Yhteystiedot

Eeva Maria Maijala 050 512 0529 eeva-maria.maijala@eduskunta.fi

eduskunta-avustaja Janne Kaisanlahti (09) 432 4098

Uutiset

26.10.2018Maijala: Maastomönkijän tiekäyttö sallittava poronhoitotöissäLue lisää »27.9.2018Maijala: Uuden eläinsuojelulain mahdollistettava koirien ulkona pitäminenLue lisää »14.9.2018Maijala tyytyväinen riistanhoitomaksun alenemiseenLue lisää »

En hyväksy saamelaiskäräjälain esitysluonnosta

Tiistai 19.6.2018 klo 18:46

En voi hyväksyä saamelaiskäräjälaista tehtyä esitysluonnosta, joka on tänään julkaistu lausuntokierrosta varten. Esitys ei poistaisi saamelaisuuden ympärillä olevia ongelmia ja kiistakysymyksiä, vaan päinvastoin pahentaisi niitä.

Lappalaisperusteen poistamisesta

Lappalaisperusteen poistaminen saamelaismääritelmästä ja siirtyminen yksinomaiseen kieliperusteeseen merkitsee Lapin historian ja nykypäivän tosiasioiden kieltämistä. Vuonna 1995 nykyistä saamelaiskäräjälakia säädettäessä todettiin, että pelkkä kieliperuste olisi riittämätön ja rajoittaisi niiden lappalaisten oikeuksia, joiden esivanhemmat ilman omaa syytään menettivät sukunsa kielen.

On turhaa puhua metsälappalaisten tunnustamisesta, jos laissa nyt oleva lappalaisperuste otetaan sieltä pois. Esitys on jo perustuslain takaaman yhdenvertaisuuden vastainen, sillä se tekee maahamme ”kahden kerroksen” saamelaisia. Jos saamelaiskäräjät edustavat koko alkuperäiskansaa Lapissa, tulee kaikkien kulttuurin ryhmien olla siellä mukana päättämässä asioista. 

Tätä räikeää epäkohtaa on koetettu esitysluonnoksessa pyöristellä sillä, että ”kyse on vain äänioikeudesta” eikä saamelaiskäräjien äänioikeudesta pois jättäminen merkitsisi identiteetin kieltämistä. Kyse ei ole kuitenkaan mistään irrallisesta äänioikeudesta, vaan edelleen sen määrittelystä, kuuluuko ja saako olla edustamassa Lapin alkuperäiskansaa.

Metsälappalaisten olemassaolo ei kaipaa mitään julistuksenomaisia tunnustuksia. Kulttuurin historian ja nykypäivän todellisuus on jo tieteellisissä tutkimuksissa pitävästi osoitettu. Tämä tulisi lainsäätäjänkin tunnustaa.

Yhteispohjoismainen saamelaismääritelmä olisi käytännössä myös hyvin vaikea toteuttaa. Historiallinen kehitys jo 1700-luvulta lähtien on johtanut siihen, että saamelaisuus on määritelty Suomessa eri tavalla. Saamelaisaluekin on määritelty Suomessa aivan eri tavalla kuin Norjassa ja Ruotsissa. Samaan määritelmään väkivaltaisesti pakottaminen ei tule onnistumaan.

Neljännen sukupolven lisääminen kieliperusteeseen ei tosiasiallisesti muuta mitään, sillä vuoden 1995 lainsäätämisen jälkeen on ehtinytkin jo syntyä yksi uusi sukupolvi lisää.

Oikaisulautakunnan perustamisesta

Tavoite äänioikeuden määrittelyä koskevan prosessin avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä on tietysti oikea. Mikä kuitenkaan takaa, että nyt tehty esitys uuden oikaisulautakunnan perustamisesta jotenkin parantaisi nykytilannetta?

