Yhteystiedot

Eeva Maria Maijala 050 512 0529 eeva-maria.maijala@eduskunta.fi

eduskunta-avustaja Janne Kaisanlahti (09) 432 4098

Uutiset

26.10.2018Maijala: Maastomönkijän tiekäyttö sallittava poronhoitotöissäLue lisää »27.9.2018Maijala: Uuden eläinsuojelulain mahdollistettava koirien ulkona pitäminenLue lisää »14.9.2018Maijala tyytyväinen riistanhoitomaksun alenemiseenLue lisää »

En hyväksy saamelaiskäräjälain esitysluonnosta

Tiistai 19.6.2018 klo 18:46

En voi hyväksyä saamelaiskäräjälaista tehtyä esitysluonnosta, joka on tänään julkaistu lausuntokierrosta varten. Esitys ei poistaisi saamelaisuuden ympärillä olevia ongelmia ja kiistakysymyksiä, vaan päinvastoin pahentaisi niitä.

Lappalaisperusteen poistamisesta

Lappalaisperusteen poistaminen saamelaismääritelmästä ja siirtyminen yksinomaiseen kieliperusteeseen merkitsee Lapin historian ja nykypäivän tosiasioiden kieltämistä. Vuonna 1995 nykyistä saamelaiskäräjälakia säädettäessä todettiin, että pelkkä kieliperuste olisi riittämätön ja rajoittaisi niiden lappalaisten oikeuksia, joiden esivanhemmat ilman omaa syytään menettivät sukunsa kielen.

On turhaa puhua metsälappalaisten tunnustamisesta, jos laissa nyt oleva lappalaisperuste otetaan sieltä pois. Esitys on jo perustuslain takaaman yhdenvertaisuuden vastainen, sillä se tekee maahamme ”kahden kerroksen” saamelaisia. Jos saamelaiskäräjät edustavat koko alkuperäiskansaa Lapissa, tulee kaikkien kulttuurin ryhmien olla siellä mukana päättämässä asioista. 

Tätä räikeää epäkohtaa on koetettu esitysluonnoksessa pyöristellä sillä, että ”kyse on vain äänioikeudesta” eikä saamelaiskäräjien äänioikeudesta pois jättäminen merkitsisi identiteetin kieltämistä. Kyse ei ole kuitenkaan mistään irrallisesta äänioikeudesta, vaan edelleen sen määrittelystä, kuuluuko ja saako olla edustamassa Lapin alkuperäiskansaa.

Metsälappalaisten olemassaolo ei kaipaa mitään julistuksenomaisia tunnustuksia. Kulttuurin historian ja nykypäivän todellisuus on jo tieteellisissä tutkimuksissa pitävästi osoitettu. Tämä tulisi lainsäätäjänkin tunnustaa.

Yhteispohjoismainen saamelaismääritelmä olisi käytännössä myös hyvin vaikea toteuttaa. Historiallinen kehitys jo 1700-luvulta lähtien on johtanut siihen, että saamelaisuus on määritelty Suomessa eri tavalla. Saamelaisaluekin on määritelty Suomessa aivan eri tavalla kuin Norjassa ja Ruotsissa. Samaan määritelmään väkivaltaisesti pakottaminen ei tule onnistumaan.

Neljännen sukupolven lisääminen kieliperusteeseen ei tosiasiallisesti muuta mitään, sillä vuoden 1995 lainsäätämisen jälkeen on ehtinytkin jo syntyä yksi uusi sukupolvi lisää.

Oikaisulautakunnan perustamisesta

Tavoite äänioikeuden määrittelyä koskevan prosessin avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä on tietysti oikea. Mikä kuitenkaan takaa, että nyt tehty esitys uuden oikaisulautakunnan perustamisesta jotenkin parantaisi nykytilannetta?

Esitetty nelihenkinen oikaisulautakunta, joka ratkaisisi vaaliluetteloon merkitsemistä koskevat oikaisuvaatimukset, olisi käytännössä saamelaiskäräjien enemmistöryhmittymän valitsema. Esitysluonnoksen mukaan kaksi neljästä lautakunnan jäsenestä valittaisiin Saamelaiskäräjien ehdotuksesta – eikä muitakaan saisi nimetä Saamelaiskäräjien vastustaessa.

Nykyinen vaikea tulehtunut tilanne huomioiden on epäuskottavaa ajatella, että oikaisulautakuntaan edes valittaisiin henkilöitä, jotka kannattavat laajempaa saamelaismääritelmää. Eikä sillä olisi todellisuudessa merkitystäkään, jos lappalaispykälä poistettaisiin saamelaislaista.

