Yhteystiedot

Eeva Maria Maijala 050 512 0529 eeva-maria.maijala@eduskunta.fi

eduskunta-avustaja Janne Kaisanlahti (09) 432 4098

Uutiset

26.10.2018Maijala: Maastomönkijän tiekäyttö sallittava poronhoitotöissäLue lisää »27.9.2018Maijala: Uuden eläinsuojelulain mahdollistettava koirien ulkona pitäminenLue lisää »14.9.2018Maijala tyytyväinen riistanhoitomaksun alenemiseenLue lisää »

Naistenpäivä ja lastentekotalkoot

Keskiviikko 7.3.2018 klo 19:06

Huomenna on Naistenpäivä. Meillä naisilla on suurin vastuu ja päätösvalta siitä, kuinka paljon lapsia syntyy. Miksi me naiset synnytämme lapsia yhä myöhemmin, yhä vähemmän tai emme lainkaan?

Eduskunnassa käsiteltiin tänään lapsiasianvaltuutetun kertomusta. Siinä esitettiin paljon hyviä ja tärkeitä asioita, jotka meidän on otettava vakavasti.

Mikään puolue tai kukaan kansanedustaja ei halua ainakaan tunnustaa tehneensä mitään päätöstä, joka heikentää lasten tilannetta.

Olemme olleet hallituksessa jokainen puolue kerrallaan ja olemme mielestämme yrittäneet tehdä parhaamme, mutta lasten syntyvyys vain vähenee Suomessa. Me naiset emme jostain syystä halua tai tee enempää lapsia tähän maailmaan.

Lapset ovat Luojan lahja. Meillä pitää olla aina mahdollisuus päättää, teemmekö lapsia.

Nykyään herkästi loukkaannutaan ja koetaan lapsettomien ihmisten syyllistämisenä, kun koetetaan käyttää lasten hankkimiseen ja suurempiin lapsilukuihin kannustavia puheenvuoroja. Tämä on kuitenkin täysin välttämätön tavoite. Esim. SDP:n puheenjohtaja, edustaja Antti Rinne, oli aivan oikeassa puhuessaan synnytystalkoista.

Nämä laskeneet syntyvyysluvut ovat kansallinen katastrofi. Se on otettava vakavasti. Kaikkia perhepoliittisia toimia suunniteltaessa ja tehtäessä on tämä lähtökohta otettava huomioon.

Koemmeko me naiset olevamme tasa-arvoisia, vaikka tekisimme useamman lapsen? Voimmeko olla reilusti ylpeitä siitä, että meillä on useampi lapsi?

Kyse on isosta asennekysymyksestä. Meidän on haettava esille kaikki tekijät, jotka heikentävät monia lapsia synnyttäneen naisen asemaa ja korjattava ne. Meidän pitää saada kokea, että kaikki lapset saavat samat yhteiskunnan edut, oli lapsi pienestä tai suuresta perheestä.

Lasten teko- ja hoitovapaat eivät saa vähentää meidän naisten eläkettä. Työnantajamme eivät saa kärsiä siitä, että ottavat töihin nuoren naisen, potentiaalisen tulevan äidin. Meille äidille pitää antaa myös mahdollisuus irrottautua töistämme lyhyiksi ajoiksi, jos lapsemme sen tarvitsee.

Emme saa kuitenkaan kokea, että naisen velvollisuus on olla lastentekokone. Oma jaksamisemme ja terveytemme on tärkeä asia. Vain siten jaksamme antaa parhaamme läheisillemme – lapsillemme, puolisoillemme sekä muille läheisille.

Suomessa syntyi eniten lapsia vuonna 1945, raskaiden sotavuosien jälkeen. Silloin oli kaikesta huolimatta usko tulevaisuuteen, usko elämään, ja oli töitä.

Onko aika alkaa puhumaan perhepolitiikasta? Vain se antaa turvan tehdä riittävästi lapsia, jotta Suomessa voidaan ja jotta Suomen kansa elää tulevaisuudessakin.