Esitetty nelihenkinen oikaisulautakunta, joka ratkaisisi vaaliluetteloon merkitsemistä koskevat oikaisuvaatimukset, olisi käytännössä saamelaiskäräjien enemmistöryhmittymän valitsema. Esitysluonnoksen mukaan kaksi neljästä lautakunnan jäsenestä valittaisiin Saamelaiskäräjien ehdotuksesta – eikä muitakaan saisi nimetä Saamelaiskäräjien vastustaessa.

Nykyinen vaikea tulehtunut tilanne huomioiden on epäuskottavaa ajatella, että oikaisulautakuntaan edes valittaisiin henkilöitä, jotka kannattavat laajempaa saamelaismääritelmää. Eikä sillä olisi todellisuudessa merkitystäkään, jos lappalaispykälä poistettaisiin saamelaislaista.

Tasapuolisesta edustuksesta ja vaalitavasta

Esitysluonnoksessa esitetään, että saamelaiskäräjien jäsenten lukumäärää sekä paikkakuntakohtaisia kiintiöitä kasvatettaisiin. Tämä on sinällään ok, mutta se ei automaattisesti paranna edustavuutta.

Ongelma Saamelaiskäräjien työskentelyssä on ollut, että vähemmistöryhmittymälle ei ole annettu mitään luottamustehtäviä, vaan enemmistöryhmittymä on kahminut kaikki keskeiset paikat itselleen, jotka Saamelaiskäräjien kokouksessa valitaan.

Esimerkiksi kunnanvaltuustoissa on kunnanhallitusta, lautakuntia ym. toimielimiä valittaessa myös vähemmistöryhmillä on mahdollisuus saada omat edustajansa suhteellisen vaalitavan kautta luottamuselimiin. Samoin eduskunnassa noudatetaan valiokuntapaikkojen jaossa suhteellisuutta; myös oppositio saa edustajansa kaikkiin valiokuntiin.

Esitysluonnoksen olisi kuluneen vaalikauden alun kokemukset huomioiden tullut ehdottomasti esittää suhteellista vaalitapaa myös Saamelaiskäräjien tekemiin henkilövalintoihin. Tämäkin puute osoittaa, ettei esitystä laadittaessa ole aidosti edes haluttu poistaa riitoja ja ongelmia, joita Saamelaiskäräjien toiminnassa on ilmennyt.

Lopuksi

Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan korostaa, ettei minulla ole ollut mitään tekemistä tämän saamelaiskäräjälain luonnoksen valmistelun kanssa. Keskustaa työryhmässä on edustanut kansanedustaja Markus Lohi. Olen parhaani mukaan kyllä koettanut saattaa niin metsälappalaisten kuin muidenkin avarampaa saamelaismääritelmää kannattavien tahojen näkemykset perusteluineen toimikunnan tietoon.

Nyt tehty esitys on vielä huonompi kuin se, joka eduskunnassa kaadettiin murskaluvuin kolme vuotta sitten. Kaikki ne puutteet ja epäkohdat, joita silloin vastustettiin, ovat tänään julkaistussa esityksessä edelleen mukana.

Toivon tietysti, että oma puolueeni, ja kaikki muutkin, jotka tuolloin vastustivat onnetonta esitystä, pysyvät ryhdikkäästi tällä linjalla. Saamelaisuus/lappalaisuus voisi olla upea voimavara koko Lapille. Valitettavasti se näyttäytyy nykyään lähinnä riitelynä. Valitettavasti esitys, joka edustaa vain nykyisen Saamelaiskäräjien enemmistön näkemystä, ja betonoi heidän valta-asemansa, ei voi olla mikään kompromissi tai sovinnon rakentaja.

Ihmiset, jotka polveutuvat katkeamattomana sukupolvien ketjuna alueen vanhimmista tunnetuista alkuperäisasukkaista, harjoittavat perinteisiä elinkeinoja ja vaalivat ikimuistoista kulttuuriaan, eivät kelpaa saamaan virallista tunnustusta asemastaan sen takia, että heidän esivanhempansa tietyillä alueilla menettivät kielensä suomalaistamistoimenpiteiden takia.