Tasapuolisesta edustuksesta ja vaalitavasta

Esitysluonnoksessa esitetään, että saamelaiskäräjien jäsenten lukumäärää sekä paikkakuntakohtaisia kiintiöitä kasvatettaisiin. Tämä on sinällään ok, mutta se ei automaattisesti paranna edustavuutta.

Ongelma Saamelaiskäräjien työskentelyssä on ollut, että vähemmistöryhmittymälle ei ole annettu mitään luottamustehtäviä, vaan enemmistöryhmittymä on kahminut kaikki keskeiset paikat itselleen, jotka Saamelaiskäräjien kokouksessa valitaan.

Esimerkiksi kunnanvaltuustoissa on kunnanhallitusta, lautakuntia ym. toimielimiä valittaessa myös vähemmistöryhmillä on mahdollisuus saada omat edustajansa suhteellisen vaalitavan kautta luottamuselimiin. Samoin eduskunnassa noudatetaan valiokuntapaikkojen jaossa suhteellisuutta; myös oppositio saa edustajansa kaikkiin valiokuntiin.

Esitysluonnoksen olisi kuluneen vaalikauden alun kokemukset huomioiden tullut ehdottomasti esittää suhteellista vaalitapaa myös Saamelaiskäräjien tekemiin henkilövalintoihin. Tämäkin puute osoittaa, ettei esitystä laadittaessa ole aidosti edes haluttu poistaa riitoja ja ongelmia, joita Saamelaiskäräjien toiminnassa on ilmennyt.

Lopuksi

Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan korostaa, ettei minulla ole ollut mitään tekemistä tämän saamelaiskäräjälain luonnoksen valmistelun kanssa. Keskustaa työryhmässä on edustanut kansanedustaja Markus Lohi. Olen parhaani mukaan kyllä koettanut saattaa niin metsälappalaisten kuin muidenkin avarampaa saamelaismääritelmää kannattavien tahojen näkemykset perusteluineen toimikunnan tietoon.

Nyt tehty esitys on vielä huonompi kuin se, joka eduskunnassa kaadettiin murskaluvuin kolme vuotta sitten. Kaikki ne puutteet ja epäkohdat, joita silloin vastustettiin, ovat tänään julkaistussa esityksessä edelleen mukana.

Toivon tietysti, että oma puolueeni, ja kaikki muutkin, jotka tuolloin vastustivat onnetonta esitystä, pysyvät ryhdikkäästi tällä linjalla. Saamelaisuus/lappalaisuus voisi olla upea voimavara koko Lapille. Valitettavasti se näyttäytyy nykyään lähinnä riitelynä. Valitettavasti esitys, joka edustaa vain nykyisen Saamelaiskäräjien enemmistön näkemystä, ja betonoi heidän valta-asemansa, ei voi olla mikään kompromissi tai sovinnon rakentaja.

Ihmiset, jotka polveutuvat katkeamattomana sukupolvien ketjuna alueen vanhimmista tunnetuista alkuperäisasukkaista, harjoittavat perinteisiä elinkeinoja ja vaalivat ikimuistoista kulttuuriaan, eivät kelpaa saamaan virallista tunnustusta asemastaan sen takia, että heidän esivanhempansa tietyillä alueilla menettivät kielensä suomalaistamistoimenpiteiden takia.

Sen sijaan vaikkapa Helsingissä syntynyt henkilö, joka ei osaa myöskään puhua saamea, mutta joka ei ole koskaan edes käynyt Lapissa, kelpaa luetteloon, kunhan yksi hänen isoisovanhemmistaan on ollut äidinkieleltään saamea puhuva!

Voiko tämä olla oikein? Ja kuvitteleeko joku, että alueen metsälappalainen alkuperäiskansa ikinä voisi suostua tällaiseen ”kompromissiin”!?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, saamelaiskäräjät, lappalaiset, alkuperäiskansa

Tehdään yhdessä töitä saamelaisuuden eteen

Keskiviikko 2.5.2018 klo 20:43

Kiertäessäni Keski- ja Pohjois-Lappia olen saanut tuntea, että suuri osa saamelaisista kokee minun olevan yksi heistä. Roolini ja historiani kiistäjät ovat olleet lähinnä pieni, mutta julkisuudessa äänekäs ryhmä vasemmistolaisia ja nuoria vihreitä. 

