Ovatko saamelaiskäräjät tulleet aikansa päähän?

Maanantai 4.2.2019 klo 12:27

Saamelaiskäräjälain uudistamiselle on tullut seinä vastaan. Suomen saamelaisuuden eli lappalaisuuden asioiden hoitamista tulee pohtia laajalla pohjalla kokonaan uusiksi. Työt on aloitettava laajalla tilanne- ja olosuhdeanalyysillä.

Tukenani on moni saamelaisalueen saamelainen, joiden mielestä saamelaisasioiden hoitaminen ei vastaa kansan ja kulttuurin todellista tarvetta. Viimeisin huippu on se, että ketkä päättävät saamelaisalueen yksityismetsien käytöstä. 

Suomen alkuperäiskansa saamelaiset eli lappalaiset muodostuvat useasta eri ryhmästä, joilla on osittain erilainen kieli, kulttuuri ja historia. Saamelaiskäräjät edustavat näistä pohjoissaamelaisia ja kolttia sekä osaa inarinsaamelaisista. Ulkopuolelle jäävät osa inarinsaamelaisista ja metsälappalaiset eli metsäsaamelaiset sekä saamelaiset, jotka eivät enää halua leimautua riitelijöihin.

Saamelaiskäräjien rooli ja tehtävät tulee miettiä kokonaan uusiksi.  Suomessa on 10000 äänioikeutettua saamelaista, joista 7000 asuu virallisen alueen ulkopuolella, ja heitä edustaa käräjillä vain yksi henkilö. Käräjille hyväksymättömiä saamelaisia  ei edusteta lainkaan. 

Arvostetaan ja autetaan toisiamme. En halua tulla päättämään esim. sevettiläisten maankäyttöasioista, mutta Savukosken valtion maiden käytöstä minulla olisikin paljon sanottavaa. En halua päälleni enontekiöläisten vaatteita, enkä tehdä inarilaisten käsitöitä myytäväksi, mutta kotoani Sodankylästä löytyviä hyvin saman tyylisiä sukuni lappalaistuotteita haluan tehdä ja käyttää.

Saamelaiskäräjät on saanut aikaiseksi paljon hyviä asioita mm. kolmen saamen kielen pelastamiseksi. Arvostan ja kunnioitan tätä työtä todella paljon, ja toivon että jatkossa kaikki halukkaat voisivat opetella sukujensa kielen erityisesti vanhoilla lapinkylien alueilla.

Eduskunnassa olen joutunut toteamaan, että juuri kukaan ei halua olla tekemisissä saamelaisasioiden kanssa, koska saamelaiset koetaan riiteleväksi ryhmäksi, jotka eivät hyväksy mitään. Tärkein asia tuntuu olevan se, kuka saa kuulua ryhmään ja kuka ei. Annetaan uudelle eduskunnalle uusi toimintamalli, näytetään että saamelaisuutta kannattaa tukea.

Otetaan kaikki käytettävät voimavarat vahvuudeksemme. Yhdessä olemme vahva kokonaisuus. Pohditaan yhdessä, mihin kukin nyt pyrkii, mitkä ovat tavoitteemme. Avataan ongelmakohdat. Työ ei tule olemaan helppo, mutta näen sen kuitenkin ainoaksi mahdollisuudeksi päästä tässä pattitilanteessa eteenpäin.

Eeva-Maria Maijala
kansanedustaja (kesk.)
Metsälappalaispäivät ry:n pj.

Ajankohtaista ympäristöpuolelta

Torstai 20.12.2018 klo 0:07

Kuluneella vaalikaudella on byrokratiaa purettu paljon eri sektoreilla, ja myös ympäristöhallinnossa. Toimintaa on voitu järjestää niin, että käytännön työhön pystytään keskittymään enemmän pelkkien valitusten hoitamisen sijasta. Myös ns.
yhden luukun periaate saadaan ensi vuoden aikana hoidettua eteenpäin.

Metsähallituksen luontopalvelupuolelle saatiin nyt vihdoin ja viimein lisää rahaa. Se on todella merkityksellinen ja tärkeä seikka, sillä ympäristö ja luonto - sehän on meidän kaikkien suomalaisten yhteinen. Lappilaisena näen erityisesti luontomatkailun suunnattomat mahdollisuudet.

Erityisesti Metsähallituksen korjausvelkarahat ovat meille lappilaisille todella tärkeitä. Metsähallituksen hallinnoimat alueet, erityisesti kansallispuistot, ovat lappilaisen matkailun keskeisiä kohteita. Savukoskelaisena olen tietysti todella kiitollinen siitä, että Urho Kekkosen kansallispuistoon, Nuorttijoen sillalle saatiin rahat. Se todella tarvitaan, että lähellä rajavyöhykettä päästään kulkemaan joen ylitse.

Metsähallituksella on paljon muitakin suojelualueita kuin pelkät kansallispuistot. Yksi näistä kohteista on Korouoma Posiolla. Siinä on kohde, jonka käyttömäärä on koko ajan lisääntynyt. Se on tunnettu nykyään myös jääkiipeilykohteena. Olisi todella hyvä, että Korouomasta tulisi kansallispuisto. Rahaa siihen ei kovinkaan paljoa tarvittaisi, sillä Korouoma on jo nyt valtion hallinnoimaa aluetta ja siellä on jo monia Metsähallituksen rakennelmia. Ainoastaan status pitäisi muuttaa.

Oppositiopuolueista erityisesti vihreät ovat koko vaalikauden ajan syyttäneet, että tällä vaalikaudella olisi leikattu ja heikennetty ympäristöpuolen asioita. Ei se kuitenkaan näin ole. Kaikki ympäristöhallinnon alalla tehdyt satsaukset on pidetty
voimassa. Uudet suojelualueet, uudet toimenpiteet, uudet Metso-alueet - ei mitään niistä ole purettu. Uusia kohteita ei ole nyt toki perustettu, mutta eihän se merkitse leikkaamista.

Valtion lupa- ja valvontavirasto eli Luova aloittaa toimintansa vuoden 2020 alusta. Väitetään, että valvontaa tulee nyt nykyistä enemmän kansalaisjärjestöjen vastuulle. Mutta ei todellakaan se niin mene, vaan Luovassa on tarkoitus, että siinä keskitytään jo tekovaiheessa kaikissa päätösten yleisen edun valvontaan laajemmin ja paremmin kuin nykyään.

Toinen suuri kokonaisuus, joka on tänä syksynä ollut esillä, ovat homekoulut. Homeasioista on puhuttu todella paljon, mutta lisääkin julkisuutta asia kaipaisi. Hyvin monessa suomalaisessa kunnassa homekoulut ovat esillä, etenkin pienissä kunnissa. Myös omassa kotikunnassani Savukoskella pitäisi rakentaa uusi koulu. Useampi miljoona euroa pitäisi laittaa koulun rakentamiseen homeongelman takia, mutta rahaa ei olisi. Mitä tämän homman kanssa tehdään? Eihän siitä tule mitään, että pienet kunnat menevät konkurssiin koulujen homeongelman takia.

