Yhteystiedot

Eeva Maria Maijala 050 512 0529 eeva-maria.maijala@eduskunta.fi

eduskunta-avustaja Janne Kaisanlahti (09) 432 4098

Uutiset

26.10.2018Maijala: Maastomönkijän tiekäyttö sallittava poronhoitotöissäLue lisää »27.9.2018Maijala: Uuden eläinsuojelulain mahdollistettava koirien ulkona pitäminenLue lisää »14.9.2018Maijala tyytyväinen riistanhoitomaksun alenemiseenLue lisää »

Kaupunki vai maaseutu

Torstai 22.3.2018 klo 21:28

Eduskunta kävi eilen keskustelua aluekehityksestä ja maatalouspolitiikasta asiakokonaisuudesta tehtyjen keskustelualoitteiden pohjalta.

Viime aikoina julkisuudessa esillä on erityisesti pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välinen jännite, erityisesti Helsingin kokoomuslaisen pormestari Jan Vapaavuoren voimakkaan esiintymisen johdosta.

Ryhmätoverini, kansanedustaja Petri Honkonen lausuikin oman puheenvuoronsa alussa: ”Johtavana riidankylväjänä on Helsingin puuhakas pormestari. Ei esimerkiksi kaikille suomalaisille tärkeän Helsingin pitäisi kilpailla muun Suomen kanssa, vaan kansainvälisesti. Kuitenkin hänen ja hänen hengenheimolaistensa tavoite on kaataa sote- ja maakuntauudistus ja ylipäätään keskittää suomalaiset palveluineen ja työpaikkoineen vain suurimpiin kaupunkeihin - käytännössä pääkaupunkiseudulle.”

Vapaavuoren lisäksi myös moni muu on asennoitunut siten, että Suomen menestys on kaupungistumisessa ja että ensisijaisesti pääkaupunkiseutu on ”Suomen veturi”. Kaupungistumisesta puhutaan maailmanlaajuisena trendinä, jota ei voi tai ei ainakaan tulisi yrittää pysäyttää.

Keskustalainen vaihtoehto on kuitenkin ideologisen perustamme mukaisesti hajautettu yhteiskuntajärjestelmä. Emme me vastusta kaupunkien kehittämistä – ja näemme tasapuolisen aluekehityksen tärkeäksi myös kaupunkien sisällä, eri kaupunginosien välillä. Lähidemokratiaa on vahvistettava myös suurkaupunkien lähiöissä.

Sanotaan, että kaupunkeja ja maaseutua ei saa asettaa vastakkain. Toisaalta eikö ole ymmärrettävää, että vastakkainasettelua syntyy. Maakunnissa monet maaseutupitäjät tyhjenevät, väki keskittyy keskuskaupunkeihin ja maaseudullakin taajamiin. Tämä katkeroittaa jäljelle jääviä ihmisiä. He ovat maksaneet veronsa ja kasvattaneet lapsensa, ja näkevät nyt palvelujen karkaavan ulottuviltaan. Vastikään uutisoitiin, miten pieniä kauppoja lopetetaan ennätystahtia.
Jos kehitystä kuitenkin katsotaan pidemmällä tähtäimellä, niin missä on Suomen tulevaisuus? Jos haluamme tuottaa lisää energiaa, niin tapahtuuko se suurkaupungeissa, vai maakunnissamme? Mistä löytyvät biotalouden raaka-aineet? Entä missä piilevät kansainvälisen matkailun mahdollisuudet – mikä on kansainvälisesti tunnetuin maakuntamme?

Monet tutkimukset kertovat, että yhä useammat nuoret perheet haluaisivat muuttaa maaseudulle asumaan, jos vain olisi työtä ja toimeentuloa. Tämän tavoitteen edistäminen on yhtä tärkeä asia kuin kaupungeistamme huolehtiminen, jos aidosti haluamme estää vastakkainasettelun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maaseutu, maatalous, kaupungit, keskittäminen, hajauttaminen

Pyörät pyörimään - ajatuksia loppukesältä

Tiistai 19.8.2014 klo 10:10

Keskusta on päättänyt laittaa pyörät pyörimään. Viikko sitten tiistaina lähti Rovaniemeltä Juha Sipilän johdolla liikkeelle Keskustan ”pyörät pyörimään” -tempaus, jossa polkupyörillä ajetaan väli Rovaniemi-Hyvinkää. Osallistuin itse tempauksen alkumatkalle. Ajoin äkkiseltään 120 km Rovaniemeltä Keminmaahan, tunnustan että siinä oli takapuoli kipeänä ja paikat jumissa. Siinä ajaessa päivän paransimme maailmaa ja matkalla pysähdyimme juttelemaan paikallisten ihmisten kanssa.

