainen kannatus ympäri maata, muttei kovin suuri kannatus missään, niin se on vaarassa jäädä hyvin aliedustetuksi tai jopa pudota kokonaan. Tasauspaikkajärjestelmä voisi tuoda ratkaisua tähän ongelmaan. Toisaalta meidän järjestelmäämme ajatus kansanedustajasta, joka ei edusta mitään yksittäistä vaalipiiriä, voisi tuntua aika vieraalta, joten en kannata sitä. 

Perussuomalaisten nousu 12 vuodessa yhden kansanedustajan puolueesta eduskunnan toiseksi suurimmaksi puolueeksi osoittaa senkin, että kyllä pienikin puolue voi kasvaa ja läpi tullaan, jos vain kannatusta riittää. 

Kansainvälisestikin verrattuna poliittinen järjestelmämme on vakaa ja vaalitapamme on säilynyt pääosin samanlaisena koko eduskunnan historian ajan.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on osavaltioiden sisällä joskus pyritty vääntelemään vaalipiirien rajoja sen mukaan, miten on kulloisessakin tilanteessa arveltu löydettävän rajojen sisälle haluttu poliittinen enemmistö. Tämän johdosta vaalipiirien rajat ovat voineet muodostua hyvinkin hullunkurisen näköisiksi. Vastikään Britanniassa käytiin parlamenttivaalit, joissa Konservatiivit saivat suurvoiton. Siellä olevan enemmistövaalitavan johdosta voivat ääni- ja paikkaosuudet olla hyvinkin kaukana toisistaan. Esim. edellinen hallituspuolue, Liberaalidemokraatit, saivat 7,9 %:n ääniosuudella vain 8 parlamenttipaikkaa ja Itsenäisyyspuolue 12,6 %:n ääniosuudella vain yhden paikan! Sen sijaan Skotlannin alueella menestynyt Kansallispuolue sai peräti 56 paikkaa parlamenttiin, vaikka sen valtakunnallinen kannatus oli vain 4,7 %.

Näitäkin suuria maita pidetään silti demokratioina, joten ei meidän kannata Suomessa tehdä tästä vaalipiirikysymyksestä liian suurta ongelmaa.

Eduskuntakeskustelussa tuotiin esille aikanaan Suomeen kannatettu vaalialuemalli, jota on kutsuttu myös tasauspaikkajärjestelmäksi. On hyvä, että viime vaalikaudella siitä luovuttiin. Esim. vuoden 2011 vaaleissa se olisi tuonut tuloksen, että Lapista olisi tullut valituksi kristillisdemokraattien edustaja, joka sai Lapista vain 500 ääntä, ja puolue sai vaalipiiristä 1,6 % äänistä. Onko tämä todellisuudessa demokratiaa? Parempi, että Lapista tuli sellaisia edustajia valituksi, jotka edustavat laajemmin lappilaisten tukea ja voivat toimia kyseisen alueen edustajina. 

Alueellisuus korostui eduskuntakeskustelussa erittäin hyvin. Täällä eduskunnassa me kaikki Lapin kansanedustajat kokoonnumme säännöllisesti, keskustelemme, mikä on Lapille olennaista ja tärkeää sillä hetkellä. Samaa tiedän, että myös monen muunkin alueen kansanedustajat kokoontuvat keskenään ja keskustelevat oman alueensa tilanteesta.

Kun yhteistyötä yli puoluerajojen tehdään, niin uskon, että myös vaalipiirissä eduskuntapaikkaa vaille jääneet puolueet voivat saada äänensä kuuluviin vaalipiirissä. Miten sitten pystyvät nämä todella pienten puolueitten edustajat esiintymään ja tuomaan oman äänensä kuuluviin, niin ainakin meillä Lapissa on hyviä esimerkkejä siitä, miten eri puolueitten, muun muassa vihreitten edustajat ovat mukana kunnanvaltuustoissa, ovat kuntayhtymissä, Lapin liiton hallituksessa ja valtuustossa ja kaikissa näissä toiminnoissa hyvin aktiivisesti, saavat äänensä kuuluviin sitä kautta. Sitä kautta myös me kansanedustajat saamme heidänkin näkemyksiään tietoomme ja tarvittaessa tänne tuotua, ja olemme varmasti tuoneetkin näiden pientenkin puolueitten edustajien ääniä ja heidän esityksiään tänne suureen saliin keskusteluun. 