Energia-asiat ovat myös ympäristöpuolella puhuttaneet. Tutkimukseen ja kehittämiseen olisi ollut hyvä varata enemmänkin rahaa. Kävimme Lappeenrannassa sekä ympäristövaliokunnan että liikenne- ja viestintävaliokunnan kanssa tutustumassa
yliopiston toimintaan. Lappeenrannassa on todella hienoja suunnitelmia siitä, miten me saisimme Suomessa kehitettyä energiantuotantomuotoja ympäristöystävällisesti. Meidän pitäisi näihin kiinnittää todella paljon huomiota, sillä näitten avulla me pystyisimme pelastamaan erittäin paljon ympäristöasioita eteenpäin myös kansainvälisellä tasolla. Pienenä maana emme voi panostaa määrään, mutta laatuun sitäkin enemmän, huippuosaamiseen ja huipputeknologiaan.

101-vuotias Suomi elää metsästä

Keskiviikko 5.12.2018 klo 10:55

”Pikkutyttönä istutin tuon männikön, ja nyt voin ihailla, kuinka se on jo täysi metsä”. Me itsenäisen Suomen luontomme kasvatit voimme katsoa ympärille ylpeänä. Viimeisen 50 vuoden aikana on Suomen metsän kasvu kaksinkertaistunut.  Olemme tehneet ison työn ilmaston hyväksi ja saaneet metsämme tilaan, että voimme käyttää sitä hyvällä omallatunnolla.

Metsiä tulee hakata ja hoitaa, jotta uutta kasvua saadaan aikaiseksi. Vain kasvava metsä sitoo hiiltä enemmän kuin luovuttaa. Lapissa on nyt yksityismetsissä suuri määrä kuitupuuta, jotka pitäisi saada markkinoille kannattavasti. Suunnitellut hakkuun lisäykset ovatkin realistisia ja Lappiin on tarpeen saada uusia investointeja.

Metsämme tarvitsevat Kemin ja Kemijärven biotuote/sellu investoinnit. Viimeaikaiset puheet metsien hakkuun rajoittamisesta ja uusien metsäteollisuuden investointien kieltämisestä eivät saa vaikuttaa millään tavalla Lapin yksityismetsätalouden kehittämiseen. Viikko sitten saimme käyttöön uudet laskelmat, joiden mukaan Suomen metsät sitovatkin hiiltä kaksi kertaa enemmän kuin on aiemmin sanottu.

Kemerasta eli kestävän metsätalouden rahoituslaista tullee uusi laki 2021. Siihen on saatava mukaan Lapille tärkeä vajaatuottoisten metsien uudistaminen. Vajaatuottoiset metsätkin olisi näin saatavissa tuottamaan Lapille työpaikkoja ja lisää hiilen sidontaa.

Metsiä käytetään Lapissa moneen tarkoitukseen, joten hakkuissa on aina oltava järki matkassa. Päätehakkuita ei saa tehdä liian nuorena ja luonnon monimuotoisuus on muistettava. Kaikkea ei saa hakata, tarvitsemme pökkelöitä ja kunnon sekametsiä. On menty paljon hyvään suuntaan, kun isäntä saa tehdä omiakin ratkaisuja ja jättää vaikka metsän äidin koivunkin kasvamaan männikköön.

Matkailu ja porotalous on otettava tosissaan aina hakkuita suunniteltaessa ja siksi osaa metsistä ei todellakaan ole järkevää hakata lainkaan, tai ainakin niiden hakkuun ja uudistamisen tulisi olla monimuotoista.

Toivon, että näen sen päivän, jolloin Lapin puu osataan käyttää maanpäällisenä kultana. Lapin puu on tiheäsyinen erikoisraaka-aine.

Lapin metsistä on saatavissa myös monia muita luonnontuotteita: pakurikääpää pihkaa, kuusenkerkkää, marjoja, sieniä, pahkoja, juuria, vastoja...  Puusta saadaan nyt tehtyä jo vaatteitakin, öljyä, lääkkeitä jne. Puustamme menee vielä liian iso osa maailmalle alhaisesti jalostettuna, voisi jopa sanoa että raaka-aineita myyvä maa on kehitysmaa.

Puu on tulevaisuutemme. Terveet koulut tehdään lapsillemme puusta, ja yhä useampi saa asua puisessa kerrostalossa. Energiammekin tullaan Lapissa tuottamaan jatkossa enemmän hajautetussa energiantuotannossa eikä meidän tarvitse lopettaa saunan lämmittämistä puulla. Olemme tehneet töitä ja ansainneet tämän.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Vain kasvava metsä sitoo hiiltä

Torstai 18.10.2018 klo 19:30

Tarvitsemme ja ilmastommekin tarvitsee Kemin ja Kemijärven biotuote/selluinvestoinnit. Viimeaikaiset puheet metsien hakkuun rajoittamisesta ja uusien metsäteollisuuden investointien kieltämisestä eivät saa vaikuttaa Lapin metsätalouden kehittämiseen.

Suomen metsien kasvu on kaksinkertaistunut 50 vuodessa. Metsien kasvu lisääntyy koko ajan aktiivisen työmme ansiosta. Meidän on pidettävä huolta, että Suomen metsien kasvua saadaan jatkossakin lisättyä, sillä vain kasvava metsä sitoo hiiltä.

Metsiä tulee hakata ja hoitaa, jotta uutta kasvua saadaan aikaiseksi. Näin osoitamme myös oman vastuumme ilmastonmuutoksesta. Puulle tulee olla sitten myös uusia hyviä käyttökohteita.

Nyt tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että metsiin sitoutunutta hiiltä ei päästetä takaisin ilmaan. Kun puutavara jalostetaan rakennuksiksi tai muuksi konkreettiseksi tuotteeksi, niin hiili pysyy sidottuna.

Puusta pitää tietenkin tehdä myös energiaa. Puusta voi saada energiaa eli lämpöä ja sähköä myös ilman, että kaikki hiili vapautetaan ilmaan. Nyt on jo onneksi kehitteillä menetelmiä, joilla osa hiilestä saadaankin eristettyä  omaksi tuotteekseen eli esim aktiivihiileksi. Tämä on arvokas vientituote ja sen loppusijoitus tulee olla esim. pellossa maanparannusaineena.

Tämä tuotekehitys ja uudenlaiset laitokset tarvitsevat tukea käynnistymiseen. Näitä pieniä ympäristöystävällisiä hajautetun energian tuotantolaitoksia tulee saada erityisesti Lappiin.

Metsien uudistamisessa Kemerasta eli kestävän metsätalouden rahoituslaista tullee uusi laki 2021. Siihen on saatava mukaan Lapille tärkeä asia vajaatuottoisten metsien uudistaminen. Vajaatuottoiset metsätkin olisi näin saatavissa tuottamaan Lapille työpaikkoja ja lisää hiilen sidontaa.

Hakkuissa tulee olla kuitenkin aina järki matkassa eli on muistettava, että metsiä käytetään Lapissa moneen tarkoitukseen. Esim. matkailu ja porotalous on otettava tosissaan aina hakkuita suunniteltaessa, ja siksi osaa metsistä ei todellakaan ole järkevää hakata lainkaan. Ainakin niiden hakkuun ja uudistamisen tulisi olla monimuotoista.

Eeva-Maria Maijala
Kansanedustaja (kesk.)

(Kirjoitus julkaistu Lapin Kansassa.)

