Yhteystiedot

Eeva Maria Maijala 050 512 0529 eeva-maria.maijala@eduskunta.fi

eduskunta-avustaja Janne Kaisanlahti (09) 432 4098

Uutiset

26.10.2018Maijala: Maastomönkijän tiekäyttö sallittava poronhoitotöissäLue lisää »27.9.2018Maijala: Uuden eläinsuojelulain mahdollistettava koirien ulkona pitäminenLue lisää »14.9.2018Maijala tyytyväinen riistanhoitomaksun alenemiseenLue lisää »

Avoin kirje Jasper Pääkköselle

Torstai 4.10.2018 klo 14:56

Arvoisa Jasper Pääkkönen, 

Yritämme totta vie tehdä parhaamme, jotta kaikki kalakantamme pysyvät hyvinä ja me suomalaiset luonnon kanssa vastuulliset elävät pysyisimme hengissä ja kalaa on myös lapsillemme. 

Olet huolissasi siitä montako verkkoa lain mukaan saa veteen laittaa. Tiedätkö, että verkkojen käyttö on viime aikoina romahtanut ja yhä harvempi laittaa enää yhtään verkkoa veteen. Meidän pitäisi alkaa pitämään verkkokalastusta historiallisena kulttuurijuttuna, jonka vaikutus kalakantoihin vähenee vuosi vuodelta. 

Suomi on laaja maa ja suuri osa Suomen vesistöstä on alikalastettua. Haluat rajoittaa hauen pyyntiä. Meidän tulee saada hauesta koko maan matkailukalastuksen ykköstuote ja haukea riittää nykysäännöillä suuressa osassa Suomea ihan varmasti. Uusilla kalatalousalueilla voidaan sitten erityisalueilla tarpeen mukaan rajoittaa hauen pyyntiä hoito- ja käyttösuunnitelmalla.

Suuri huoleni on se, että kalastonhoitomaksuista kertyvät omistajakorvaukset ovat supistuneet jo niin pieniksi, että on todella ongelmia saada vesialueita hoidettua.  Omistajakorvaukset nimittäin käytetään vesialueiden hoitamiseen: virtavesien ja muiden vesialueiden kunnostamiseen, kalastuksen valvontaan, ja istuttamiseen. Rahanpuutteen on aiheuttanut osaltaan kalastuslakiin sisältyvä 65-vuotiaiden maksuvapautus, jota on hyvin vaikea enää korjata.

Tiesitkö, että tällä keskustan hallituskaudella on lohien meripyyntiin tullut erittäin tarkka valvonta, jolloin jokaisen rysällä olevan kalastajan tulee ilmoittaa merivartiostolle aina puoli tuntia ennen rantautumistaan. Lohen merikalastukseen on tullut kalastajakohtainen kiintiö, jota valvotaan koko ajan. Jokainen lohi tulee merkitä ja toivottavasti jo ensi kesänä on käytössä nippusiteen tyylinen merkki, joka pysyy lohesta. Työn alla on myös omakala-järjestelmä, johon tulee ilmoittaa kaikki, myös vapaa-ajan kalastuksessa saadut lohet ja muut saaliit.  

Omalta osaltani lappilaisena olen pitänyt huolen, että saamme Tornio- Muonio sekä Simojokeen niin paljon lohta kuin se vain on mahdollista. Nyt on tärkeää, että onnistumme neuvotteluissamme saamaan kaikkien maiden lohen merikalastuskiintiöt kohtuullisiksi eli että ne eivät nouse nykyisestä. Kaikkein tärkein toimenpide on nyt se, että saamme kansainvälisellä paineella pysäytettyä Puolan valtavan salakalastamisen, joka on jopa kolmasosa koko Itämeren lohen kalastuksesta.

Eeva-Maria Maijala
Kansanedustaja (kesk.)
Kalatalouden Keskusliiton pj

3 kommenttia . Avainsanat: kalastus, Jasper Pääkkönen, vesistöt

Varmistetaan lohen nousu

Torstai 23.3.2017 klo 9:36

Myönteinen kannanottoni Itämeren lohiasetuksen laatimiseen herätti voimakasta arvostelua. Kiitos annetusta palautteesta, sillä asetushan ei ole vielä valmis. Pidän erittäin tärkeänä, että saamme laadittua asetuksen, jonka mukaan Tornion- ja Simojoen lohen nousu saadaan varmistettua entistä paremmin, mutta että merikalastuskin olisi järkevää ja tiukasti valvottua.
 
On käynyt selväksi, että asetukseen ei olla tyytyväisiä joella, mutta vielä tyytymättömämpiä siihen ollaan merellä. Maa- ja metsätalousministeriö onkin päättänyt tehdä lohiasetuksen vaikutuksista lisäselvityksiä. On tärkeää nyt kuunnella niitä tutkijoita, joihin voidaan luottaa parhaiten. On todella tärkeää varmistaa jokiemme kalakantojen kehittyminen. Luonnonvarakeskuksen tutkijat ovat tuoneet esille, että he eivät näe biologisia esteitä ehdotetulle asetukselle, kunhan merellä saadaan valvottua riittävästi kalastajakohtaista kiintiötä.
 