Pyörät pyörimään tempauksen tavoitteena on saada koko maan pyörät pyörimään, nykyinen keskittämispolitiikka pitää pysäyttää. Tarvitsemme pysyviä työpaikkoja ja vientituloja. Näitä työpaikkoja saadaan vain ottamalla koko maan voimavarat käyttöön.

Elämistä ja yrittämistä pääkaupunkiseudun ulkopuolella on vaikeutettu. Keskittämisen politiikalle on tehtävä vaihtoehto.

Hallitus päätti juhannuksen jälkeisessä vaalibudjetissaan sijoittaa isot summat rahaa länsimetroon, pisararataan ja Tampereen raitiovaunuliikenteeseen, mutta kun tällaisilla investoinneilla ei saada Suomen talouden pyöriä pyörimään. Muuta tarvitaan ja siihen on meidän nyt tartuttava.

Yksi iso kysymys ovat energia-asiat. Meidän tulee saada kotimaiset luonnonvarat, bioenergia, käyttöön. Turve- ja metsän puuaines pitää saada kunnolla käyttöön ja niihin tulee varata rahaakin.

Sen sijaan tuulivoima-asia on mielestäni hyvin kyseenalainen. Tuulivoiman rakentaminen ja ylläpitäminen on valtiolle erittäin kallista. Laitteetkin tulevat ulkomailta. Lisäksi meillä on nyt lainsäädännöllinen puute: tuulimyllyjen purkamiseen ei tarvitse varata määrärahoja, ja jos tätä ei korjata niin purkaminen kuluineen voi jäädä kunnille.

Venäjän tilanne on nyt vakava. Olemme riippuvaisia Venäjän energiasta ja ruoka- ainekaupasta.  Energian tuotannossa meidän on laadittava kuviot niin, että voimme yhä enemmän tuottaa energiamme itse omista raaka-aineista eikä esim. helposta kivihiilestä.

Metsä on todellakin ykkösasia, mutta mitä kuuluu Metsähallitukselle? Uskon ja toivon, että metsähallituslaki ei tule menemään läpi. Sen sijaan olen todella huolestunut siitä, että Metsähallituksen tuloutusta valtiolle on koko ajan nostettu.  Muutama vuosi sitten Metsähallituksen piti tulouttaa valtiolle 70 miljoonaa, nyt tuloutusvaatimus on jo 130 miljoonaa. Valtionmetsät eivät tätä kestä. Valtionmetsät on jo nyt Lapissa monin paikoin hakattu yli ja puuta joudutaan korjaamaan koko ajan nuoremmista metsistä.

Valtion puukaupat ovat jo sekoittaneet pohjoisen puumarkkinat. Yksityisillä on todella vaikeuksia saada enää puuta kaupaksi. Lisäksi on todella huolestuttavaa, että tuloutusvaatimuksen täyttämiseksi tulee Metsähallituksen eli valtion myydä maata kymmenien miljoonien edestä. Metsähallituksen tuloutus ei ole kestävällä pohjalla.

Suomen maatalous kärsii Venäjän pakotteista – myös Lapin maatalous. Vähintä mitä voimme itse kukin nyt tehdä on osallistua kotimaisen ruoan puolesta käytävään kampanjaan. Ostetaan ja käytetään nyt tietoisesti enemmän kotimaisia elintarvikkeita. Toivottavasti onnistumme saamaan maataloudelle lisätukia myös talousarvioon. Maanviljelijät ovat jo muutenkin erittäin tiukoilla, lisää vaikeuksia ei olisi kaivattu.

Keskustan ”pyörät pyörimään” -tempauksella on myös toinen iso tavoite, nimittäin se että Suomalaiset pitää saada liikkumaan. Olen itse käyttänyt teema-lauseena, että osallistutaan Suomen suurimpiin säästötalkoisiin – liikutaan. Liikkumalla saamme aikaiseksi paljon säästöjä. Liikkuminen ei tarkoita, että meidän kaikkien tarvitsisi olla huippu-urheilijoita eikä kaikkien tarvitse pyöräillä itseään kipeäksi niin kuin minä tein viime viikolla. Jo pienet asiat ovat liikkumisessa eteenpäin, kuten että kävellään portaita tai otetaan edes pieni ylimääräinen happihyppely. Pidetään jokainen huolta omasta kunnosta – liikutaan.

pyorat_pyorimaan.jpg

Kuvassa minä sekä Lapin Keskustan toiminnanjohtaja Pekka Lehto ja takana Keskustan yhteyspäällikkö Lasse Kontiola lähdössä pyörämarssin ensimmäiselle taipaleelle Rovaniemeltä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: keskittäminen, aluepolitiikka, maatalous, liikunta, energia

