Yhteystiedot

Eeva-Maria Maijala
em.maijala@gmail.com
puh. 050 512 0529

Uutiset

15.4.2019Eeva-Maria Maijalan työ eduskunnassa päättyiLue lisää »24.1.2019Maijala jätti kirjallisen kysymyksen liharuokien harhaanjohtavasta markkinoinnistaLue lisää »18.1.2019Maijala tyytyväinen ahmanpyynnin jatkumiseenLue lisää »

Lievä raiskaus eduskuntakäsittelyssä

Maanantai 10.2.2014 klo 21:24

Tiistaina 12.2.2014 on eduskunnassa lähetekeskustelussa Rikoslain 20 luvun eli seksuaalirikoksia koskevan luvun muokkaus. Erityisesti tulee esille ns. lievän raiskauksen käsitteen poistaminen ja rikoslain ankaroituminen seksuaalirikosten osalta. Asia on ollut esillä paljon viime vuosina ja yleinen mielipide on ollut, että muutos pitää saada aikaiseksi.

Poistuuko lievä raiskaus oikeasti Rikoslaista?

Tällä hetkellä raiskausta ei tuomita raiskauksena, vaan ”sukupuoliyhteyteen pakottamisena”, jos raiskaus on ”kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty”. Tämä rikosnimikettä on kutsuttu yleisesti ilmauksella ”lievä raiskaus”. Hallitus esittää tämän ns. lievän raiskauksen poistamista, mutta samalla esitetään uuden, lievemmän rangaistusasteikon perustamista raiskauspykälän sisälle.

Tällaisena ns. ”lievänä raiskausrikoksena” on tuomittu mm. tapaus, jossa raiskaaja löi lenkillä ollutta naista puistossa kasvoihin, repi hiuksista ja kaatoi maahan. Tuomioksi tuli kuusi kuukautta ehdollista, eli käytännössä ei yhtään mitään. Yleensä sukupuoliyhteyteen pakottamisesta on tuomittu alle vuosi ehdollista. Vain noin joka kuudennessa tapauksessa on tuomittu ehdotonta vankeutta.

Siis raiskausta kyllä jatkossa kutsuttaisiin aina raiskaukseksi, mutta kuitenkin eräissä lievemmissä tilanteissa voitaisiin tuomita sen lievemmän asteikon mukaan (4 kk. – 4 v.). Kun meillä annetaan niin paljon ehdollisia tuomiota eivätkä rikolliset istu yleensä edes täyttä aikaa ehdottomistakaan, niin tämä asteikkoa voi pitää edelleen hyvin lievänä näinkin vakavaan rikokseen nähden.

Jos lieventäviä asianhaaroja löytyy, niin tuomiohan on mahdollista antaa asteikon alalaidalta. Mutta onko syytä säätää kaksi erilaista rangaistusasteikkoa saman pykälän alle? Tässä mielessä ns. lievä raiskaus säilyy edelleen rikoslaissa, vaikka nimitys muuttuukin.

Pelkkä kovempien rangaistusten vaatiminen ei tietenkään ole vastuullista oikeuspolitiikkaa. Usein taistelussa rikollisuutta vastaan muut keinot ovat paljon tehokkaampia. Mutta rangaistusten täytyy kuitenkin olla edes jossain suhteessa rikosten vakavuuteen. Sitä vaatii niin yhteiskuntarauha, yleisen lainkunnioituksen säilyminen kuin uhrien oikeudetkin.

Jätin viime vuonna lakialoitteen tämän ns. lievän raiskauksen poistamisesta ja raiskausrikosten rangaistusasteikkojen koventamisesta. Nyt jätetty hallituksen esitys vie asian valitettavasti vain puolitiehen. Toivon, että meillä on eduskunnassa tahtoa tehdä vielä tiukennuksia tähän esitykseen.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rikoslaki, raiskaus, seksuaalirikokset

Rikoslain muutosesityksistä

Torstai 3.10.2013 klo 18:59

Eduskunnassa käsiteltiin kolmea muutoskokonaisuutta nykyiseen rikoslakiin. Kyseessä olivat sananvapauteen liittyvien rikosten tunnusmerkistöjen muuttaminen, viestintärauhan rikkominen ja vainoamisen kriminalisointi. Tehdyt esitykset ovat lähtökohtaisesti tarpeellisia ja kannatettavia. Huomioni kiinnittyi muutamaan kohtaan.

Sananvapautta koskevan esityksen taustalla on Euroopan ihmisoikeustuomion oikeuskäytäntö. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on päätöslauselmassaan 1577/2007, johon EIT on ratkaisuissaan toistuvasti viitannut, kehottanut jäsenvaltioita muun muassa poistamaan kunnianloukkausta koskevista säännöksistä vankeusrangaistuksen uhan. Joku voi kysyä, onko meidän itsenäisen Suomen ylimmässä valtioelimessä muutettava rikoslakia automaattisesti Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön vuoksi? Tämä on ymmärrettävä kysymys. Siksi lainsäätämisessä tällaisissa tapauksissa on oltava erityisen tarkkana.

