Yhteystiedot

Eeva Maria Maijala 050 512 0529 eeva-maria.maijala@eduskunta.fi

eduskunta-avustaja Janne Kaisanlahti (09) 432 4098

Uutiset

26.10.2018Maijala: Maastomönkijän tiekäyttö sallittava poronhoitotöissäLue lisää »27.9.2018Maijala: Uuden eläinsuojelulain mahdollistettava koirien ulkona pitäminenLue lisää »14.9.2018Maijala tyytyväinen riistanhoitomaksun alenemiseenLue lisää »

Kaupunki vai maaseutu

Torstai 22.3.2018 klo 21:28

Eduskunta kävi eilen keskustelua aluekehityksestä ja maatalouspolitiikasta asiakokonaisuudesta tehtyjen keskustelualoitteiden pohjalta.

Viime aikoina julkisuudessa esillä on erityisesti pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välinen jännite, erityisesti Helsingin kokoomuslaisen pormestari Jan Vapaavuoren voimakkaan esiintymisen johdosta.

Ryhmätoverini, kansanedustaja Petri Honkonen lausuikin oman puheenvuoronsa alussa: ”Johtavana riidankylväjänä on Helsingin puuhakas pormestari. Ei esimerkiksi kaikille suomalaisille tärkeän Helsingin pitäisi kilpailla muun Suomen kanssa, vaan kansainvälisesti. Kuitenkin hänen ja hänen hengenheimolaistensa tavoite on kaataa sote- ja maakuntauudistus ja ylipäätään keskittää suomalaiset palveluineen ja työpaikkoineen vain suurimpiin kaupunkeihin - käytännössä pääkaupunkiseudulle.”

Vapaavuoren lisäksi myös moni muu on asennoitunut siten, että Suomen menestys on kaupungistumisessa ja että ensisijaisesti pääkaupunkiseutu on ”Suomen veturi”. Kaupungistumisesta puhutaan maailmanlaajuisena trendinä, jota ei voi tai ei ainakaan tulisi yrittää pysäyttää.

Keskustalainen vaihtoehto on kuitenkin ideologisen perustamme mukaisesti hajautettu yhteiskuntajärjestelmä. Emme me vastusta kaupunkien kehittämistä – ja näemme tasapuolisen aluekehityksen tärkeäksi myös kaupunkien sisällä, eri kaupunginosien välillä. Lähidemokratiaa on vahvistettava myös suurkaupunkien lähiöissä.

Sanotaan, että kaupunkeja ja maaseutua ei saa asettaa vastakkain. Toisaalta eikö ole ymmärrettävää, että vastakkainasettelua syntyy. Maakunnissa monet maaseutupitäjät tyhjenevät, väki keskittyy keskuskaupunkeihin ja maaseudullakin taajamiin. Tämä katkeroittaa jäljelle jääviä ihmisiä. He ovat maksaneet veronsa ja kasvattaneet lapsensa, ja näkevät nyt palvelujen karkaavan ulottuviltaan. Vastikään uutisoitiin, miten pieniä kauppoja lopetetaan ennätystahtia.
Jos kehitystä kuitenkin katsotaan pidemmällä tähtäimellä, niin missä on Suomen tulevaisuus? Jos haluamme tuottaa lisää energiaa, niin tapahtuuko se suurkaupungeissa, vai maakunnissamme? Mistä löytyvät biotalouden raaka-aineet? Entä missä piilevät kansainvälisen matkailun mahdollisuudet – mikä on kansainvälisesti tunnetuin maakuntamme?

Monet tutkimukset kertovat, että yhä useammat nuoret perheet haluaisivat muuttaa maaseudulle asumaan, jos vain olisi työtä ja toimeentuloa. Tämän tavoitteen edistäminen on yhtä tärkeä asia kuin kaupungeistamme huolehtiminen, jos aidosti haluamme estää vastakkainasettelun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maaseutu, maatalous, kaupungit, keskittäminen, hajauttaminen

Oletko syönyt tänään? Kiitä maanviljelijää!

Perjantai 11.3.2016 klo 15:38

Olin seuraamassa tänään suurmielenosoitusta Helsingin Senaatintorilla. Se oli täynnä maatalousväkeä, traktoreita sekä myös kuluttajia, jotka halusivat ilmaista myötätuntonsa suomalaisen ruoantuotannon puolesta. Tapasin monia tuottajien edustajia. Maatilan emäntänä ymmärrän täysin sen ahdistuksen ja tuskin, jota ympäri Suomen laajaa maaseutua tunnetaan. Maaseudun väki puhui väkevästi ja sen viesti on kuultava. Uskon, että tuhansissa suomalaisissa kodeissa on sydämessä marssittu näiden ihmisten mukana, vaikka kaikki eivät henkilökohtaisesti tänne paikalle päässeetkään. 