Asetuksen luonnos perustuu lohi-ja meritaimenstrategiaan, jonka ovat hyväksyneet tutkijat, kalatalouden kanssa tekemisissä olevat järjestöt sekä luonnonsuojelijat, WWF mukaan lukien jne. (27 edustajaa). Myös Tornio-Muoniojokiseura on hyväksynyt strategian. Myös esim. Luken erikoistutkija Atso Romakkaniemi ei pidä nyt esitettyä lohiasetusta uhkana Tornionjoen lohelle.
Merikalastuksen määrä ei tule lisääntymään viime vuodesta. Lohen merikalastuksen määrää on jo pudotettu viidessä vuodessa kolmannekseen. Vuoden alusta tulivat voimaan kalastajakohtaiset kiintiöt. Asetuksessa esitetään, että kiintiöstä saa käyttää vain 25 % varhennetun pyynnin aikana vyöhykkeittäin huhtikuun alusta, esim. Perämerellä 19.6. mennessä.
Lohi aloittaa nousun jokeen vasta toukokuun loppupuolella tai vaihtelevasti myöhemmin. Huomattava osa ensimmäisen jakson aikana pyydettävistä lohista on merialueella syönnöllä olevia lohia, jotka eivät ole ko. kesänä edes nousemassa jokeen. Eli esityksellä tullaan vähentämään jokeen kutemaan nousevien lohien kalastamista.
Lohikiintiö on kalastajaa kohden niin pieni, että merikalastaja saa pyytää esim. ennen juhannusta vain 25 lohta. Eduskunnassa on strategian hyväksymisvaiheessa kiinnitetty huomiota, että varhennettu kalastus ei saa vaarantaa luonnonlohikantoja ja sitä tulee seurata. Pyynti tulee jakaantumaan koko kesän ajalle varmistaen, että myytävän kalan hinta nousee. Lohen kalastus jakaantuisi tasaisemmin eri alueille jokea nouseviin lohiin, eikä keskittyisi nykyisen lailla esim. vain Ylitornio-Pello alueella kuteviin lohiin.
Asetus on nyt eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä. Nyt on vaikuttamisen aika, että saamme vielä hiottua sen ongelmakohtia. Näitä ovat esim., että uusi lohen kidukseen kiinnitetty merkki seuraa kuluttajalle kokonaisen kalan, mutta ei fileen mukana. Kuluttajalla tulee aina olla saatavilla kalan tiedot. Hyljeongelmaan on myös puututtava, sillä hylkeet hävittävät suurimman osan joelle pyrkivistä lohista.
Lohikeskustelu käy kuumana. Uskon ja toivon, että kaikki lappilaiset vaikuttajat tekevät parhaansa, että lohen nousu pohjoisen jokiin turvataan ja edelleen vahvistetaan tulevina vuosina.

17 kommenttia . Avainsanat: Itämeri, lohiasetus, Tornionjoki, Simojoki, lohi, kalastus

Lohiasetus perustuu laajasti hyväksyttyyn Lohi- ja meritaimenstrategiaan

Perjantai 17.3.2017 klo 10:22

 
Myönteinen kannanottoni Itämeren lohiasetuksen laatimiseen herätti voimakasta arvostelua, joten avaan hieman asiaa. 
 
Jos ensi kesänä aiotaan kalastaa lohta, niin uusi asetus on yksinkertaisesti tehtävä. Asetuksen luonnos perustuu lohi-ja meritaimenstrategiaan, jonka ovat hyväksyneet tutkijat, kalatalouden kanssa tekemisissä olevat järjestöt sekä luonnonsuojelijat, WWF mukaan lukien jne. (27 edustajaa). 
 
Merikalastuksen määrä ei tule lisääntymään viime vuodesta. Lohen merikalastuksen määrää on jo pudotettu viidessä vuodessa kolmannekseen. Vuoden alusta tulivat voimaan kalastajakohtaiset kiintiöt. Asetuksessa esitetään, että kiintiöstä saa käyttää vain 25 % varhennetun pyynnin aikana vyöhykkeittäin huhtikuun alusta esim. Perämerellä 19.6. mennessä. 
 
Tässä on hyvä tietää, että lohi aloittaa nousun jokeen vasta toukokuun loppupuolella tai vaihtelevasti myöhemmin. Joten huomattava osa ensimmäisen jakson aikana pyydettävistä lohista on merialueella syönnöllä olevia lohia, jotka eivät ole ko. kesänä edes nousemassa jokeen. Eli esityksellä tullaan vähentämään jokeen kutemaan nousevien lohien kalastamista.
 
Lisäksi lohikiintiö on kalastajaa kohden niin pieni, että merikalastaja saa pyytää esim. ennen juhannusta vain 25 lohta. Eduskunnassa on Strategian hyväksymisvaiheessa kiinnitetty huomiota, että varhennettu kalastus ei saa vaarantaa luonnonlohikantoja ja sitä tulee seurata tehostetusti.
 
Pyynti tulee näin ollen jakaantumaan koko kesän ajalle varmistaen, että myytävän kalan hinta nousee. Lohen kalastus jakaantuisi tasaisemmin eri alueille jokea nouseviin lohiin, eikä keskittyisi nykyisen lailla esim. vain Ylitornio-Pello alueella kuteviin lohiin.
 
Asetus on nyt eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä. Nyt on vaikuttamisen aika, että saamme vielä hiottua sen ongelmakohtia.
 
