Yhteystiedot

Eeva-Maria Maijala
em.maijala@gmail.com
puh. 050 512 0529

Uutiset

15.4.2019Eeva-Maria Maijalan työ eduskunnassa päättyiLue lisää »24.1.2019Maijala jätti kirjallisen kysymyksen liharuokien harhaanjohtavasta markkinoinnistaLue lisää »18.1.2019Maijala tyytyväinen ahmanpyynnin jatkumiseenLue lisää »

Vaalilain muutos

Tiistai 8.3.2016 klo 14:47

Tänään eduskunnassa käsiteltiin vaalilain muutosesitystä.Tehty esitys vaalitoimitukseen osallistuvien henkilöiden esteellisyyden tiukemmasta sääntelystä on kannatettava. Nykyistä sääntelyä ei ole koettu riittäväksi ja siitä on myös eri paikkakunnilla voitu tehdä erilaisia sovellutuksia. Demokraattisessa järjestelmässä vaalitoimitus on lähestulkoon pyhä asia. Siksi sitä koskevan sääntelynkin tulee olla mahdollisimman tarkkarajaista.

Samalla pitää muistaa, että monet nyt pois jäävät vaalilautakuntien jäsenet ovat tehneet kenties vuosikymmentenkin ajan hyvää, pyyteetöntä työtä. Kyse ei ole epäluottamuksesta heitä kohtaan. Vaalitoiminnassa vain ei enää riitä, että toimitaan puolueettomasti, vaan sen on myös näytettävä siltä.

Myös kirkon puolella on seurakuntavaalien osalta pohdittu näitä samoja kysymyksiä. On punnittu esim. sitä, että jos esteellisyys määritellään kovin laajaksi, niin pienissä seurakunnissa voi olla vaikeata löytää vaalitoimitsijoita. Samoin vaalilautakuntia valittaessa voi tulla ongelmaksi se, että valintavaiheessa henkilö ei vielä tiedä, lähteekö hän ehdokkaaksi tuleviin vaaleihin.

Eräs huomionarvoinen seikka on myös se, että vaalitoimitsijoina olevat ehdokkaat ovat saaneet eräänlaista ilmaista mainosta istumalla äänestyspaikoilla. Etenkin esim. ostoskeskuksissa ennakkoäänestyspaikoilla istuvat toimitsijat ovat voineet tahtomattaankin esiintyä itsensä mainoksina. Olen kuullut esim. tapauksen, jossa muuan alkoholia nauttinut herra meni äänestämään ja totesi itsekseen, mutta verrattain kuuluvalla äänellä kopissa eräästä ehdokkaana olleesta naisvirkailijasta – ”Tuossapa oli komia emäntä, sitä minä taidan äänestää.”

Vaalilain muutoksen jälkeenkin toki epäeettisesti toimivat ehdokkaat voivat esim. kuljettaa äänestämään sellaisia ihmisiä, joiden ymmärrys äänestyksen merkityksestä on jonkun sairauden vuoksi alentunut. Kuitenkin, kun he eivät saa nyt mennä sinne äänestyskoppiin mukaan, niin se ehkä jonkun verran ehkäisee tällaista menettelyä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalilaki, äänestys, vaalilautakunnat

Vaalilain uudistamisesta

Keskiviikko 17.6.2015 klo 16:28

Eduskunnassa käsiteltiin eilen viime kaudella lepäämään jätettyä esitystä perustuslain muuttamiseksi siten, että vaalipiirien määrän ala- ja ylärajoja muutettaisiin. Nykyisessä perustuslaissa säädetään vaalipiirien määräksi 12—18 ja esityksen jälkeen määrä olisi 9—12.

Esitetty perustuslain muutos tulee mielestäni hylätä.

Olen aiemminkin vastustanut liian suurten vaalipiirien synnyttämistä ja kannattanut nykyisen äänestystavan säilyttämistä, riippumatta siitä, onko oma puolueeni ollut hallituksessa vai oppositiossa. Vaalitapa on demokratiassa niin suuri asia, ettei siitä tule päättää kulloistenkin poliittisten voimasuhteiden mukaan, vaan ainoastaan erittäin laajan yhteisymmärryksen pohjalta.