Tänään on jo ilmoitettu Maaseutuviraston ylijohtajan siirtämisestä pois tehtävistään ja viraston ottamisesta tiukemmin ministeriön ohjaukseen. Oikeansuuntaisia päätöksiä, mutta ihmisten on nyt voitava luottaa, että asioidenhoitoon tulee oikeasti muutos.

Olen kantanut suurta huolta ja käynyt lukemattomia keskusteluja maatalousalan edustajien kanssa syksystä lähtien maataloustukien maksujen viivästymisestä. Ministeriöön ja Maaseutuvirastoon (Mavi) on pyritty viemään mahdollisimman vakavaa viestiä siitä, että maatiloilla ovat loppuneet rahat. Tämä ei ole johtunut maatalousyrittäjistä, vaan siitä, etteivät he ole saaneet laillisia korvauksiaan. 

Pahimmat maksujen viivästymiset on saatu estettyä. Se on tietysti hyvä, mutta Mavin toiminta on silti sanalla sanoen epäonnistunut. Maataloushallinto on muutettava asiakaslähtöiseksi. Tuottajat ovat maataloushallinnon asiakkaita, eivät alamaisia, joita saa kohdella, miten sattuu.

Oman tilamme maatalouden veroilmoituksen jätin viime kuun lopussa. Tilamme tulot ovat romahtaneet rajusti. Käytännössä olen elättänyt perheemme kansanedustajan palkallani. Kaikki eivät ole yhtä hyvässä asemassa, että toisella puolisolla on hyväpalkkainen työ. Eikä maataloutta pidäkään rahoittaa muilla töillä, vaan oman tilan tuloilla. Moni maanviljelijä on joutunut nyt erittäin vaikeaan tilanteeseen. 

Mavissa ongelma on myös Hyrrä-verkkopalvelun täysin epäonnistunut toiminta. Maaseudun investoinnit ja kehittämishankkeet piti hoitaa verkossa, mutta sähköinen ohjelma toimii vain osittain. Päätökset on jouduttu alkamaan uudestaan hoitaa paperilla.

Mavin johdon vaihtaminen ja viraston ottaminen ministeriön holhoukseen oli tarpeellinen askel. Suomi on täynnä ohjelmistoalan ammattilaisia, mutta maatalouden tukiasioita ei ole saatu hoitoon, vaikka ongelma on tiedostettu jo kauan. Hyväksyttäisiinkö minkään muun ammattiryhmän näin huono kohtelu? Ilman omaa syytään he ovat jo joutuneen Venäjä-pakotteiden maksumieheksi. 

Meidän on aina syytä muistaa, että maataloustuet eivät ole elinkelvottoman elinkeinon ylläpitämistä. Niissä on kysymys oikeudenmukaisesta korvauksesta tehdystä työstä, jotta suomalaiset voivat syödä kohtuulliseen hintaan puhdasta ja terveellistä kotimaista ruokaa. Tuet täytyy hoitaa maksuun ajallaan. Tarvitaan myös asennekasvatusta. Suomalainen alkutuotanto ja lähiruoka tulee ottaa kansalliseksi ylpeydenaiheeksi. Yksi toimenpide tässä voisi olla, että suomalaista ruokaa on saatava julkisiin ruokapaikkoihin nykyistä enemmän, ja kilpailutuksessa on voitava entistä paremmin huomioida laatu, välimatkat ja yleensä paikallisuus.

Mielenosoituksessa oli monenlaisia iskulauseita esillä. Moni oli kiinnittänyt traktoriinsa sloganin: ”Ei maatiloja – ei ruokaa!” Eräässä mielenosoituskyltissä luki: ”Oletko syönyt tänään? – Kiitä maanviljelijää!” – Annetaan kotimaiselle alkutuotannolle sille kuuluva arvostus, eikä vain myötätuntoisina puheina, vaan todellisina valtiotekoina!

20160311_140504.jpg

20160311_120208.jpg

20160311_120140.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maatalous, maaseutu, alkutuotanto, traktorimarssi, mielenosoitus

Saako omalle maalle rakentaa?

Torstai 28.1.2016 klo 19:33

Tällä hallituskaudella on alettu töihin maalle rakentamisen rajoitusten purkamiseksi. Byrokratian purkaminen on jo aika kulunut iskulause, mutta tavoite ei ole syntynyt tyhjästä. Liian paljon työtä ja yrittämistä on Suomenmaassa rajoitettu virkavaltaisuuden ja arkielämälle vieraiden rajoitteiden vuoksi.
 