Poronhoito- ja metsänhoitotöissä ei tarvitse pitää kypärää eikä hätäkatkaisinta

Tiistai 19.6.2018 klo 13:57

Päätimme tänään liikenne- ja viestintävaliokunnassa tieliikennelain käsittelyn. Lain esityksessä oli, että kaikkien tulee käyttää turvallisuussyistä moottorikelkalla ja mönkijällä ajaessa suojakypärää ja että hätäkatkaisija tulee olla kytkettynä aina ennen kuin moottorikelkka käynnistetään.

Saimme lisättyä ja päätettyä lakiin tärkeät poikkeukset:
* 93§ suojakypärän käyttövelvollisuus ei koske 3) poronhoito- tai metsänhoitotöissä taikka energiansiirto- tai televerkostotöissä olevaa moottorikelkan tai  ohjaustangolla ja satulamallisella  istuimella varustetun maastoajoneuvon ja traktorin kuljettajaa ja matkustajaa.

* 96§ Hätäkatkaisimen käyttövelvollisuus ei kuitenkaan koske poronhoito- tai metsänhoitotöissä taikka energiansiirto- tai televerkostotöissä olevaa moottorikelkan kuljettajaa.

Poikkeuksista on aiemmin päätetty asetuksella. Uuteen tieliikennelakiin ei nyt tule asetusta lainkaan  ja kaikki poikkeukset tuleekin määritellä laissa ja sen vuoksi tätä poikkeuksen poistamista ei oltu huomattu aikaisemmin.

Asia tuli siis ilmi vasta lain käsittelyn aivan viime vaiheessa. Onneksi saimme asiantuntijat Paliskuntain yhdistyksestä ja MTK:sta kertomaan moottorikelkan turvalaitteiden käytöstä työtehtävissä. Silloin saivat päättäjät kuulla, mitä näissä työtehtävissä kelkan kanssa toimiminen oikeasti on. Mitä on kun kelkan päältä joutuu poistumaan usein, ajetaan hyvin hitaasti puiden keskellä, hiki on päässä ja lumet tulevat kasvoille. Toista poromiestäkin tulisi kuulla ja nähdä muiden liikkeet.

Päättäjillä oli tarkoitus parantaa kaikkien turvallisuutta, mutta asiantuntijat saivat kerrottua että tilanne olisikin ollut juuri toisinpäin. Tärkeä oli myös tieto, että työtehtävissä on tapahtunut todella vähän onnettomuuksia.

Tämä on niitä päiviä töissä, kun huomaa kuinka tärkeää on, että meitä kansanedustajia on kaikkialta Suomesta ja eri alojen kanssa tekemisissä olevia ihmisiä.

Uutta energiaa

Keskiviikko 1.11.2017 klo 8:46

Metsäkantamme kasvaa kohisten. Hiilinielu kasvaa Suomen metsillä koko ajan, mutta nyt siitä tehdään taakka ja Suomelle lisää velvoitteita. Jos näin käy, niin metsätalouden suuret investoinnit voivat jopa estyä.

Suomi on sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen. EU:ssa työn alla olevat LULUCF ja RED II direktiivineuvottelut ovat kaatumassa Suomen niskaan. EU:n ei pitänyt osallistua lainkaan metsäpolitiikkaan, mutta nyt Suomen metsistä on tulossa maalaisjärjen vastaisesti luonnontieteellisestä hiilinielusta päästöjä. Emme selviä meille asetetuista kohtuuttomista ja kovista vaatimuksista ilman kokonaan uutta teknologiaa ja toimintamalleja.

Suomen on nyt aika tehdä uusia vahvoja linjauksia energia-asioissa. Edullisen varman energian saannin turvaaminen varmistaa kilpailukykyämme ja omavaraisuuttamme maailman myrskyävässä politiikassa.

Suomessa on lähdetty hitaasti ilmastonmuutoksen edellyttämiin toimenpiteisiin. Nyt on aika alkaa puheista konkreettisiin toimenpiteisiin.

Sähköä ei voi vielä varastoida kunnolla, sitä tulee tuottaa vielä kulutuksen verran. Varsinkin tuulivoima ja aurinkoenergia ovat ongelmallisia, kun niiden rinnalle tarvitaan runsaasti kallista säätöenergiaa.

Mielenkiintoisia tulevaisuuden mahdollisuuksia ovat mm. synteettiset polttoaineet, jolloin autoon tarvittava nestemäinen polttoaine tehdään esim. aurinkopaneelilla tuotetusta sähköstä. Suomessa tulee satsata uudenlaiseen energiapolitiikkaan. Esimerkiksi Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa kehitellään energiantuotannon huippujen tallentamista vedyn avulla. Tästä on tulossa iso juttu. 

Tulevaisuuden maatila on suuri ruuan, energian ja muiden raaka-aineiden tuotantokokonaisuus. Tällä hetkellä jää vielä iso osa maatilojen tuotteista hyödyntämättä esim. lämmitykseen, sähköntuotantoon tai liikenteeseen. Maatalouden yksiköt kasvavat, joten niiden yhteyteen on järkevää rakentaa myös mm. biokaasulaitoksia, onhan biokaasun potentiaalista 80 % maataloudessa. Maatilan ei tarvitse tuottaa energiaa vain itselleen vaan myös myyntiin. Nurmi ja jätteet voivat muuttua myös energiaksi

20 vuoden kuluttua on meillä käytössä jo monia uudenlaisia polttoaineita ja energian tuotantomuotoja.

Hajautettu tuotanto on kehittyvä trendi. Hajautetussa energiassa ei ole kyse vain verkkoon menevästä energiasta vaan myös itselle tuotetusta lähienergiasta, jolloin sen merkitys kasvaa ihan eri mittakaavaan. Jo nyt esim. pienpuun käyttö on 15 Twh.

Fossiilisia polttoaineita käytetään nykyään enemmän kuin koskaan ennen, mutta niiden käyttö tulee vähentymään ja toivottavasti yllättävänkin pian. Kannustetaan pois öljylämmityksestä, otetaan käyttöön uudet energian käytön säätöteknologiat ja uudet teknologiat energian tuottamiseksi.

Tulkaa Vihreät metsiimme

Tiistai 10.10.2017 klo 10:36

Hossan kansallispuistossa metsästävät vain paikalliset

Torstai 20.4.2017 klo 12:32

Hossan kansallispuistosta saatiin ympäristövaliokunnassa mietintö pienin muutoksin. Metsästysoikeus säilyy kansallispuistossa vain paikallisilla, kuten on pohjoisen muissakin kansallispuistoissa. Metsästysoikeutta ei laajennettu ulkopaikkakuntalaisille. 

Metsästyslain 8 §:n mukaan henkilön, jolla  on kotikuntalain mukaan kotikunta Lapin tai Kainuun maakunnasta tai  Kuusamon, Taivalkosken tai Suomussalmen kunnassa, on oikeus metsästää kotikunnassaan valtion mailla. Pidän erittäin tärkeänä, että paikallisten oikeuksia arvostetaan eikä tätä käytäntöä muuteta kansallispuistojenkaan osalta. Tämä paikallisille taattu oikeus Pohjois-Suomessa on kompensaatio siihen, että alueelta puuttuvat valtion monet kulttuuri- yms. palvelut ja että myös suojelutoimenpiteet vähentävät työpaikkoja.

