Yhteystiedot

Eeva-Maria Maijala
em.maijala@gmail.com
puh. 050 512 0529

Uutiset

15.4.2019Eeva-Maria Maijalan työ eduskunnassa päättyiLue lisää »24.1.2019Maijala jätti kirjallisen kysymyksen liharuokien harhaanjohtavasta markkinoinnistaLue lisää »18.1.2019Maijala tyytyväinen ahmanpyynnin jatkumiseenLue lisää »

Vanhustenhoidosta

Torstai 31.1.2019 klo 19:23

Viime päivinä julkisuuteen esiin tuodut kaameat tapaukset vanhustenhoidon ongelmista ovat järkyttäneet varmasti kaikkia suomalaisia. Tapaukset ovat luultavasti vain jäävuoren huippu. Tämän maan meille rakentaneet Suomen kunniakansalaiset joutuvat heitteille viimeisinä elinvuosinaan, jolloin tarvitsevat hyvää hoitoa ja hoivaa. Se on sydäntäsärkevää. 

On kysytty, onko sopivaa ”politikoida” näillä murhenäytelmillä. Mutta kyllähän poliitikoilla ja puolueilla on suuri vastuu siitä, miten Suomen vanhustenhoito toimii. Olisi perin outoa, jos näistä asioista ei saisi keskustella. Virheet on myönnettävä. Pahimmillaan kyse on laittomuuksista, jos vanhukset ovat jääneet heitteille. Jokainen tapaus on otettava vakavasti. Tapahtuneita ei voi kuitata kevyesti. Pelkkä valvontaan viittaaminen ei auta. Järjestelmässä on nyt vikaa. 

Toinen asia on kokonaan se, että kuinka paljon puoluepolitiikkaa ilmi tulleilla tragedioilla kannattaa tehdä. On helppo pistää kaikki istuvan hallituksen syyksi, vaikka kuntien nykyiseen ahdinkoon syy on monien hallituskausien tulosta. Vasemmistopuolueiden yhteydet yksityiseen terveysbisnekseen ovat myös tulleet julkisuuteen. 

Sote-mallia voi syyttää yksityistämisen edistämisestä, mutta kaikki kuntien ulkoistamiset ja yksityistämiset on tähän saakka tehty kuitenkin ilman hallituksen sote-mallia. Tarkoitushan on nimenomaan saada tämä sote-palveluiden yksityistäminen edes jonkinlaiseen hallintaan. Ja myös julkisella puolella on paljastunut silloin tällöin todella räikeitäkin väärinkäytöksiä ja laiminlyöntejä sote-palveluiden parissa, myös vanhustenhoidossa.

Samalla on myös tunnustettava, että viime vuosina yhteiskunnassamme ovat lisääntyneet näkemykset, että kun palveluita yhtiöitetään tai yksityistetään, niin ne automaattisesti paranevat. Mutta eihän se niin ole. Myös meidän keskustalaisten kannattaa vakavasti tarkastella, olemmeko antaneet liikaa bisnes-ajattelulle periksi? Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa julkisen vallan vastuu peruspalveluista on ehdoton. Entä onko voittoa tavoitteleva liiketoiminta ja veroparatiiseihin rekisteröidyt yhtiöt todella sopivia elementtejä suomalaisten peruspalveluiden tarjoamisessa? 

Jos jotain hyvää, niin valvonnan tehostamisen merkityksen tunnustanevat nyt kaikki. Samoin riittävän hoitajien määrän tarpeen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhustenhoito, yksityiset palvelut, sote, sosiaali- ja terveyspalvelut

Paikallislehtien toiminta on turvattava

Keskiviikko 30.1.2019 klo 13:05

Postin hinnankorotukset ovat ajaneet paikallislehdet kriisiin. Posti on esittänyt jakelun turvaamiseksi mm. määräaikaista valtiontukea maaseudun paperilehdille sekä postisääntelyn keventämistä. On hyvä, että Postikin on tiedostanut nämä ongelmat, mutta en voi hyväksyä jakeluvelvoitteeseen puuttumista. Suomen valtio ei tue nyt yhtään postitoimintaa, mutta nyt tarvitsemme kohdennettua tukea, jolla varmistetaan syrjäisten alueiden asukkaiden Perustuslaillinen oikeus tietoon.
 
Perustuslain mukaan suomalaisia on kohdeltava samalla tavalla asuinpaikasta riippumatta. Kunnilla ja seurakunnilla on lakisääteinen velvollisuus tiedottaa kuntalaisia esim. kaavoitus- ja palveluasioista. Viranomaisilla tulee olla käytettävissään tiedotusväline, joka tavoittaa suurimman osan kuntalaisista.  Harvaanasutulla alueella ovat paikallislehdet käytännössä ainoa menetelmä, jolla kunnat saavat hoidettua tämän lakisääteisen tehtävän. Muutoinkin paikallislehdillä on syvällinen ja monipuolinen merkitys paikallisyhteisöille.
 
Jakelukustannusten rajun nousun myötä moni paikallislehti joutuu harkitsemaan lopettamista. Kutsutin Postin hallintoneuvostonkin koolle tämän asian takia. Asun Itä-Lapissa, joka on Suomen harvimmin asuttua aluetta. Paikallislehti vastaa siellä alueen kaikesta keskeisestä tiedottamisesta, kuten useimmilla muillakin vastaavilla alueilla.
 
Postilain uudistamisessa v. 2017 varmistimme, että myös niillä alueilla, joissa ei ole markkinavoimiin perustuvaa viisipäiväistä sanomalehtien jakelua, oli järjestettävä postin jakelu viitenä päivänä viikossa. Nämä harvaan asutut alueet ovat nyt se alue, jonka paikallislehtien jakeluun erityisesti tarvitaan valtiovallan toimintoja.
 
Valtiovallan tulee Perustuslain 6 § ja Postilain 17 § perusteella ryhtyä tukemaan paikallisten tiedonsaantioikeutta. Muussa tapauksessa harvaan asuttujen alueiden ihmiset ovat vaarassa menettää jo lähiaikoina oman paikallislehtensä. Menetelmänä voisi olla se, että a)valtio tukee suoraan paikallislehtiä, jotka sitten kilpailuttavan jakelun, b)valtio kilpailuttaa jakajat tai sitten c)valtio tekee suoraan sopimuksen Postilain 17 §:n perusteella paikallislehtien jakelusta Postin kanssa.
 
Aikaa ei kuitenkaan ole tuhlattavaksi. Jo viime vuoden jakelun hintataso on monille lehdille liian korkea. Jakelutuen on koskettava tasapuolisesti niin ilmaisjakelulehtiä kuin tilattavia lehtiä. Paikallislehdissä kun on molempia. Paikallislehtien tuen tarve ja erilaiset tilanteet on selvitettävä perusteellisesti, mutta pikaisesti.  Tukemiseen menee arvioni mukaan vain 1-2 miljoonaa e/v. Paikallislehtien digiaikaan siirtymisestä tulisi myös tehdä selvitys. Kuitenkin paperilehtien suosio ja tarve tulee säilymään vielä pitkään, joten kerran viikossa tulisi kuitenkin jokaiseen harvaan asutun alueen talouteen jakaa edelleenkin oma paikallislehti.
 
Eeva-Maria Maijala
kansanedustaja (kesk.), varatuomari
Postin hallintoneuvoston ja liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: paikallislehdet, tiedonvälitys, posti, postinjakelu

Aktiivimallista

Torstai 15.3.2018 klo 19:44

SDP:n puheenjohtajan viestintävastaava Dimitri Qvintus kirjoitti Sompio-lehdessä 21.2. liittyen mielipiteisiini ns. aktiivimallista. Jokaiselle on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta muutamia kirjoituksessa esitettyjä väittämiä haluan kuitenkin oikaista. 

Kirjoittajan mukaan mielipiteeni saavat Alkion kääntymään haudassaan, kun olen arvioinut aktiivimallia koskenutta Helsingissä pidettyä mielenosoitusta. Tuskinpa Santeri Alkio sanomalehtimiehenä ja sananvapauden puolustajana olisi paheksunut sitä, että kantaa ottaessani käytän sitä oikeutta, joka jokaisella suomalaisella on.