Maaseudulle rakentamiseen on edelleen paljon esteitä. Olen ympäristövaliokunnassa Keskustan valiokuntavastaavana ja meillä tämän kauden suuri keskustalainen haaste on helpottaa maaseudulle rakentamista.
 
Perinteisesti Keskustan parissa on katsottu tärkeäksi päästä vaikuttamaan maa- ja metsätalousvaliokuntaan. Itse olen kuitenkin saanut huomata, että ympäristövaliokunnassa käsitellään monia maaseudulle ja yleensä haja-asutusalueille kohdistuvaa toimintaa ja sääntelyä. Olen todella iloinen, että sain jatkaa työtäni ympäristövaliokunnassa.
 
Maankäyttö- ja rakennuslakia ollaan muokkaamassa. Viime vuoden lopuksi saatiin hyväksyttyä, että maakuntakaavat hyväksytään maakunnissa. Seuraavaksi ollaan siirtämässä rakennusluvista päättämistä ELY-keskuksista kuntiin. Työn alla on myös se, että vapaa-ajanasuntojen käyttötarkoituksen muuttamista voitaisiin helpottaa. Vapaa-ajan asuntoja voitaisiin siis muuttaa joustavammin pysyvää asuinkäyttöä varten.
 
Asemakaava-alueiden ulkopuolista rakentamista on myös tarkoitus helpottaa. Mm. erilaisten rakennuslupien sekä suunnittelutarvemenettelyn edellytykset tulevat tarkasteluun. Oma ajatukseni on, että aina kun joku haluaa rakentaa omalle maalleen ja omalla rahalla, sitä ei saisi kieltää kuin ainoastaan erittäin painavien syiden nojalla.
 
Samalla on tietenkin muistettava, etteivät säädöksistä johtuvat rajoitukset ole ainoa este maaseudun rakentamisen tiellä. Palveluiden ja työpaikkojen keskittyminen heikentävät maaseudun houkuttelevuutta asumispaikkana, vaikka muuten yhä useampi rakentaisi kotinsa ja elämänsä suurkaupunkien ulkopuolelle. Keskittävää politiikkaa vastaan lappilaisten on aina oltava hereillä.
 
Tällä hetkellä maaseudulla etenkin maatalousrakentaminen on jäissä, varsinkin tuotantorakennusten puolella. Liian monen tilan kassa on tyhjä, mittavampia investointeja ei tohdita tehdä. Tuottajat ovat jo liian ahtaalla. Toivottavasti Venäjä-pakotteet saataisiin pian päättymään, jotta tämä yksi keskeinen este maataloustuotteidemme viennin osalta poistuisi. Maatalouden kannattavuuden parantuminen näkyy maaseudulle paitsi maaseudulle tehtävissä rakennusinvestoinneissa, niin koko maaseudun ja maakuntien elinvoiman kasvuna.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: byrokratia, rakentaminen, maaseutu, kaavoitus

Lapin kylissä on elämän halua

Sunnuntai 4.8.2013 klo 14:29

Kuivia heiniä latoon, halkoja pinoon, hilloja ja mustikoita pakasteeseen, herkkutatteja kattilaan, vastakset saunaan, Kasvimaalta nyt jo perunoita, yrttejä, sipuleita ja porkkanoita sekä syksyllä herkullisia nauriita. Lapin kylissä elävien, kuten lappilaisen kylässä elävän kansanedustajankin kesän arkea, mutta monen silmissä maalaisromantiikkaa. Onko tämä vanhanaikaista romantisointia vai tulevaisuutta?

Lampaan ja poron lihoja koko Suomen markkinoille, halkoja Norjaan, hillat ja mustikat jalosteina maailman markkinoille. Herkkutatit Italiaan ja yrttihauteet turisteille. Lähiruokana perunat, yrtit, sipulit ja porkkanat ja nauriit alueen ihmisten ja matkailijoiden murkinaksi. Mahdollisuuksia on luonnossamme todella paljon ja markkinat haluaisivat näitä ja monia monia muita luontomme huipputuotteita, mutta mikä tässä mättää?