Sen sijaan vaikkapa Helsingissä syntynyt henkilö, joka ei osaa myöskään puhua saamea, mutta joka ei ole koskaan edes käynyt Lapissa, kelpaa luetteloon, kunhan yksi hänen isoisovanhemmistaan on ollut äidinkieleltään saamea puhuva!

Voiko tämä olla oikein? Ja kuvitteleeko joku, että alueen metsälappalainen alkuperäiskansa ikinä voisi suostua tällaiseen ”kompromissiin”!?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, saamelaiskäräjät, lappalaiset, alkuperäiskansa

Tehdään yhdessä töitä saamelaisuuden eteen

Keskiviikko 2.5.2018 klo 20:43

Kiertäessäni Keski- ja Pohjois-Lappia olen saanut tuntea, että suuri osa saamelaisista kokee minun olevan yksi heistä. Roolini ja historiani kiistäjät ovat olleet lähinnä pieni, mutta julkisuudessa äänekäs ryhmä vasemmistolaisia ja nuoria vihreitä. 

Laissa ei määritellä kuka on saamelainen. Saamelaiskäräjälain määritelmällä laaditaan vain vaaliluettelo, jota ei saa käyttää kuin äänestykseen. Kaikkia ei siihen hyväksytä, eikä pidäkään hyväksyä, jos ei siihen ei ole riittävää näyttöä sidoksesta kulttuuriin. Eivätkä kaikki siihen hae. Tärkeintä onkin siis, että saamelaiskäräjät tekevät töitä kaikkien saamen kielen ja kulttuurin ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Metsä- ja kalastajalappalaistenkaan jälkeläisten kulttuuria ja olemassaoloa ei voi perustellusti kiistää. Historian tosiasiat osoittavat, että sukumme polveutuvat Lapin alkuperäisasukkaista, ja ovat asuneet samoilla seuduilla vuosisatoja. Antakaa meidän olla sitä, mitä me olemme. 

Virallisella saamelaisalueella on tehty paljon valtion tukemaa työtä pohjois- ja inarinsaamelaisten sekä kolttien kulttuurin hyväksi. Ei anneta muunkaan saamelaisen/lappalaisen kulttuurin kuolla. Tärkeää on myös muistaa, että vanhalla Kemin-Lapin alueellakin kulttuuri elää. Saamelaisalue tulisi rajata uudelleen. Voisihan siinä olla vaikka 1- ja 2-vyöhyke.

Saamelaiskäräjälaki on työn alla. Laki tulee rakentaa siten, että voimme alkaa yhdessä töihin koko monimuotoisen hienon kulttuurimme kehittämiseksi. Hyväksytään toisemme nyt ja jatkossa.

Ymmärrän hädän ja pelon saamelaisen kulttuurin häviämisestä, mutta riitely näivettää kulttuurin. Haastan kaikki saamelaisuuden omakseen kokevat mukaan töihin, miten saamme kielen ja kulttuurin oikeasti elinvoimaisemmaksi.

Ruotsissa ja Norjassa on saamelaisaluetta viime vuosina laajennettu etelämmäksi ja saamelaiset ovat ottaneet joukkoonsa tyytyväisinä identiteettinsä löytäneet henkilöt. Saamelaismääritelmä ei ole näissä maissa ongelma. Kulttuurin laajempi tunnustaminen koetaan rikkautena, kun Suomessa pieni ryhmä taistelee omista eduistaan. 

Vuoden 1995 saamelaiskäräjälakia säädettäessä katsottiin välttämättömyydeksi laajentaa saamelaismääritelmää ihmisiin, jotka ovat sukunsa kautta polveutuneet saamelaisista ja olleet yhteydessä saamelaiseen kulttuuriin, vaikka esivanhempien kieli olisikin suomalaistettu.

Kansanedustajana haluan tehdä töitä yhteisen saamelais/lappalaiskulttuurimme eteen. Mitkä ovat sille tärkeitä asioita? Kielen ja kulttuuriperimän lisäksi kalastus, poronhoito, metsästys, luonnontuotteiden hyödyntäminen, petoasiat, valtion hallinnoimien maiden käyttö sekä muut näiden rinnalla elävät elinkeinot.