Taustalla on selvästi ajatus siitä, että kukaan ei saisi joutua mielipiteensä ja sananvapautensa käytön vuoksi liian ankarasti rangaistuksi. Lainsäätäjän onkin oltava jatkuvasti hereillä, onko tuomioistuinkäytäntö muodostumassa uhaksi sananvapaudelle. Onko esimerkiksi uskonnollisten järjestelmien arvostelemisen ja uskonrauhan rikkomisen välinen raja oikealla paikalla? Ja muistetaanko, että poliittisessa päätöksenteossa on demokraattisessa järjestelmässä sallittava hyvinkin voimakas kielenkäyttö, kaikilla politiikan aloilla. Ihmisten ilmaisuvapauteen yhteiskunnallisissa kysymyksissä on puututtava vain äärimmäisissä tapauksissa.

Tässä lakiesityksessä on kuitenkin tarkoitus tehdä muutos yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä koskevaan Rikoslain 24 luvun 8 §:ään, paitsi tunnusmerkistön, niin myös rangaistusasteikon osalta. Nyt rangaistusasteikko on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Hallitus puolestaan esittää, että se olisi aina vain sakkoa. Toisaalta lakiin tulee uusi törkeää yksityiselämää koskevan tiedon levittämistä tarkoittava pykälä, jonka nojalla on mahdollista tuomita myös vankeutta.

Kyse on yksityisten ihmisten henkilökohtaiseen elämään liittyvien arkaluonteisten asioiden repostelusta julkisesti. Milloin tällainen rikos tapahtuu? Lakitekstin mukaan silloin, kun: "Joka oikeudettomasti 1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai 2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa."

Koska kunnianloukkaksestakin on erikseen kriminalisoitu törkeä tekomuoto, niin on järkeenkäypää, että sellainen tulee nyt myös yksityiselämää koskevan tiedon levittämiseen. Mutta meidän tarkasti nyt seurattava, millaiseksi oikeuskäytäntö muodostuu näiden rikosten osalta, jos tämä lakiesitys tulee hyväksytyksi.

Vainoamisesta säädetään nyt erillinen rikoslain 25 luvun 7 a §. Se on hyvä esimerkki siitä, miten lainsäätäjän tulee seurata jatkuvasti oikeustilan kehittymistä. Lähestymiskieltokaan ei aina riitä. Monesti lähestymiskiellon saavalle henkilölle on muodostunut pakkomielle uhrinsa seuraamisesta ja tämän elämään tunkeutumisesta. Hän voi todella syvällisesti perehtyä lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön ja koettaa kaikin keinoin etsiä porsaanreikiä laista päästäkseen kosketuksiin uhrinsa kanssa ilman seurauksia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sananvapaus, yksityisyyden suoja, vainoaminen, rikoslaki

Lakialoitteeni raiskaustuomioiden koventamisesta

Torstai 26.9.2013 klo 17:09

Eduskuntaan tulee tänään käsiteltäväksi kesäkuussa jättämäni lakialoite. Esitän tässä lakialoitteessa, että raiskausrikosten rangaistusasteikkoa korotettaisiin vähimmäisrangaistusten osalta. Raiskauksesta minimirangaistus nousisi yhdestä vuodesta kahteen vuoteen. Törkeästä raiskauksesta minimirangaistus nousisi kahdesta vuodesta neljään vuoteen.

Lisäksi aloitteessa esitetään poistettavaksi ns. lievä raiskaus. Nykyisessä rikoslaissa raiskausrikoksen tuomitseminen sukupuoliyhteyteen pakottamisena tulee kyseeseen silloin, kun teko on tehty kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa. Jos aloitteeni hyväksyttäisiin, niin jokainen väkivaltaa tai väkivallan uhkaa käyttäen pakotettu sukupuoliyhteys tuomittaisiin aina joko raiskauksena tai törkeänä raiskauksena. Lievempänä tekomuotona tuomittaisiin ainoastaan silloin, kun toinen on pakotettu sukupuoliyhteyteen muulla kuin väkivallalla tai sen uhalla.

Seksuaalirikoksia koskeva lainsäädäntö ja etenkin seksuaalirikoksista annettavat rangaistukset herättävät ajoittain runsasta keskustelua – niin suomalaisessa mediassa ja kodeissa kuin täällä eduskunnassakin. Viime vuosina on alettu ymmärtää seksuaalirikosten todellinen luonne, niin ettei niitä tarkastella yksinomaan väkivaltarikoksina.