Ongelmana näen valvonnasta sen, että uusi lohen kidukseen kiinnitetty merkki seuraa kuluttajalle kokonaisen kalan, mutta ei fileen mukana. Meidän täytyy saada asetukseen, että kuluttajalla pitää olla aina saatavilla kalan tiedot. Hyljeongelmaan on puututtava, sillä hylkeet hävittävät suurimman osan joelle pyrkivistä lohista 
 
Vaikka käydyssä keskustelussa on osoitettu kritiikkiä minua kohtaan, niin olen tyytyväinen huomatessani, että lohen nousua halutaan puolustaa vahvasti. Lappilaiset ovat tehneet pitkään töitä, että lohi palaisi perinteisiin vahvoihin lohijokiin. Tätä halutaan voimakkaasti puolustaa ja se on suunnaton voimavara kotimaakunnallamme. Kotimaisen kalan käytön lisääminen ja kalastusmatkailu avaavat suuria mahdollisuuksia Lapille.
 
Eeva-Maria Maijala
Kalatalouden keskusliiton pj., kansanedustaja (kesk.)
 
 

3 kommenttia . Avainsanat: lohi, kalastus, lohenpyynti, Tornionjoki

Tenon sopimusta ja kalastussääntöä ei pidä hyväksyä

Maanantai 15.8.2016 klo 20:32

Tenon rajajokisopimusta Norjan kanssa ollaan uusimassa. Pidän nyt tehtyä esitystä kansallisen edun ja etenkin paikallisten ihmisten edun vastaisena. Sopimus ja kalastussääntö on neuvoteltava uudestaan.

Keskustaa on syytetty, ja nykyistä hallitustakin, saamelaisvastaisuudesta. Kyse on paljon mielikuvistakin, mutta tässä Tenojoen sopimusta koskevassa asiassa tarvitaan enemmän saamelaisten näkökantojen huomioimista.

Tenojoki on saamelaisille molemmilla puolin jokea elinehto ja nyt sen käyttöä ollaan rajoittamassa heikoilla perusteilla. Esitettyä sopimusta eivät hyväksy kummankaan maan paikalliset asukkaat. Esitykset ovat siis tulleet muualta kuin niiltä, joita asia välittömästi koskee.

Eduskunnan istuntotauon aikana olen perehtynyt asiaa koskeviin esityksiin ja lausuntoihin. Vierailin kesällä mm. kolme päivää Utsjoella, jossa keskustelin asiasta hyvin monen paikallisen kanssa. Keskustelin myös sopimusneuvotteluihin osallistuneiden paikallisten kanssa sopimusneuvotteluiden menettelyistä. Olemme pohtineet asiaa myös Kalatalouden keskusliitossa, jonka puheenjohtaja olen. Olen puhunut asiasta myös puheenjohtaja Lähteenojan kanssa.

Esitän näiden perusteella, ettei sopimusta ei pidä nyt hyväksyä, koska

-     sopimus vaikeuttaa todella paljon Utsjoen kunnan ja saamelaisten elinmahdollisuuksia

-     voimassa olevaa sopimusta ei ole irtisanottu ja siinä on vuoden irtisanomisaika

-     sopimuksen valmistelua ei ole tehty hyvän hallintomenettelyn mukaisesti ja paikalliset sopimusneuvottelijat eivät ole todellisuudessa voineet osallistua siihen lainkaan

-     sopimus on norjalaisten sanelema ja norjalaiset haluavat vähentää erityisesti suomalaisten kalastusta, vaikka Norjassa pyydetään lohesta 80 %. Poikastuotantoalueesta on Suomen puolella yli 40 %. Suomen saalisosuudeksi jäisi vain muutama prosentti.

-     lohien määrästä ei ole varmaa tietoa ja vain kaikuluotainlaskennalla saadaan asiasta luotettavaa tietoa. Sen voisi tehdä jo kesällä 2017.

-     tarvittavat rajoitukset voidaan tehdä nykyisen sopimuksen 7 artiklan mukaisesti esim. myöhäistämällä pyynnin aloitusajankohtaa

-     sopimuksessa ei puhuta mitään meritaimenesta, jonka tulisi olla mukana Tenon sopimuksessa

-     sopimuksen tarkemmasta sisällöstä, mm. mökkiläisten kalastusoikeuden laajuudesta ei ole vielä mitään sopimuspohjaa, vaikka sillä on äärimmäisen iso merkitys sopimuksen sisällölle ja elämälle paikkakunnalla. Asian selvitys on luvattu syksylle, ajallisesti vasta sopimuksen teon jälkeen

-     Tenon tulee olla sopimuksessa kokonaisuudessaan eikä siitä saa poistaa Norjan 60 km jokisuuosuutta

-     lupien myynti ja venerekisteri tulee sijoittaa Tenon tuntumaan

Johtopäätöksenä tästä totean, että sopimuksen hyväksymistä tulee siirtää vähintään vuodella ja ottaa pohjaksi ensi kesän kaikuluotain laskennat

Tenojoen lupatulot ovat viime vuonna, arvion mukaan, muodostuneet seuraavasti: Norja 22 000 € (2 %) ja Suomi 1003 000 € (98 %) eli joki on Suomessa paikallisille ja yrittäjille erittäin tärkeä tulonlähde. Norjalaisille on sillä merkitystä lähinnä vain Norjan tärkeimpänä poikastuotantoalueena tuottaen 18 % Norjan lohenpoikasista. Norja onkin uusimassa omaa kansallista lohisäädäntöään, jonka vuoksi heillä on kiire hoitaa myös Tenojoen rajajokisopimus palvelemaan ennen kaikkea heidän omia lohen kalastustarpeitaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Teno, Utsjoki, kalastus, Norja, rajajokisopimus

Puhe kalastuskauden avajaisissa

Tiistai 16.6.2015 klo 9:49

Puhuin Savukoskella 13.6.2015 kalastuskauden avajaisissa mm. seuraavia asioita:

 * * *

Se tulee se päivä, ja jo tänä kesänä, että minä saan kotirannassa Savukoskella pyytää oikeaa lohta. Ei se lohen saanti ole tärkeää, mutta se että saan elää tunteessa, että joessa on lohta ja se saattaa ottaa kiinni pyydykseeni.