Kyseenalaistin mielenosoituksen järjestäjien motiivit. Mielenosoitus näyttäytyi minulle ja monelle muulle ennen kaikkea poliittisena operaationa. Joulukuussa eduskunnan hyväksymää lakia vastustettiin helmikuun alussa pidetyllä mielenosoituksella. Hallitusta vastustettiin ja tukea osoitettiin vasemmistopuolueille.

Ymmärrän, että monet ihmiset kokevat aktiivimallissa myös kielteisiä piirteitä. Aktiivimalli on kuitenkin osa laajempaa kokonaisuutta, jolla pyritään parantamaan työllistymistä ja työttömien asemaa.

Hyviä puolia on ovat esimerkiksi seuraavat: Omavastuupäiviä oli ennen seitsemän, nyt niitä on viisi. Työtön saa tienata 300€ kuukaudessa ilman, että sillä on vaikutusta korvauksien maksamiseen. Työttömyyskorvausta saadessaan voi myös jatkaa opintojaan. Yritystoiminnan voi käynnistää, vaikka saa yhtä aikaa työttömyyskorvausta. Enää ei ole tiukkaa rajaa yrittäjälle ja työttömälle.

Lisäksi TE-keskuksiin lisätään resursseja kohdata työttömiä. Lyhyitä työtehtäviä voi ottaa vastaan esimerkiksi ns. kevytyrittäjyydellä. Tällöin esim. tavallinen kotitalous voi työllistää vaikka päiväksi työttömän lumitöihin ja kirjanpito hoidetaan esim. eezy.fi yrityksen toimesta. 

Ongelmia on myös. Aktiivimalli tuotiin keskeneräisenä. Kaikkia ohjeita ei ole kai vieläkään saatu valmiiksi. Aktivointina 18-tunnin työvelvoitetta on järjetöntä osoittaa yli 60 vuotiaille. Mukaan olisi pitänyt rakentaa koulutuspaketti, joilla autetaan ottamaan vastaan lyhyitäkin työtehtäviä. Näitä ovat esim. hygieniapassi, EA I ja II, tulityökortti, järjestysmieskortti, anniskelupassi, veneenkuljettaja ja tieturvakortti.

Syrjäisillä alueilla ei ole helppoa saada edes pätkätöitä eikä ihmisiä saa painostaa muuttamaan pois kotiseudultaan. Aktivointikriteerit onkin laadittava siten, että kukin voi kohtuudella täyttää ne omalla asuinalueellaan. Meillä onkin syytä seurata mallin toimimista käytännössä ja oltava herkkiä tarvittaessa tekemään siihen muutoksia.

Kirjoitus julkaistu Sompio-lehdessä 14.3.2018

1 kommentti . Avainsanat: aktiivimalli, työllisyys

Naistenpäivä ja lastentekotalkoot

Keskiviikko 7.3.2018 klo 19:06

Huomenna on Naistenpäivä. Meillä naisilla on suurin vastuu ja päätösvalta siitä, kuinka paljon lapsia syntyy. Miksi me naiset synnytämme lapsia yhä myöhemmin, yhä vähemmän tai emme lainkaan?

Eduskunnassa käsiteltiin tänään lapsiasianvaltuutetun kertomusta. Siinä esitettiin paljon hyviä ja tärkeitä asioita, jotka meidän on otettava vakavasti.

Mikään puolue tai kukaan kansanedustaja ei halua ainakaan tunnustaa tehneensä mitään päätöstä, joka heikentää lasten tilannetta.

Olemme olleet hallituksessa jokainen puolue kerrallaan ja olemme mielestämme yrittäneet tehdä parhaamme, mutta lasten syntyvyys vain vähenee Suomessa. Me naiset emme jostain syystä halua tai tee enempää lapsia tähän maailmaan.

Lapset ovat Luojan lahja. Meillä pitää olla aina mahdollisuus päättää, teemmekö lapsia.

Nykyään herkästi loukkaannutaan ja koetaan lapsettomien ihmisten syyllistämisenä, kun koetetaan käyttää lasten hankkimiseen ja suurempiin lapsilukuihin kannustavia puheenvuoroja. Tämä on kuitenkin täysin välttämätön tavoite. Esim. SDP:n puheenjohtaja, edustaja Antti Rinne, oli aivan oikeassa puhuessaan synnytystalkoista.

Nämä laskeneet syntyvyysluvut ovat kansallinen katastrofi. Se on otettava vakavasti. Kaikkia perhepoliittisia toimia suunniteltaessa ja tehtäessä on tämä lähtökohta otettava huomioon.

Koemmeko me naiset olevamme tasa-arvoisia, vaikka tekisimme useamman lapsen? Voimmeko olla reilusti ylpeitä siitä, että meillä on useampi lapsi?

Kyse on isosta asennekysymyksestä. Meidän on haettava esille kaikki tekijät, jotka heikentävät monia lapsia synnyttäneen naisen asemaa ja korjattava ne. Meidän pitää saada kokea, että kaikki lapset saavat samat yhteiskunnan edut, oli lapsi pienestä tai suuresta perheestä.

Lasten teko- ja hoitovapaat eivät saa vähentää meidän naisten eläkettä. Työnantajamme eivät saa kärsiä siitä, että ottavat töihin nuoren naisen, potentiaalisen tulevan äidin. Meille äidille pitää antaa myös mahdollisuus irrottautua töistämme lyhyiksi ajoiksi, jos lapsemme sen tarvitsee.

Emme saa kuitenkaan kokea, että naisen velvollisuus on olla lastentekokone. Oma jaksamisemme ja terveytemme on tärkeä asia. Vain siten jaksamme antaa parhaamme läheisillemme – lapsillemme, puolisoillemme sekä muille läheisille.

Suomessa syntyi eniten lapsia vuonna 1945, raskaiden sotavuosien jälkeen. Silloin oli kaikesta huolimatta usko tulevaisuuteen, usko elämään, ja oli töitä.

Onko aika alkaa puhumaan perhepolitiikasta? Vain se antaa turvan tehdä riittävästi lapsia, jotta Suomessa voidaan ja jotta Suomen kansa elää tulevaisuudessakin.

Hyvää huomista Naistenpäivää kaikille naisille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: naistenpäivä, syntyvyys, lapsiperheet, lapsiluku

Jätelain muutokset eduskunnassa

Keskiviikko 14.2.2018 klo 14:09

Viime viikolla eduskunnassa käsiteltiin hallituksen esitystä jätelain muutokseksi. Asia lähetettiin ympäristövaliokuntaan, jossa pääsen esitystä käsittelemään.

Jätelain tavoitteena sen 1 §:n mukaan on vähentää jätteiden määrää ja haitallisuutta, edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä ja varmistaa toimiva jätehuolto. Tämä on myös uuden esityksen tavoite.

Esityksessä on nyt tuotu selvästi esille tavoite varmistaa, että koko maassa jätteiden asianmukainen hoitaminen on kunnossa jatkossakin, vaikka kilpailua aika paljonkin lisätään. Tärkeää on se, että meillä on koko maassa toimiva järjestelmä. EU-lainsäädäntö, hankintalaki ym. velvoittavat meitä myös kilpailun lisäämiseen. Mutta pelkkä kilpailu ole voi kuitenkaan olla se syy tai itseisarvo, miksi näitä asioita tehdään. Meidän on mietittävä, millä tavalla me voisimme kierrättää jätteitämme, me muutenkin käsittelemme niitä ihan kokonaan uudella tavalla. 

Yksityisten toimijoiden osuus tulee jatkossa lisääntymään. Tärkeää ja hyvää on se, että jatkossakin julkiset ja yksityiset toimivat yhdessä. Uusia toimintamalleja tulee varmasti esille. Mitä ne uudet toimintamallit sitten ovat – miten on kierrätyksen laita, ja miten jätteitä käsitellään, mitä niistä tulee tuotteina?