Eihän esimerkiksi raiskauksen tarvitse sisältää yhtään lyömisen ja hakkaamisen kaltaisia väkivallantekoja. Tilanteessa, jossa uhri voi perustellusti uskoa, ettei ole pakokeinoa ja että vastustelu johtaa pahoinpitelyyn tai jopa hengenmenetykseen, niin tällaisessa tilanteessa pelkkä uhkaaminen voi jo johtaa raiskaukseen.

Seksuaalirikokset eivät ole vain väkivaltarikoksia. Niiden seuraamukset eivät rajoitu vain siihen, mitä on tekohetkellä koettu ja mitä mahdollisista fyysisistä vammoista parantuminen kestää. Raiskaukset ja seksuaalinen hyväksikäyttö voivat vaurioittaa ihmisen henkistä tilaa jopa loppuiäksi.

Henkirikoksissa jaottelu ”murha – tappo – ja kuolemantuottamus” on helppoa ymmärtää. Sen sijaan vaikeammin ymmärrettävä on jo jaottelu ”törkeä raiskaus – raiskaus – ja pakottaminen sukupuoliyhteyteen eli lievä raiskaus”.

Toki on olemassa erilaisia lieventäviä asianhaaroja, mutta ne huomioiden on jo mahdollista tuomita asteikon alarajalta. Miksi kuitenkin täytyy olla erillinen rangaistuslaji? Lievä raiskaus kuulostaa jo käsitteenä mahdottomalta. Tappaahan voi vahingossa, jos vaikka tönäisee toista ja tämä kaatuessaan iskee päänsä maassa kummankaan huomaamatta olevaan teräesineeseen. Mutta ketään ei voi ymmärtääkseni raiskata vahingossa, jos kyse on todella tästä hirvittävästä rikoksesta.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksestä 13/2012 käy ilmi, millaisia tekoja ovat nämä ns. lievät raiskaukset. Yleisin peruste lievyydelle on väkivallan vähäisyys. Tällaisia tuomioita on annettu kuitenkin teoista, joissa raiskaaja on esimerkiksi lyönyt uhriaan avokämmenellä, kuristanut kurkusta ja aiheuttanut mustelmia ja tällä tavoin taltuttanut uhrin vastarinnan. Kuuden kuukauden ehdollinen vankeus tuli tapauksesta, jossa raiskaaja löi lenkillä ollutta naista puistossa kasvoihin, repi hiuksista ja kaatoi maahan. Koska nainen oli raiskattu vain näin vähäisten tekojen jälkeen, niin raiskaus katsottiin lieväksi. Ns. lievistä raiskauksista on annettu yleisimmin alle vuoden mittaisia ehdollisia rangaistuksia. Tilastojen mukaan myös tavallisista raiskauksista on esimerkiksi vuosina 2007–09 annettu ehdollista vankeutta noin 41 %:ssa tapauksista.

Oikeusministeriössä valmistellaan parhaillaan esitystä, jossa on osittain samoja elementtejä kuin tässä aloitteessa. Siinä mm. esitetään rikoslaista tämän 20 luvun kiistellyn 3 §:n poistamista kokonaan. Lausunnot tästä esityksestä tehtyyn luonnokseen on pyydetty toimittamaan 13.9. mennessä ja hallituksen esityksen pitäisi olla valmis kuluvan vuoden loppuun mennessä.

Miksi sitten tein tämän aloitteen, kun tiesin asiaan liittyvän hallituksen esityksen olevan tulossa? Kesäkuun alussa, jolloin jätin aloitteen, oli tiedossa pyrkimys juuri tämän ns. lievän raiskauksen poistamiseen. Pelkäsin tuolloin, että hyvää tarkoittava uudistus kuitenkin osittain vesitetään. Eli että lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty raiskaus kyllä tuomittaisiin kyllä nimeltään raiskauksena, mutta kuitenkin edelleen lievemmän asteikon perusteella. Ja näinhän on juuri käymässä!

Oikeusministeriön julkaisemassa luonnoksessa esitetään rikoslain 20 luvun 3 §:n poistamista. Kaikki ennen sukupuoliyhteyteen pakottamisena tuomitut teot eivät kuitenkaan menisi nykyisen raiskauksen asteikon mukaan. Raiskausta koskevaan 20 luvun 1 §:ään nimittäin lisättäisiin esityksessä uusi momentti, jonka mukaan tavallista raiskausta ”vähemmän törkeät” teot johtaisivat vähintään neljän kuukauden ja enintään neljän vuoden vankeuteen. Käytännössä tämä tarkoittaisi edelleen ehdollista tuomiota valtaosalle tämän asteikon mukaan tuomituille.

Muutoin raiskauksen ja törkeän raiskauksen rangaistusasteikko ollaan säilyttämässä ennallaan. Toivottavasti hallitus vielä pohtii tätä esityksensä kohtaa ennen kuin se tuo esityksensä eduskuntaan.