Aletaan yhdessä töihin saamenkielen ja erityisesti kulttuurin kehittämiseksi. Nykyistä saamelaisuutta ei kukaan halua alistaa, mutta variksetkin jo nauravat tälle keskinäiselle riitelylle.

Kun haukut veljeäsi, haukut myös itseäsi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, saamelaiskäräjät, lappalaiset, alkuperäiskansa

Tehdään toimiva saamelaissopimus

Lauantai 28.1.2017 klo 14:31

Tehdään pohjoismainen saamelaissopimus, josta karsitaan pois nyt ylitsepääsemättömät riitakohdat. Keskitytään yhdessä sopimuksen olennaisiin asioihin, eli kielen ja kulttuurin sekä elinkeinotoiminnan kehittämiseen. Jätetään pois kokonaan saamelaismääritelmä artikla 13 ja muokataan kahtatoista eri artiklaa, jotka koskevat mm. yksinoikeutta saamensymboleihin, saamelaisten oikeuskäsityksen kunnioittamisen, itsemääräämisoikeuden sekä omistus-ja hallintaoikeuden maahan.
 
Sopimusesityksessä on paljon hyviä asioita, joihin keskittymällä saamme aikaiseksi hyvää ja tarpeellista kehitystä. Haluan olla mukana tässä työssä, jossa otetaan saamelaisasioissa aidosti iso askel eteenpäin. Haastan myös muut mukaan tähän työhön.

Nyt esillä olevassa pohjoismaisessa saamelaissopimuksessa on ainakin 13 eri artiklaa (46:sta), jotka tulevat aiheuttamaan ongelmia myös Ruotsissa ja Norjassa. Saamelaismääritelmä (art. 13) ja maankäyttöoikeusasiat (art. 27-28) ovat jo alun perin muodostuneet maissa eri tavoin. Esimerkiksi Ruotsissa on kaikkia poromiehiä määritelty saamelaisiksi, ja Ruotsin virallisen saamelaisalueen eteläosissa Vaasaakin etelämpänä on saamelaisuus jo aika symbolinen.
 
Suomen perustuslaki estää saamelaisten oikeuskäsitteen kunnioittamisen erillisenä oikeusjärjestyksenä (art. 9), sillä laki on kaikille sama. Itsemääräämisoikeudella (art. 4) tarkoitetaan tässä joidenkin mukaan Ahvenanmaan kaltaista saamelaisaluetta. Tämä ei ole mahdollista, koska suurin osa saamelaisalueestamme on jo nyt hyvin vahvasti ja tasapuolisesti myös muiden kuin saamelaisten aluetta.
 
Suomi ei voi antaa saamelaisille yksinoikeutta määrätä saamensymbolien käytöstä (art. 11). Näiksi symboleiksi voidaan lukea esim. lapinpuvut- ja korut kuten riskut, lapin vyöt, nutukkaat sekä noitarumpujen kuviot. Nämä symbolit ovat olleet vuosisatoja ja ovat yhä käytössä koko Lapin alueella, ja ne kuuluvat monien muidenkin sukujen historiaan kuin virallisesti saamelaisiksi hyväksyttyjen. Näin ollen myöskään saamenkäsitöitä ei voi suojella saamelaiskäräjien hyväksymien henkilöiden yksinoikeudeksi (art. 38).
 
Saamelaisten kulttuuriperintöasioissa (art. 22) ei voida esim. palauttaa kaikkea kulttuuriomaisuutta saamelaiskäräjille, koska meillä on tällaista omaisuutta paljon mm. Savukoskella. Poronhoito-oikeutta ei voi eriarvoistaa (art. 36), eikä Paliskunta ole Suomessa saamelaisia edustava elin (art. 18).
 