Uudistuksen kynnyksellä meitä monia mietityttää, miten varmistetaan kohtuuhintaisuus jätteiden keräilyssä jatkossakin – esimerkiksi omassa kotikunnassani Savukoskella tai muualla haja-asutusalueella?

Toinen asia sitten, mikä mietityttää minua itseäni hyvin paljon, on jätelain 1 §:ssä. Lain tavoitehan on, että tällä lailla pitäisi pyrkiä vähentämään jätteiden muodostumista ja määrää. Kuitenkaan voimassa oleva jätelaki ei kannusta riittävästi vähentämään jätteiden muodostamista ja muodostumista. Jätteen määrän vähentämisen tavoite on otettava entistä vakavammin.

Mitä vaikutuksia tällä esityksellä on sitten meidän nykyisiin, toimiviin järjestelmiimme? Meillähän on tällä hetkellä jätehuoltopuolella todella toimivat järjestelmät. Ei tällä hetkellä Suomessa missään jätetä jätteitä nurkkiin lojumaan vaan ne menevät eteenpäin. Mutta jäte, onko se loppujen lopuksi jätettä, vai onko se raaka-aine? Meillä on pelko, että tämä kuntien perinteinen, hyvin hoidettu jätehuoltosysteemi romuttuu. Miten me saamme varmistettua tätä asiaa eteenpäin? Onko tämä varmasti järkevä systeemi? Kuinka kalliiksi tulee kuntien tehtävien hoitaminen jatkossa? Miten mikäkin jäteasia hoidetaan?

Uskon kuitenkin, että tällä lailla saamme varmistettua sen, että me saamme kuntienkin perinteiset palvelut hoidettua kohtuullisilla kustannuksilla, että me tavalliset kuluttajat emme joudu maksamaan älyttömiä maksuja jatkossakaan. Kunnilla säilyy onneksi toissijainen vastuu, etteivät kenellekään jätteet jää nurkkiin lojumaan. Lain voimaantulon jälkeen kehitystä on tarkasti seurattava ja tehtävä riittäviä korjauksia, jos epäkohtia kuitenkin havaitaan.

Mutta mitä tämä jäteala on sitten tulevaisuudessa? Sen kehittymisessä avautuvat huikeat mahdollisuudet. Toivon mukaan, kun tässä menee kymmenen vuotta eteenpäin, emme käytä enää sanaa ”jäte”, vaan puhutaan sanasta ”raaka-aine”. Tehtävämmehän on pitää raaka-aineesta hyvää huolta. Jätteemmehän ovat tällä hetkellä jo muuten aika puhtaita raaka-aineita. Ei meillä ole näissä kylmissä olosuhteissa todellisia jätteitä enää paljoakaan, meillä on mahdollisuudet käsitellä niitä hyvällä tavalla ja katsoa, mitä kaikkea niistä voitaisiin saada aikaiseksi. Se, että ne poltetaan, tulee energiaa, on varmasti viimeinen vaihtoehto.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jätelaki, kierrätys, jätteen käsittely

Viiskymppinen akka

Lauantai 23.12.2017 klo 9:04

Katson peiliin - enkä oo, nuo muutamat harmaat hiukset ja rypyt silmäkulmissa ovat vain ilon pilkettä. Mutta jos pikkuveli täyttää 50 reilun vuoden päästä, niin pakko uskoa ja tunnustaa.

Sanovat, että viiskymppisenä on nainen parhaassa iässä. Lapset jo isoja, työkokemusta takana. Nähnyt jo ihmisiäkin, kokenut aika montaa myrskyäkin ja on uitettu monessa jängässäkin. Juoksukunto ei ole enää niin kuin nuorena, mutta kyllä näillä tassuilla vielä montaa miestäkin saa taakseen jäämään.

Politiikassaan ei ole enää mikään tyttäräisenä puhuteltava, mutta silti edessä on vielä paljon uutta opittavaa ja koettavaa. Joten ei muuta kuin itseä niskasta kiinni vaan. Ylös, ulos ja lenkille. Jokainen askel, minkä otamme, on askel itsellemme ja omalle hyvin voinnille. Ja kun itse on kunnossa, niin silloin jaksaa välittää muistakin ja pitää huolta muidenkin asioista. Elikkä osallistutaan Suomen suurimpiin säästötalkoisiin ja liikutaan.

Miten sinä jaksat ja kerkiät? Ensinnäkin tähän ikään mennessä on jo oppinut, että vuorokaudessa on 25 tuntia. Kalenteri voi olla aivan täynnä, mutta aina on aikaa sille mitä todella haluaa tehdä. Eli vuorokaudessa on 25 tuntia.

Toiseksi alkaa jo oppia, että en minä taida olla niin tärkeä, että minun pitää olla joka paikassa. Itselle saa olla armollinenkin.  Ja katsos vain, muutkin osaavat, joten minun ei ole pakko tehdä kaikkea itse, kunhan tulee paikalle ja tekee sen mitä lupaa.

Pitää osata nauraa itselle.

Olen ottanut hoidettavakseni minulle läheisiä ja lappilaisille tärkeitä herkkiä asioita kuten  kalastus, lohi, energia, metsästys, porotalous, saamelaisuus/lappalaisuus, metsä, maatalous ja posti. Minua on kyllä moneen otteeseen varoitettu, että pysy kaukana näistä vaikeista asioista, niistä ei saa kuin haukkuja. Mutta en voi, kun ne ovat meille tärkeitä asioita ja ne vaan on hoidettava ja keskusteltava.

Eihän se kivalta tunnu lukea itsestään kielteisiä kommentteja. Aluksi se tuntui todella pahalta, itkin peiton alla pahimmillaan politiikan urani alkuaikoina. Nyt olen jo oppinut, että eihän ihmiset sano niitä kielteisiä kommenttejaan minulle henkilönä. Ihmiset ovat eri mieltä asioista ja näiden erilaisten mielipiteiden ansiosta pääsemme parempaan lopputulokseen.

Politiikka on joukkuepeliä, yksin ei tehdä mitään. Johtajia tarvitaan, mutta johtajanakaan ei voi olla, jos kukaan ei tahdo olla joukoissasi. Vain porukalla saamme tuloksia aikaiseksi ja silloin on suuri taito osata kertoa muillekin selkokielellä mistä on kysymys.

Lappilaiset ovat minut tähän kasvattaneet. Toivon, että  ikä opettaa minua lisää ja osaisin toimia entistä paremmin Lappimme eteen. Tämän kunniaksi juhlitaan yhdessä 50-v päiviäni Sodankylässä ammatti-instituutissa pe 29.12-17 klo 16->.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: syntymäpäivät, 50-vuotisjuhla

Hossan kansallispuistossa metsästävät vain paikalliset

Torstai 20.4.2017 klo 12:32

Hossan kansallispuistosta saatiin ympäristövaliokunnassa mietintö pienin muutoksin. Metsästysoikeus säilyy kansallispuistossa vain paikallisilla, kuten on pohjoisen muissakin kansallispuistoissa. Metsästysoikeutta ei laajennettu ulkopaikkakuntalaisille. 

Metsästyslain 8 §:n mukaan henkilön, jolla  on kotikuntalain mukaan kotikunta Lapin tai Kainuun maakunnasta tai  Kuusamon, Taivalkosken tai Suomussalmen kunnassa, on oikeus metsästää kotikunnassaan valtion mailla. Pidän erittäin tärkeänä, että paikallisten oikeuksia arvostetaan eikä tätä käytäntöä muuteta kansallispuistojenkaan osalta. Tämä paikallisille taattu oikeus Pohjois-Suomessa on kompensaatio siihen, että alueelta puuttuvat valtion monet kulttuuri- yms. palvelut ja että myös suojelutoimenpiteet vähentävät työpaikkoja.

Savukosken kunta on puuttunut siihen, että kotikuntalakia on käytetty väärin. Muualta Suomesta on tullut ihmisiä, jotka ovat muuttaneet henkikirjansa kuntaan juuri ennen metsästyskauden alkamista. Sitten on menty metsästämään UK-kansallispuistoon savukoskelaisena. Kirjat on siirretty sitten heti metsästyskauden jälkeen takaisin muualle. Veroja nämä asukkaat eivät ole siis kuntaan maksaneet, mutta käyneet ottamassa hyödyn kunnan asukkaan statuksesta.