Stubbin hallitusohjelmasta

Tiistai 24.6.2014 klo 22:32

Suomi ei elä toisten vaatteita pesemällä ja uusi hallitusohjelma on toisten vaatteiden pesemistä. Ohjelman kehittämisasiat ovat Suomen tilanteen huomioiden kosmeettisia. Ohjelmasta puuttuu Suomen tilanteen toteaminen. Suomen talous on suossa ja vähintä olisi ollut, että se edes todettaisiin ohjelman tiedonannossa. Ihmisille annetaan mielikuva hyvästä nousevasta kehityksestä, jonka avaimet ovat tässä paketissa. Pidän siitä, että asiat esitetään positiivisesti ja kannustavasti, mutta realiteetin toteamista ja tunnustamista ei saa unohtaa.

Mitään olennaista ei ole muutettu Kataisen ohjelmaan ja Suomen tilanne on vain pahentunut. Olisi pitänyt olla jotain oikeasti merkittävää kasvua tuovaa asiaa, toisten vaatteiden peseminen ei ole nyt lääke Suomen pelastamiseksi. 

Ohjelman merkittävimmät päätökset ovat länsimetro, pisararata ja Tampereen raideliikenne. Näitä perustellaan, että kaupunkien lisääntyvä ihmismäärä saadaan asutettua ja ihmiset voisivat kulkea töissä.  Saadaan kohtuuhintaisia asuntoja ja tekijät liikkumaan kaupunkeihin keskitettäviin/ keskitettyihin töihin. Ensin siis rakennetaan kallis rata, sitten kalliit uudet asunnot ja siirrätetään muka muutto halukkaat muun Suomen asukkaat tai ulkomaalaiset tekemään näitä töitä kaupunkeihin. Töitä, jotka ovat syystä tai toisesta keskitetty kaupunkeihin. Tämä hallitusohjelma on ennen kaikkea keskittämisohjelma.

Eiköhän tämä keskittämispolitiikka saa jo loppua. Suomella ei kerta kaikkiaan ole varaa tällaiseen. Meidän tulee käyttää rahat eri puolella Suomea olevien voimavarojen hyödyntämiseen. Eri puolella Suomea on valtavat metsävarat. Puusta sata uutta tuotetta, tulevaisuusvaliokunnan mietintö kertoo mahdollisuuksista. Kaivannaiset ja niiden jalostaminen, luonnontuotteet, maassamme kasvavat puhtaat elintarvikkeet, matkailu, arktisuus, ilmasto, hiljaisuus, hajautettu energian tuotanto. Suomen kehittämisessä tulisi huomioida myös se totuus, että eri puolilla hajautetusti toimivissa yrityksissä ja työpaikoissa ovat työntekijät motivoituneempia, tuloksekkaampia, pysyvämpiä, koulutettuja, aluesidonnaisia.  Voimavara, joka on romutettu täysin.

Töitä ja ennen kaikkea Suomen kokonaistaloutta kasvattavaa työtä Suomessa olisi todella paljon. Hallituksella olisi ollut mahdollisuus tarttua näihin, mutta ei.

Suomessa on paljon hyvää valmista asuntokantaa eri puolella Suomea. Asuntojen lähellä on palvelut, koulut, puhdas luonto, mielekäs suomalainen ympäristö. Koko Suomessa on vielä aika hyvin toimivat kulkuyhteydet ja nettiyhteydet. Mutta kaikki nämä halutaan rakentaa uudelleen suurimpiin kaupunkeihin.

Nyt ihmiset ahdetaan väkisin asutuskeskuksiin ja Suomen talouden kehittämiseen tarpeelliset rahat käytetään toisten paitojen pesemiseen ja toimintojen entistä suurempaan teennäiseen keskittämiseen. Eikö tämä kaupunkihallitus näe koko Suomea, Suomen todellista tulevaisuutta ja mahdollisuuksia.

ILO 169-sopimus

Hallitusohjelman lopussa on, että ILO:n yleissopimus 169 ratifioidaan syksyn aikana edellyttäen, että hallituksessa on saavutettu saamelaismääritelmästä yksimielisyys.

On hieno asia, että saamelaisuutta pidetään arvossa ja se huomioidaan Suomen päätösten teossa. Erityisesti Saamelaisten asuttamalla alueella on erittäin tärkeää, että he voivat vaikuttaa alueen erityisesti valtion maiden käyttöön. Kyse on yleensä perinteisistä saamelaiskulttuuriin kuuluvasta elinkeinon kuten porotalouden, metsästyksen, luonnonvarojen keräämisen ja kalastuksen asioista sekä nykymuotoisista saamelaiskulttuuriin liittyvistä asioista kuten matkailusta.