1. Lohi yliselle Kemijoelle

Me teimme sen, me! Uskoimme tähän, uskoimme Savukosken kalastusmatkailuun ja kalastukseen Savukoskella.  Olemme kukin, toiset isommalla toiset pienemmällä panoksella tehneet töitä vuosien mittaan sen eteen, että joku päivä vielä lohi on kotikonnuillaan ylisellä Kemijoella.

Lohen paluu on ollut vuosien mittaa esillä useissa hankkeissa ja tilanteissa. Olen ollut Savukosken kunnassa töissä vuodesta 1989 ja lohen palautus on tuotu esille milloin missäkin yhteydessä ja hankkeessa. Meidät on tyrmätty monesti ja minullekin on naurettu, että lohi ei tule Yliselle Kemijoelle kuin lentämällä ja sitä päivää ei nähdä.

Kiitos tietenkin erityisesti nyt tämän hankkeen työmiehille, Kilpimaan Karille ja Kivelän Karille, Savukosken kalastajat ry:n toimijoille, Jokiperän Pentille ja monelle, monelle muulle. Muistetaan, että tämä on joukkuepeliä. Kiitos kaikille, jotka ovat tämän eteen tehneet töitä ja uskoneet tähän.

2. Kalatiet ja kalaportaat, raakut

Tänä kesänä saamme ensimmäiset lohet tankilla, mutta lohi nousee vielä joku päivä tänne omin voiminkin. Tämä ei ole uskon asia, vaan kyse on siitä, että teemme töitä sen eteen, että joku päivä lohella on mahdollisuus nousta omin voimin tänne asti. Aikaa siihen menee, mutta askel – porras – kerrallaan.

Ounasjokeen on jo lohta saatu siirtoistutuksilla. Vastuksista ja valituksista huolimatta ovat ensimmäiset Ounasjokeen istutetut lohet saaneet poikaset ja lohien smoltit ovat jo päässeet kasvamaan. Nämä noin kolmen vuoden ikäisenä mereen siirtyvät nuoret kalat – smoltit, pyrkivät aikoinaan sitten nousemaan kutemaan omaan jokeensa, johon ne ovat leimautuneet. No lohien mereen palaaminenkaan ei ole ihan itsestäänselvyys, mutta haasteet on tehty voitettavaksi.

Ounasjokeen siirretyt lohet on pyydetty Kemijoen suusta. Isohaaran alta saamme myös omat lohemme. Minkä joen lohia ne ovat? Todennäköisesti Kemijoen oma kanta on jo aikalailla menetetty, eikä sitä pystytä kai löytämään. Mutta aikuisten siirrolla ja siten joessa syntyvien poikasten avulla saataneen kuitenkin leimautettua kaloja jokeen uudelleen.

Kalatiet ja portaat valmistuvat aikoinaan, kunhan muistamme vaatia niitä joka tilanteessa. Mutta koskaan emme saa sanoa, että portaiden teko loppuu Rovaniemen kohdalle. Otetaan porras kerrallaan ja selvitetään niiden toimivuus, jotta saamme käyttöömme parhaan mahdollisen tekniikan ja myöskään taloudellisuutta huomioimatta. Meillä täällä Kemin latvoilla on ehkä Suomen parhaat poikastuotantoalueet, ne on saatava käyttöön.

Alueemme jokien merkitystä korostaa myös äärimmäisen uhanalaiseksi tulleiden raakkujen eli lohihelmisimpukoiden esiintyminen. Raakku tarvitsee lisääntyäkseen todella hyvät olosuhteet, siis puhtaat vedet sekä lohen tai taimenen, kumpi raakku sitten onkaan. Lohiraakut voivat elää jopa 200 vuotta, tuottaa lisääntymistoukkiaan ja odottaa sitä lohta, johon toukka siirtyy loisimaan ja kasvamaan ennen kuin vapautuu joen pohjaan kasvamaan. Joissamme on raakkuja odottamassa lohta, mutta lisääntymään eivät lohiraakut ole päässeet yli 60 vuoteen. Olisi aika jo toimia. Ympäristöministeriössä on aloitettu keskustelu raakun suojeluohjelman laatimisesta, tämä taitaa olla meidän paikkamme.

3. Lohi Itämerellä

Torniojoki tuottaa tällä hetkellä käytännössä koko Itämeren lohikannan. Viime kesänä Tornio jokeen nousi noin 120.000 lohta ja Simojokeen noin 3.000. Itämeren lohikantojen tilassa on ollut huomattavaa parannusta muutaman viime vuoden aikana. Itämeren lohikannat ovat vahvistuneet vuodesta 2012 lähtien.

Tilanne on parantunut, koska kalastus on meressä vähentynyt ja joista tulleiden luontaisten kalanpoikasten eloonjäänti on parantunut ensimmäisen merivaellusvuoden aikana.  Ennen pääosa merien lohisaaliista oli istutettua kalaa. Istutettujen poikasten eloonjäänti on heikentynyt, mutta luonnontuotanto on kasvanut.