Laissa ei määritellä kuka on saamelainen. Saamelaiskäräjälain määritelmällä laaditaan vain vaaliluettelo, jota ei saa käyttää kuin äänestykseen. Kaikkia ei siihen hyväksytä, eikä pidäkään hyväksyä, jos ei siihen ei ole riittävää näyttöä sidoksesta kulttuuriin. Eivätkä kaikki siihen hae. Tärkeintä onkin siis, että saamelaiskäräjät tekevät töitä kaikkien saamen kielen ja kulttuurin ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Metsä- ja kalastajalappalaistenkaan jälkeläisten kulttuuria ja olemassaoloa ei voi perustellusti kiistää. Historian tosiasiat osoittavat, että sukumme polveutuvat Lapin alkuperäisasukkaista, ja ovat asuneet samoilla seuduilla vuosisatoja. Antakaa meidän olla sitä, mitä me olemme. 

Virallisella saamelaisalueella on tehty paljon valtion tukemaa työtä pohjois- ja inarinsaamelaisten sekä kolttien kulttuurin hyväksi. Ei anneta muunkaan saamelaisen/lappalaisen kulttuurin kuolla. Tärkeää on myös muistaa, että vanhalla Kemin-Lapin alueellakin kulttuuri elää. Saamelaisalue tulisi rajata uudelleen. Voisihan siinä olla vaikka 1- ja 2-vyöhyke.

Saamelaiskäräjälaki on työn alla. Laki tulee rakentaa siten, että voimme alkaa yhdessä töihin koko monimuotoisen hienon kulttuurimme kehittämiseksi. Hyväksytään toisemme nyt ja jatkossa.

Ymmärrän hädän ja pelon saamelaisen kulttuurin häviämisestä, mutta riitely näivettää kulttuurin. Haastan kaikki saamelaisuuden omakseen kokevat mukaan töihin, miten saamme kielen ja kulttuurin oikeasti elinvoimaisemmaksi.

Ruotsissa ja Norjassa on saamelaisaluetta viime vuosina laajennettu etelämmäksi ja saamelaiset ovat ottaneet joukkoonsa tyytyväisinä identiteettinsä löytäneet henkilöt. Saamelaismääritelmä ei ole näissä maissa ongelma. Kulttuurin laajempi tunnustaminen koetaan rikkautena, kun Suomessa pieni ryhmä taistelee omista eduistaan. 

Vuoden 1995 saamelaiskäräjälakia säädettäessä katsottiin välttämättömyydeksi laajentaa saamelaismääritelmää ihmisiin, jotka ovat sukunsa kautta polveutuneet saamelaisista ja olleet yhteydessä saamelaiseen kulttuuriin, vaikka esivanhempien kieli olisikin suomalaistettu.

Kansanedustajana haluan tehdä töitä yhteisen saamelais/lappalaiskulttuurimme eteen. Mitkä ovat sille tärkeitä asioita? Kielen ja kulttuuriperimän lisäksi kalastus, poronhoito, metsästys, luonnontuotteiden hyödyntäminen, petoasiat, valtion hallinnoimien maiden käyttö sekä muut näiden rinnalla elävät elinkeinot.

Aletaan yhdessä töihin saamenkielen ja erityisesti kulttuurin kehittämiseksi. Nykyistä saamelaisuutta ei kukaan halua alistaa, mutta variksetkin jo nauravat tälle keskinäiselle riitelylle.

Kun haukut veljeäsi, haukut myös itseäsi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, saamelaiskäräjät, lappalaiset, alkuperäiskansa

Saamelaiskäräjät järjestäytyivät

Perjantai 26.2.2016 klo 12:02

Saamelaiskäräjät ovat järjestäytyneet vaalien jälkeen. Onnittelen kaikkia vastuupaikoille valittuja henkilöitä. Toivon ennakkoluulotonta asennetta saamelaisasioiden hoitamisessa. Saamelaisuus tulee nähdä koko Lapin voimavarana.
 
Olen saanut kokea eri yhteyksissä asennetta, että saamelaiset mielletään helposti riitelijöiksi ja olen siitä todella huolestunut. Saamelaisilla/lappalaisilla (mitä nimitystä kukin haluaa käyttää) ei ole varaa nykyiseen tilanteeseen. Ei ole oikein, että ensimmäinen mielikuva Lapin alkuperäiskansasta on riitely, kuka on oikea saamelainen?
 