Esityksen pohjalta voi esittää kysymyksen, että tulisiko saamelaisille maksaa osa Metsähallituksen ja mahdollisten kaivosten sekä Inarijärven kalastuksen tuloista, kun saamelaisten luonnonvaroihin kajoamisesta tulisi maksaa korvaus (art. 30). Mielestäni Saamelaisalueelta ei voida kieltää lähes kaikkea muuta toimintaa sillä perusteella, että se vaikuttaa saamelaisten toimintaan (art. 31 -32). 
En siis vastusta sopimusesitystä siksi, että vastustaisin saamelaiskulttuurin kehitystä. Sopimus nimenomaan lisäisi ristiriitoja alueella ja vaikeuttaisi saamelaisuuden kehittymistä. Tehdään sopimus, johon voimme yhdessä sitoutua ja aletaan töihin sen mukaan.
 
Eeva-MariaMaijala
kansanedustaja/kesk

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaissopimus, saamelaiset, lappalaiset

Pohjoismaista saamelaissopimusta ei saa allekirjoittaa

Tiistai 17.1.2017 klo 10:48

Yhdessä avoimesti valmistellen olisi voitu tehdä vastuullinen saamen kieltä ja kulttuuria parantava sopimus. Nyt sopimusesitys tulee vain lisäämään riitelyä ja heikentää saamen kielen ja kulttuurin asemaa vastoin tavoitteita.
Haluan kantaa vastuuta saamen kielestä ja kulttuurista, minkä vuoksi en voi hyväksyä esitystä.
Sopimuksessa on ainakin 13 eri artiklaa (46:sta), jotka aiheuttaisivat erityisesti saamelaisalueella, mutta myös muualla Lapissa, todella paljon vaikeuksia. Esityksessä koen mahdottomana hyväksyttäväksi:
* Uuden saamelaismääritelmän (Artikla 13) , 
* saamelaissymbolien käytön yksinoikeuden (Art 11)
* saamelaisten oikeuskäsitteiden käyttöönoton (Art 9)
* itsemääräämisoikeuden asioista kuten omassa valtiossa( Art4)
* kulttuuriomaisuuden palauttamisen   (Art 22)
*  omistus-ja hallintaoikeutta maahan ja veteen (Art 27-28).
Pohjoismaiden saamelaisista ei voi tehdä yhtenäistä saamelaismääritelmää, koska kaikissa maissa on se jo alunperin rakentunut eri tavalla. Mm. Ruotsissa on aikanaan määritelty, että poromiehet ovat saamelaisia riippumatta heidän taustastaan.
Jos sopimus hyväksyttäisiin esitetyiltä osin, niin se aiheuttaisi mm. sen, että Lapin matkailulta voitaisiin estää sen kaikki Lapin symbolien käyttäminen ja Savukosken käsityöläisiltä perinteiset työt. Tässä on huomioitava, että nämä symbolit ovat käytössä Lapissa perustuen jo hyvin monen vuosisasadan takaiseen lappalaisten historiaan. Sopimus ei toki sellaisenaan niiden käyttöä heti kiellä, mutta antaa kuitenkin mahdollisuudet siihen.
Lisäksi sopimus on ongelmallinen, sillä:
* Poronhoito-oikeutta ei voi eriarvoistaa (Art 36) 
* Paliskunta ei voi olla Suomessa saamelaisia edustava elin (Art 18)
* Saamenkäsitöitä ei voi suojella nykyisten virallisten saamelaisten yksinoikeudeksi  (Art 38)
* Saamelaisille ei voi alkaa maksamaan korvauksia heidän luonnonvaroihinsa kajoamisesta (Art 31)
* Saamelaisalueelta ei voida kieltää kaikkea muuta toimintaa sillä perusteella, että se vaikuttaa saamelaisten toimintaan (Art 31 -32).
Suomi on sitoutunut kansainvälisten sopimusten valmistelun julkisuuteen, jota tämän sopimuksen valmistelu rikkoo erityisellä salailullaan törkeästi. Yhdessä avoimesti valmistellen olisimme voineet tehdä tästä hyvän sopimuksen, jolla olisi voitu sopimuksen tavoitteiden mukaisesti poistaa rajaesteitä kielen ja kulttuurin  sekä elinkeinojen kehittämisestä.
Sopimus menee oikeudelliseen tarkasteluun. Oikeudellista merkitystä on minulle vähätelty, koska mainitsemillani kohdilla ei kuulemma ole tarkoitustakaan sitoa maita toimimaan sopimuksen mukaan. Miksi sitten kirjoitetaan näitä asioita sopimukseen, jollei pyritä saamaan mainittuja etuja? Miksei tehdä jo alunperin sopimusta, jossa lukee mitä aletaan tekemään, jotta saisimme pelastettua saamen hienon kielen ja kulttuurin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, alkuperäiskansat, saamelaissopimus, lappalaiset