Onkin järjenvastaista, että mereen velvoitetaan istuttamaan lohen poikasia hylkeiden syötäväksi. Hylkeiden määrä on karannut käsistä ja niitä on tällä hetkellä 17 400 norppaa ja 30 000 hallia. Ne syövät kalaa – siis lohtakin 5 kg/pv.

Meidän on päästävä muuttamaan velvoiteistutusmääräyksiä. Ne on päätettävä uudelleen vastaamaan tämän päivän tutkittua tietoa ja tarvetta. Näin ollen näkemykseni mukaan ei ole järkevää tehdä suuria määriä poikasistutuksia mereen vaan tehdään enemmän vaikuttavia täsmätoimia. Yksi niistä tulee olla täysikokoisten lohien siirtoistutus tänne Kemin latvoille. Lohen siirtoistutus tulisi kuulua joen rakentamiseen kuuluviin velvoitteisiin. Meille lohen tuonti täyttäisi varmasti paremmin velvoitteiden tavoitteet kuin hylkeiden syöttäminen meressä. Sen tulos näkyisi ja vaikuttaisi paljon.

Eduskunnassa on meneillään vuotuinen keskustelu ja päättäminen Itämeressä pyydettävien lohien määrästä. Eduskunta on ottanut selkeän ohjausotteen, varovaisuusperiaatteen, jonka avulla on saatu aikaiseksi tuloksia. 

Ensi viikolla päätämme vuoden 2016 lohien merisaalistusmääristä ja ainakin osaltani toin esille, että meidän on turvattava että pohjoisen jokiin pääsee nousemaan mahdollisimman paljon lohta. Lisäksi kalaporrasasiat on pidettävä koko ajan esillä ja ne on saatava toimintaan kalatiestrategian mukaisesti. 

Lohen hinta merisaaliina ei ole monta euroa kiloa kohti, mutta lohen arvo joissamme on monikymmenkertainen. Lohen arvo joessa on poikasentuottaja, mutta ennen kaikkea matkailutulon tuoja. Torniojoella se näkyy jo muutamassa vuodessa huomattavana nousuna lohimäärien lisääntyessä. Mitä se tuleekaan olemaan meillä Savukoskella?

4. Kalastuslaki ja asetus

Kalastuslakiin ja asetukseen on ilmestynyt kolmisen vuotta sitten uusi käsite 67. leveyspiiri. Raja on muuten Savukosken kunnan rajan eteläpuolella. Eli lakiin tuli uusi raja, jonka pohjoispuolella on voimassa väljempiä määräyksiä ja ilmeisesti kalastusasioita tulkittu alueen asukkaiden, saamelaisten eli lappalaisten perinteiseksi osaksi elämää. Täällä eletään luonnosta luonnossa, on aina eletty ja on tarkoitus elää jatkossakin.

Tämä uusi raja on meille merkittävä, sillä sen perusteella meitä ei koske kahdeksan verkon rajoite. Harrin ja taimenen alamitta on meillä pienempi. Erityisesti tällä on merkitystä taimenelle, sillä taimen kasvaa täällä huomattavasti hitaammin kuin etelässä ja on lisääntymiskykyinen pienempänä.

Uusi kalastuslaki tulee voimaan ensi vuoden alusta. Asetus tuli onneksi uudelleen valmisteluun. Hyvä, ettei viimeisessä versiossa ollut enää hauen pyynnin rajoittamista. Saamme pyytää vapaasti haukea, kalaa, joka on valloittanut lähes kaikki jokemmekin. No on siitä se ilo, että ainakin haukea saa lähes aina saaliiksi ja joistamme saatu hauki on kesälläkin todella hyvän makuinen kala.

Tammukan pyyntiä on yritetty saada ensimmäisen kerran säädösten piiriin. Sinänsä hyvä, että nyt ministeriössä on tunnustettu tammukan olemassaolo – se, että kyse on omasta kalalajista, joka lisääntyy pienikokoisena. Mutta asetusluonnoksessa oli esitetty tammukan pyynnin osalta, että pitää olla yli 20 cm pitkä taimensukuinen kala, joka on ojassa, josta ei olo kulkuyhteyttä järveen tai mereen. Ajatus hyvä, mutta kun kaikista ojista on kulkuyhteys järveen, niin esitys ei toimi. Olen esittänyt, että parempi olla säätämättä mitään kuin säätää pelkkiä riitoja aiheuttava säädös. Tammukan pyynti on meille paikallisille osa elämää, elämäntapa. Muutamat ihmiset käyvät pyytämässä kerran pari kesässä kalassa ojalla. Se ei voi olla koskaan mikään matkailutuote. Käydään joskus tammukassa ja se siinä.

5. Hallitusohjelma

Hallitusohjelma on strateginen ja siinä on mainittu hyvin vähän konkreettisia asioita, mutta tämän päivän teemaamme liittyen on hallitusohjelmaan kirjoitettu todella paljon:

Kansallista ja kansainvälistä virkistys- ja luontomatkailua lisätään.   

–– Toteutetaan lohi- ja meritaimenstrategiaa Itämeren lohikantojen varmistamiseksi.

–– Tehostetaan uhanalaisten kalalajien suojelua ja toimeenpannaan kalatiestrategiaa.