Saamelaiskäräjien avajaisista on uutisoitu värikkäästi, on käyty monia äänestyksiä ja nähty erilaisia protesteja. Kaikki viime vuosina koettu huomioiden tämä oli varmasti jopa odotettua. Jos joku ryhmittymä ottaa itselleen paljon valtaa, kantavat he myös suuren vastuun asioiden hoitamisesta. Toivon erilaisten saamelaisvähemmistöjen äänen myös voivan kuulua saamelaiskäräjien kautta.
 
Suomessa yleinen periaate esim. kunnanvaltuustoissa on sallia äänestysten käyminen suhteellisen vaalitavan mukaan. Tällä taataan riittävän suuruisten vähemmistöryhmien edustus eri toimielimissä. Suhteellinen vaalitapa voisi olla perusteltua laajentaa myös saamelaiskäräjien tekemiin valintoihin.
 
Suuri kipukohta on ollut saamelaiskäräjien vaaliluettelon henkilöiden hyväksyminen. Tehtyjen päätösten kanssa on nyt elettävä. Riittävän näytön määritelmä on erittäin tiukka rajaus. Uskon, että sillä olisi voitu aikaisemmin mahdollisesti jopa ehdollistaa joitain tehtyjä päätöksiä. Itsekinhän jäin luettelon ulkopuolelle. Haluan silti tehdä yhteistyötä saamelaiskäräjien kanssa ja edistää kulttuurin elävyyttä koko Lapin yhteisenä voimavarana.
 
Saamelaiskäräjiltä toivon edelleen myös sitä, että keminlappalaiset sekä muutkin saamelaiskäräjien vaaliluettelon ulkopuolelle jääneet ihmiset nähtäisiin yleisesti saamelaisuutta/lappalaisuutta vahvistavana asiana eikä uhkana. Siinä on kuitenkin pohjimmiltaan kyse ihmisistä, joilla on lappalaiset juuret ja identiteetti, mutta joilla ei ole välttämättä riittävää näyttöä tullakseen merkityksi vaaliluetteloon. Heidän oma kokemuksensa ja kiinnostuksensa saamelaista kulttuuria kohtaan tulee hyväksyä ja tunnustaa, vaikka vaaliluetteloon pääsystä ajattelisimmekin eri tavalla.
 
Haluan antaa uusille saamelaiskäräjille täyden tukeni ja myös toivon, että he haluaisivat tehdä aktiivisesti töitä Lapin kansanedustajien kanssa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiskäräjät, saamelaisuus, lappalaisuus

On saamelaisuutta rakentavan yhteistyön aika

Tiistai 6.10.2015 klo 13:17

Saamelaiskäräjät saavat ja niiden tulee nyt keskittyä perustyöhön eli kielen ja kulttuurin kehittämiseen. Kehitetään saamelaisuutta/lappalaisuutta yhteistyössä. Riitelevää ei haluta tukea.

KHO:n ratkaisu selkeytti käräjien toimintaa. Vaaliluetteloon valinnoille  on nyt olemassa ohjeet ja päätökset antoivat mahdollisuuden kehittää käräjien toimintaa rakentavasti eteenpäin.

Vaaliluetteloon pääseminen ei ole helppoa ja päätösvalta tulee pysymään saamelaisilla. Jatkossa vaaliluetteloon merkitään  hakijoista henkilöt, joilla on osoittaa riittävä näyttö sidoksesta saamen kieleen ja kulttuuriin. Lisäksi kaikilla tulee olla saamelainen tausta. Ryhmähyväksyntä ei ole enää valintaperuste.

Huolissaan tulee olla huonosta saamelaiskäräjävaalien äänestysprosentista ja yleensä siitä, että saamelaisuudesta ei olla ylpeitä eikä sitä koeta omaksi. Saamelaiskäräjät koetaan riitelyfoorumiksi. Käräjien tulee olla kiitollisia niistä, jotka ovat mukana. Heidän kanssaan tulee tehdä täysillä töitä kielen ja kulttuurin ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Ollaan huolissaan kulttuurin jättävistä ja kiitollisia heistä, jotka siihen palaavat.

Vaalilautakunnan toiminnan auttamiseksi tulee tehdä puolueetonta tutkimusta: 1.) Mikä on riittävä näyttö sidoksesta kieleen ja kulttuuriin? Taustatietona KHO:n 200 päätöstä. 2.) Selvitys saamenkielen puhujista eri puolilla laajaa Lapin kylien aluetta. Vaaliluetteloon voidaan merkitä henkilö, jonka isovanhempi on puhunut saamea äidinkielenään.