Näyttöni eivät olleet riittävät tullakseni merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon

Keskiviikko 30.9.2015 klo 12:17

Sain Korkeimmalta hallinto-oikeudelta kielteisen päätöksen valituksestani tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. KHO:n päätöksen perusteluissa luki, että lain mukaiset valintaperusteet ovat vaihtoehtoiset. Ja minun osaltani tulkittiin, että näyttöni kielellisestä ja kulttuurisesta yhteydestä eivät olleet riittävät. Kukaan ei kuitenkaan ole kieltänyt sitä, että minulla on paljon saamelaista eli lappalaista taustaa. Olen siitä ylpeä ja kannan sukuni perinteitä jatkossakin.

Ryhmähyväksyntä ei yksinään ole KHO:n mukaan ainoa peruste hyväksynnälle. Olen tyytyväinen, että tämä tuli esille, sillä saamelaiskäräjillä ei ole ollut esim. yhtään henkilöä Savukoskelta. Vaalilautakunnan ryhmähyväksyntään vetoavat eivät tunne savukoskelaisia eivätkä heidän juuriaan. Savukoskella on puhuttu saamen kieltä vielä 1900-luvulla. Lisätutkimuksilla ja selvityksillä voitaneen jatkossa vielä osoittaa, että ensimmäisenä kielenään saamen oppineiden lapsenlapsia eli vaaliluetteloon hyväksyttäviä saamelaisia voi olla vielä elossa.

KHO:n päätöksen ydin oli kohdallani, että kaikki ne itsensä saamelaiseksi kokevat, joiden itseidentifikaatiolle on riittävä, objektiivinen peruste, voivat tulla merkityksi vaaliluetteloon.

Päätös ei siis todellakaan tarkoita, että kuka on saamelainen ja kuka ei ole tai että kenellä on oikeus harjoittaa saamelaiskulttuuria. Päätös on siitä, että kenen osalta on osoitettu olevan riittävä näyttö kielellisestä ja kulttuurillisesta yhteydestä saamelaiseen kansaan, jotta heidät voidaan merkitä saamelaisten vaaliluetteloon.

Päätöksessä lukee, että hakijan itseidentifikaatiota ei ole syytä asettaa kyseenalaiseksi.

Yhtä sodankyläläistä vanhaa miestä lainatakseni: "Ei minun tarvitse kysyä keneltäkään lupaa olla se, mikä olen. Olen lappalainen." Kyse on ihmisoikeudesta, oikeudesta omaan kulttuuriin. Minulla on perustuslain mukainen oikeus Saamen kulttuuriin.

Toivon, että saamelaiskäräjätkään eivät näe saamelaisuutta mustavalkoisena asiana. Meitä varsinkin metsälappalaisten jälkeläisiä ja siinä kulttuurissa kasvaneita on paljon. Vaikkakaan meidän näyttömme eivät ole olleet nyt riittäviä, jotta meidät olisi voitu merkitä vaaliluetteloon. Meidänkin kulttuurimme kuitenkin on tärkeää ja se on osa Suomen saamelaista historiaa ja nykyistä elämää. Toivon, että voimme toisiamme tukien kehittää yhdessä saamelaisuuttamme, lappalaisuuttamme.

