Yhteystiedot

Eeva Maria Maijala 050 512 0529 eeva-maria.maijala@eduskunta.fi

eduskunta-avustaja Janne Kaisanlahti (09) 432 4098

Uutiset

26.10.2018Maijala: Maastomönkijän tiekäyttö sallittava poronhoitotöissäLue lisää »27.9.2018Maijala: Uuden eläinsuojelulain mahdollistettava koirien ulkona pitäminenLue lisää »14.9.2018Maijala tyytyväinen riistanhoitomaksun alenemiseenLue lisää »

Suomalainen ruoka vaatii taistelua

Keskiviikko 29.8.2018 klo 14:19

Suomalaisesta ruoantuotannosta on pidettävä huolta. Jokin päivä voi olla edessä tilanne, että emme saakaan ostettua ruokaa ulkomailta. Ulkomaisen ruoan laatu voi olla jo nyt kyseenalaista. Kuitenkin olemme tilanteessa, että esim. Lapissa lopettaa tänä vuonna ennätysmäärä maitotiloja.  

Ilmastonmuutos on muuttamassa maatalouttamme koko ajan. Yhä pohjoisempana voi viljellä eri kasveja. On todella harmi, että Apukasta loppui maatalouden tutkimus. Jatkossa peltoviljelyn tutkimus tehdään Louella. Tästä meidän ei sitten saa antaa enää yhtään periksi, sillä maatalouden pohjoinen tutkimus on tärkeää koko Suomelle. Pohjoisessa tullaan jatkossa viljelemään yhä suurempi osa Suomen ruokatuotannosta. 

Tämän kesän kuivuus on aiheuttanut valtavat satovahingot. Valtion on nyt tultava auttamaan viljelijöitä merkittävillä toimenpiteillä ja rahasummilla. Kyse ei ole todellakaan vain maanviljelijästä vaan erittäin monen muunkin suomalaisen työpaikasta ja ruuasta myös tulevaisuudessa.  

Hinta ei enää saa olla se tekijä, jolla valitaan syötävä ruoka. Tärkeintä tulee olla luottamus siihen, että ruoka on turvallista ja terveellistä. Kotimainen ruoka on tarkasti valvottua ja voimme myös luottaa suomalaisiin elintarvikkeiden käsittelijöihin, että tiedämme mitä syömme.  

Meidän ei tarvitse syödä Suomessa antibiooteilla lääkittyä lihaa ja kalaa. Kananmunistakin voimme olla varmoja, että ne ovat salmonellavapaita.  Lisäksi Suomen eläinsuojelulaki ja varsinkin tänä syksynä saatava uusi laki eläinten hyvinvoinnista takaa, että Suomessa ovat eläinten olosuhteet parhaat koko maailmassa. Vain näin voimme varmistaa, että myös ruokamme on maailman parasta. Meillä pitää olla varaa maksaa ruuan tuottajille siitä, että he tuottavat tätä ruokaa pohjoisissa olosuhteissa.  

Uusi elintarvikelaki tulee saada sellaiseksi, että se ei vaikeuta suomalaista pienyrittäjyystoimintaa. Tällä hetkellä on Suomessa saatu aikaiseksi byrokratian huippu, sillä miten vaikeaa on jalostaa lähiruokaa. Lappikin on tällä hetkellä omavarainen vain nauriin ja poronlihan osalta. Kaikki muut Lapissa tuotetut elintarvikkeet jalostetaan pääosin muualla.   

Vegaaniset tuotteet ovat tulleet suosituiksi, mutta suuri osa on niistä vielä ulkomaisia. Meidän tulee pystyä tarjoamaan monipuolisesti kohtuuhintaisia kotimaisia vegaanisia tuotteita. Näistä voisi kehittää Lapissa erikoistuotteita jopa vientiin. Lapin vegaanituotteet olisivat aromikkaita ja niissä olisi korkeat arvot esim. flavonoidien osalta. 