Hyvää huomista Naistenpäivää kaikille naisille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: naistenpäivä, syntyvyys, lapsiperheet, lapsiluku

Naistenpäivän aattona vakavien asioiden äärellä

Keskiviikko 8.3.2017 klo 10:39

Tänään vietämme Kansainvälistä Naistenpäivää. Osallistuin eilen eduskunnan naisverkoston varapuheenjohtajan roolissa ”Kaduilla – Kotona – Netissä – TURVASSA!” -seminaariin, jossa käsiteltiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Seminaarissa käsiteltiin erityisesti teknologian ja Internet-maailman kehittymisen vaikutuksia tässä asiassa. Parisuhdeväkivallan henkiset puolet voivat löytää uusia ilmenemistapoja Internetin välityksellä, mutta tietoverkkojen kautta voi myös saada apua ja vertaistukea näissä vaikeissa tilanteissa.

Verrattuna lukuisiin muihin maailman maihin Suomessa naisten oikeuksien tilanne on ainakin päällisin puolin tarkasteltuna melko hyvä. Maailmassa on edelleen maita, joissa tehdään ns. kunniamurhia, perheväkivaltaa pidetään perheen sisäisenä asiana ja perheen miespuolisten jäsenten tekemät sisarten/tyttärien murhat jätetään usein tutkimatta. Naisten tuntee kokea solidaarisuutta myös näitä naisia kohtaan eikä heitä saa unohtaa.

Silti Suomessakin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on ja joidenkin tutkimusten mukaan meillä on häpeä olla tilastoissa Euroopan kärkimaita parisuhdeväkivallan osalta. Vaikka miesten ja naisten roolit ovat muuttuneet ja nainen on tullut miehen rinnalle jo melko tasaveroiseksi toimijaksi yhteiskunnassa, niin monissa kodeissa tilanteet voivat olla hyvin vaikeita. Olen usein sanonut, että ennen kuin olin vuoden töissä käräjäoikeudessa, niin en voinut kuvitellakaan, millaisissa olosuhteissa jotkut ihmiset elävät.

Usein väkivaltaa harjoittava henkilö, etenkin parisuhteessa, on taitava manipuloija ja pystyy saamaan uhrin henkisesti sellaiseen tilanteeseen, että tämä kadottaa suhteellisuuden tajunsa ja suggeroituu elämäntilanteeseensa. Helposti silloin alkaa uskoa kaikkea, mitä dominoiva parisuhdekumppani syöttää. Uhri voi alkaa tuntea myös häpeää tilastaan ja pyrkii siksikin salaamaan sen. (Yhtä lailla miehiin kohdistuva väkivalta voi herättää uhrissa häpeää. Luultavasti moni mies häpeää jopa enemmän, koska perinteinen rooli on se, että suomalaisen miehen pitää olla vahva. Moniko suomalaismies uskaltaisi kertoa vaikka kavereilleen naisen harjoittamasta väkivallasta?)

Ns. Istanbulin sopimus korostaa väkivallan ennalta ehkäisemisen, uhrien suojelun sekä tekijän teoistaan edesvastuuseen saattamisen ja näihin liittyvien toimenpiteiden keskinäisen koordinoinnin tärkeyttä. Viranomaistoimilla ja lisäresursseilla voidaankin asioita auttaa, mutta vain tietyssä määrin.

Yhteiskunnan resursseja on käytettävä tukipalveluihin. Perheväkivallasta on myös annettava tuomiot, jotka tuntuvat. Tärkeää on myös kansalaisjärjestöjen toiminta ja vertaistuki. Väkivaltaisesta suhteesta lähtenyt nainen voi kannustaa kaltaisensa tekemään samoin paljon paremmin kuin yksikään poliittinen julkilausuma.

Viime kädessä kyse on arvoista ja asenteista, joiden muuttaminen on hyvin haastavaa. Vastuu on paljolti jo vanhemmilla, miten kodeissa kasvatetaan. Jos kotona näkee, että isä arvostaa äitiä ja kohtelee naisia kunnioittavasti, niin todennäköisemmin asenne periytyy pojille.

Olen koko poliittisen toimintani ajan pyrkinyt edistämään tiukempaa rikoslainsäädäntöä, erityisesti henki-, väkivalta- ja seksuaalirikosten suhteen. Lailla on myös moraalia edistävä vaikutus. Minulla oli viime vaalikaudella mahdollisuus olla edistämässä ns. lievän raiskauksen säädöksen poistamista rikoslaissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: naiset, perheväkivalta, naistenpäivä