Kataisen hallituksen alkuperäinen tavoite oli laskea vaalipiirien minimimäärä kuuteen. Jos tällainen muutos olisi hyväksytty, olisi eduskunnan yksinkertaisella enemmistöllä voitu sitten koko maa jakaa kuuteen jättiläisvaalipiiriin. Tästä tavoitteesta luovuttiin ja päädyttiin esittämää vaalipiirimääriin väliä 9-12, sekin ilman laajaa hyväksyntää. Perustuslain muutosta tulee onneksi käsitellä kaksilla eri valtiopäivillä.

Ennen vaaleja, maaliskuun 9. päivänä, perustuslakivaliokunnan tuolloinen puheenjohtaja Johannes Koskinenkin myönsi puheenvuorossaan, että kompromissimalli rajoilla 9-13 tai 9-14 olisi voinut tulla helpommin hyväksytyksi kuin hallituksen esittämä. Tuolloisen hallituksen esittämä ylärajahan on nyt voimassa oleva alaraja. Esim. Uudenmaan suuren vaalipiirin jakaminen merkitsisi sitä, että joku toinen vaalipiiri olisi samalla pakko yhdistää.

Olen ennenkin kertonut oman vaalipiirini välimatkoista. Kun vaalikiertueella tai vaalien välillä haluan tavata väkeä ympäri vaalipiiriä, tulee kotoani matkaa menopaluuna esim. Utsjoen Nuorgamiin 970 kilometrin ajomatka ja Enontekiön Kilpisjärvelle 952 kilometrin ajomatka – enkä asu edes vaalipiirini etelälaidalla! Samalla tavalla tulee erittäin pitkät matkat myöskin Kemiin, Simoon, Pelloon, eri puolille Lappia. Molemmissa paikoissa ja kaikissa näissä olen muuten käynyt tilaisuuksia silti järjestämässä mahdollisimman usein, vähintään kerran vuodessa. Ajan vuosittain turhankin paljon. Ajan poliittiseen työhön liittyen kymmeniätuhansia kilometrejä Lapissa. En toivo tosiaankaan, että yhä useampi kansanedustaja joutuu samaan tilanteeseen ja käyttämään huomattavan osan työajastansa tien päällä olemiseen. Tärkeintä olisi saada kohdata äänestäjiä ja tuntea kunnolla koko vaalipiiri. 

Maakuntien edustajan on tunnettava alueensa olosuhteet. Toimiva yhteiskuntajärjestys edellyttää, että ihmiset voivat luottaa edustajiensa asiantuntemukseen heidän kotiseutunsa tilanteesta ja tapahtumista. Vaalipiirien maantieteellisen koon kasvattaminen ei tätä edistä. 

Eduskunnan alkutaipaleella oli muuten pohjoisimman Lapin olosuhteille erityinen tilanne. Silloin haluttiin muuten varmistaa se, että synnyinkotikuntani Sodankylä ja eräät muut kaikkein pohjoisimmat Suomen kunnat muodostivat oman vaalipiirinsä, josta valittiin vain yksi kansanedustaja. Tästä luovuttiin vasta 1930-luvun lopulla, jolloin kulkuyhteyksien Lapissa katsottiin parantuneen niin hyvin, että voitiin tehdä yksi Lapin vaalipiiri. Alueen tuntemus ja edustuksellisuus oli tärkeintä. Sen pitäisi olla nyttenkin tärkeätä. 

Ymmärrän hyvin sen huolen, jota esimerkiksi kristillisdemokraatit ovat kantaneet. Jos pienpuolueella on tasainen kannatus ympäri maata, muttei kovin suuri kannatus missään, niin se on vaarassa jäädä hyvin aliedustetuksi tai jopa pudota kokonaan. Tasauspaikkajärjestelmä voisi tuoda ratkaisua tähän ongelmaan. Toisaalta meidän järjestelmäämme ajatus kansanedustajasta, joka ei edusta mitään yksittäistä vaalipiiriä, voisi tuntua aika vieraalta, joten en kannata sitä. 