Omalta osaltani olen myös kokenut sen, että kyse on eduskuntavaaleissa yllättävän paljon myös henkilövaalista. Varsinkin jos äänestäjälle oman kulmakunnan tuntemus tai joidenkin alueen tärkeiden elinkeinojen tuntemus painaa äänestyspäätöstä tehtäessä. Ainakin minua sanoi äänestäneensä moni muutoin vasemmistoliittolainen tai jopa kokoomuslainen, koska he ovat toivoneet Lapista heille mieluisan edunvalvojan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eduskuntavaalit, vaalipiirit, vaalilaki

Vaalipiirijaon muutoksesta

Keskiviikko 4.6.2014 klo 9:40

Eilen eduskunnassa käsiteltiin perustuslain muuttamista siten, että vaalipiirejä voitaisiin yhdistellä nykyistä enemmän. Perustuslain muuttamisen täytyy tulla kyseeseen vain äärimmäisen harvoissa tapauksissa. Löytyykö käsillä olevalle muutosesitykselle todella riittävät perustelut? Ei mielestäni.

Perustuslain muutos merkitsisi valtakirjan antamista seuraaville hallituksille yhdistää vaalipiirejä vielä lisää, tällä kaudella toteutettujen yhdistämisten lisäksi. Sitä ennen vaalipiirit pysyivät suunnilleen samanlaisina 50 vuoden ajan. Eikö vaalipiirijako kannattaisi pitää vakaana ja ryhtyä muutoksiin vain äärimmäisen harvoin? Halutaanko Suomen mullistamista tällä vaalikaudella eletyn keskittämispolitiikan hengessä jatkaa vielä seuraavallakin vaalikaudella?

Jos muuttoliike maamme sisällä yhä jatkuu, niin ratkaisu tasaisempien vaalipiirien muodostamiseksi ei voi olla yksinomaan vaalipiirien yhdistäminen. Joskus niitä on voitava pilkkoakin. Siksi vaalipiirien enimmäismäärän alentaminen ei ole paras ratkaisu mahdolliseen ongelmaan.

Tällä vaalikaudella yhdistettiin Itä-Suomen vaalipiirit. Ensimmäiset eduskuntavaalit ovat näitten osalta edessä vasta vuoden päästä, ja vähintä on se, että seuraavissa vaaleissa haettaisiin kokemusta ja katsottaisiin, miten nämä vaalit onnistuvat. Jos se koetaan epäonnistuneeksi asiaksi, niin kyllä eduskunnalla pitää olla niitten jälkeen mahdollisuus pilkkoa nämä vaalipiirit takaisin. Mutta hallitus pyrkii omalla esityksellään keskittämislinjan vakiinnuttamiseen siten, ettei pienempiä yksiköitä enää pystytä ottamaan käyttöön eikä palautua takaisin aikaisempaan systeemiin ja järjestelmään.

Arvoisa puhemies! Olosuhteet vaalipiireissä ovat hyvin erilaisia. Täällä Helsingissä voi kansanedustaja kulkea raitiovaunulla tai paikallisbussilla koko vaalipiirin päästä päähän. Minulla sen sijaan kestää reilut 6 tuntia ilman taukoja ajaa kotoani Nuorgamin kylään pitämään puhetilaisuutta. Enkä edes asu vaalipiirini eteläosassa vaan aika lailla keskellä. On hyvä, että hallituksen esityksessä on huomioitu Lapin erityisolosuhteet. Samoja harvaan asuttujen alueitten haasteita, mitä meillä Lapissa kohdataan, esiintyy kuitenkin myös esimerkiksi Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, vaikkeivät välimatkat siellä ihan yhtä suuria olekaan. Jatkuva paine vaalipiirien suurentamiseen ei ole siis hyväksi sinnekään.

Muutosta perustellaan suhteellisuuden lisäämisellä. Vaalijärjestelmämme puitteissa suhteellisuus toteutuu kuitenkin nyt jo melko hyvin. Kansainvälisesti vertailtuna erittäinkin hyvin, ja samalla olemme voineet taata kattavan alueellisuuden. Myös vaaliliittojen salliminen on helpottanut pienten puolueiden mahdollisuuksia saada edustajansa läpi.