Olen tehnyt lakialoitteen, jolla estettäisiin  kotikunnan siirtäminen lyhyeksi aikaa vain saadakseen paikallisten oikeudet metsästämiseen mm. kansallispuistossa. Metsähallituksessa on myös kiinnitetty asiaan huomiota ja alettu selvittämään asiaa sekä tarvittavia toimenpiteitä ongelman poistamiseksi.

Viime aikoina on paikallisten oikeuksia haluttu murtaa Pohjois-Suomesta muutenkin. Esim. Tenojoki-sopimuksessa murrettiin paljon paikallisten perinteisiä oikeuksia. Kalastuslain 10 pykälässä poistettiin kolmen pohjoisimman kunnan alueella paikallisten kalastusoikeudet valtion virtavesissä. Onneksi Perustuslakivaliokunta on vuonna 2009 vahvistanut nämä paikallisten oikeudet mahdollisiksi mm. metsästyksen osalta.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansallispuisto, Hossa, Savukoski, metsästysoikeus, paikallisten oikeudet

58,9 % äänesti Savukoskella ennakkoon

Keskiviikko 5.4.2017 klo 19:30

Kuntavaalien ennakkoäänestys päättyi eilen. Mielenkiintoinen uutinen oli, että kotikuntani Savukoski oli Lapin ja koko Suomen ykkönen ennakkoäänestäjien määrässä. Peräti 58,9 % äänioikeutetuista savukoskilaisista kävi antamassa jo äänensä, kun Lapissa ennakkoäänestysaktiivisuus oli keskimäärin 32,9 % ja koko maassa 26,3 %.

Mistä tämä johtuu ja mitä se kertoo?

Pienessä kunnassa yhteisöllisyys korostuu. Jokainen kuntalainen tuntee aika hyvin luultavasti useammankin kuntapäättäjän. Kunnan rooli on läheisempi. Savukoskella on aiemminkin toki äänestetty perinteisesti aktiivisesti ennakkoon, mutta äänestysvilkkaus kasvoi nyt huomattavasti esim. edellisiin vaaleihin verrattuna.

Äänestysinto on mielestäni osoitus siitä, että savukoskelaiset katsovat eteenpäin ja haluavat vaikuttaa omiin asioihinsa. He uskovat tulevaisuuteen omalla kotiseudullaan. Savukoskeltahan on valittu nykyiseen eduskuntaan kaksi kansanedustajaakin Lapin seitsemästä edustajasta (Markus Mustajärvi ja minä).

Joskus maalataan mielikuvaa, että pieniin maaseutukuntiin jää vain vanhusväestöä, kun nuorempi polvi haluaa "sivistyksen pariin" suurkaupunkeihin ja etelään. Me tiedämme, että väite on perätön. Jääjiä ja uusia tulijoita olisi, kun vain on työtä ja toimeentuloa.

Savukoskella ehdokaslistoilla on paljon nuorta väkeä, perheellisiä ja porotalouden parissa toimivia henkilöitä, etenkin kahdella suurimmalla ehdokaslistalla eli Keskustan ja Kokoomuksen listalla. Uskoakseni Keskustan ehdokaslista on Savukoskella ikäjakaumaltaan keskimääräisesti nuorimpia listoja koko Suomessa.

Toivon, että sunnuntaina varsinaisena vaalipäivänä äänestysvilkkaus kasvaa entisestään - niin meillä Savukoskella kuin kaikkialla Suomessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ennakkoäänestys, kuntavaalit, kunnallisvaalit, Savukoski

Välähdyksiä eduskuntatyöstä

Keskiviikko 16.11.2016 klo 15:38

Luin taannoin erään lehden tekstaripalstalta mielipiteen, kuinka Lapin Keskustan kansanedustajat istuvat hiljaa eduskunnan kyselytunnilla. Tämä tekstari muistutti minulla siitä, että tehtävänämme on kertoa kansanedustajan työstä enemmän. Esimerkiksi kyselytunti on etupäässä opposition kyselytunti. Me hallituspuolueiden edustajat saamme esittää kysymyksiä harvoin, vaikka puheenvuoroja kyllä pyydämme.

Kerron esimerkkinä välähdyksiä viime viikon yhdeltä työpäivältä. Työpäiväni alkoi, kuten muutenkin päivät, aina sängyssä lehden lukemisella iPadista. Sitten olikin jo meno MTK:n viikoittaiselle aamukahville. Käyn usein kuuntelemassa maatalouden akuuteista asioista. Tämän viikon asiana oli ruuan kotimaisuus.

Aamupäivän valiokuntana on minulla ympäristövaliokunta. Siellä on meillä tällä hetkellä tärkeimpänä asiana jätevesiasetuksen korjaaminen. Vielä käydään vääntöä yksityiskohdista. Yritämme tehdä siitä nyt maalaisjärkisen ja toimivamman kuin aikaisemmin. Siis että ei mitään toimenpiteitä, kun on yli 100 metrin matka vesistöstä. Alle 100 metriä, niin minimitoimina kolme sakokaivoa ja imeytyskenttä. Yli 73-vuotiaille ei mitään. Poikkeuksia voi hakea, jos jätettä muodostuu erityisen vähän tai hanke on kustannuksiltaan kohtuuton.

Päivävaliokuntana on minulla liikenne-ja viestintävaliokunta. Siellä saimme kuulla asiantuntijoita liikennekaaresta. Täysistunto alkoi klo 14, oli äänestyksiä ja puheenvuoroja. Itse en tällä kertaa puhunut, koska käsittelyssä ei ollut yhtään minun hoidossani olevia asioita. Olen pitänyt aika paljon puheenvuoroja, mutta pyrin puhumaan vain niissä asioissa, joiden valmistelusta olen vastannut tai jossa minulla on erityisasiantuntemusta.

Toimistopäivän päätteeksi sain avustajani kanssa valmiiksi lakialoitteen. Tein lakialoitteen siitä, että yhdistykset saisivat pitää alle 2000 euron arpajaisia ilman nykyistä valtavaa byrokratiaa. Toive lakialoitteen tekemiseen tuli yhdeltä lappilaiselta. Päivän kuluessa tulee paljon puheluita sekä sähköpostia ja yritämmekin vastata aina kun mahdollista. Tänään oli erityisen paljon puhetta kalastuslain korjaamisesta. Toimistotöissä oli minulla viikon apuna myös TET:tiläinen eli työelämään tutustuva 9-luokkalainen Milla.

Illan viimeisenä oli seminaari Pariisin ilmastosopimuksesta. Ministeri Tiilikaisen johdolla pohdimme mitä tämä tarkoittaa Suomen metsätaloudelle. Tämä on oikein hoidettuna mahdollisuus. Huolettaa, mihin USA:n uusi presidentti vie Amerikan ympäristöpolitiikan ja kansainväliset sitoumukset. Meidän on kuitenkin pysyttävä hyvissä väleissä Amerikan kanssa. Toivottavasti uusi presidentti onnistuu työssään.

1 kommentti . Avainsanat: eduskunta, työ, kansanedustaja

Hirvenmetsästysasetuksessa toteutui lappilaisten tahto

Torstai 1.9.2016 klo 18:43

Hirvenmetsästysasetus on herättänyt meillä Lapissa todella paljon keskustelua. Olen tyytyväinen nyt julkaistuun lopputulokseen, joka rakennettiin lappilaisten lausuntojen perusteella.

Syyskuun alun hirvenmetsästys saatiin nyt ulotettua koko Lappiin. Minuun oltiin yhteydessä paljon eri puolilla Lappia ja mielipiteitä oli kumminkin päin. Suurin osa parhain perusteluin oli kuitenkin syyskuun alun pyynnin puolesta, ja sen mukaan sitten päätös tehtiin. Eniten toiveita tuli Rovaniemeltä ja Pellosta.