Perussuomalaisten nousu 12 vuodessa yhden kansanedustajan puolueesta eduskunnan toiseksi suurimmaksi puolueeksi osoittaa senkin, että kyllä pienikin puolue voi kasvaa ja läpi tullaan, jos vain kannatusta riittää. 

Kansainvälisestikin verrattuna poliittinen järjestelmämme on vakaa ja vaalitapamme on säilynyt pääosin samanlaisena koko eduskunnan historian ajan.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on osavaltioiden sisällä joskus pyritty vääntelemään vaalipiirien rajoja sen mukaan, miten on kulloisessakin tilanteessa arveltu löydettävän rajojen sisälle haluttu poliittinen enemmistö. Tämän johdosta vaalipiirien rajat ovat voineet muodostua hyvinkin hullunkurisen näköisiksi. Vastikään Britanniassa käytiin parlamenttivaalit, joissa Konservatiivit saivat suurvoiton. Siellä olevan enemmistövaalitavan johdosta voivat ääni- ja paikkaosuudet olla hyvinkin kaukana toisistaan. Esim. edellinen hallituspuolue, Liberaalidemokraatit, saivat 7,9 %:n ääniosuudella vain 8 parlamenttipaikkaa ja Itsenäisyyspuolue 12,6 %:n ääniosuudella vain yhden paikan! Sen sijaan Skotlannin alueella menestynyt Kansallispuolue sai peräti 56 paikkaa parlamenttiin, vaikka sen valtakunnallinen kannatus oli vain 4,7 %.

Näitäkin suuria maita pidetään silti demokratioina, joten ei meidän kannata Suomessa tehdä tästä vaalipiirikysymyksestä liian suurta ongelmaa.

Eduskuntakeskustelussa tuotiin esille aikanaan Suomeen kannatettu vaalialuemalli, jota on kutsuttu myös tasauspaikkajärjestelmäksi. On hyvä, että viime vaalikaudella siitä luovuttiin. Esim. vuoden 2011 vaaleissa se olisi tuonut tuloksen, että Lapista olisi tullut valituksi kristillisdemokraattien edustaja, joka sai Lapista vain 500 ääntä, ja puolue sai vaalipiiristä 1,6 % äänistä. Onko tämä todellisuudessa demokratiaa? Parempi, että Lapista tuli sellaisia edustajia valituksi, jotka edustavat laajemmin lappilaisten tukea ja voivat toimia kyseisen alueen edustajina. 

Alueellisuus korostui eduskuntakeskustelussa erittäin hyvin. Täällä eduskunnassa me kaikki Lapin kansanedustajat kokoonnumme säännöllisesti, keskustelemme, mikä on Lapille olennaista ja tärkeää sillä hetkellä. Samaa tiedän, että myös monen muunkin alueen kansanedustajat kokoontuvat keskenään ja keskustelevat oman alueensa tilanteesta.

Kun yhteistyötä yli puoluerajojen tehdään, niin uskon, että myös vaalipiirissä eduskuntapaikkaa vaille jääneet puolueet voivat saada äänensä kuuluviin vaalipiirissä. Miten sitten pystyvät nämä todella pienten puolueitten edustajat esiintymään ja tuomaan oman äänensä kuuluviin, niin ainakin meillä Lapissa on hyviä esimerkkejä siitä, miten eri puolueitten, muun muassa vihreitten edustajat ovat mukana kunnanvaltuustoissa, ovat kuntayhtymissä, Lapin liiton hallituksessa ja valtuustossa ja kaikissa näissä toiminnoissa hyvin aktiivisesti, saavat äänensä kuuluviin sitä kautta. Sitä kautta myös me kansanedustajat saamme heidänkin näkemyksiään tietoomme ja tarvittaessa tänne tuotua, ja olemme varmasti tuoneetkin näiden pientenkin puolueitten edustajien ääniä ja heidän esityksiään tänne suureen saliin keskusteluun. 