Savukosken kunta on puuttunut siihen, että kotikuntalakia on käytetty väärin. Muualta Suomesta on tullut ihmisiä, jotka ovat muuttaneet henkikirjansa kuntaan juuri ennen metsästyskauden alkamista. Sitten on menty metsästämään UK-kansallispuistoon savukoskelaisena. Kirjat on siirretty sitten heti metsästyskauden jälkeen takaisin muualle. Veroja nämä asukkaat eivät ole siis kuntaan maksaneet, mutta käyneet ottamassa hyödyn kunnan asukkaan statuksesta.

Olen tehnyt lakialoitteen, jolla estettäisiin  kotikunnan siirtäminen lyhyeksi aikaa vain saadakseen paikallisten oikeudet metsästämiseen mm. kansallispuistossa. Metsähallituksessa on myös kiinnitetty asiaan huomiota ja alettu selvittämään asiaa sekä tarvittavia toimenpiteitä ongelman poistamiseksi.

Viime aikoina on paikallisten oikeuksia haluttu murtaa Pohjois-Suomesta muutenkin. Esim. Tenojoki-sopimuksessa murrettiin paljon paikallisten perinteisiä oikeuksia. Kalastuslain 10 pykälässä poistettiin kolmen pohjoisimman kunnan alueella paikallisten kalastusoikeudet valtion virtavesissä. Onneksi Perustuslakivaliokunta on vuonna 2009 vahvistanut nämä paikallisten oikeudet mahdollisiksi mm. metsästyksen osalta.  

Kirjoitin metsälappalaisuudesta kirjan "Kemin-Lappi elää!"

Torstai 1.12.2016 klo 13:00

Olen toimittanut kirjan nimeltään ”KEMIN-LAPPI ELÄÄ!” Kirjassa tarjotaan näköaloja keminlappalaisten eli metsälappalaisten/ metsäsaamelaisten historiaan ja ennen kaikkea siihen, miten kulttuuri elää tänään.

Suomessa on neljä saamen ryhmää: pohjoissaamelaiset, koltat, inarinsaamelaiset ja keminlappalaiset, joita on kutsuttu myös keminsaamelaisiksi, metsälappalaisiksi ja metsäsaamelaisiksi. Näillä kullakin on ollut oma kielensä, jotka kaikki ovat olleet pakkosuomalaistamisen kohteena. Inarinsaame saatiin pelastettua viime hetkessä kielenäkin. Keminsaamen kieli ehdittiin menettää elävänä kielenä, mutta kansa elää. Viimeiset kielen käyttäjät ovat olleet elossa vielä ainakin Sallassa 1960-luvulla.

Kieli on tärkeä kulttuuria ylläpitävä ja eteenpäin siirtävä tekijä, mutta ei se ole ainoa tekijä. Suuri osa nykyisiin virallisesti tunnustettuihin saamelaisryhmiin kuuluvistakaan ihmisistä ei puhu omaa saamenkieltään äidinkielenään, eivätkä välttämättä muutenkaan.

Toimittamani kirjan tavoitteena on kertoa Kemin-Lapin kansasta ja sen kulttuurista, joka elää yhä juurillaan Kemijoen latvavesillä. Vahvimmillaan kulttuuri elää yhä kuntien Kittilä, Sodankylä, Savukoski, Pelkosenniemi ja Salla alueilla. Lisäksi alueeseen kuuluu osin Posio, Kuusamo ja Kemijärvi. Alue on vanhojen Kemin-Lapin lapinkylien aluetta.

Jotkut keminlappalaisista olisivat oikeutettuja saamelaiskäräjien vaaliluetteloon sekä suvun kielen että yhtämittaisen kulttuurin harjoittamisen perusteella. Heillä on osoittaa KHO:n päätöksen mukainen riittävä näyttö tullakseen merkityksi vaaliluetteloon, kunhan ensin saadaan tunnustettua, että tämä kansa ja kulttuuri on elänyt koko ajan.

Suurimmalla osalla Kemin-Lapin väestöstä eivät näytöt ole enää riittävät tullakseen merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon KHO:n vuoden 2015 ratkaisun perusteella. Työtä tehdessäni kävi ilmi, että osalle metsälappalaisista saamelaiskäräjien luetteloon pääseminen oli identiteetin kannalta tärkeää, toiset taas eivät edes haluaisi hakea sinne, vaikka pääsisi. Näille henkilöille merkitsee paljon, että he saavat sanoa ääneen olevansa lappalaisten jälkeläisiä ja olla ylpeitä siitä yhä elämässä olevasta kulttuurista, jota he saavat yhä harjoittaa ja pitää ominaan. Näille henkilöille on tärkeää, että saa olla se mikä on. Eikä kukaan voi kieltää hänen oikeuttaan pitää suvun vaatteita.

Miksi tein tämän työn?

Päätin alkaa koota tätä työtä sen jälkeen, kun hain kielteisin tuloksin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Kansanedustajana hakemukseni sai paljon huomiota ja jouduin julkisen pilkan kohteeksi: ”Kuvitteletko sinä muka olevasi saamelainen? Jätä saamelaiset rauhaan. Älä pilkkaa oikeita saamelaisia. Luuletko, että sinulla on nyt oikeus käyttää oikeita saamelaisten vaatteita? Suometat saamelaista kulttuuria. Jaa, sinä niin kuin yhtäkkiä keksit alkaa saamelaiseksi…” jne. jne.

Kulkiessani julkisen pilkkaamisen jälkeen eri puolilla Kemin-Lapin aluetta on minulle moni tullut sanomaan, että kiitos kun olet jaksanut tuoda julki tämän lappalaisasian. Niin moni on kertonut, että meilläkin on tällaiset ja tällaiset vanhat lapin vaatteet ja millaisia perinteitä he ovat vaalineet. He ovat kertoneet siitä, miten heillekin on kerrottu kotona itsestään selvänä asiana, että he ovat metsälappalaista sukua. Moni on ollut hyvin ylpeä omista lappalaisista juuristaan ja kulttuuristaan, jonka he kokevat omakseen. Niin moni on kertonut, että heille on naurettu tai että eivät ole enää kehdanneet tuoda asiaa julki. Nyt he kokevat, että heille on annettu toivoa. Toivoa siitä, että he saavat tuoda taas julkisesti esille kaapissa olevat Lapin vaatteet ja aatteet.

Kirjassa julkaistaan lukuisien Kemin-Lapin alueen lappalaisten tai muuten kulttuuriin sidoksissa olevien ihmisten haastatteluja ja kirjoituksia. Kerron myös oman tarinani sekä näkemykseni viime vuosien saamelaiskeskusteluun. Kirja käsittää myös välähdyksiä Kemin-Lapin alueen lappalaisten historiasta arkistolähteiden perusteella. Kirjassa oleva kuvaliite kertoo mm., millaisia vaatteita ja koruja vanhan perinteen nojalla on valmistettu ja valmistetaan.

Kiitän kaikkia minua tämän kirjan kirjoittamisessa avustaneita ja kannustaneita sekä kirjaan tekstejä ja kuvia toimittaneita henkilöitä. Erityisesti haluan kiittää niitä ihmisiä, jotka viime aikoina ovat tutkineet metsälappalaisuutta ja alkaneet järjestäytyä metsälappalaisuuden merkeissä. Tämä työ on ollut uraauurtavaa. Viittaan mm. tutkijoiden Juha Joonan, Tanja Joonan ja Erika Sarivaaran töihin. Ajatuksia herättävä teos on myös Inarin saamelaiskulttuurikeskuksessa Sajoksessa 24.11.2012 Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry:n järjestämän seminaarin teemojen pohjalta kirjoitettu Kuka on saamelainen ja mitä on saamelaisuus (2013). Maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston entinen tarkastaja Jouni Kitti on toimittanut minulle runsaasti arvokasta materiaalia työtä varten. Samoin eduskunta-avustajani, OTM Janne Kaisanlahti on eri kysymysten yhteydessä hankkinut ja koonnut minulle runsaasti erilaista lappalaiskysymyksiin liittyvää aineistoa, jota olen käyttänyt tässä kirjassa.