Syyskuun alun pyyntiä vastustaville metsästäjille päätimme sanoa terveisinä, että seurue päättää itse hyvin vahvasti metsästyksen aloittamisajankohdan. Aloittamisen voi tehdä nyt parhaaksi katsottuna aikana. Marjastajille terveisinä, että esim. vesilintujen pyyntikin on alkanut jo elokuussa, ja metsästäjät ovat vastuullisia.

Vasasuoja ei poistu, vaan ainoa muutos on se, ettei vasallisen emän ampuminen ole enää rikos. Hirviseurueiden koulutuksessa tullaan painottamaan, että  aina on ammuttava ensin vasa ja sitten vasta emä.  Vahinkoja on aina ollut ja niitä on jatkossakin.

Jos on ammuttu emä, ja huomataan vasan jääneen orvoksi, tulee seurueen johtajan velvoittaa metsästyksen kohdentaminen vasaan. Uskon uuden asetuksen vähentävän orpojen vasojen määrää, kun voi julkisesti tunnustaa vasan jääneen orvoksi ja seurue voi heti alkaa poistamaan orpovasaa. Hirviseurueet toimivat yleensä hyvin kurinalaisesti ja uusi asetus parantaa tilannetta. Myös kiimarauhan pidentämisellä saadaan varmistettua, että vaatimet tulevat aikoinaan kantavaksi ja vasat ovat syksyllä isompia.

Olen itse Kuosku-Nousun metsästysseuran hirviporukassa. Olen tyytyväinen uuteen asetukseen, kuten on myös hyvin moni seuramme jäsen minulle sanonut.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: metsästys, hirvenpyynti, metsästysasetus

Vaalilain muutos

Tiistai 8.3.2016 klo 14:47

Tänään eduskunnassa käsiteltiin vaalilain muutosesitystä.Tehty esitys vaalitoimitukseen osallistuvien henkilöiden esteellisyyden tiukemmasta sääntelystä on kannatettava. Nykyistä sääntelyä ei ole koettu riittäväksi ja siitä on myös eri paikkakunnilla voitu tehdä erilaisia sovellutuksia. Demokraattisessa järjestelmässä vaalitoimitus on lähestulkoon pyhä asia. Siksi sitä koskevan sääntelynkin tulee olla mahdollisimman tarkkarajaista.

Samalla pitää muistaa, että monet nyt pois jäävät vaalilautakuntien jäsenet ovat tehneet kenties vuosikymmentenkin ajan hyvää, pyyteetöntä työtä. Kyse ei ole epäluottamuksesta heitä kohtaan. Vaalitoiminnassa vain ei enää riitä, että toimitaan puolueettomasti, vaan sen on myös näytettävä siltä.

Myös kirkon puolella on seurakuntavaalien osalta pohdittu näitä samoja kysymyksiä. On punnittu esim. sitä, että jos esteellisyys määritellään kovin laajaksi, niin pienissä seurakunnissa voi olla vaikeata löytää vaalitoimitsijoita. Samoin vaalilautakuntia valittaessa voi tulla ongelmaksi se, että valintavaiheessa henkilö ei vielä tiedä, lähteekö hän ehdokkaaksi tuleviin vaaleihin.

Eräs huomionarvoinen seikka on myös se, että vaalitoimitsijoina olevat ehdokkaat ovat saaneet eräänlaista ilmaista mainosta istumalla äänestyspaikoilla. Etenkin esim. ostoskeskuksissa ennakkoäänestyspaikoilla istuvat toimitsijat ovat voineet tahtomattaankin esiintyä itsensä mainoksina. Olen kuullut esim. tapauksen, jossa muuan alkoholia nauttinut herra meni äänestämään ja totesi itsekseen, mutta verrattain kuuluvalla äänellä kopissa eräästä ehdokkaana olleesta naisvirkailijasta – ”Tuossapa oli komia emäntä, sitä minä taidan äänestää.”

Vaalilain muutoksen jälkeenkin toki epäeettisesti toimivat ehdokkaat voivat esim. kuljettaa äänestämään sellaisia ihmisiä, joiden ymmärrys äänestyksen merkityksestä on jonkun sairauden vuoksi alentunut. Kuitenkin, kun he eivät saa nyt mennä sinne äänestyskoppiin mukaan, niin se ehkä jonkun verran ehkäisee tällaista menettelyä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vaalilaki, äänestys, vaalilautakunnat

Turvapaikanhakijoille oma työpaketti

Keskiviikko 23.9.2015 klo 11:50

Pakolaisuus tai oikeammin siirtolaisuus tulee Suomelle todella kalliiksi. Jokainen Suomeen tullut turvapaikanhakija maksaa meille 40 €/päivä. Voisiko heidät laittaa heti töihin? Pitäisikö meidän muuttaa pikaisesti lainsäädäntöämme niin, että heille voitaisiin teettää jotain työtä heti, kun turvapaikanhakua koskevat paperit on saatu tehtyä?

Nykyisten säännösten mukaan turvapaikan hakija saa tehdä ansiotyötä Suomessa ilman oleskelulupaa, kun turvapaikkahakemuksen tekemisestä on kulunut kolme kuukautta ja turvapaikanhakijalla on voimassa oleva rajanylitykseen oikeuttava matkustusasiakirja. Muuten aika on kuusi kuukautta.

Suomessa on jo ennen turvapaikanhakijoitakin korkea työttömyysprosentti ja ensiksi olisi ehdottomasti saatava töitä omille työttömille eikä heidän asemaa saa heikentää. Mutta meidän on ratkaistava tämä uusi yllättävä ongelma, meillä ei ole varaa elättää kymmeniä tuhansia joutilaana olevaa turvapaikanhakijaa. 

Meidän on rakennettava kokonaan uusi turvapaikanhakijoiden työllistämismalli. Turvapaikanhakijoiden työpaketti. Onhan meillä omia kokeilumalleja esimerkiksi vajaakuntoisten työllistämisestä. Emme saa silti sekoittaa työmarkkinoitamme. Meidän on rakennettava malli, miten tänne tulijat laitetaan heti töihin. Kyllähän Suomessa töitä riittää. Vaikka tulijat laitetaan aluksi johonkin vähäpalkkaisempaan työhön, niin en pidä näitä töitä kuitenkaan tulijoiden halveksuntana. 

Meidän on nyt pikaisesti nimettävä työryhmä laatimaan tätä uutta työllistämispakettia. Maahamme nyt tulevat turvapaikanhakijat eivät ole mitään perinteisiä heikko-osaisia pakolaisia. Hyvin moni Suomeen tuleva turvapaikanhakija on koulutettu, osaava, parhaassa työiässä oleva hyväkuntoinen mies. 

Mitä nämä uuden työpaketin työtehtävät sitten olisivat? Töitä meillä riittää. Maaseudullamme on esimerkiksi paljon ympäristönhoidollista risukon raivaamista. Saisimmehan näin raaka-ainetta esim. energiapakettiimme, eikä nämä työt ole keneltäkään pois. 

Tietysti olisi hyvä, jos osaavat turvapaikanhakijat pääsisivät mahdollisimman pian myös koulutustaan vastaavan työpaikan ”oppipojan” rooliin. Tilannetta tulee verrata oppilaitosten harjoittelijoiden asemaan. Opiskelijatkin tekevät todella paljon aivan ilmaista tai alipalkattua työtä.  Turvapaikanhakijat ovat Suomen elämän opiskelijoita.

Työ on myös paras lääke päästä sisälle yhteiskuntaan ja tuntea itsensä tärkeäksi.  Työn kautta heidät saadaan oppimaan kieltämme ja kulttuuriamme. Tämän turvapaikanhakijoiden työpaketin kautta voitaisiin myös valvoa, että ketkä hakijoista ovat oikeasti turvapaikanhakijoita ja valmiita tulemaan mukaan vaativaan yhteiskuntaamme eikä olla vain meidän elättinämme. Meillä on oikeus myös vaatia tänne tulevilta jotain. Hyssyttelyllä emme saa aikaiseksi mitään rakentavaa.