Meidän on otettava heti selvä ote ja esitettävä konkreettisia toimenpiteitä näiden tekemiseksi, sillä nyt ollaan laatimassa hallitusohjelman toimenpideohjelmaa

6. Matkailun kehittäminen Savukoskella

Matkailusta on muodostunut viime vuosina yksi Savukosken merkittävistä elinkeinoista. Kalastus on ollut koko ajan matkailun kärkitekijöitä, mutta mitä tämä tarkoittaakaan kun alueella on myös lohta? Tämä on Savukosken matkailulle todella merkittävää. Lohi tulee kotiin.

1 kommentti . Avainsanat: kalastus, lohi

Hauen pyyntiä ei saa rajoittaa

Sunnuntai 18.1.2015 klo 14:46

Uusi kalastusasetus on nyt ensimmäisellä lausuntokierroksella. Asetus tulisi voimaan uuden kalastuslain myötä.

Asetuksen luonnoksessa on ainakin Lapin kalastajille aivan älyttömiä esityksiä, jotka tulee saada muutettua.  Pahin on Hauen kalastuksen rajoittaminen. Esityksen mukaan pyydettävän hauen mitta saisi olla 45-90 cm. Lisäksi vieheillä saisi kalastaa enintään kolme haukea vuorokautta kohden.

Jos Lapin vesissä halutaan olevan pyydettäviä arvokaloja, niin haukia pitää pyytää pois niin paljon kuin mahdollista. Hauki on levinnyt pahasti jokiimme ja on pahin arvokalojemme hävittäjä. Sen pyyntiä ei saa rajoittaa.

Esityksen mukaan vuorokaudessa saisi pyytää vain yhden taimenen tai lohen. Yhden kalan saaliskiintiöt eivät sovi Lappiin, eikä ainakaan kotitarvekalastajille.

Kalojen pyyntimitat on esitetty pysyvän entisellään. Varsinkin istutetun taimenen osalta tulisi mittoja saada pudotettua koko Lapissa.

Harria on saanut tähän asti pilkkiä ja vapakalastaa myös huhti- ja toukokuussa. Esityksen mukaan tämä olisi jatkossa sallittua vain Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueella. Harrin pilkkiminen tulee pysyä entisellään, sillä perinteisesti kuljemme joella pilkillä huhtikuussa, kunhan jäät sen sallivat.

Hyvää asetuksessa on, että tammukan pyynnin vapauttamista on yritetty kirjoittaa asetukseen. Heikkoutena on, että tammukan pyynnille ollaan esittämässä tarpeeton 30 cm alamitta.

Toivon, että saamme muutettua myös vielä työn alla olevaa kalastuslakia. Omalta osaltani pidän pahimpana 240 metrin eli 8 verkon rajoitusta ja että siihen tulisi hakea poikkeusta ELY-keskukselta. Lisäksi kotitarvekalastuksen rinnastaminen virkistyskalastukseen ei ole toimiva esitys. Laki tulisi aiheetta lisäämään viranomaistoimintaa ja heikentämään kalastusalueen oikeuksien omistajien asemaa.

Kalastuslakiuudistus on nyt valiokuntakäsittelyssä ja hallituspuolueet yrittävät saada sen käsiteltyä vielä tämän vaalikauden aikana. Lappilaisesta näkökulmasta yritämme saada sekä lakiin että asetukseen vielä isoja muutoksia.

1 kommentti . Avainsanat: hauki, kalastus, hauenpyynti

Lausuntoni esityksestä kalastuslaiksi

Tiistai 28.1.2014 klo 14:10

Eeva-Maria Maijala   LAUSUNTO

Agrologi, varatuomari

kansanedustaja

Sodankylän Orajärven kalastuskunnan osakas

24.01.2014

Maa- ja metsätalousministeriö

LAUSUNTO UUDEN KALASTUSLAIN HALLITUKSEN ESITYSLUONNOKSESTA

Maa- ja metsätalousministeriön 4.12.2013 antaman avoimen lausuntopyynnön johdosta lausun seuraavaa luonnoksesta hallituksen esitykseksi uudesta kalastuslaista:

1.     Kotitarvekalastus

4 § Määritelmiin tulee lisätä omaksi kohdaksi 22) Kotitarvekalastus heti Kaupallisen kalastuksen (20) ja vapaa-ajan kalastuksen (21) jälkeen.

Esitetyssä luonnoksessa eräs keskeisimmistä muutoksista aikaisempaan lakiin olisi käsitteen kotitarvekalastus poistaminen. Esityksen mukaan lakiin tulisi ainoastaan jaottelu kaupalliseen kalastukseen ja vapaa-ajankalastukseen. Esityksen 4 §:ssä vapaa-ajankalastukseksi määriteltäisiin kaikki muu kalastus kuin kaupallinen kalastus, mukaan lukien kotitarvekalastus. Nykyisessä kalastuslaissa kotitarvekalastus ja virkistyskalastus ovat eri käsitteitä.

Esityksessä todetaan (s. 30): ”Kalastuksen sääntelytarpeiden kannalta niin ikään oleellista on ainoastaan jako kaupallisiin ja vapaa-ajankalastajiin.”

Ainakin lappilaisesta näkökulmasta kuulostaa käsittämättömältä, että kotitarvekalastus rinnastetaan vapaa-ajan kalastukseen. Arkielämästä nouseva perinteinen käsitys on, että kotitarvekalastus poikkeaa selvästi vapaa-ajan kalastuksesta. Uskon, että näin ei ajatella yksinomaan Lapissa, vaan kaikkialla Suomessa, missä maaseutuhenkinen elämänkatsomus ja elämäntapa ovat saaneet vaikuttaa.