Toivon, että vaikka tällä hetkellä saamelaisuus näyttäytyy liian monelle vain riitelynä, niin että kaikki tässä kirjassa kerrottu voidaan kuitenkin kerran nähdä lappalaisuutta, saamelaisuutta kokonaisuutena vahvistavina asioina. Minun kansani, metsälappalaiset, keminlappalaiset, on haluttu vaientaa. Väitetään, että meitä ei ole olemassa ja että kulttuurimme on keksittyä. Minun kansani kuitenkin elää – ja me nostamme lippumme liehumaan!

”Olet mettälappalaisten jälkeläinen” muisti liian aikaisin edesmennyt isäni Aimo Maijala kertoa useita kertoja. Hän oli hyvin ylpeä lappalaisuudestaan. Hän tiesi ja puhui paljon sukujuuristamme ja alueen vanhasta lappalaisuudesta. Isäni oli sodankyläläinen poromies, joka kulki paljon ympäri Lappia. Vieläkin on minulle eri puolilta Saamenmaan aluetta muisteltu isääni, että isäni oli yksi heistä, lappalainen/saamelainen kuten hekin. Isäni ei ehtinyt tätä työtä tehdä, olen tämän velkaa isällenikin. Hänen esimerkkinsä innoittamana olen lähtenyt yhteiskunnallisiin tehtäviin ja myös metsälappalaisuuden puolestapuhujaksi. Omistan tämän työn isäni muistolle.

Toivon, että kirja antaa vastausta myös niihin kysymyksiin, joita viime vuosina käydyn saamelaiskeskustelun yhteydessä on koetettu esittää, vaikkei ääni ole aina jaksanutkaan kuulua kovin kauas kaiken melskeen keskeltä:

1.   Onko Kemin-Lapin alueen lappalaiskulttuuri keksitty asia, jonka varjolla suomalaiset haluaisivat tunkeutua nykyisen saamelaisuuden pariin, vai onko kyse aidosta, elävästä kulttuurista?
2.   Onko oikein kieltää ikimuistoisella Kemin-Lapin alueella asuvien keminlappalaisten asema alkuperäiskansan edustajina sen takia, että esivanhemmat menettivät kielensä – samalla, kun suurin osa nykyisistäkään ”virallisista saamelaisista” ei puhu saamea äidinkielenään tai lainkaan.
3.   Onko oikein, että ikänsä Lapissa asuneet, lappalaiskulttuurissa kasvaneet, perinteisiä lappalaiselinkeinoja harjoittavat, samoilla seuduilla katkeamattomana ketjuna asuneista vanhimmista tunnetuista lappalaissuvuista polveutuvat ihmiset eivät saa edustaa Lapin alkuperäiskansaa, mutta esimerkiksi Helsingissä syntynyt, kasvanut ja asuva ihminen, voi tämän aseman saada vain sillä perusteella, että yksi hänen isovanhemmistaan on määritelty äidinkieliseksi saamen puhujaksi tai merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon?
4.   Onko ihmisellä oikeus oman taustansa ja kulttuurinsa mukaiseen identiteettiin ja esim. esivanhempiensa ja kotiseutunsa perinteisten lapinasujen käyttämiseen?
   
   

* * *

Kirjan julkaisutilaisuudet pidetään lauantaina 3.12. klo 11 Savukosken kunnantoimistolla, klo 14.30 Sodankylässä Päivin Kammarilla ja sunnuntaina 4.12. klo 16.30 Sallan Rajakievarissa

Hirvenmetsästysasetuksessa toteutui lappilaisten tahto

Torstai 1.9.2016 klo 18:43

Hirvenmetsästysasetus on herättänyt meillä Lapissa todella paljon keskustelua. Olen tyytyväinen nyt julkaistuun lopputulokseen, joka rakennettiin lappilaisten lausuntojen perusteella.

Syyskuun alun hirvenmetsästys saatiin nyt ulotettua koko Lappiin. Minuun oltiin yhteydessä paljon eri puolilla Lappia ja mielipiteitä oli kumminkin päin. Suurin osa parhain perusteluin oli kuitenkin syyskuun alun pyynnin puolesta, ja sen mukaan sitten päätös tehtiin. Eniten toiveita tuli Rovaniemeltä ja Pellosta.

Syyskuun alun pyyntiä vastustaville metsästäjille päätimme sanoa terveisinä, että seurue päättää itse hyvin vahvasti metsästyksen aloittamisajankohdan. Aloittamisen voi tehdä nyt parhaaksi katsottuna aikana. Marjastajille terveisinä, että esim. vesilintujen pyyntikin on alkanut jo elokuussa, ja metsästäjät ovat vastuullisia.

Vasasuoja ei poistu, vaan ainoa muutos on se, ettei vasallisen emän ampuminen ole enää rikos. Hirviseurueiden koulutuksessa tullaan painottamaan, että  aina on ammuttava ensin vasa ja sitten vasta emä.  Vahinkoja on aina ollut ja niitä on jatkossakin.

Jos on ammuttu emä, ja huomataan vasan jääneen orvoksi, tulee seurueen johtajan velvoittaa metsästyksen kohdentaminen vasaan. Uskon uuden asetuksen vähentävän orpojen vasojen määrää, kun voi julkisesti tunnustaa vasan jääneen orvoksi ja seurue voi heti alkaa poistamaan orpovasaa. Hirviseurueet toimivat yleensä hyvin kurinalaisesti ja uusi asetus parantaa tilannetta. Myös kiimarauhan pidentämisellä saadaan varmistettua, että vaatimet tulevat aikoinaan kantavaksi ja vasat ovat syksyllä isompia.

Olen itse Kuosku-Nousun metsästysseuran hirviporukassa. Olen tyytyväinen uuteen asetukseen, kuten on myös hyvin moni seuramme jäsen minulle sanonut.

En antaisi metsämme kiinalaisen yrityksen hoitoon?

Maanantai 23.11.2015 klo 11:37

Uuden metsähallituslain mukainen osakeyhtiöittäminen ei ole minulle mieluisaa, mutta en ole valmis ottamaan riskiä, että metsiämme hoitaisikin yhtäkkiä esim. kiinalainen yritys. Huhtikuun alussa tulee voimaan uusi direktiivi palveluiden käyttöoikeussopimusten kilpailuttamisesta. Jos emme muuta metsähallituslakia ennen huhtikuuta, niin sen jälkeen tulisi avata myös valtion metsien hoito avoimille markkinoille ja kilpailun voisi voittaa vaikka kiinalainen suuryritys.

Yritetään rakentaa sellainen laki, että Metsähallituksen nykyiseen toimintamalliin ei tulisi paljoa muutoksia. Yritetään yhdessä saada konkreettisilla esityksillä lakiteksteihin sekä lain perusteluihin mahdollisimman hyvin kaikki asiat, joita me lappilaiset toivomme niissä olevan.