Minun osaltani katsottiin, ettei näyttöni sidoksista ollut riittävä. Samoin kävi vielä monelle muullekin, joilla oli osoittaa saamelaiset juuret sekä sidos kieleen ja kulttuuriin. Saamelaisuuttamme ei sinällään kiistetty. Olemme osa saamelaista kansaa. Perustuslain mukainen oikeus saamen kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen ja kehittämiseen kuuluu myös meille. Emme vain ole oikeutettuja olemaan mukana päättämässä saamelaiskäräjille osoitetuista asioista. Siksi toivotankin valituille onnea ja jaksamista haastavassa tehtävässä.

Kulttuurimme elää koko ajan. Suomen saamelaisuus on paljon laajempi ja monimuotoisempi kuin sen näytetään nykyään olevan. Otetaan tämä vastaan rikkautena.




Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaisuus, saamelaiskäräjät, lappalaisuus

Näyttöni eivät olleet riittävät tullakseni merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon

Keskiviikko 30.9.2015 klo 12:17

Sain Korkeimmalta hallinto-oikeudelta kielteisen päätöksen valituksestani tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. KHO:n päätöksen perusteluissa luki, että lain mukaiset valintaperusteet ovat vaihtoehtoiset. Ja minun osaltani tulkittiin, että näyttöni kielellisestä ja kulttuurisesta yhteydestä eivät olleet riittävät. Kukaan ei kuitenkaan ole kieltänyt sitä, että minulla on paljon saamelaista eli lappalaista taustaa. Olen siitä ylpeä ja kannan sukuni perinteitä jatkossakin.

Ryhmähyväksyntä ei yksinään ole KHO:n mukaan ainoa peruste hyväksynnälle. Olen tyytyväinen, että tämä tuli esille, sillä saamelaiskäräjillä ei ole ollut esim. yhtään henkilöä Savukoskelta. Vaalilautakunnan ryhmähyväksyntään vetoavat eivät tunne savukoskelaisia eivätkä heidän juuriaan. Savukoskella on puhuttu saamen kieltä vielä 1900-luvulla. Lisätutkimuksilla ja selvityksillä voitaneen jatkossa vielä osoittaa, että ensimmäisenä kielenään saamen oppineiden lapsenlapsia eli vaaliluetteloon hyväksyttäviä saamelaisia voi olla vielä elossa.

KHO:n päätöksen ydin oli kohdallani, että kaikki ne itsensä saamelaiseksi kokevat, joiden itseidentifikaatiolle on riittävä, objektiivinen peruste, voivat tulla merkityksi vaaliluetteloon.

Päätös ei siis todellakaan tarkoita, että kuka on saamelainen ja kuka ei ole tai että kenellä on oikeus harjoittaa saamelaiskulttuuria. Päätös on siitä, että kenen osalta on osoitettu olevan riittävä näyttö kielellisestä ja kulttuurillisesta yhteydestä saamelaiseen kansaan, jotta heidät voidaan merkitä saamelaisten vaaliluetteloon.

Päätöksessä lukee, että hakijan itseidentifikaatiota ei ole syytä asettaa kyseenalaiseksi.

Yhtä sodankyläläistä vanhaa miestä lainatakseni: "Ei minun tarvitse kysyä keneltäkään lupaa olla se, mikä olen. Olen lappalainen." Kyse on ihmisoikeudesta, oikeudesta omaan kulttuuriin. Minulla on perustuslain mukainen oikeus Saamen kulttuuriin.

Toivon, että saamelaiskäräjätkään eivät näe saamelaisuutta mustavalkoisena asiana. Meitä varsinkin metsälappalaisten jälkeläisiä ja siinä kulttuurissa kasvaneita on paljon. Vaikkakaan meidän näyttömme eivät ole olleet nyt riittäviä, jotta meidät olisi voitu merkitä vaaliluetteloon. Meidänkin kulttuurimme kuitenkin on tärkeää ja se on osa Suomen saamelaista historiaa ja nykyistä elämää. Toivon, että voimme toisiamme tukien kehittää yhdessä saamelaisuuttamme, lappalaisuuttamme.