 Ongelman muodostaa kuitenkin se, että ketkä ovat saamelaisia ja millä alueella he vaikuttavat. Ketä tulee kuulla ja mistä alueista on kysymys näistä asioista päätettäessä. Toivottavasti saamme tälle asialle aikaiseksi kehittävää ratkaisua, eikä tämä asia riitauta enempää ihmisiä. Meitä on liian vähän, tarvitsemme kaikki voimavarat saamen kielen ja kulttuurin kehittämiseksi.

1 kommentti . Avainsanat: hallitusohjelma, keskittäminen, ILO 169-sopimus

Vastakohtien Intia

Torstai 18.4.2013 klo 10:24

2013-04-09-365.jpg

Olin viime viikon työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan matkalla Intiassa. Hyvä reissu - parasta kotiin pääsy. Kävimme slummeissa, ahtailla kaduilla, älyttömissä ruuhkissa, katsoimme kerjäläisiä pienten lasten kanssa... ja kaiken tuon kamaluuden jälkeen menimme huippuhotelliin ja siirryimme Intian eliittiin. Hyväosaiset ovat todella hyväosaisia - todellista nykyajan kastijakoa.

Mombayssa asuu 400 neliökilometrin alueella 23 miljoonaa ihmistä. Heistä 60 % asuu ns. slummeissa. Kävimme muutamassa slummissa ja yllätyin täysin. Kyse ei ollutkaan köyhien kurjuudesta, vaan niissä asui vuokralla töissä käyviä ihmisiä. 

Hökkelykylissä sähköverkko kuitenkin toimi ja ihmiset pukeutuivat siististi. Heillä vain ei yksinkertaisesti ollut varaa asua kalleissa kerrostaloissa vuokralla. Heitä oli koko iso perhe muutaman neliön asunnossa ja joissakin jopa televisiot. Ihmiset ovat keskittyneet asumaan pienelle alueelle, jossa vain ei ole enää tilaa. Tähänkö tämä globaali asumisen keskittyminen tähtää, eikö olisi aika pysäyttää tilannetta?

Erikseen sitten olivat ne sadat tuhannet kadulla asuvat. Heidän asemansa on kaikista heikoin.

Tutustuimme paljon naisten asemaan. Tytöt ja naiset eivät saa koskaan kulkea yksin ulkona. Raiskaamisista tuli julkinen asia vasta joulukuisen todella törkeän naisen kuolemaan johtaneen, linja-autossa tapahtuneen raiskauksen myötä.  Nyt asiasta puhutaan ja on ilmennyt, että se on todella suuri ongelma tyttölasten osalta perheissäkin.

Ihmiset ovat erittäin eriarvoisissa asemissa. Huonoon asemaan syntyneen on hyvin vaikea päästä ylöspäin. Työolosuhteet ja ammattiyhdistysasiat ovat heikoilla kantimilla. Emme pysty ikinä kilpailemaan Intian kanssa työkustannuksista. Suomen tuleekin keskittyä entistä enemmän suunnitteluun ja sen miettimiseen, mitä meidän hyviä palveluitamme voisi kaupata Intiaan. Näitä olisivat esim. vedenpuhdistus ja jätteiden, erityisesti muovin käsittely.

Tapasimme suomalaisia yrityksiä. Nokia kertoi omista toimistaan, joista yksi oli ollut paikkakunnan perinteisen elinkeinotoiminnan kehittäminen. Nokiaan työllistyminen yksinään olisi siirtänyt ihmiset pois perinteisestä elämästä, nyt yritys tuki perinteistä paikallista toimintaa eli jotain käsityöläisyyttä. Tämän avulla se oli saanut hyväksyttävyyttä ja alue koettiin kiinnostavammaksi. Voisiko tätä  miettiä Suomessakin uusien kaivosfirmojen osalta?

Intia on maailman suurin demokratia. Kuulimme hyvästä perustuslaista, joissa on paljon samoja asioita kuin meillä. Asiat päätetään hienosti parlamentissa, mutta käytäntö on kokonaan toinen. Lakeja ei välttämättä noudateta. Elämä jatkuu kasteissa, jotka on lailla kielletty jo ajat sitten, ja siellä nainen on yhä perheen omaisuutta.

Valiokuntamatka aukaisi silmiäni paljon. Emme olleet aurinkorannoilla, enkä nähtyäni ja koettuani kaiken tämän sinne kaivannutkaan. Olemme syntyneet paratiisiin, meidän tulee vain muistaa kehittää sitä omilla vahvuuksillamme, eikä antaa suistua globaalin keskittymisen myötä, kuten Intiassa on monin paikoin käynyt.

Kolumni julkaistu Lounais-Lappi -lehdessä 18.4.2013.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Intia, köyhyys, keskittyminen, slummit