Kansainvaellukset ovat nyt osa Euroopan arkea. Meidän on hyväksyttävä se, että Suomikin muuttuu entistä kansainvälisemmäksi. Se ei kuitenkaan saa tapahtua hyvinvointimme tai turvallisuutemme kustannuksella.

5 kommenttia . Avainsanat: turvapaikanhakijat, siirtolaisuus, pakolaisuus, työ, maahanmuutto

Työtä, työtä, työtä

Sunnuntai 19.4.2015 klo 0:03

Suomi saadaan kuntoon vain uusilla suomalaisten työpaikoilla. Suomella on velkaa lähes 100 miljardia Työttömiä on eri laskujen mukaan 450 000. Meillä on edessä kova haaste, joka meidän on voitettava.

100 uutta tuotetta metsästä, kaikkea muuta puusta, oli työ, jota olin laatimassa viime vaalikaudella tulevaisuusvaliokunnassa Sipilän johdalla. Puu, siis vihreä kultamme metsä, on lähivuosina Lapin työllistämisen tärkein asia.

Metsänomistajille pitää saada kantorahoja, rekoille töitä, monimuotoista puun jalostusta. Raaka-aineita myyvä maa on kehitysmaa, myymme puun tänään ulos vielä raaka-aineena. Jatkossa meiltä Lapista pitää saada myös bioetanolia, hajautetusti tuotettua lämpöenergiaa, liukosellua, vaatteita, muovinkorviketta, valmiita puujalosteita jne. Metsästä saamme myös suuressa mittakaavassa tuotettuja luonnontuotteita, kuten pihka ja pakurikääpäjalosteita sekä kasveista tehtyjä hoivatuotteita.

Ostetaan kotimaista ruokaa. Monesti on hyvin vaikea löytää merkintää esimerkiksi juustosta, onko se kotimainen vai ei. Suomeen tuodaan ruokaa monen miljardin euron edestä enemmän kuin viedään. Alkutuotannon lisäksi voimme kukin työllistää ostokäyttäytymisellä kuljettajia, tehtaan työntekijöitä ja siis koko suomalaista elintarvikeketjua.

Muita Lapin elinkeinoja yhtään unohtamatta. Arktisuutemme, matkailu, peruselinkeinot, rajanaapurit jne. on tulevaisuuttamme. Kunhan vain saamme keskittämisen pysähtymään.

Meidän pitää pystyä purkamaan pienyrittäjyyden esteitä. Tärkein on turhan paperityön ja lupaviidakon sekä valvontojen järkevöittäminen. Ensimmäisen työntekijän palkkaamista tulee tukea ja on tehtävä kaikkemme, että pienyritykset pystyisivät palkkaamaan työntekijöitä.

1 kommentti . Avainsanat: työ, ruoka, metsät, yrittäjyys

Äänestätkö eurovaaleissa?

Lauantai 24.5.2014 klo 12:25

Sunnuntaina käydään Euroopan parlamentin vaalit. Neljä viidesosaa äänestäjistä on edelleen antamatta ääntään. Kannustan kaikkia äänioikeutettuja käyttämään ääntään.

On ennustettu, että jos sää suosii sunnuntaina, niin moni voi jättää äänestyksen väliin ja arvottaa ulkoilun, pihatyöt tai muun vapaa-ajanvieton edelle. Mutta ei näiden asioiden tarvitse olla ristiriidassa. Jos oma äänestyspaikka ei ole kaukana, voi sunnuntaina hyvin tehdä reippaan päiväkävelyn ja sijoittaa reitin kulkemaan äänestyspaikan ohitse. Tai sitten voi tehdä mukavan sunnuntaiajelun, jolle voi pyytää varsinkin autottomia tuttavia mukaan. Äänestyskuljetuksia kannattaa tarjota ja myös pyytää tarvittaessa. Keskustalaiset ovat tottuneet maalla kuljettamaan väkeä perinteisesti vaalipaikoille.

Kun EU-vaaleissa ääniosuudet ovat jääneet pienemmiksi kuin muissa valtiollisissa vaaleissa, niin yksi ääni painaa suhteellisesti paljon enemmän. Jos siis keskustalaiset lähtevät sunnuntaina joukolla liikkeelle, meillä on mahdollisuus suureen kannatusosuuteen. Myös pohjoisen väellä olisi mahdollisuus asukaslukuaan suurempaan painoarvoon aktiivisella äänestämisellä.

Valitettavasti olemme aiemmin antaneet etumatkaa monille Ruuhka-Suomen alueille. Nyt Lapissa ennakkoäänestysprosentti on kuitenkin noussut edellisvaaleista. Näytetään siis, että Lapissa asuu toimeliasta väkeä ja käydään äänestämässä.

EU-parlamentti voi tuntua vieraalta ja kaukaiselta ja moni meistä, jotka emme alun perinkään suhtautuneet myönteisesti EU-jäsenyyteen, voi kokea kiusausta jättää äänestämättä muka protestina. Se ei kuitenkaan ole mikään kannanotto. Äänestämällä sen sijaan voi ottaa kantaa.

Keskustan ehdokaslistalla on monenlaista asiantuntemusta. Jokainen löytää varmasti itselleen sopivan ehdokkaan. EU-asioissa Keskustan sisällä on erilaisia linjauksia, mutta kaikki ehdokkaamme ovat hyväksyneet puolueen yhteisen EU-vaaliohjelman. Nämä vaalit ovat myös linjavaalit. Kun Keskusta saa hyvän kannatuksen, niin meillä on paremmat asemat lähteä ensi kevään eduskuntavaaleihin muuttamaan Suomen suunta. Käytetään äänioikeutta!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eurovaalit, äänestys

EU haluaa tiukentaa ampuma-asesäädöksiä

Torstai 13.3.2014 klo 13:27

Eduskunnan suuri valiokunta käsittelee parhaillaan EU:n esitystä ampuma-aseista. Esitys muodostuu tavoitteista. Se ei ole vielä konkreettinen lainsäädäntöehdotus, mutta siinä esitetään mahdollisia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi.

EU pyrkii esityksellään estämään aserikollisuutta. Tässä vaiheessa esitetyistä keinoista tavoitteiden toteuttamiseksi monet eivät kuitenkaan toimisi ja vaikeuttaisivat ainakin suomalaisten metsästäjien laillista toimintaa.

Tavoitteena on vähentää ampuma-aseiden kulkeutumista rikollisten käsiin. Tavoitteen toteutumiseksi mm:

  • kiellettäisiin itsestään lataavat eli puoliautomaattiaseet
  • aseiden osat ja patruunat tulisi merkitä laajemmin
  • mitään aseosia ei saisi ostaa verkkokaupasta eikä kuljettaa postitse
  • aseisiin tulisi asentaa biometriset tunnisteet

Puoliautomaattiaseita käytetään meillä laillisessa metsästyksessä hyvin paljon. Aseiden kaikkien osien merkintä vaikeuttaisi aseiden huoltoa. Patruunoiden jälleenlataus on meillä yleistä ja toimivaa. Patruunoiden merkitseminen vain vaikeuttaisi hylsyjen kierrättämistä. Maakunnissa aseen osan tarvitsijoita ei voida velvoittaa hakemaan osia kaukaa, vaan osat tulee voida saada tilata postitse vaikka netistä.

Biometristen tms. tunnistimien käyttö metsästysaseessa on täysin toimimaton jo ajatuksena. Aseessa tulisi olla esityksen mukaan laite, joka tunnistaa laillisen aseen haltijan esim. sormenjäljet tai äänen. Mutta miten ne toimisivat, kun aseen tulee toimia myös pakkasella, lumisateella, loskaisissa olosuhteissa ja käsien ollessa lopetustilanteessa vaikka veriset tai kuraiset?