 

* * *

 

TAUSTAA

Saamelaiskäräjien vaalilautakunta hylkäsi 16.2.2015 pyyntöni tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Saamelaiskäräjien hallitus hylkäsi vaalilautakunnan päätöksestä tekemäni oikaisuvaatimuksen 3.8.2015. Tästä päätöksestä tein valituksen Korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Perusteeni hakemukselle olivat tiivistetysti seuraavat:

  • Olen lappalainen eli saamelainen, eikä kukaan voi kieltää minulta sitä identiteettiä, johon olen sukuni myötä kasvanut. Kaikki esi-isäni molempien vanhempien puolelta ovat asuneet viimeiset parisataa vuotta Sodankylän alueella. (Äitini on Aikion sukua.) Noin puolet molempien vanhempieni esi-isistä ovat vielä paljon vanhempaa perua Sodankylästä. Polveudun siis myös suuresta osasta Sodankylän alueen vanhoja lappalaissukuja.

  • Sodankylän alueella ja erityisesti sen kylissä lappalainen kulttuuri on säilynyt hyvin puhtaana ja perinteisenä. Juureni ja elämäntapani ovat syvällä lappalaisessa kulttuurissa ja elämäntavassa. Se on ammentanut voimaansa omasta metsäsaamelaisesta yhteisöstä.

  • Poronhoito kuuluu oleellisena osana minun saamelaiseen kulttuuriini ja identiteettiini. Olen lapsesta saakka osallistunut porotaloustöihin, kasvanut poromiesperheessä ja harjoitan elinkeinoa yhä. Olen asunut koko elämäni Lapissa ja siis myös poronhoitoalueella. Metsästys, kalastus ja luonnontuotteiden keruu sekä ravinnoksi käyttö ovat oleellinen osa niin minun kuin sukuni identiteettiäni ja kulttuuriani, sekä jokapäiväistä elämää. Poronhoitoa on suvussani harjoitettu sukupolvesta toiseen katkeamatta niin kauan kuin asiasta on tietoa saatavilla. Kotoani löytyvät myös isäni ja ukkini vanhat umpitakit eli lapinpuvut sekä säpikkäät. Oma erikoisalani saamelaiskäsitöissä on paulojen tekeminen. Käytin nutukkaita pauloineen jo koulussa.

  • Isävainajani Aimo Maijala oli poromies, joka kulki paljon koko poronhoitoalueella. Hän piti itseään ja häntä pidettiin koko saamelaisalueella lappalaisena eli saamelaisena ja hän kasvatti lapsensakin siihen. Hän käytti saamen kieltä porotöissä ja keskustellessaan saamelaisten kanssa, vaikkei se ollutkaan hänen äidinkielensä. Kielen osaaminen osoittaa hänen arvostustaan juuriaan ja kulttuuriaan kohtaan. Hän halusi oppia ja käyttää kieltä, jota hänen omat esivanhempansa eivät saaneet käyttää. Identiteettiämme ei voi vähätellä sen vuoksi, että olemme menettäneet historiallisen kehityksen (pakkosuomalaistamisen) tuloksena oman keminsaamen kielen. (Kävin peruskoulun Sodankylän kirkonkylässä. Valitsin 8. luokalla valinnaisaineeksi saamen kielen, mutta hakijoita oli vain kaksi eikä opetusta aloitettu.)

  • Olen Oulun maakunta-arkiston antaman todistuksen mukaan lappalaiseksi merkityn Matts Hansson Askan jälkeläinen. Yksiselitteinen näyttö tästä on Oulun maakunta-arkiston antama todistus.