Suuri osa edellisellä lausuntokierroksella esittämistämme asioista on nyt lain perusteluteksteihin lisätty jollain muodolla, siitä olen varovaisen tyytyväinen.  Se osoitti, että ainakin lappilaisia ollaan valmiita kuulemaan. Mutta laki ei todellakaan ole vielä läheskään valmis, meillä on edessä vielä iso savotta.

Lain lausuntoaika päättyy tiistaina ja todella toivon, että tulisi konkreettisia esityksiä siitä, mitä muutoksia olisi hyvä tehdä perusteluihin sekä lakitekstiinkin. Olen nyt mukana lain valmistelutyössä ja totta vie teen parhaani, jotta esim. kotikuntani Savukosken tilanteeseen ei tule yhtään heikennyksiä. Metsähallitus hallinnoi kunnan pinta-alasta 95 % ja maksaa 20 % kunnan veroista.

On tullut esille, että laissa on vielä perustuslaillisiakin ongelmia. Kyse on lähinnä johtamisesta, ministeriöiden työn jaosta ja esim. saamelaisasioiden päivittämisestä. Nämä on korjattavissa siihen mennessä, kun lakia aletaan eduskunnassa hyväksyä maaliskuussa.

Itse olen esittämässä lisäystä ainakin 6 §:n yhteiskunnallisiin velvoitteisiin. Mielestäni siinä paikallinen yhteistyö tulee olla kirjoitettuna velvoittavasti lakiin, eikä vain ohjaavalla tasolla toimiviin perusteluihin. Tosin perusteluissakin asiaa tulee täsmentää.

Perusteluihin taas esitän lisäystä mm. toimitusjohtajan tehtävän kuvaukseen. Siinä tulisi määritellä selvästi johtajan rooli maa- ja metsätalousministeriön alaisen metsätalouden ja ympäristöministeriön alaisen JHT: n toimien yhteensovittamisessa, jotta vältettäisiin ristiriitaisten lausuntojen ulos tuominen.

Laista on tarkoitus jättää joulukuun alkupuolella hallituksen esitys, jotta se ehtii olla kunnolla eduskunnan käsittelyssä. Ministeri Tiilikainen lupasi meille torstaina, että hän on valmis, että lakia muokataan vielä valiokuntienkin käsittelyn aikana, kunhan saamme aikaiseksi mahdollisimman hyvin meitä lappilaisiakin palvelevan lain. Näin ollen eri toimijoiden tulee valmistautua, että helmi-maaliskuussa on vielä eduskunnassa asiasta laaja asiantuntijakierros, jolla on merkitystä.

Näyttöni eivät olleet riittävät tullakseni merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon

Keskiviikko 30.9.2015 klo 12:17

Sain Korkeimmalta hallinto-oikeudelta kielteisen päätöksen valituksestani tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. KHO:n päätöksen perusteluissa luki, että lain mukaiset valintaperusteet ovat vaihtoehtoiset. Ja minun osaltani tulkittiin, että näyttöni kielellisestä ja kulttuurisesta yhteydestä eivät olleet riittävät. Kukaan ei kuitenkaan ole kieltänyt sitä, että minulla on paljon saamelaista eli lappalaista taustaa. Olen siitä ylpeä ja kannan sukuni perinteitä jatkossakin.

Ryhmähyväksyntä ei yksinään ole KHO:n mukaan ainoa peruste hyväksynnälle. Olen tyytyväinen, että tämä tuli esille, sillä saamelaiskäräjillä ei ole ollut esim. yhtään henkilöä Savukoskelta. Vaalilautakunnan ryhmähyväksyntään vetoavat eivät tunne savukoskelaisia eivätkä heidän juuriaan. Savukoskella on puhuttu saamen kieltä vielä 1900-luvulla. Lisätutkimuksilla ja selvityksillä voitaneen jatkossa vielä osoittaa, että ensimmäisenä kielenään saamen oppineiden lapsenlapsia eli vaaliluetteloon hyväksyttäviä saamelaisia voi olla vielä elossa.

KHO:n päätöksen ydin oli kohdallani, että kaikki ne itsensä saamelaiseksi kokevat, joiden itseidentifikaatiolle on riittävä, objektiivinen peruste, voivat tulla merkityksi vaaliluetteloon.

Päätös ei siis todellakaan tarkoita, että kuka on saamelainen ja kuka ei ole tai että kenellä on oikeus harjoittaa saamelaiskulttuuria. Päätös on siitä, että kenen osalta on osoitettu olevan riittävä näyttö kielellisestä ja kulttuurillisesta yhteydestä saamelaiseen kansaan, jotta heidät voidaan merkitä saamelaisten vaaliluetteloon.

Päätöksessä lukee, että hakijan itseidentifikaatiota ei ole syytä asettaa kyseenalaiseksi.

Yhtä sodankyläläistä vanhaa miestä lainatakseni: "Ei minun tarvitse kysyä keneltäkään lupaa olla se, mikä olen. Olen lappalainen." Kyse on ihmisoikeudesta, oikeudesta omaan kulttuuriin. Minulla on perustuslain mukainen oikeus Saamen kulttuuriin.

Toivon, että saamelaiskäräjätkään eivät näe saamelaisuutta mustavalkoisena asiana. Meitä varsinkin metsälappalaisten jälkeläisiä ja siinä kulttuurissa kasvaneita on paljon. Vaikkakaan meidän näyttömme eivät ole olleet nyt riittäviä, jotta meidät olisi voitu merkitä vaaliluetteloon. Meidänkin kulttuurimme kuitenkin on tärkeää ja se on osa Suomen saamelaista historiaa ja nykyistä elämää. Toivon, että voimme toisiamme tukien kehittää yhdessä saamelaisuuttamme, lappalaisuuttamme.

* * *

TAUSTAA

Saamelaiskäräjien vaalilautakunta hylkäsi 16.2.2015 pyyntöni tulla merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Saamelaiskäräjien hallitus hylkäsi vaalilautakunnan päätöksestä tekemäni oikaisuvaatimuksen 3.8.2015. Tästä päätöksestä tein valituksen Korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Perusteeni hakemukselle olivat tiivistetysti seuraavat:

• Olen lappalainen eli saamelainen, eikä kukaan voi kieltää minulta sitä identiteettiä, johon olen sukuni myötä kasvanut. Kaikki esi-isäni molempien vanhempien puolelta ovat asuneet viimeiset parisataa vuotta Sodankylän alueella. (Äitini on Aikion sukua.) Noin puolet molempien vanhempieni esi-isistä ovat vielä paljon vanhempaa perua Sodankylästä. Polveudun siis myös suuresta osasta Sodankylän alueen vanhoja lappalaissukuja.
  
  
• Sodankylän alueella ja erityisesti sen kylissä lappalainen kulttuuri on säilynyt hyvin puhtaana ja perinteisenä. Juureni ja elämäntapani ovat syvällä lappalaisessa kulttuurissa ja elämäntavassa. Se on ammentanut voimaansa omasta metsäsaamelaisesta yhteisöstä.
  