Suoramyynti varsinkin lihan osalta on vieläkin vaikeaa ja byrokraattista.  Suomalaiset haluaisivat ostaa lähellä tuotettua lihaa, mutta se on usein mahdotonta. Myös turistit haluaisivat ostaa lähellä tuotettua ruokaa, mutta sen saaminen on vaikeaa ja kallista. Tässä on paljon sitä turhaa byrokratiaa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruoka, elintarviketuotanto, omavaraisuus, maatalous, alkutuotanto

Paikallisesta ruoasta (vappupuhe)

Sunnuntai 1.5.2016 klo 19:41

IMG_4696.JPG

Pidin puheen Kemijärvellä 1.5.2016 Vihreä Vappu -juhlassa. Käsittelin puheessani mm. seuraavia asioita:

Kemijärvellä ja Itä-Lapissa tuotetaan yllättävän paljon ruokaa, mutta missä se käytetään? Kuinka paljon voisimmekaan tuottaa ruoan raaka-aineita jo paikalliseen käyttöön? Mistä tulevat raaka-aineet kouluihin ja muihin ruokaloihin, entä matkailuyrityksiin, ravintoloihimme, kauppoihimme? Miksi?

Miksi emme pysty käyttämään paikallisia tuotteita? Olisimmeko valmiita rakentamaan Paikallisen ruoan Itä-Lappia?

Meillä on alueelle paljon raaka-aineiden tuotantoa ja mahdollisuuksia vielä enemmän. Meillä on paljon maidon ja lihan tuotantoa: lehmiä, lihakarjaa, lampaita, poroja ja kanojakin. Metsistä saamme hirvenlihaa myyntiinkin saakka. Myös kasvinviljelypuolella on alueella mansikan, puutarhatuotteiden, kurkkujen jne. tuotantoa ja erityisesti mahdollisuuksia.

Kalapuolella on meillä kalankasvattamoita ja voisimme saada paljon enemmän luonnonkalaa järvistä. Meillä on luonnonkasvit, marjat, sienet ja niistä saatavat hyvin monet tuotteet. Tosin kaikki on hyvin heikolla hyödyntämisellä.

Juuri mitään paikallista tuotetta ei ole kunnolla alueen perusruokana. Lähes kaikki ruokapaikkojemme ruokien raaka-aineet voivat ovat ehkä kotimaista, mutta ei paikallista.

Emme vain käytä paikallisia tuotteita. Miksi?

Niiden saatavuus on vaikeaa, toimitusvarmuus heittelee, laatu heittelee, hinta ei ole kilpailukykyinen. Jokainen tuote pitäisi kysyä ja ostaa eri tuottajilta yksitellen, eikä nykyajan keittiöillä ole aikaa värkätä. Tuottajien kannattaa myydä varmoille tukkuostajille, vaikka alemmalla hinnalla. Ei ole nykylainsäädännön vaatimia käsittelytiloja, laitteita, logistiikkaa. Byrokratia tappaa lopunkin.

Nykyaika on ajanut meidät tähän tilanteeseen. Mutta onko meidän pakko tyytyä tähän?

Tämän päivän tuottajamme ovat todella pahoissa kannattavuusongelmissa. Maanviljelijät elävät kahden muualla toimivan suuren välissä. Tuotantopanokset eli koneet, lannoitteet ja rehut ostetaan suuryrityksiltä. Tuotettava maito ja liha myydään suuryrityksille. Molemmat suuret hiostavat hinnoillaan ja välissä olevalle pienelle tuottajalle ei jää sanan valtaa eikä katetta työlleen. Ns. maataloustuilla tuetaan teollisuuden työpaikkoja ja tuottaja on vain sen rahan siirtäjä. 

Lapissa, kuten meillä Itä-Lapissakin, on menossa tilojen kaikkien aikojen lopettamisaalto. Ei kannata eikä jakseta, ei ole mitään järkeä.

On siis aika miettiä todella vakavissaan alueen omaa ruoantuotantoa ja sen tuotteiden käyttöä. Jokainen tuottaja ja tuotettu raaka-aine-erä työllistää kuusinkertaisen määrän muuta väestöä.