Meillä Suomessa ei ole myöskään esimerkiksi äänikynnystä käytössä. Hyvä niin. Esimerkiksi Saksassa äänikynnys merkitsi sitä, että viime valtiopäivävaaleissa Vaihtoehto Saksalle -puolue jäi kokonaan ilman paikkoja, vaikka sen ääniosuus oli suurempi kuin meillä RKP:n tai kristillisdemokraattien ääniosuus viime eduskuntavaaleissa.

Ja lopuksi: Kannattaa muistaa, että vaikka onkin tärkeätä huolehtia, ettei vaalijärjestelmä sorsi liikaa pieniä, niin kyllä pientenkin listoilta läpi tullaan, jos kannatusta löytyy. Viime eduskuntavaaleissa "jytkytulos" osoitti tämän ja kertoo, että kyllä meidän vaalijärjestelmämme toimii ja antaa mahdollisuuden suuriinkin muutoksiin, jos tarvetta ja tilannetta näyttää olevan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalipiirit, eduskuntavaalit, perustuslaki

Vaalipiiriuudistuksesta

Torstai 28.2.2013 klo 23:27

Tiistaina 26.2. käsiteltiin Eduskunnassa hallituksen esitystä vaalilain muuttamisesta. Esitys koski ensisijaisesti Itä-Suomen vaalipiirejä. Neljä vaalipiiriä on tarkoitus yhdistää kahdeksi. Lakiesityksellä on kuitenkin niin suuri periaatteellinen merkitys, että lappilaisenakin halusin tuoda näkökulmia asiaan. 

Esitystä on perusteltu suhteellisuuden parantamisella. Väkiluvun vähentyessä vaalipiirit ovat pienentyneet, niistä valitaan vähemmän edustajia, piilevä äänikynnys kasvaa ja pienempien puolueiden on vaikea saada omia edustajiaan läpi.

Tähän hallituksen esitykseen liittyy kuitenkin monia ongelmakohtia, jotka on syytä ottaa vakavasti. Toivon, että myös hallituspuolueiden kansanedustajat pohtivat niitä syvällisesti ja ovat valmiita muutoksiin vielä eduskunnassa

Vaalilainsäädäntöä koskevat asiat tulisi valmistella parlamentaarisesti, yli hallitus-oppositio rajojen, ja pyrkiä löytämään mahdollisimman laaja yhteisymmärrys. Onhan koko kansaa koskevasta asiasta kysymys. Jos vaalilainsäädäntöön tehdään muita kuin teknillisluontoisia muutoksia, niin helposti voi herätä kysymys – onko esitysten motiivina vallassa olevien puolueiden asemien parantaminen tulevissa vaaleissa?

Nykyisen perustuslain esitöissä todetaan, että vaalipiirijaon on turvattava paitsi poliittinen suhteellisuus niin myös alueellinen edustavuus. Mikä arvo annetaan alueille? Suuremmat yksiköt ja keskittäminenkö takaavat toimivuuden? Ensin vahvat peruskunnat, sitten vahvat perusvaalipiirit? Aivan kuin olisin kuullut tätä ennekin viime aikoina!

Jos Itä-Suomen alueella halutaan suhteellisuutta parantaa, niin eikö tämä tulisi tehdä muuallakin maassa? Seuraava looginen askel olisi vaalipiirien yhdistäminen muuallakin. Ja toden totta – tämä on jo hallituksen seuraava tavoite: muuttaa perustuslakia niin, että vaalipiirien minimimäärä pudotettaisiin kahdestatoista kuuteen. Tien päässä haisee jo selvästi keskittämispolitiikan henki. Se, että vaalipiirejä vähennetään niin, että kauempana todellinen vaikuttamisen mahdollisuus heikkenee entisestään.

Tässä vaalipiirien kasvamisessa pitäisi huomioida äänestäjien yhdenvertaisuus. Kun vaalipiiri kasvaa, ei kansanedustajilla ole mitään mahdollisuutta mennä kohtaamaan äänestäjiä sillä tavalla kuin kansanedustajan pitäisi olla maakunnassa ja ns. kentällä. Onko todellakin tarkoitus se, että kansanedustajan aika ja rahat kulutetaan tien päällä, ettei voi olla kansalaisten tykönä?