 

* * *

 

TAUSTAA

Saamelaiskäräjien vaalilautakunta hylkäsi 16.2.2015 pyyntöni tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Saamelaiskäräjien hallitus hylkäsi vaalilautakunnan päätöksestä tekemäni oikaisuvaatimuksen 3.8.2015. Tästä päätöksestä tein valituksen Korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Perusteeni hakemukselle olivat tiivistetysti seuraavat:

  • Olen lappalainen eli saamelainen, eikä kukaan voi kieltää minulta sitä identiteettiä, johon olen sukuni myötä kasvanut. Kaikki esi-isäni molempien vanhempien puolelta ovat asuneet viimeiset parisataa vuotta Sodankylän alueella. (Äitini on Aikion sukua.) Noin puolet molempien vanhempieni esi-isistä ovat vielä paljon vanhempaa perua Sodankylästä. Polveudun siis myös suuresta osasta Sodankylän alueen vanhoja lappalaissukuja.

  • Sodankylän alueella ja erityisesti sen kylissä lappalainen kulttuuri on säilynyt hyvin puhtaana ja perinteisenä. Juureni ja elämäntapani ovat syvällä lappalaisessa kulttuurissa ja elämäntavassa. Se on ammentanut voimaansa omasta metsäsaamelaisesta yhteisöstä.

  • Poronhoito kuuluu oleellisena osana minun saamelaiseen kulttuuriini ja identiteettiini. Olen lapsesta saakka osallistunut porotaloustöihin, kasvanut poromiesperheessä ja harjoitan elinkeinoa yhä. Olen asunut koko elämäni Lapissa ja siis myös poronhoitoalueella. Metsästys, kalastus ja luonnontuotteiden keruu sekä ravinnoksi käyttö ovat oleellinen osa niin minun kuin sukuni identiteettiäni ja kulttuuriani, sekä jokapäiväistä elämää. Poronhoitoa on suvussani harjoitettu sukupolvesta toiseen katkeamatta niin kauan kuin asiasta on tietoa saatavilla. Kotoani löytyvät myös isäni ja ukkini vanhat umpitakit eli lapinpuvut sekä säpikkäät. Oma erikoisalani saamelaiskäsitöissä on paulojen tekeminen. Käytin nutukkaita pauloineen jo koulussa.

  • Isävainajani Aimo Maijala oli poromies, joka kulki paljon koko poronhoitoalueella. Hän piti itseään ja häntä pidettiin koko saamelaisalueella lappalaisena eli saamelaisena ja hän kasvatti lapsensakin siihen. Hän käytti saamen kieltä porotöissä ja keskustellessaan saamelaisten kanssa, vaikkei se ollutkaan hänen äidinkielensä. Kielen osaaminen osoittaa hänen arvostustaan juuriaan ja kulttuuriaan kohtaan. Hän halusi oppia ja käyttää kieltä, jota hänen omat esivanhempansa eivät saaneet käyttää. Identiteettiämme ei voi vähätellä sen vuoksi, että olemme menettäneet historiallisen kehityksen (pakkosuomalaistamisen) tuloksena oman keminsaamen kielen. (Kävin peruskoulun Sodankylän kirkonkylässä. Valitsin 8. luokalla valinnaisaineeksi saamen kielen, mutta hakijoita oli vain kaksi eikä opetusta aloitettu.)

  • Olen Oulun maakunta-arkiston antaman todistuksen mukaan lappalaiseksi merkityn Matts Hansson Askan jälkeläinen. Yksiselitteinen näyttö tästä on Oulun maakunta-arkiston antama todistus.

  • Ryhmäidentifikaatio ei ole Suomen lakien mukainen määritys saamelaisuudelle. Kansainvälinen oikeus antaa suojaa myös metsäsaamelaisuusidentiteetin omaavalle alkuperäiskansalle. Saamelaiskäräjien käyttämä ryhmäidentifikaatio syrjii metsäsaamelaisia, joilla on yhteinen perimä, perinne ja historia pohjoisessa alkuperäiskansan ryhmässä. Metsäsaamelaiset ovat todellinen alkuperäiskansa, osa saamelaisuutta, jolla on edelleen elävä kulttuuri. Kemin-lapin kieli eli keminsaamekaan ei ole hävinnyt kokonaisuudessaan, vaan se elää yhä paikannimissä sekä porotalouden ja luontoon liittyvän elämäntavan erikoissanastoissa. Saamelaiskäräjien päätös syrjii keminlappalaisia metsäsaamelaisia. Metsälappalaiset keskuudessaan tunnistavat saamelaisen identiteettinsä ja kulttuurin. Metsäsaamelaiset ovat kollektiivisesti hyväksyneet minut ja sukuni kuulumaan alkuperäiskansaan.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, saamelaiskäräjät, metsälappalaiset