Kotitarvekalastuksen ja ns. vapaa-ajankalastuksen erot ovat niin perustavanlaatuiset, että näiden kahden erillisen käsitteen säilyttäminen on perusteltua jatkossakin. Varsinkin, kun kotitarvekalastajien oikeutta myydä kalaa eteenpäin aiotaan olennaisesti rajoittaa.

Kotitarvekalastus on monelle maaseudun asukkaalle perinteinen osa elämää, osaelinkeino tai syy elää ja olla täällä vesien varsilla. Kyse ei ole harrastus- ja virkistystoiminnasta, vaikka luonnossa liikkumisella onkin ihmisen elämänlaatua kohottava vaikutus. Kotitarvekalastusta harjoittavien ihmisten kalastusvälineetkin ovat usein erilaiset kuin vapaa-ajankalastajilla. Kyse on ennen kaikkea ruoan hankkimisesta. Kun kalaa saadaan vesistöistä, ei siitä tarvitse maksaa kauppaan.

Omassa elinympäristössäni, pohjoissuomalaisella maaseudulla, ihmisten elanto on perinteisesti tullut yhden ammatin tai toimialan sijaan usein monesta tekijästä, kuten maa-, metsä- ja porotaloudesta. Myös kalastus on ollut ja on edelleen keskeinen osa lappilaisen perheen arkea. Kaloja myydään harvoin oman lähipiirin ulkopuolelle, mutta käytetään ravintona omassa kotitaloudessa. Vuodenaikojen ja kalamäärien mukaan tätä lähiruokaa voi mennä jonkin verran myös myyntiin.

Kotitarvekalastajista huomattava osa on vesialueiden omistajia. Monet meistä kalastamme vesistä perheillemme. Vuoden aikojen ja kalamäärien mukaan tätä lähiruokaa voi mennä jonkin verran myös myyntiin. Pienehkö myynti tulee olla mahdollista ilman ammattikalastajien lupa- ja ilmoitusmenettelyä, kuten jäljempänä perustellaan tarkemmin.

Mikäli kotitarvekalastusta ei katsottaisi olevan lakiteknisesti järkevää säilyttää erillisenä määritelmänä, tulisi kotitarvekalastus lähtökohtaisesti määritellä osaksi kaupallista kalastusta. Näin he voisivat käyttää samoja kalastusmenetelmiä ja kalastusvälineitä kuin nyt kaupallisiksi kalastajiksi määriteltävät henkilöt.

Kotitarvekalastuksesta ei tule käsitteenä luopua sillä perusteella, että halutaan yhdenmukaistaa meidän kalastustermimme EU:ssa yleisesti käytettävien termien kanssa. Meillä on oikeus omaan kulttuuriimme ja elämänmuotoomme – eikä sitä tule hävetä, vaan siitä tulee olla ylpeitä ja sitä on puolustettava. Kalastuksen sääntelytarpeiden kannalta ei ole ainakaan Suomessa suinkaan merkityksetöntä, määritelläänkö kotitarvekalastajat ja vapaa-ajankalastajat samanlaisiksi vai erilaisiksi toimijoiksi. Mikäli kotitarvekalastajat rinnastettaisiin vapaa-ajankalastajiin, merkitsisi se sitä, että tähän keinotekoiseen käsitteeseen pakottamisen johdosta tulisivat kotitarvekalastajat heille soveltumattoman sääntelyn kohteeksi.

2.     Onkimisen määritelmä

4§:n onkimista ei tule laajentaa käsittämään myös onkimisen kelalla varustetulle vavalla

Onkimisen määritelmää ei pitäisi mielestäni laajentaa niin, että onkimista voisi harjoittaa kelalla varustettua vapaa käyttäen. Nykyinen lainsäädäntö ei tätä mahdollista, mutta esityksen 4 §:n onkimisen määritelmä sisältää tämän muutoksen. Esityksen mukaan: ”Onkimisessa saisi kuitenkin käyttää kerrallaan vain yhtä vapaa ja koukkua kalastajaa kohden.”

Sellaisia lakeja, joiden valvontaa on hyvin vaikea toteuttaa, ei tulisi säätää. Tällaista kalastusta olisi erittäin vaikea valvoa ja säädöksen tulkinta voisi muodostua ongelmalliseksi. Muutoinkaan onkimista ei tulisi muuttaa nykyistä tehokkaammaksi kalastusmuodoksi, mitä tämä esitys merkitsee, jo kestävän käytön periaate huomioiden.

3.     Kalastuksenhoitomaksu yli 65-vuotiaille ja virheellisesti maksettua maksua ei palauteta

Kalastuksenhoitomaksua ei tule periä yli 65-vuotiailta, koska useat heistä ovat pienituloisia vesialueita omistavia kotitarvekalastajia, jotka kalastavat leivänjatkeeksi ja mielenvirkistykseksi. Kalastus estää vanhuksia passivoitumasta. Kalastuksenhoitomaksun tulee olla kohtuullinen ja tässä tapauksessa se ei sitä ole. Ikäihmisten mahdollisuuksia kalastukseen tulisi edistää eikä rajoittaa.

Virheellisesti maksettu lasku tulee palauttaa, erityisesti jos maksun joutuvat jatkossa suorittamaan myös huonosti tietojen käsittelyn hallitsevat eläkeläiset. Virheellisesti suoritetun maksun lähtökohtainen palauttamattomuus on hyvän hallinnon vastaista. Palauttamattomuuden sijaan tulee laskun maksamisesta tehdä niin selkeä ja helppo, että virheitä ei tule paljoa.