  • Ryhmäidentifikaatio ei ole Suomen lakien mukainen määritys saamelaisuudelle. Kansainvälinen oikeus antaa suojaa myös metsäsaamelaisuusidentiteetin omaavalle alkuperäiskansalle. Saamelaiskäräjien käyttämä ryhmäidentifikaatio syrjii metsäsaamelaisia, joilla on yhteinen perimä, perinne ja historia pohjoisessa alkuperäiskansan ryhmässä. Metsäsaamelaiset ovat todellinen alkuperäiskansa, osa saamelaisuutta, jolla on edelleen elävä kulttuuri. Kemin-lapin kieli eli keminsaamekaan ei ole hävinnyt kokonaisuudessaan, vaan se elää yhä paikannimissä sekä porotalouden ja luontoon liittyvän elämäntavan erikoissanastoissa. Saamelaiskäräjien päätös syrjii keminlappalaisia metsäsaamelaisia. Metsälappalaiset keskuudessaan tunnistavat saamelaisen identiteettinsä ja kulttuurin. Metsäsaamelaiset ovat kollektiivisesti hyväksyneet minut ja sukuni kuulumaan alkuperäiskansaan.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, saamelaiskäräjät, metsälappalaiset

Saamelaisten kansallispäivänä

Torstai 6.2.2014 klo 10:55

Onnittelut saamelaisille kansalaispäivänä!

Saamen kielen ja kulttuurin omaavia henkilöitä on Suomessa todella vähän. Tarvitsemme kaikki käytettävät voimavarat näiden asioiden kehittämiseksi ja sen vuoksi meillä ei ole varaa riitelyyn. Riitelevät toimijat aiheuttavat sen, että heidän asioihinsa ei haluta koskea – ei hyvällä eikä pahalla.

Nyt työn alla oleva ILO 169 -sopimuksen ratifiointi aiheuttaa todella paljon epävarmuutta ja epäselvyyttä, sekä jopa aiheettomia odotuksia.

Suomen perustuslain 121 pykälän 4 momentissa on jo säädetty, että saamelaisilla on saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto sen mukaan kuin lailla säädetään. Tämä perustuslain pykälä turvaa yhdessä 17 pykälän 2 momentin (oikeus kieleen ja kulttuurin) kanssa saamelaisille ILO 169 -sopimuksen tavoitteiden mukaiset oikeudet. Oikeudet, joihin on pyritty tilanteessa, kun Suomi on liittynyt ko. sopimukseen.

Meidän tulee keskittyä yhteisvoimin töihin, jotta voimme keskittää voimavaramme aidosti saamen kielen ja kulttuurin kehittämiseen perustuslakimme mukaisesti, ilman että rikomme perustuslakimme muita pykäliä kuten 6 pykälän yhdenvertaisuutta.

Mielestäni ILO 169 -sopimusta ei pystytä ratifioimaan, ellei päästä yhteiseen käsitykseen siitä, ketä tämä ILO 169 -sopimus koskee ja mitä asioita sopimus tarkoittaa. Ei anneta tämän riidan kaataa käytännön tärkeitä asioita. Meidän tulee todellakin varoa, ettei meillä mene tässä riitelyssä lapsi pesuveden mukana.

Tuntuu niin pahalta, kun täällä eduskunnassakin liian usein saamelaisista puhuttaessa otetaan heti esille riitely ja käsketään varoa riitelijöitä. Niin toivoisin, että voisin tehdä täysillä töitä saamen kielen ja kulttuurin puolesta ilman riitelyyn viittaamista. Kyllä saamelaisuutta arvostetaan ja halutaan auttaa. Esimerkiksi joulun alla oli hienoa, kun sai olla mukana tekemässä töitä saamen kielipesäasian eteen. Heti kun kollegat ymmärsivät mistä oli kyse, olivat he todella innostuneita asiasta ja kielipesät saivat lisää rahaa.

On todella hienoa, että meillä on henkilöitä, jotka ylpeänä puhuvat tai opettelevat saamen kieltä, käyttävät perinteisiä lapinvaatteita, tekevät perinteisiä lapinkäsitöitä, kertovat alueen historiaa, harjoittavat metsästystä, kalastusta ja poronhoitoa perinteiden mukaisesti. Opetetaan lapsillekin nämä asiat ja annetaan kielen ja kulttuurin elää laajasti perusasioita unohtamatta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset