Yhteystiedot

Eeva-Maria Maijala
em.maijala@gmail.com
puh. 050 512 0529

Uutiset

15.4.2019Eeva-Maria Maijalan työ eduskunnassa päättyiLue lisää »24.1.2019Maijala jätti kirjallisen kysymyksen liharuokien harhaanjohtavasta markkinoinnistaLue lisää »18.1.2019Maijala tyytyväinen ahmanpyynnin jatkumiseenLue lisää »

Poronhoito ei ole perustuslain vastaista

Torstai 9.3.2017 klo 22:07

Tänään 9.3.2017 julkaistiin Lapin Kansassa vastineeni kirjoitukseen, jossa hyökättiin voimakkaasti poroelinkeinoa vastaan. Julkaisen kirjoituksen myös tässä blogissani.
* * *
Poronhoito ei ole perustuslain vastaista
Pieni mutta äänekäs ryhmittymä on ryhtynyt Suomessa vaatimaan porotalouden lopettamista tai ainakin sen ajamista vain Ylä-Lapin alueelle. Joissakin julkilausumissa keskitytään laidunnusoikeuteen, mutta tutustuttuani ryhmittymän mielipiteisiin voi todeta, että kyseessä on hyvin aggressiivisesti poronhoitoelinkeinoa vihaava toiminta. Asiassa on pyritty aktiivisesti vaikuttamaan erityisesti kansanedustajien mielipiteisiin yksipuolisilla kertomuksilla ja väärällä laintulkinnalla.
Pekka Säkkisen kirjoitus (Lapin Kansa, 7.3.2017) on esimerkki tämän ryhmittymän toiminnasta. Kirjoituksessa luetellaan pitkä lista perustuslain pykäliä, joita porotalous muka rikkoo. Osa väittämistä on lähes huvittavia. Todettakoon nyt vain, että ihmisen omaisuuden suojaa tai yksityiselämää ei riko se, että eläin liikkuu ihmisen omistamilla mailla – enempää kuin jos marjastaja siellä kulkee. Poronhoitolakia säädettäessä on toimittu täysin lainmukaisesti.
Kirjoituksessa väitetään, etteivät yksityiset ihmiset voi asua ja harjoittaa rauhassa maa- ja metsätaloutta maillaan, jos siellä liikkuu poroja. Poronhoitolain 32 § 1 mom. asettaa kuitenkin paliskunnille aitaamisvelvollisuuden, mikäli porot häiritsevät jonkun pihapiiriä tai viljelyksiä. Jos tässä tai mahdollisten vahinkojen korvaamisessa on joissakin yksittäistapauksissa ollut ongelmia, niin ne on tietysti selvitettävä. Ratkaisu ei ole kuitenkaan kokonaisen elinkeinoalan hävittäminen. Monet poronomistajat ovat itsekin myös maa- ja metsätalouden harjoittajia ja elinkeinot toimivat yleensä sulassa sovussa.
Pekka Säkkinen väitti kirjoituksessaan, että ”kaikki poronhoitoalueella elävät porottomat vaativat” porojen laidunnusoikeuden lopettamista. Epäilen, että näin laajaa kyselytutkimusta ei ole tehty. Epäkohtia voidaan tarkastella ja asioista keskustella avoimesti, mutta pieni ryhmittymä ei ole oikeutettu esiintymään poronhoitoalueen väestön valtaenemmistön edustajana. Poroelinkeinon merkitys Pohjois-Suomen taloudelle, kulttuurille, koko elämälle, on erittäin arvokas. Suuri osa myös poroja omistamattomista tämän tunnustaa ja on ylpeä alkuperäiselinkeinostamme.
Poronhoitolakia ei ole tarvetta avata, mutta sen käytäntöön soveltamisessa on tarvetta tarkentaa toimintatapoja.  Maa- ja Metsätalousministeri valmistelee esitystä. Olen esittänyt lisäksi, että esimerkiksi keväisin ennen lumien sulamista järjestettäisiin paliskuntien ja paikallisten porottomien välisiä  keskusteluita. Keskustelutilaisuudessa käytäisiin läpi tulevan kesän mahdolliset ongelmatapaukset ja toimenpiteet niiden ehkäisemiseksi ja vahinkojen hoitamiseksi.
Eeva-Maria Maijala kansanedustaja (kesk.)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: porotalous, poronhoito, laidunnus, poroelinkeino

Maijala: Ahmojen poisto poromiesten työvoitto

Perjantai 10.2.2017 klo 12:48

Kansanedustaja Eeva-Maria Maijala (kesk.) on tyytyväinen maa- ja metsätalousministeriön päätökseen sallia kahdeksan ahman poisto tapauskohtaisilla poikkeusluvilla. Maijala pitää päätöstä oikeana ratkaisuna porotalouden kannalta.
- Olemme tehneet työtä vuosia järkevämmän petopolitiikan puolesta. Porotalouden ahdinko aletaan vähitellen ymmärtää. Asialla on todella kiire, sillä esim. Pohjois-Sallan paliskunnassa on viime päivinä löytynyt runsaasti ahman tappamia poronraatoja. Kahdeksan ahman kiintiö tuskin on riittävä, mutta se on kuitenkin hyvä alku. Ahmat aiheuttavat ylivoimaisesti eniten porovahinkoja. Vuonna 2016 ahmojen tappamiksi on ilmoitettu 2794 poroa, ja todellinen määrä lienee suurempi, kun kaikki tapetut porot eivät löydy.
- Norjassa ja Ruotsissa on sallittu ahmojen poisto eikä sielläkään ahmakanta ole hävinnyt. Suomessakin on aika siirtyä tosiasioihin perustuvaan petopolitiikkaan. Pidän erittäin hyvänä, että Luonnonvarakeskus on käynnistänyt hankkeen ahmakannan arvioinnin menetelmien kehittämiseksi. Tavoitteena on saada aikaan nykyistä luotettavampi arvio koko Suomen ahmakannasta. Ahmoista on paljon havaintoja myös poronhoitoalueen ulkopuolella, joten porotalouden suojaksi tehtävät välttämättömät ahmojen poistot eivät uhkaa ahmakannan olemassaoloa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ahmat, suurpedot, petovahingot, porotalous

Lappi tarvitsee porot laitumillaan

Tiistai 3.6.2014 klo 9:24

Poromies haluaa elää lihanmyynnillä, eikä korvauksilla. Korvauksilla ei elä, sillä korvaus ei vaso. Vasattomalla vaatimella ei ole tulevaisuutta.

Porotalouden kehittämisen voimavarat ovat viimeiset viisi vuotta menneet petoasioiden hoitamiseen. Aina kun kohtaan poromiehiä, alkaa keskustelu petoasioista. Haluaisin keskustella elinkeinon kehittämisestä, johon meillä olisi paljon mahdollisuuksia:

Peltovahinkoriitoja voisi ratkoa perustamalla poronhoitoalueelle 5-8 alueellista neuvottelukuntaa. Lihan suoramyyntiä tulee edelleen kehittää, kunhan vain olisi enää lihaa mitä myydä. Matkailu, elämystuotteet, käsityöt ja sarvityöt tuovat porotalouteen osan ansioista.

Porotalouden kuluja tulee saada hallintaan rakennelmia ja menetelmiä kehittämällä. Poronhoitolakia ei saa aukaista, koska sen jälkeen sitä ei saada enää kiinni järkevällä tavalla.

Petovahinkojen määrä on tuplaantunut muutamassa vuodessa. Petojen määrä ei ole virallisesti paljoa lisääntynyt - jossain mättää. Poromiehiä on syytetty valehtelusta, vaikka ilmoitettuja vahinkoja valvotaan lakisääteisesti. Eiköhän se täytä jo
kunnianloukkauksen tunnusmerkit?

Petoasioissa on saatu jonkin verran kehitystäkin aikaiseksi: sudelle saadaan poronhoitoalueella tarpeellinen määrä
poistolupia, ahmakannan hoitosuunnitelman myötä saataneen ahmanpoistolupia ja keväällä voidaan poistaa vahinkoja aiheuttavia karhuja.

Tarvitsemme vahvoja toimenpiteitä ongelman ratkaisemiseksi ja ensimmäinen niistä on vahinkoja aiheuttavien petojen määrän kartoitus ja konkreettiset toimenpiteet petojen nopeaan vähentämiseen yhteistyöllä eri tahojen kanssa.

Ilveksen kannanhoitosuunnitelmaa tulee noudattaa. Karhun kannanhoitosuunnitelma pitää tehdä uusiksi. Karhujen määrä ja niiden aiheuttamat vahingot ovat luonnossa todellisuudessa virallisista tilastoista poiketen lisääntyneet. Se, että metsästäjä ei löydä karhuja joinain vuosina, ei kerro mitään karhujen todellisesta määrästä. Karhu on erittäin viisas eläin ja moni karhu siirtyy jo takaisin Venäjän puolelle ennen 20.8 alkavaa metsästyskautta.

Paliskuntien suurimpia sallittuja lukuja tarkastellaan kymmenvuosittain ja luku määritetään tutkimustietoihin perustuvan paliskunnan laidunten kunnon mukaan. RKTL, METLA ja MTT ovat yhdistymässä luonnonvarakeskukseksi. Uudessa keskuksessa tulee huolehtia, että tutkimuspuolella on jatkossa käytettävissä enemmän toimivia resursseja petomäärien ja laidunten kunnon tutkimiseen.

Poromiehen työ on vaativa, poro on Lappi, mutta mistä saamme jatkajat? Kulut ovat huikeat ja tulot pienet, työntekijöitä ei enää ole paljoa ja nykykehitys ajaa elinkeinon harjoittajat pikaisesti muihin töihin. Kielteisten puheiden sijaan toivon, että Lapissa herätään kysymään ketkä jatkossa hoitavat Lapin imagoeläimen, hankkivat pöytiimme herkullisen poronlihan ja huolehtivat lappilaisen kulttuurin jatkumisen.

Porotalouden kehittäminen vaatii, että valtion tulee hoitaa pikaisesti ensin petoasiat kuntoon. Korvaukset on maksettava täysimääräisinä ja samanaikaisesti tulee lisätä toimenpiteitä vahinkojen estämiseksi, jotta tilanne normalisoituisi ja poromiehet voisivat keskittyä elinkeinonsa kehittämiseen yhteistyössä muiden poronhoitoalueen väestön kanssa.

Julkaistu 1.6.2014 Lapin Kansassa.

1 kommentti . Avainsanat: porotalous, porot, elinkeinot, alkutuotanto, petovahingot