Tietysti meistä jokainen voi tehdä yksittäisiä kuluttajapäätöksiä, kaikki on eteenpäin. Mutta se ei riitä. Kokonaisuutta ei tehdä yksin. 

Haastan Itä-Lapin ja itälappilaiset rakentamaan oman suuren ruokapaketin.

Lasketaan mitä kaikkea syötävää alueella tuotetaan, mitä voisi tuottaa? Ja ennen kaikkea, mitä kaikkea paikallista voitaisiin käyttää alueemme julkisissa ruokailuissa ja matkailuyrityksissä sekä tietysti kaikissa ruokailupalveluita tuottavissa paikoissa.

Selvitetään tunnistetut esteet ja ongelmat.

Hannes Gebhardin nimi ja osuuskuntatoiminta kuuluvat Kemijärveen. Voisiko tähän rakentaa vaikka uuden osuuskunnan? Olisiko kyseessä uudenlainen hankintarengas? Mitä uusia toimintamalleja voimmekaan kehittää alueellemme?

Lainsäädäntö ja EU on esteenä kaikkeen? Onko? Ainakin omalta osaltani olisin todella innostunut tarttumaan haasteeseen. Miksi tällainen toiminta on mahdollista muissa EU-maissa, mutta ei meillä?

Eduskunnassa on menossa byrokratian purkutalkoot. Tämä olisi hyvä kokeilu esimerkki.

Meidän on täällä alettava rohkeasti rakentamaan uusia toimintamalleja. Ei meitä muut pidä hengissä, muut ovat valmiita järjestämään meille vain saattohoidon.

Kun saamme purettua esteitä, voimme aloittaa esimerkiksi paikallisen luonnon kalan laajan hyödyntämisen. Olisi mahtavaa Suomen kalatalouden keskusliiton puheenjohtajana päästä avaamaan Kemijärven uutta kalasatamaa ja kalankäsittelytiloja. Sitä kutsua jäänkin odottamaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vappu, lähiruoka, alkutuotanto, kala

Työtä, työtä, työtä

Sunnuntai 19.4.2015 klo 0:03

Suomi saadaan kuntoon vain uusilla suomalaisten työpaikoilla. Suomella on velkaa lähes 100 miljardia Työttömiä on eri laskujen mukaan 450 000. Meillä on edessä kova haaste, joka meidän on voitettava.

100 uutta tuotetta metsästä, kaikkea muuta puusta, oli työ, jota olin laatimassa viime vaalikaudella tulevaisuusvaliokunnassa Sipilän johdalla. Puu, siis vihreä kultamme metsä, on lähivuosina Lapin työllistämisen tärkein asia.

Metsänomistajille pitää saada kantorahoja, rekoille töitä, monimuotoista puun jalostusta. Raaka-aineita myyvä maa on kehitysmaa, myymme puun tänään ulos vielä raaka-aineena. Jatkossa meiltä Lapista pitää saada myös bioetanolia, hajautetusti tuotettua lämpöenergiaa, liukosellua, vaatteita, muovinkorviketta, valmiita puujalosteita jne. Metsästä saamme myös suuressa mittakaavassa tuotettuja luonnontuotteita, kuten pihka ja pakurikääpäjalosteita sekä kasveista tehtyjä hoivatuotteita.

Ostetaan kotimaista ruokaa. Monesti on hyvin vaikea löytää merkintää esimerkiksi juustosta, onko se kotimainen vai ei. Suomeen tuodaan ruokaa monen miljardin euron edestä enemmän kuin viedään. Alkutuotannon lisäksi voimme kukin työllistää ostokäyttäytymisellä kuljettajia, tehtaan työntekijöitä ja siis koko suomalaista elintarvikeketjua.

Muita Lapin elinkeinoja yhtään unohtamatta. Arktisuutemme, matkailu, peruselinkeinot, rajanaapurit jne. on tulevaisuuttamme. Kunhan vain saamme keskittämisen pysähtymään.

Meidän pitää pystyä purkamaan pienyrittäjyyden esteitä. Tärkein on turhan paperityön ja lupaviidakon sekä valvontojen järkevöittäminen. Ensimmäisen työntekijän palkkaamista tulee tukea ja on tehtävä kaikkemme, että pienyritykset pystyisivät palkkaamaan työntekijöitä.

1 kommentti . Avainsanat: työ, ruoka, metsät, yrittäjyys

Haaste - Tehdään vuodesta 2014 kotimaisen ruuan vuosi

Perjantai 3.1.2014 klo 13:47

Haastan kaikki ostamaan joka viikko 10 € enemmän kotimaista ruokaa kuin aikaisemmin.

Tämä ei tarkoita että ostoksemme olisivat välttämättä kalliimpia, vaan jätämme rahat Suomeen, työllistämme suomalaisia ja tiedämme mitä syömme. Eli mennään tarkasti tutkimaan tuotteiden merkintöjä ja kysytään rohkeasti, jos emme saa kotimaisuutta selville.

Suomeen tuodaan ruokaa 2,7 miljardin euron edestä enemmän kuin viedään. Luulemme ostavamme suomalaista, mutta liian usein petymme.

Kotimaisuuden merkinnät tulee selkeyttää ja yksinkertaistaa

Usein yritämme, luulemme ja uskomme ostavamme kotimaista ruokaa, mutta tarkemman perehtymisen jälkeen voimmekin huomata, että meidät on saatu ymmärtämään väärin. Monista merkinnöistä ja tuotemerkeistä saamme vääriä mielikuvia. Ostamme ulkomaisia tuotteita, jotka ovat esim. vain pakattu Suomessa tai joissa on suomalainen tuttu kotimaiselta kuulostava tuotemerkki.

Juustoista tulee nykyään jo yli puolet ulkomailta. Eduskunnan istunnossa ministeri vastasi ulkomaisten juustojen käyttöön, että suomalaiset näemmä haluavat ostaa ulkomaisia juustoja. Omat kyselyni ihmisiltä ovat kuitenkin osoittaneet, että ihmiset haluaisivat ostaa kotimaisia juustoja, mutta juustojen kuten muidenkin maitotuotteiden kotimaisuuden selvittäminen on erittäin vaikeaa. Jo pelkästään maidon ja voin kotimaisuudesta en minäkään saa kaupassa selvää, yrittäkääpä muutkin.

Suomeen tuodaan ruokaa 2,7 miljardin edestä enemmän kuin viedään

Suomeen tuotiin vuonna 2012 ruokaa 4,3 miljardin edestä, kun vientimme oli 1,6 miljardia.. Työllistäisimme suomalaisia ja saisimme kurottua umpeen alijäämäistä vientiämme ostamalla kotimaista. Voimme vaikuttaa tähän jokainen vähän kerrallaan.

Kotimainen ruoka on lähellä tuotettua, maukasta ja turvallista

Suomalainen ruoka on tuotettu vastuullisesti, eettisesti ja ekologisesti. Ostamalla kotimaista säästämme luontoa ja tiedämme mitä syömme. Kyse ei ole vain suomalaisesta maataloudesta vaan koko ketjusta.

Suomalainen ruokaketju työllistää noin 300 000 henkilöä eli joka viidennen suomalaisen. Alkutuotannossa eli maanviljelijöinä on vain muutama prosentti Suomen työvoimasta, mutta joka viides suomalainen työllistyy ruokaketjun muissa osissa kuten kuljetus, jalostus ja kauppa. Onneksi 80 % Suomessa syötävästä ruuasta tuotetaan Suomessa.

Me jokainen itse päätämme pidämmekö nuo työpaikat Suomessa. Niitä voidaan jopa lisätä, jos lähdemme kaikki mukaan kotimaisuustalkoisiin. Ostamalla ja vaatimalla kotimaisia tuotteita varmistamme hyvin monen suomalaisen työpaikan.

Hyvää kotimaisen ruuan vuotta!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kotimainen ruoka, elintarvikkeet