Kylien väellä on halua elää kotikonnuillaan, vaikuttaa sekä kehittää omaa kotiseutua. Täällä elämisessä on vielä arvoa. Tänäkin kesänä olemme saaneet kokea paljon hienoja kylätapahtumia, joihin kokoontuvat nykyiset ja entiset kyläläiset. Niin monella täältä muuttaneella on palo tulla takaisin kotikonnuille. Niin moni kesävieras on täällä käydessään haaveillut muuttamista takaisin, mutta mutta mutta…

Tämän hetken poliittinen suunta ja yleiskehitys on, että maaseutumme tyhjenee tyhjenemistään. Ruoka ja luonnosta saatavat raaka-aineet tuodaan kaukaa. Kaiken on oltava suurissa yksiköissä, paikallinen lähiruokatuotanto tapetaan sairaalla kilpailutuksella ja ruuan hygieenisyyden varmistamisella, kun kaikki on tutkittava oikein. Kaikista tuotteista on oltava tehtynä säädösten mukaiset paperit ja käsittelytilojen on täytettävä kaikki elintarviketurvallisuuden normit. Samoissa tiloissa ei saa käsitellä kaikkea, kylmä- ja kuljetusketjujen on oltava juuri määrätynlaisia.

Säännöksillä on hyvät tavoitteet, en väheksy niitä tärkeyttä lainkaan, mutta maalaisjärjen käyttö tulee sallia. Tällä säädösviidakolla tapamme maaseudun elämisen mahdollisuudet Lapissa ja samanaikaisesti saamme syödä esim. lihatuotteita, jotka ovatkin yllättäen huijattuja hevoslihatuotteita. Kuihdutamme itse paikallisen tuotannon saadaksemme maailmalta oikeat paperit sisältäviä tuotteita, jotka eivät ole niin hyviä ja voivat olla vielä aivan muuta kuin luvataan.

Suomen lainsäädäntöön tulee ottaa rohkeasti mukaan käsite maalaisjärki. Olen saanut työni puolesta kiertää eri puolilla maailmaa ja käsitykseni Lapin maaseudun mahdollisuuksista on vain vahvistunut. Olen todennut, että meillä Lapin maaseudulla on huikeat mahdollisuudet, kun vain kotimaassa teemme sen eteen rohkeita päätöksiä. Tarvitsemme niitä mm. lähituotteiden käytöstä, asumisen sijoittumisesta sekä kustannuksista, verotuksesta ja polttoaineiden kustannuksista.

Kolumni Meän Tornionlaaksossa 1.8.2013.

1 kommentti . Avainsanat: Lappi, kylät, maaseutu

Kenelle maataloustuet menevät?

Perjantai 3.8.2012 klo 13:19

Maanviljelijöille on EU-järjestelmässä luotettu hyvin tärkeä tehtävä. Heidän työnään on huolehtia tukien järkevästä jakamisesta suomalaiselle työlle ja tuotannolle. Vaihtoehtoisesti Suomi / EU voisi tukea energiantuotantoa, elintarvikkeiden jalostusta, kuljetusta, kauppaa jne.

Aikoinaan EEC:n puitteissa valittiin tukemisen kohteeksi ruoan tuottajat, jotta hiiliteollisuuden ym. työntekijöille saadaan ruokaa varmasti ja kohtuuhintaisesti. Näin saatiin rauhoitettua teollisuustyöläisiä eikä tarvinnut pelätä kapinaa tuottajienkaan puolelta. Euroopan kehitys edellytti rauhaa, joka turvattiin varmuudella, että kaikissa tilanteissa maanosan asukkaille saatiin varmasti ruokaa.  Tänä kesänä säät ovat aiheuttamassa katastrofaalista katoa maailman vilja-aittoihin, MIKÄ uhkaa rauhaa muualla eri puolilla maailmaa.

Tukien avulla maanviljelijät on saatu erittäin tarkan valvonnan ja ohjauksen alle. Jos maanviljelijöitä ei olisi pakkosidottu tukiin, voisi heillä olla uskomaton ja valtion tasaiselle elämälle jopa pelottavan suuri valta.

Maanviljelijöiden toiminta ja kotimainen ruuan tuotanto on tukien ansiosta hyvin hallinnassa, mutta onko esim. energiateollisuus tai elintarvikkeiden jalostus sekä kauppa keskittyneet liian harvalle? Harvalle, jotka ovat saaneet itselleen lähes monopoliaseman ja siten vallan. Tähän tilanteeseen ei voida vaikuttaa nykyisellä maataloustukipolitiikalla, mutta asia tulee ottaa käsittelyyn muuten. EU-pöydissä on tehtävissä enemmän.

Tukien nauttijoina ovat siten suoraan kaikki elintarvikeketjuun osallistuvat tahot. Viljelijä on vain sen valittu välittäjätaho. Moni meistä maanviljelijöistä odottaa syksyllä maksuun tulevia tukia, jotta saamme maksaa energia-, lannoite, rehu-, kone- yms. laskut eli siirtää tukia suoraan muille elintarvikeketjun lenkeille.