Jos tämä esitys hyväksytään EU:ssa, niin edessä ovat kansalliset toimenpiteet tavoitteiden täyttämiseksi. Tällöin on meidän pidettävä huoli, että päätökset tulee jatkossakin pystyä tekemään kansallisella tasolla emmekä joudu ottamaan käyttöömme esimerkiksi edellä mainittuja toimenpide-esityksiä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ampuma-aseet, metsästys, aseet

Metsälainsäädännön suuret muutokset

Tiistai 22.10.2013 klo 9:40

Metsänomistajan vapaudet lisääntyvät ja samalla myös vastuu kasvaa. Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä suuri paketti metsälakeja. Metsälaissa muuttuu metsänkäsittelymuotojen mahdollisuudet, Metsänhoitoyhdistyslaissa luovutaan pakkojäsenyydestä ja Metsätuholaissa määräykset kaatuneiden puiden käsittelystä tiukentuvat. Laki Metsähallituksesta on oven raossa, mutta saa nähdä, saadaanko siitä esitystä aikaiseksi. Ympäristönsuojelu- ja Luonnonsuojelulain uudistukset ovat myös tulossa, mutta tökkien.

Metsälaki vapauttaa metsän käsittelyä ja uudistusta. Metsän saa jatkossa päätehakata nuorempana, onko se sitten kannattavaa – sen päättää metsänomistaja itse. Puustolle saa tehdä esim. yläharvennuksen ja metsään saa jättää nuoremmat puut kasvamaan. Metsälaki tulee jatkossa sallimaan toimenpiteitä, jotka ovat aiemmin olleet kiellettyjä.

Metsänhoitoyhdistykset kokevat rajun muutoksen.  Metsänhoitomaksusta tulee vapaaehtoinen. Vuotuista metsänhoitomaksua ei ole siis pakko maksaa, jos haluaa jäädä pois metsänhoitoyhdistyksestä.

Metsänomistajista noin 20 % ei tällä hetkellä käsittele metsiään mitenkään. Usein syynä on se, ettei metsille haluta tehdä kovin järeitä toimenpiteitä. Lakiuudistusten tavoitteena on saada yhä useampi metsänomistaja ottamaan metsistään edes jonkin verran puuta.
Pelkään tätä vapauttamisen tilannetta. Metsäasioita osaamattomampia metsänomistajia voidaan käyttää hyväksi. Metsänostaja voi poimia metsästä parhaat puut ja kohdat, metsistä voi tulla raiskioita ja uudistaminen voi jäädä heikoksi. Onneksi suurin osa metsänomistajista ja -ostajista ovat vastuullisia ja haluavat turvata metsän kasvun seuraavallekin sukupolvelle.

Toivon, että metsänhoitoyhdistyksen jäsenyydestä luopumista harkitsevat miettivät kahdesti. Neuvonnan merkitys tulee kasvamaan metsälain uudistuksen myötä. Pakkojäsenyydestä luopuminen haastaa yhdistykset parantamaan entisestään neuvontaa ja kaikkia palveluitaan.

Itse olen aktiivisesti osallistunut koko ikäni metsänhoitoyhdistysten järjestämiin metsätaitokilpailuihin ja metsäpäiviin. Kuukausi sitten osallistuin metsäpäiville, joissa nämä lakimuutokset herättivät paljon epävarmuutta. Siihen omalta osaltani sanon, että kaikki saa tehdä niin kuin ennenkin, mutta vapaudet kasvavat, jos niihin on itse valmis ja haluaa hoitaa metsän toisin kuin ennen.

Eduskunnassa olen nähnyt, että metsätalouden edunvalvonta vaatii jatkuvaa työtä ja hereillä oloa. Metsien merkitys tulee Lapissa kasvamaan. Erityisesti odotan kasvua ja teen töitä pohjoisen erikoispuun ja bioenergian aloilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: metsä, metsälaki, metsänhoitoyhdistykset

Rikoslain muutosesityksistä

Torstai 3.10.2013 klo 18:59

Eduskunnassa käsiteltiin kolmea muutoskokonaisuutta nykyiseen rikoslakiin. Kyseessä olivat sananvapauteen liittyvien rikosten tunnusmerkistöjen muuttaminen, viestintärauhan rikkominen ja vainoamisen kriminalisointi. Tehdyt esitykset ovat lähtökohtaisesti tarpeellisia ja kannatettavia. Huomioni kiinnittyi muutamaan kohtaan.

Sananvapautta koskevan esityksen taustalla on Euroopan ihmisoikeustuomion oikeuskäytäntö. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on päätöslauselmassaan 1577/2007, johon EIT on ratkaisuissaan toistuvasti viitannut, kehottanut jäsenvaltioita muun muassa poistamaan kunnianloukkausta koskevista säännöksistä vankeusrangaistuksen uhan. Joku voi kysyä, onko meidän itsenäisen Suomen ylimmässä valtioelimessä muutettava rikoslakia automaattisesti Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön vuoksi? Tämä on ymmärrettävä kysymys. Siksi lainsäätämisessä tällaisissa tapauksissa on oltava erityisen tarkkana.

Taustalla on selvästi ajatus siitä, että kukaan ei saisi joutua mielipiteensä ja sananvapautensa käytön vuoksi liian ankarasti rangaistuksi. Lainsäätäjän onkin oltava jatkuvasti hereillä, onko tuomioistuinkäytäntö muodostumassa uhaksi sananvapaudelle. Onko esimerkiksi uskonnollisten järjestelmien arvostelemisen ja uskonrauhan rikkomisen välinen raja oikealla paikalla? Ja muistetaanko, että poliittisessa päätöksenteossa on demokraattisessa järjestelmässä sallittava hyvinkin voimakas kielenkäyttö, kaikilla politiikan aloilla. Ihmisten ilmaisuvapauteen yhteiskunnallisissa kysymyksissä on puututtava vain äärimmäisissä tapauksissa.

Tässä lakiesityksessä on kuitenkin tarkoitus tehdä muutos yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä koskevaan Rikoslain 24 luvun 8 §:ään, paitsi tunnusmerkistön, niin myös rangaistusasteikon osalta. Nyt rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Hallitus puolestaan esittää, että se olisi aina vain sakkoa. Toisaalta lakiin tulee uusi törkeää yksityiselämää koskevan tiedon levittämistä tarkoittava pykälä, jonka nojalla on mahdollista tuomita myös vankeutta.

Kyse on yksityisten ihmisten henkilökohtaiseen elämään liittyvien arkaluonteisten asioiden repostelusta julkisesti. Milloin tällainen rikos tapahtuu? Lakitekstin mukaan silloin, kun: "Joka oikeudettomasti 1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai 2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa."

Koska kunnianloukkaksestakin on erikseen kriminalisoitu törkeä tekomuoto, niin on järkeenkäypää, että sellainen tulee nyt myös yksityiselämää koskevan tiedon levittämiseen. Mutta meidän tarkasti nyt seurattava, millaiseksi oikeuskäytäntö muodostuu näiden rikosten osalta, jos tämä lakiesitys tulee hyväksytyksi.

Vainoamisesta säädetään nyt erillinen rikoslain 25 luvun 7 a §. Se on hyvä esimerkki siitä, miten lainsäätäjän tulee seurata jatkuvasti oikeustilan kehittymistä. Lähestymiskieltokaan ei aina riitä. Monesti lähestymiskiellon saavalle henkilölle on muodostunut pakkomielle uhrinsa seuraamisesta ja tämän elämään tunkeutumisesta. Hän voi todella syvällisesti perehtyä lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön ja koettaa kaikin keinoin etsiä porsaanreikiä laista päästäkseen kosketuksiin uhrinsa kanssa ilman seurauksia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sananvapaus, yksityisyyden suoja, vainoaminen, rikoslaki

Nuorten Suomi rukoilee

Maanantai 9.9.2013 klo 14:08

Viime viikolla minulla oli tilaisuus osallistua eduskunnan kyselytunnin jälkeen Nuorten Suomi rukoilee -tapahtumaan. Se järjestettiin Eduskuntatalon portailla. Joukko nuoria kristittyjä oli kerännyt adressin ja se luovutettiin meille kansanedustajille. Rukoilimme yhdessä ja nuoret siunasivat päättäjiä Herran siunauksella.

Oli sykähdyttävä kokemus osallistua tapahtumaan. Siinä ei ollut kyse mistään yksittäisestä mielenilmauksesta jonkun poliittisen kiistakysymyksen puolesta tai vastaan. Kyse oli siitä, että nuoret halusivat muistuttaa meitä rukouksen voimasta.