Omalta osaltani olen myös kokenut sen, että kyse on eduskuntavaaleissa yllättävän paljon myös henkilövaalista. Varsinkin jos äänestäjälle oman kulmakunnan tuntemus tai joidenkin alueen tärkeiden elinkeinojen tuntemus painaa äänestyspäätöstä tehtäessä. Ainakin minua sanoi äänestäneensä moni muutoin vasemmistoliittolainen tai jopa kokoomuslainen, koska he ovat toivoneet Lapista heille mieluisan edunvalvojan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eduskuntavaalit, vaalipiirit, vaalilaki

Vaalipiiriuudistuksesta

Torstai 28.2.2013 klo 23:27

Tiistaina 26.2. käsiteltiin Eduskunnassa hallituksen esitystä vaalilain muuttamisesta. Esitys koski ensisijaisesti Itä-Suomen vaalipiirejä. Neljä vaalipiiriä on tarkoitus yhdistää kahdeksi. Lakiesityksellä on kuitenkin niin suuri periaatteellinen merkitys, että lappilaisenakin halusin tuoda näkökulmia asiaan. 

Esitystä on perusteltu suhteellisuuden parantamisella. Väkiluvun vähentyessä vaalipiirit ovat pienentyneet, niistä valitaan vähemmän edustajia, piilevä äänikynnys kasvaa ja pienempien puolueiden on vaikea saada omia edustajiaan läpi.

Tähän hallituksen esitykseen liittyy kuitenkin monia ongelmakohtia, jotka on syytä ottaa vakavasti. Toivon, että myös hallituspuolueiden kansanedustajat pohtivat niitä syvällisesti ja ovat valmiita muutoksiin vielä eduskunnassa

Vaalilainsäädäntöä koskevat asiat tulisi valmistella parlamentaarisesti, yli hallitus-oppositio rajojen, ja pyrkiä löytämään mahdollisimman laaja yhteisymmärrys. Onhan koko kansaa koskevasta asiasta kysymys. Jos vaalilainsäädäntöön tehdään muita kuin teknillisluontoisia muutoksia, niin helposti voi herätä kysymys – onko esitysten motiivina vallassa olevien puolueiden asemien parantaminen tulevissa vaaleissa?

Nykyisen perustuslain esitöissä todetaan, että vaalipiirijaon on turvattava paitsi poliittinen suhteellisuus niin myös alueellinen edustavuus. Mikä arvo annetaan alueille? Suuremmat yksiköt ja keskittäminenkö takaavat toimivuuden? Ensin vahvat peruskunnat, sitten vahvat perusvaalipiirit? Aivan kuin olisin kuullut tätä ennekin viime aikoina!

Jos Itä-Suomen alueella halutaan suhteellisuutta parantaa, niin eikö tämä tulisi tehdä muuallakin maassa? Seuraava looginen askel olisi vaalipiirien yhdistäminen muuallakin. Ja toden totta – tämä on jo hallituksen seuraava tavoite: muuttaa perustuslakia niin, että vaalipiirien minimimäärä pudotettaisiin kahdestatoista kuuteen. Tien päässä haisee jo selvästi keskittämispolitiikan henki. Se, että vaalipiirejä vähennetään niin, että kauempana todellinen vaikuttamisen mahdollisuus heikkenee entisestään.

Tässä vaalipiirien kasvamisessa pitäisi huomioida äänestäjien yhdenvertaisuus. Kun vaalipiiri kasvaa, ei kansanedustajilla ole mitään mahdollisuutta mennä kohtaamaan äänestäjiä sillä tavalla kuin kansanedustajan pitäisi olla maakunnassa ja ns. kentällä. Onko todellakin tarkoitus se, että kansanedustajan aika ja rahat kulutetaan tien päällä, ettei voi olla kansalaisten tykönä?