  
• Poronhoito kuuluu oleellisena osana minun saamelaiseen kulttuuriini ja identiteettiini. Olen lapsesta saakka osallistunut porotaloustöihin, kasvanut poromiesperheessä ja harjoitan elinkeinoa yhä. Olen asunut koko elämäni Lapissa ja siis myös poronhoitoalueella. Metsästys, kalastus ja luonnontuotteiden keruu sekä ravinnoksi käyttö ovat oleellinen osa niin minun kuin sukuni identiteettiäni ja kulttuuriani, sekä jokapäiväistä elämää. Poronhoitoa on suvussani harjoitettu sukupolvesta toiseen katkeamatta niin kauan kuin asiasta on tietoa saatavilla. Kotoani löytyvät myös isäni ja ukkini vanhat umpitakit eli lapinpuvut sekä säpikkäät. Oma erikoisalani saamelaiskäsitöissä on paulojen tekeminen. Käytin nutukkaita pauloineen jo koulussa.
  
  
• Isävainajani Aimo Maijala oli poromies, joka kulki paljon koko poronhoitoalueella. Hän piti itseään ja häntä pidettiin koko saamelaisalueella lappalaisena eli saamelaisena ja hän kasvatti lapsensakin siihen. Hän käytti saamen kieltä porotöissä ja keskustellessaan saamelaisten kanssa, vaikkei se ollutkaan hänen äidinkielensä. Kielen osaaminen osoittaa hänen arvostustaan juuriaan ja kulttuuriaan kohtaan. Hän halusi oppia ja käyttää kieltä, jota hänen omat esivanhempansa eivät saaneet käyttää. Identiteettiämme ei voi vähätellä sen vuoksi, että olemme menettäneet historiallisen kehityksen (pakkosuomalaistamisen) tuloksena oman keminsaamen kielen. (Kävin peruskoulun Sodankylän kirkonkylässä. Valitsin 8. luokalla valinnaisaineeksi saamen kielen, mutta hakijoita oli vain kaksi eikä opetusta aloitettu.)
  
  
• Olen Oulun maakunta-arkiston antaman todistuksen mukaan lappalaiseksi merkityn Matts Hansson Askan jälkeläinen. Yksiselitteinen näyttö tästä on Oulun maakunta-arkiston antama todistus.
  
  
• Ryhmäidentifikaatio ei ole Suomen lakien mukainen määritys saamelaisuudelle. Kansainvälinen oikeus antaa suojaa myös metsäsaamelaisuusidentiteetin omaavalle alkuperäiskansalle. Saamelaiskäräjien käyttämä ryhmäidentifikaatio syrjii metsäsaamelaisia, joilla on yhteinen perimä, perinne ja historia pohjoisessa alkuperäiskansan ryhmässä. Metsäsaamelaiset ovat todellinen alkuperäiskansa, osa saamelaisuutta, jolla on edelleen elävä kulttuuri. Kemin-lapin kieli eli keminsaamekaan ei ole hävinnyt kokonaisuudessaan, vaan se elää yhä paikannimissä sekä porotalouden ja luontoon liittyvän elämäntavan erikoissanastoissa. Saamelaiskäräjien päätös syrjii keminlappalaisia metsäsaamelaisia. Metsälappalaiset keskuudessaan tunnistavat saamelaisen identiteettinsä ja kulttuurin. Metsäsaamelaiset ovat kollektiivisesti hyväksyneet minut ja sukuni kuulumaan alkuperäiskansaan.

Työtä, työtä, työtä

Sunnuntai 19.4.2015 klo 0:03

Suomi saadaan kuntoon vain uusilla suomalaisten työpaikoilla. Suomella on velkaa lähes 100 miljardia Työttömiä on eri laskujen mukaan 450 000. Meillä on edessä kova haaste, joka meidän on voitettava.

100 uutta tuotetta metsästä, kaikkea muuta puusta, oli työ, jota olin laatimassa viime vaalikaudella tulevaisuusvaliokunnassa Sipilän johdalla. Puu, siis vihreä kultamme metsä, on lähivuosina Lapin työllistämisen tärkein asia.

Metsänomistajille pitää saada kantorahoja, rekoille töitä, monimuotoista puun jalostusta. Raaka-aineita myyvä maa on kehitysmaa, myymme puun tänään ulos vielä raaka-aineena. Jatkossa meiltä Lapista pitää saada myös bioetanolia, hajautetusti tuotettua lämpöenergiaa, liukosellua, vaatteita, muovinkorviketta, valmiita puujalosteita jne. Metsästä saamme myös suuressa mittakaavassa tuotettuja luonnontuotteita, kuten pihka ja pakurikääpäjalosteita sekä kasveista tehtyjä hoivatuotteita.

Ostetaan kotimaista ruokaa. Monesti on hyvin vaikea löytää merkintää esimerkiksi juustosta, onko se kotimainen vai ei. Suomeen tuodaan ruokaa monen miljardin euron edestä enemmän kuin viedään. Alkutuotannon lisäksi voimme kukin työllistää ostokäyttäytymisellä kuljettajia, tehtaan työntekijöitä ja siis koko suomalaista elintarvikeketjua.

Muita Lapin elinkeinoja yhtään unohtamatta. Arktisuutemme, matkailu, peruselinkeinot, rajanaapurit jne. on tulevaisuuttamme. Kunhan vain saamme keskittämisen pysähtymään.

Meidän pitää pystyä purkamaan pienyrittäjyyden esteitä. Tärkein on turhan paperityön ja lupaviidakon sekä valvontojen järkevöittäminen. Ensimmäisen työntekijän palkkaamista tulee tukea ja on tehtävä kaikkemme, että pienyritykset pystyisivät palkkaamaan työntekijöitä.

EU haluaa tiukentaa ampuma-asesäädöksiä

Torstai 13.3.2014 klo 13:27

Eduskunnan suuri valiokunta käsittelee parhaillaan EU:n esitystä ampuma-aseista. Esitys muodostuu tavoitteista. Se ei ole vielä konkreettinen lainsäädäntöehdotus, mutta siinä esitetään mahdollisia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi.

EU pyrkii esityksellään estämään aserikollisuutta. Tässä vaiheessa esitetyistä keinoista tavoitteiden toteuttamiseksi monet eivät kuitenkaan toimisi ja vaikeuttaisivat ainakin suomalaisten metsästäjien laillista toimintaa.

Tavoitteena on vähentää ampuma-aseiden kulkeutumista rikollisten käsiin. Tavoitteen toteutumiseksi mm:

• kiellettäisiin itsestään lataavat eli puoliautomaattiaseet
• aseiden osat ja patruunat tulisi merkitä laajemmin
• mitään aseosia ei saisi ostaa verkkokaupasta eikä kuljettaa postitse
• aseisiin tulisi asentaa biometriset tunnisteet

Puoliautomaattiaseita käytetään meillä laillisessa metsästyksessä hyvin paljon. Aseiden kaikkien osien merkintä vaikeuttaisi aseiden huoltoa. Patruunoiden jälleenlataus on meillä yleistä ja toimivaa. Patruunoiden merkitseminen vain vaikeuttaisi hylsyjen kierrättämistä. Maakunnissa aseen osan tarvitsijoita ei voida velvoittaa hakemaan osia kaukaa, vaan osat tulee voida saada tilata postitse vaikka netistä.

Biometristen tms. tunnistimien käyttö metsästysaseessa on täysin toimimaton jo ajatuksena. Aseessa tulisi olla esityksen mukaan laite, joka tunnistaa laillisen aseen haltijan esim. sormenjäljet tai äänen. Mutta miten ne toimisivat, kun aseen tulee toimia myös pakkasella, lumisateella, loskaisissa olosuhteissa ja käsien ollessa lopetustilanteessa vaikka veriset tai kuraiset?