Onhan Suomen kansa halki vuosisatojen kääntynyt rukouksessa Luojansa puoleen, niin hyvinä kuin pahoina päivinä.

Nuorten adressissa luki myös mm. seuraavasti: ”Me edustamme sukupolvea, joihin uutisissa liitetään sanat syrjäytyminen, työttömyys, epävarmuus ja masennus. Me haluamme toisenlaisen huomisen. Me haluamme rakentaa sukupolvellemme tulevaisuutta, jossa on toivoa, jossa elämällä on merkitys ja tarkoitus.”

Portailla seisoessani muistin sitä perustaa, jonka varhaisvuosinani sain lapsuuskodissani, auringonsäteistä välkkyvän Orajärven rannoilla kasvaessani. Pirttiseurat ja pyhäkoulu olivat tärkeä osa lapsuuttani. Ajattelen kiitollisuudella isää ja äitiä, jotka pitivät kristillisiä perusarvoja esillä ja sallivat minun osallistua kaikkeen tällaiseen toimintaan. Siltä pohjalta on ollut hyvä ponnistaa.

em_rukous.jpg

2 kommenttia . Avainsanat: rukous, kristityt, eduskunta

Vastakohtien Intia

Torstai 18.4.2013 klo 10:24

2013-04-09-365.jpg

Olin viime viikon työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan matkalla Intiassa. Hyvä reissu - parasta kotiin pääsy. Kävimme slummeissa, ahtailla kaduilla, älyttömissä ruuhkissa, katsoimme kerjäläisiä pienten lasten kanssa... ja kaiken tuon kamaluuden jälkeen menimme huippuhotelliin ja siirryimme Intian eliittiin. Hyväosaiset ovat todella hyväosaisia - todellista nykyajan kastijakoa.

Mombayssa asuu 400 neliökilometrin alueella 23 miljoonaa ihmistä. Heistä 60 % asuu ns. slummeissa. Kävimme muutamassa slummissa ja yllätyin täysin. Kyse ei ollutkaan köyhien kurjuudesta, vaan niissä asui vuokralla töissä käyviä ihmisiä. 

Hökkelykylissä sähköverkko kuitenkin toimi ja ihmiset pukeutuivat siististi. Heillä vain ei yksinkertaisesti ollut varaa asua kalleissa kerrostaloissa vuokralla. Heitä oli koko iso perhe muutaman neliön asunnossa ja joissakin jopa televisiot. Ihmiset ovat keskittyneet asumaan pienelle alueelle, jossa vain ei ole enää tilaa. Tähänkö tämä globaali asumisen keskittyminen tähtää, eikö olisi aika pysäyttää tilannetta?

Erikseen sitten olivat ne sadat tuhannet kadulla asuvat. Heidän asemansa on kaikista heikoin.

Tutustuimme paljon naisten asemaan. Tytöt ja naiset eivät saa koskaan kulkea yksin ulkona. Raiskaamisista tuli julkinen asia vasta joulukuisen todella törkeän naisen kuolemaan johtaneen, linja-autossa tapahtuneen raiskauksen myötä.  Nyt asiasta puhutaan ja on ilmennyt, että se on todella suuri ongelma tyttölasten osalta perheissäkin.

Ihmiset ovat erittäin eriarvoisissa asemissa. Huonoon asemaan syntyneen on hyvin vaikea päästä ylöspäin. Työolosuhteet ja ammattiyhdistysasiat ovat heikoilla kantimilla. Emme pysty ikinä kilpailemaan Intian kanssa työkustannuksista. Suomen tuleekin keskittyä entistä enemmän suunnitteluun ja sen miettimiseen, mitä meidän hyviä palveluitamme voisi kaupata Intiaan. Näitä olisivat esim. vedenpuhdistus ja jätteiden, erityisesti muovin käsittely.

Tapasimme suomalaisia yrityksiä. Nokia kertoi omista toimistaan, joista yksi oli ollut paikkakunnan perinteisen elinkeinotoiminnan kehittäminen. Nokiaan työllistyminen yksinään olisi siirtänyt ihmiset pois perinteisestä elämästä, nyt yritys tuki perinteistä paikallista toimintaa eli jotain käsityöläisyyttä. Tämän avulla se oli saanut hyväksyttävyyttä ja alue koettiin kiinnostavammaksi. Voisiko tätä  miettiä Suomessakin uusien kaivosfirmojen osalta?

Intia on maailman suurin demokratia. Kuulimme hyvästä perustuslaista, joissa on paljon samoja asioita kuin meillä. Asiat päätetään hienosti parlamentissa, mutta käytäntö on kokonaan toinen. Lakeja ei välttämättä noudateta. Elämä jatkuu kasteissa, jotka on lailla kielletty jo ajat sitten, ja siellä nainen on yhä perheen omaisuutta.

Valiokuntamatka aukaisi silmiäni paljon. Emme olleet aurinkorannoilla, enkä nähtyäni ja koettuani kaiken tämän sinne kaivannutkaan. Olemme syntyneet paratiisiin, meidän tulee vain muistaa kehittää sitä omilla vahvuuksillamme, eikä antaa suistua globaalin keskittymisen myötä, kuten Intiassa on monin paikoin käynyt.

Kolumni julkaistu Lounais-Lappi -lehdessä 18.4.2013.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Intia, köyhyys, keskittyminen, slummit

Kentällä kiertämistä

Tiistai 12.3.2013 klo 10:41

Saan eduskuntaan paljon puheluita, tekstiviestejä ja myös vieraita – lappilaiset ovat aina tervetulleita tapaamaan minua – mutta vaalipiirini ihmisiin parhaiten saa kontaktin tapaamalla heitä henkilökohtaisesti.

Lapissa pidetään tärkeänä, että edustaja liikkuu ahkerasti kentällä vaalien välilläkin. Maakuntamme pitkät välimatkat lisäävät tämän haastetta. Samoin tietysti perhe-elämän ja kotitilan töiden yhteensovittaminen. Perheenäiti ja maatilan emäntä ei voi olla poissa kotoa jokaisena vapaapäivänään.

Ennen viime kunnallisvaaleja tein kuntakierroksen, jonka aikana kävin vähintään kerran kaikissa Lapin kunnissa. Joissakin kunnissa kävin monta kertaa, esim. useissa kunnan alueella sijaitsevissa kylissä. Osa tilaisuuksista oli paikallisen järjestöväen järjestämiä, joihin sain tulla vieraaksi, ja osan järjestin itse. Halusin omalta osalta vauhdittaa keskustalaista vaalityötä eri kunnissa.

Nyt olen jälleen pyrkinyt mahduttamaan mahdollisimman monta yleisötapahtumaa kalenteriini eri puolilla Lappia.

Viime viikonloppuna olin Kemissä puhumassa Kansainvälisen naistenpäivän tapahtumassa ja Tornion markkinoilla Keskustan teltalla jututtamassa ihmisiä. Keskustan teltalla oli vipinää, kului satoja motillisia kahvia. Puhetta riitti ilveksistä, kuntarakenteesta, hallituksen kestämisestä, lohesta, puolueen tilanteesta ja mukaan annettiin repullinen vihjeitä Keskustan kehittämiseksi.

Sunnuntaina olin puolestaan talkoilemassa ei-poliittisessa tilaisuudessa, Sallan Audi-Cup kisoissa. Työskentelin kanttiinissa, kuten jo monena vuonna aikaisemmin. Satoja kampanisuja jaettiin talkoolaisille ja myytiin.

Keskusteluissa lappilaisten kanssa saa paitsi paljon hyviä eväitä käsiteltävänä oleviin yhteiskunnallisiin asioihin, niin monesti niissä tuodaan esille myös aivan uusia ideoita, millaisia asioita eduskuntatyössä voi ottaa esiin.

Tiedotan mm. tällä näillä kotisivuillani tulevista tapahtumista, joihin osallistun. Pidetään yhteyttä ja tavataan jossain päin Lappia!

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maakunnat, Lappi, kenttätyö

Vanhemmat kirjoitukset »