Minä jos joku tiedän, mitä tämä tien päällä oleminen on. Vaalipiirini alueella Utsjoella kun käyn kotoani mutkan, niin se on 900 kilometriä. Enontekiöllä 700 km, Pellossa 700 km, Torniossa 700 km reissu. No Rovaniemellä se on vain reilu 400 kilometriä. Sallassa ei ole kuin vähän yli 100 kilometriä, kun käy päivän reissun.

Minä en toivo todellakaan, että muut joutuvat tähän tilanteeseen. Mitä jos nyt tässä tilanteessa annetaan pahalle pikkusormi – seuraavaksi on edessä uusi vaalipiiriuudistus, jossa pienin vaalipiiri on Lappi. Miten sille käy jatkossa? Tullaanko meidät yhdistämään Ouluun? Millainen vaalipiiri siitä tulisi – puolen Suomen kokoinen!

Viime hallituskaudella esitettiin Vihreiden voimakkaasti ajamaa vaalialuemallia. Esitys oli jopa juristille vaikeasti hahmotettavissa ja olisi merkinnyt todella radikaalia muutosta sata vuotta meillä toimineeseen malliin. Jopa niin suuressa määrin, että alueen kannatusjakauma ei olisi määrännyt puolueiden paikkajakoa, vaan toisten vaalipiirien äänestäjät olisivat tähän voineet vaikuttaa. Eduskuntavaaleihin olisi asetettu meille vieras äänikynnys ja vaaliliitot olisi kielletty.

Väen väheneminen vaalipiireistä toki heikentää jossain määrin kokonaisuuden suhteellisuutta. Mutta vaalipiirien väkivaltainen yhdistäminen alueen oloihin nähden epäsopiviksi ei ole kestävä ratkaisu.

Eikä pidä unohtaa sitäkään, että jos kannatusta todella alueella on, niin pienemmästäkin vaalipiiristä mennään läpi pienen puolueen listalta. Perussuomalaisten vaalivoitto viime eduskuntavaaleissa on tästä erinomainen esimerkki. Jos kannatusta on, niin läpi mennään.

Kansainvälisesti vertailtaessa, esim. toisiin Euroopan maihin, ei meillä ole syytä pitää omaa järjestelmäämme kovin epäsuhteellisena. Englannissa on käytössä enemmistövaali, jokaisesta vaalipiiristä valitaan vain yksi kansanedustaja. Viime vaaleissa Liberaalidemokraatit saivat 23,0 % äänistä, mutta vain 8,8 % paikoista. Italiassa ja Kreikassa voittanut puolue tai vaaliliitto saa aina automaattisesti joukon ylimääräisiä paikkoja parlamenttiin, mikä pienentää joskus rajustikin muiden puolueiden edustusta. Esimerkiksi äskettäin käydyissä Italian vaaleissa eniten ääniä saaneen vasemmistokoalition ja toiseksi tulleen Silvio Berlusconin vaaliliiton kannatuksen välinen ero oli alle puoli prosenttiyksikköä. Silti vasemmistokoalitio on saamassa parlamenttiin 55 % paikoista ja Berlusconin vaaliliitto alle 20 %.

Sanotaan meikäläisen järjestelmän suosivan suuria puolueita. No, Ruotsissa taas on käytössä 4 %:n äänikynnys. Jos se olisi ollut käytössä meillä, olisi Timo Soini jäänyt nousematta eduskuntaan vuonna 2003 ja olisiko Perussuomalaisia nyt olemassakaan? Kristillisdemokraatit saivat vuonna 1991 kahdeksan paikkaa ja pääsivät hallitukseen, mutta äänikynnyksen vuoksi eivät olisi saaneet ainoatakaan paikkaa. Ensimmäiset Vihreät olisivat jääneet valitsematta eduskuntaan vuonna 1983.