Usein mediassa käydään kovaa keskustelua, kun joku oikein törkeä rikos on tapahtunut. Seksuaalirikosten osalta on kauhisteltu vaikkapa tapausta, jossa raiskaajan puolentoista vuoden ehdoton tuomio lieveni ehdolliseksi sillä perusteella, että raiskaajalla oli perhe ja vakituinen työpaikka.

Suomalaiset ovat perinteisesti lainkuuliaista ja esivaltaa kunnioittavaa kansaa. Omalla kotiseudullani kerrotaan tarinoita monien vuosisatojen takaa, kuinka metsälappalaiset odottivat tuomaria saapuvaksi lappalaiskyliin. Sitten oikeutta jaettiin, riidat ratkottiin, ja kansa palasi tyytyväisinä arkisiin askareisiinsa.

Kuitenkin – jos tuomiot kovin räikeästi loukkaavat kansan oikeustajua, niin se heikentää ihmisten luottamusta oikeusjärjestelmää ja koko julkista valtaa kohtaan. Hyvä oikeudenkäyttö lujittaa yhteiskuntajärjestyksen perusteita ja huono hajottaa niitä.

Tuomioistuimen on hankala muuttaa vuosien aikana omaksumaansa käytäntöä vain sillä perusteella, että julkisessa keskustelussa sitä vaaditaan. Toki tuomioistuimilla on vastuu tuomioiden perusteluista. Viime kädessä vastuu rikoslaistamme on kuitenkin lainsäätäjällä, eduskunnalla, meillä kansanedustajilla. Muistammeko tätä tarpeeksi? Tuomioistuin ei voi muuttaa ratkaisukäytäntöä vain yhteiskunnallisen paineen vuoksi.

Kun nykypäivänä yhä suuremmalla yksimielisyydellä ymmärretään seksuaalirikosten luonne todella vakavina rikoksina, niin antakaamme lainsäätäjinäkin selkeä viesti niiden tuomittavuudesta. Toivon, että tämä aloite tulee eduskunnan käsittelyyn jo tulevan talven aikana seksuaalirikoksia koskevan hallituksen esityksen yhteydessä. Silloin meidän on perusteellisesti pohdittava, riittävätkö hallituksen esityksen sisältämät muutokset vai onko lainsäädäntöä sittenkin vielä selkeämmin ankaroitettava näiden äärimmäisen vakavien ja ihmisarvoa loukkaavien  rikollisten tekojen osalta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rikoslaki, raiskaus, seksuaalirikokset

Rikoslain muuttamisesta

Torstai 6.10.2011 klo 23:05

Eduskuntavaalikampanjassani toin esille, että Suomen nykyiseen rikoslakiin on tehtävä muutoksia.

Tänään pääsin ensi kertaa puhumaan asiasta eduskunnan suuressa salissa. Käsittelimme Outi Mäkelän ym. jättämää lakialoitetta. Tämä aloite koski rikoslain muuttamista siltä osin, että avolaitoksesta karkaamisen tulee kuulua rikoslain piiriin. Avolaitoksesta karkaamisestahan ei määrätä kunnollista rangaistusta, mistä on julkisuudessakin paljon keskusteltu.

On hyvä asia, että tällainen lakialoite tuli käsittelyyn. Puheenvuorossani totesin, että rikoslain muutosesitys on erittäin hyvä alku sille, että alkaisimme laajemminkin miettiä rikoslain kohtaloa. Nimittäin että miten me saisimme rikoksien sanktioita korotettua? Suomessa rikoslaissa näitä sanktioita tulisi nostaa ennen kaikkea henkirikoksissa, seksuaalirikoksissa sekä väkivaltarikoksissa.

Olen itse toiminut jonkun aikaa käräjillä tuomarin tehtävissä, ja siinä minä kiinnitin huomiota erityisesti siihen, että tuomioistuimet soveltavat usein näitä sanktioita siten, että rangaistukset annetaan usein aivan lähelle alarajaa. Sen takia tuomioista tulee monesti mitättömiä.

Yksi järkevä keino epäkohtien korjaamiseksi olisi, että näitä rangaistusmaksimeja lähdettäisiin laajemmin tarkistamaan ylöspäin. Ilman rikoslain muutosta tähän asiaan ei pääse liikkeelle. On helppo vaatia, että tuomioistuimien pitää antaa kovempia tuomioita. Meillä on kuitenkin vakiintunut oikeuskäytäntö ja ilman rikoslain muutosta me emme pysty todellisuudessa näihin rikosten sanktioihin mitenkään puuttumaan. Epäkohdat tiedetään ja eduskunta voi niihin puuttua, tulen tekemään parhaani asian hyväksi.

4 kommenttia . Avainsanat: rikoslaki, rangaistukset