Jos tämä esitys hyväksytään EU:ssa, niin edessä ovat kansalliset toimenpiteet tavoitteiden täyttämiseksi. Tällöin on meidän pidettävä huoli, että päätökset tulee jatkossakin pystyä tekemään kansallisella tasolla emmekä joudu ottamaan käyttöömme esimerkiksi edellä mainittuja toimenpide-esityksiä.

Metsälainsäädännön suuret muutokset

Tiistai 22.10.2013 klo 9:40

Metsänomistajan vapaudet lisääntyvät ja samalla myös vastuu kasvaa. Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä suuri paketti metsälakeja. Metsälaissa muuttuu metsänkäsittelymuotojen mahdollisuudet, Metsänhoitoyhdistyslaissa luovutaan pakkojäsenyydestä ja Metsätuholaissa määräykset kaatuneiden puiden käsittelystä tiukentuvat. Laki Metsähallituksesta on oven raossa, mutta saa nähdä, saadaanko siitä esitystä aikaiseksi. Ympäristönsuojelu- ja Luonnonsuojelulain uudistukset ovat myös tulossa, mutta tökkien.

Metsälaki vapauttaa metsän käsittelyä ja uudistusta. Metsän saa jatkossa päätehakata nuorempana, onko se sitten kannattavaa – sen päättää metsänomistaja itse. Puustolle saa tehdä esim. yläharvennuksen ja metsään saa jättää nuoremmat puut kasvamaan. Metsälaki tulee jatkossa sallimaan toimenpiteitä, jotka ovat aiemmin olleet kiellettyjä.

Metsänhoitoyhdistykset kokevat rajun muutoksen.  Metsänhoitomaksusta tulee vapaaehtoinen. Vuotuista metsänhoitomaksua ei ole siis pakko maksaa, jos haluaa jäädä pois metsänhoitoyhdistyksestä.

Metsänomistajista noin 20 % ei tällä hetkellä käsittele metsiään mitenkään. Usein syynä on se, ettei metsille haluta tehdä kovin järeitä toimenpiteitä. Lakiuudistusten tavoitteena on saada yhä useampi metsänomistaja ottamaan metsistään edes jonkin verran puuta.
Pelkään tätä vapauttamisen tilannetta. Metsäasioita osaamattomampia metsänomistajia voidaan käyttää hyväksi. Metsänostaja voi poimia metsästä parhaat puut ja kohdat, metsistä voi tulla raiskioita ja uudistaminen voi jäädä heikoksi. Onneksi suurin osa metsänomistajista ja -ostajista ovat vastuullisia ja haluavat turvata metsän kasvun seuraavallekin sukupolvelle.

Toivon, että metsänhoitoyhdistyksen jäsenyydestä luopumista harkitsevat miettivät kahdesti. Neuvonnan merkitys tulee kasvamaan metsälain uudistuksen myötä. Pakkojäsenyydestä luopuminen haastaa yhdistykset parantamaan entisestään neuvontaa ja kaikkia palveluitaan.

Itse olen aktiivisesti osallistunut koko ikäni metsänhoitoyhdistysten järjestämiin metsätaitokilpailuihin ja metsäpäiviin. Kuukausi sitten osallistuin metsäpäiville, joissa nämä lakimuutokset herättivät paljon epävarmuutta. Siihen omalta osaltani sanon, että kaikki saa tehdä niin kuin ennenkin, mutta vapaudet kasvavat, jos niihin on itse valmis ja haluaa hoitaa metsän toisin kuin ennen.

Eduskunnassa olen nähnyt, että metsätalouden edunvalvonta vaatii jatkuvaa työtä ja hereillä oloa. Metsien merkitys tulee Lapissa kasvamaan. Erityisesti odotan kasvua ja teen töitä pohjoisen erikoispuun ja bioenergian aloilla.

Lapin metsäpäivät

Perjantai 4.2.2011 klo 5:24

Olin 400:n henkilön kanssa Lapin metsäpäivillä Rovaniemellä. Lappia sali oli siis täynnä metsäalan ammattilaisia, työntekijöitä ja luottamusmiehiä.

Päivä oli todella mielenkiintoinen ja herätti miettimistä. Minua itseäni mietitytti ensinnäkin metsäkeskuksen uudelleenorganisointi. Liiketoiminta ollaan nyt erottamassa täysin omaksi erilliseksi yksikökseen muusta metsäkeskuksen toiminnasta. Valvonta ja hallintopuolelle tulee 850 henkilöä ja liiketoimintapuolelle 250 henkilöä. Miten tuo liiketoimintapuoli saadaan hoidettu täällä haja-asutusalueella. Menevätkö hyvin toimineet palvelut nyt kauas meistä, kun tähän asti on ollut mukava kysyä apua ja neuvoa metsäkeskuksen monitoimihenkilöiltä. Selväähän on, että tänne syrjään ei voida jättää liiketoimintapuolen henkilöitä ja meidän työntekijöistä tulee nyt valvonta ja hallintopuolen henkilöitä.

Metsähallituksen uudelleenorganisoinnista oli puhumassa pääjohtaja Jyrki Kangas. Esitin kysymyksen, että miten käy nyt kun liiketoimintaa harjoittava metsätalous tulee entistä tiukemmin eriyttää omaksi liiketoimintalaitokseksi? Käykä meille Savukokella sama juttu kuin Soklissa, että yhtäkkiä huomaamme sen olevan Venäjällä? Lipuuko metsähallitus oy kansainvälisen pörssiyhtiön osakkeina ulkomaille? 

Kangas vastasi hyvin selvästi, että Metsähallitus on ja pysyy suomalaisten hoidettavana ja omistuksessa  ja vain eduskunta voi asiasta päättää.  

Niin eduskunta voi päättää, mitä jos jo seuraava eduskunta päättääkin laittaa sen oy:ksi ja eiku pörssiin? Onhan huomattava osa kansamme päättäjistä alueilla, joissa mh:lla ei ole paljoa merkitystä. Tästä ei saa olla hiljaa.

Kolmas mielenkiintoinen päivän aihe oli ns. metsän jatkuvakasvatus tai jatkuvahakkuu vai onko kyse poimintahakkuusta vai vanhasta kielletystä harsintahakkuusta. Metsälain uudistus tuo tämän yhdeksi hyväksytyistä metsänhoidollisista toimintamuodoista. Nythän tämä on jo mahdollista tietyissä poikkeustapauksissa.

Mielestäni tuo jatkuvakasvatus ei saa olla itsestäänselvyys kaikilla pohjoisen hitaastiuudistuvilla alueilla, mutta asiana on varmasti tervetullut. Tämän ansiosta metsää ottavat käyttöön  myös sellaiset metsänomistajat, jotka tällä hetkellä ovat kieltäytyneet tekemästä metsälleen mitään, jos ne tulee hakata aukeiksi ja uudistaa järein menetelmin. Lisäksi tämä monivaiheinen uudistaminen olisi mielestäni sopinut jo aikaisemmin monille eri-ikäisille metsille kuivilla tai kuivahkoilla kankailla.

Metsä on tosi tärkeä osa alueemme elämää ja alan kehittämisestä ollaan tosi kiinnostuneita koko ajan.