Meidän ei kannata siis liikaa kauhistella oman järjestelmämme puutteita. Miettikää, millaisen muutoksen Suomi on käynyt vuodesta 1906 lähtien. Ja pääpiirteissään samanlainen vaalijärjestelmä silti edelleen toimii!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalilaki, vaalipiirit

Vaalilain muutokseseta

Perjantai 16.9.2011 klo 11:00

Vaalilain muutoksesta Valmistelin puheenvuoron allaolevan mukaisesti, mutta äänihuuleni tekivät jokavuotiset tenänsä ja puheeni pihisee taas muutaman päivän. Pitäisi opetella puhumaan flunssaisena, etten menettäisi ääntäni niin helposti. Heikkouteni ovat äänihuulet. Esitin loppujen lopuksi ääneni pihinän vuoksi vain tummennetun tekstin, mutta tässä valmisteltu puheenvuoro kokonaisuudessaan. Onneksi näyttää siltä, että lakia ei tulla vahvistamaan, mutta mitä uuteen lakiin sitten tuleekaan? Saa nähdä - töitä pitää tehdä sen eteen, että alueemme edustus on sellainen kuin lappilaiset haluavat.

Arvoisa puhemies!

Tässä esitetty laki vaalilain muuttamiseksi on kyllä sellaista tekstiä, että juristinkin on se luettava aika monta kertaa voidakseen lausua asiasta jotakin valistuneesti.

On hyvä, että hallitusohjelman liitteessä on sovittu tämän uudistuksen peruuttamisesta. Tosin uuden esityksen valmistelu tulisi toteuttaa sellaisen parlamentaarisen työryhmän pohjalta, johon myös oppositiopuolueille varataan edustus.

Vihreät lähtivät ajamaan vaalilain uudistusta, kun Tarja Cronberg putosi eduskunnasta vuoden 2007 vaaleissa. Mutta oliko tämä nyt kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna niin suuri yhteiskunnallinen ongelma, että sen takia täytyisi romuttaa koko eduskuntavaalihistoriamme ajan vallinnut kantava periaate. Nimittäin se periaate, että vaalipiirin äänestäjät saavat itse vaaleissa päättää, kenet he valitsevat edustajakseen. Ja että vaalipiirin kansanedustajat valitaan vaalipiirin poliittisten voimasuhteiden mukaan.

Uuden vaalilain 125 c § ja 125 d § merkitsisivät sitä, että toisissa vaalipiireissä annetuilla äänillä vaikutettaisiin jopa ratkaisevasti siihen, ketkä toisista vaalipiireistä tulevat valituksi. Äänestäjä ei voisi tietää, keiden hyväksi hänen äänensä loppujen lopuksi menisi.

Esimerkiksi omassa vaalipiirissäni Lapissa keväinen vaalitulos olisi muodostunut sellaiseksi, että meiltä olisi valittu eduskuntaan ehdokas, jonka ehdokaslista sai vaalipiirissä 1,6 %:n kannatuksen ja joka sai henkilökohtaisesti vähän yli 500 ääntä.

Vaalipiiriä on edustettava oikeudenmukaisessa suhteessa siten, että vaalipiirin äänestäjien tahto toteutuu. Kuinka kirkkain silmin voidaan puhua kansan valitsemista edustajista, jos vaalipiiristä tulee valituksi edustajia sellaisilta listoilta, joiden vaalipiirissä saama luottamus on lähellä nollaa.

Vaalilain uudistusta on perusteltu pienten puolueiden oikeuksilla. Mutta monin tavoin tämä uudistus haittaisi myös pienten puolueiden asemaa. Vaaliliitot kiellettäisiin ja äänikynnys estäisi melko tehokkaasti uusien ryhmittymien pääsyn eduskuntaan.

Hallitusohjelman liitteeseen kirjatuista lähtökohdista totean, että Suomen oloihin sopivaksi havaittu d'Hontin laskentatavan pitäminen voimassa on perusteltua. Mutta toivon, että vaalipiirien yhdistämisissä ollaan varovaisia. Edustajan on tunnettava vaalipiirinsä olosuhteet, sillä hän on koko vaalipiirin eikä vain yhden kulmakunnan edustaja. Maantieteellisesti kovin suuret vaalipiirit eivät ole tarkoituksenmukaisia.

5 kommenttia . Avainsanat: vaalilaki