Minä jos joku tiedän, mitä tämä tien päällä oleminen on. Vaalipiirini alueella Utsjoella kun käyn kotoani mutkan, niin se on 900 kilometriä. Enontekiöllä 700 km, Pellossa 700 km, Torniossa 700 km reissu. No Rovaniemellä se on vain reilu 400 kilometriä. Sallassa ei ole kuin vähän yli 100 kilometriä, kun käy päivän reissun.

Minä en toivo todellakaan, että muut joutuvat tähän tilanteeseen. Mitä jos nyt tässä tilanteessa annetaan pahalle pikkusormi – seuraavaksi on edessä uusi vaalipiiriuudistus, jossa pienin vaalipiiri on Lappi. Miten sille käy jatkossa? Tullaanko meidät yhdistämään Ouluun? Millainen vaalipiiri siitä tulisi – puolen Suomen kokoinen!

Viime hallituskaudella esitettiin Vihreiden voimakkaasti ajamaa vaalialuemallia. Esitys oli jopa juristille vaikeasti hahmotettavissa ja olisi merkinnyt todella radikaalia muutosta sata vuotta meillä toimineeseen malliin. Jopa niin suuressa määrin, että alueen kannatusjakauma ei olisi määrännyt puolueiden paikkajakoa, vaan toisten vaalipiirien äänestäjät olisivat tähän voineet vaikuttaa. Eduskuntavaaleihin olisi asetettu meille vieras äänikynnys ja vaaliliitot olisi kielletty.

Väen väheneminen vaalipiireistä toki heikentää jossain määrin kokonaisuuden suhteellisuutta. Mutta vaalipiirien väkivaltainen yhdistäminen alueen oloihin nähden epäsopiviksi ei ole kestävä ratkaisu.

Eikä pidä unohtaa sitäkään, että jos kannatusta todella alueella on, niin pienemmästäkin vaalipiiristä mennään läpi pienen puolueen listalta. Perussuomalaisten vaalivoitto viime eduskuntavaaleissa on tästä erinomainen esimerkki. Jos kannatusta on, niin läpi mennään.

Kansainvälisesti vertailtaessa, esim. toisiin Euroopan maihin, ei meillä ole syytä pitää omaa järjestelmäämme kovin epäsuhteellisena. Englannissa on käytössä enemmistövaali, jokaisesta vaalipiiristä valitaan vain yksi kansanedustaja. Viime vaaleissa Liberaalidemokraatit saivat 23,0 % äänistä, mutta vain 8,8 % paikoista. Italiassa ja Kreikassa voittanut puolue tai vaaliliitto saa aina automaattisesti joukon ylimääräisiä paikkoja parlamenttiin, mikä pienentää joskus rajustikin muiden puolueiden edustusta. Esimerkiksi äskettäin käydyissä Italian vaaleissa eniten ääniä saaneen vasemmistokoalition ja toiseksi tulleen Silvio Berlusconin vaaliliiton kannatuksen välinen ero oli alle puoli prosenttiyksikköä. Silti vasemmistokoalitio on saamassa parlamenttiin 55 % paikoista ja Berlusconin vaaliliitto alle 20 %.

Sanotaan meikäläisen järjestelmän suosivan suuria puolueita. No, Ruotsissa taas on käytössä 4 %:n äänikynnys. Jos se olisi ollut käytössä meillä, olisi Timo Soini jäänyt nousematta eduskuntaan vuonna 2003 ja olisiko Perussuomalaisia nyt olemassakaan? Kristillisdemokraatit saivat vuonna 1991 kahdeksan paikkaa ja pääsivät hallitukseen, mutta äänikynnyksen vuoksi eivät olisi saaneet ainoatakaan paikkaa. Ensimmäiset Vihreät olisivat jääneet valitsematta eduskuntaan vuonna 1983.

Meidän ei kannata siis liikaa kauhistella oman järjestelmämme puutteita. Miettikää, millaisen muutoksen Suomi on käynyt vuodesta 1906 lähtien. Ja pääpiirteissään samanlainen vaalijärjestelmä silti edelleen toimii!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalilaki, vaalipiirit