Onko tämä kadehdittavaa? Vai pitäisikö useamman miettiä, että olenko minä tai joku läheiseni todellisuudessa ns. maataloustukien saajia? Kaikki suomalaiset ovat välillisesti maataloustukien saajia.

Haluamme kotimaista ruokaa, mutta se ei riitä. Nyt Suomen tulee varmistaa, että nämä ketjun muutkin työpaikat säilyvät Suomessa.

Yhden viiteryhmäni eli maanviljelijöiden kautta kulkee huomattava määrä valtiomme rahoista. Eli on tärkeää, että asiasta puhutaan ja ymmärretään koko kokonaisuus. Onneksi on olemassa vielä ihmisiä, joilla on maausko ja he kaikesta huolimatta haluavat tuottaa isiensä maassa puhdasta kotimaista ruokaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maataloustuet, maaseutu, maatalous

Ympäristölle haitalliset tuet ja maaseutu

Tiistai 24.4.2012 klo 0:39

Kataisen hallituksen hallitusohjelman ympäristöpolitiikkaa koskeva osa sisältää lauseen: "Kestävän kehityksen edistämiseksi kartoitetaan ympäristölle haitalliset tuet ja suunnataan niitä uudelleen."
 
Tämä lause voi pahimmillaan merkitä jälleen uutta iskujen ryöppyä suomalaista maaseutua, alkutuotantoa ja haja-asutusalueiden elinvoimaisuutta kohtaan. Olennaista on, miten "ympäristölle haitalliset tuet" määritellään.
 
Neljä Suomessa toimivaa luontojärjestöä (Greenpeace, WWF Suomi, Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto) ovat tehneet oman esityksensä ympäristölle haitallisista tuista. Oli surullista lukea, mitä muka luonnonsuojelun nimissä esitettiin. Sitä voisi kutsua keskittämisen lyhyeksi oppimääräksi.
 
Luontojärjestöjen kannanotoissa esitetään mm. työmatkakuluvähennyksen poistamista sekä maa- ja puutarhatalouden kansallisen tuen pienentämistä. Energiapuolella tulilinjalle joutuisivat mm. dieselpolttoaineen, työkoneissa käytetyn kevyen polttoöljyn, turpeen ja maakaasun alempi verokanta. Nuoren metsän hoidon ja uudistushakkuun tukia kutsutaan tarpeettomiksi yritystuiksi. Lisäksi lannoitteille haluttaisiin erillinen vero.

Kun eduskunnassa käytiin taannoin lähetekeskustelua valtiontalouden kehyksistä, muistutin , että energiakysymykset on nähtävä kokonaisuutena. Puun ja turpeen käyttöä ei pitäisi hankaloittaa. Olen huolissani turpeen verotukseen kohdistuvista paineista. Puun järkevä polttaminen tarvitsee hyvin usein tukiaineeksi juuri turpeen. Turve on sitä paitsi uusiutuva luonnonvara, hitaasti uusiutuva tosin. Joka tapauksessa asia on nähtävä kokonaisvaltaisesti, kotimaisena ja luontoystävällisenä kokonaisuutena. 

Tämän kokonaisuuden vaihtoehtona näyttää olevan kivihiili. Nykyinen kehysriihi ja tämä toiminta tukevat kivihiilen käyttämistä Suomessa eivätkä todellakaan ympäristöystävällistä toimintaa. Meillä ei Suomessa olisi varaa siihen. Ei ole oikein saastuttaa ympäristöämme kivihiilellä ja siirtää meille tärkeitä työpaikkoja ja euroja muualle maailmalle.

On huolehdittava siitä, että hallitusohjelman kirjaus ei tule merkitsemään sitä, että alkutuottajien ja haja-asutusalueen ihmisten mahdollisuuksia työhön ja toimeentuloon taas entisestään heikennetään. Hajautetussa yhteiskunnassa eläminen kun on sitä paitsi kaikkein luonnonmukaisinta ja ympäristöystävällisintä.

Asiat on pistettävä oikeisiin mittasuhteisiin. Mikä on Venäjän päästöjen vaikutus Itämereen ja mikä meidän? Kansallinen etumme kattaa sekä ympäristönsuojelun että elinkeinoelämämme, työllisyytemme ja kilpailukykymme turvaamisen. Näiden asioiden ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Luonnosta elävät ihmiset, alkutuottajat haluavat varmasti kaikkein vähiten tuhota luontoa ja vaarantaa ympäristöä.  He siitä kärsisivät lopulta eniten.

1 kommentti . Avainsanat: maaseutu, maatalous, alkutuotanto, ympäristötuet