Kalastus ja viehekalastusmaksu esitetään yhdistettäväksi yhdeksi valtakunnalliseksi kalastuksenhoitomaksuksi, josta säädellään esityksen 78 §:ssä. Jatkossa myös yli 65 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat henkilöt joutuisivat maksamaan kalastuksenhoitomaksun. Maksun määräksi esitetään 35 €. Maksu on tarkoitettu kohtuulliseksi, mutta onko se sitä, kun on kyse esim. pienituloisesta kotitarvekalastaja-eläkeläisestä? Ei ole.

Monelle vähävaraiselle eläkeläiselle kalassa käyminen on ns. leivänjatkeen hankkimista. Itse kalastettua kalaa käytetään ruoaksi ja säästetään näin ruokalaskussa. Kalassa käyminen on myös viriketoimintaa ja on omalta osaltaan estämässä monen vanhuksen passivoitumista.

Yleisen ikäjakauman lisäksi ainoa peruste, joka puoltaa yli 65-vuotiaiden lupien maksullisuutta, on 80 §:n (Todistus kalastonhoitomaksun suorittamisesta) yksityiskohtaisessa perustelussa oleva teksti: ”Virheellisesti suoritettujen kalastuksenhoito- ja viehekalastusmaksujen palauttamisesta aiheutuu valtiolle vuosittain huomattava määrä lisätyötä ja hallinnollisia kustannuksia. Maksuja suoritetaan virheellisesti yleensä täysin viranomaisesta johtumattomasta syystä. Voimassa olevan järjestelmän aikana lain virheellisiä suorituksia eniten aiheuttaneet erityispiirteet – läänijakoon perustuva luvan voimassaolo, sekä yli 65-vuotiaiden maksuvapautus on esitettyjen säännösten mukaisesti tarkoitus poistaa laista. Jatkossa on siten yhä ilmeisempää, että virheellinen maksu johtuu yleensä huolimattomuudesta maksajan puolella.”

Esityksessä on tuotu esille, että virheellisesti maksettua kalastuksenhoitomaksua ei  enää palauteta, kuin poikkeustilanteissa. Edellä’ oleva peruste on mielestäni riittämätön. Ei iäkkäämpien ihmisten vapautusta kalastuksenhoitomaksusta tule lopettaa vain sillä perusteella, että maksuja on nykyisen lain aikana peritty ja suoritettu väärissä tilanteissa. Varsinkin iäkkäämmät ihmiset hallitsevat heikommin sähköisten asioiden käsittelyn netissä. Erityisesti vanhemmilla henkilöillä on todennäköistä, että virheitä tulee enemmän. Jos luvista tulee heille maksullisia, niin virheitä on tulossa entistä enemmän. Esitys on kohtuuton vähätuloisille, jotka yleensä hallitsevat heikommin sähköisen maksamisen ja asiakirjojen käsittelyn.

Kalastuslain 80 § 2 momenttiin esitetään säädöstä, jonka mukaan virheellisesti suoritettua kalastuksenhoitomaksua ei palauteta ilman erityisiä syitä. Tämänkin säädöksen sopivuutta on kylläkin syytä tarkastella hyvän hallinnon näkökulmasta. Yritysmaailmassa odotetaan yleisesti, että vahingossa tehty liikasuoritus palautetaan tai hyvitetään seuraavista laskuista. Yleisen elämänkokemuksen perusteella voi pitää hyvin epätodennäköisenä, että joku kansalainen maksaisi liian suuria kalastuksenhoitomaksuja ja vaatisi sitten niiden palauttamista ns. kiusantekomielessä.

Esityksessä sitä paitsi myönnetään (s. 22): maksun suuruus voi vaikuttaa jonkin verran ikääntyneiden kalastajien kalastusharrastuksen määrän vähenemiseen.”

Koska eläketulot ovat lähtökohtaisesti pienemmät kuin palkkatulot, olisi sosiaalisesti oikeudenmukaista sallia yli 65-vuotiaiden rajaaminen kalastuksenhoitomaksun maksuvelvollisuuden ulkopuolelle. Tämä on ollut valtiovallalta hyvä käytäntö, jonka muuttaminen ei ole perusteltua, ainakaan niin kauan kuin vanhuuseläkkeen ikäraja pysyy 65 vuoden tienoilla.

Kalastuslupa-asiaa tulee kehittää niin, että lupien maksaminen on niin helposti ymmärrettävää ja helppoa, ettei tule paljoa virheitä, jotka työllistävät hallintoa suotta. Virhe on todellakin yleensä asiakkaan tekemä, mutta lupamaksu ja sen ohjeisto tulee olla rakennettu sellaiseksi, ettei virheitä pääse paljoa tulemaan.

4.     Kalastuksen saaliin myynnin rajoittaminen

Lain tulee sallia kotitarvekalastajien, hoitotyötä tekevien kalastuskuntien ja kalastuskilpailujen kalojen myyminen ilman tässä laissa määriteltyjä rajoitteita. Kalaa tulee voida myydä suoraan kuluttajille, kauppoihin, jalostajille ja esim. matkailu- ja ravintola-alan yrittäjille.

Kalastuskuntien tulee voida myydä suurempia kalamääriä, joita saadaan esimerkiksi hoitokalastuksella. Kalastuskilpailuissa voidaan saada päivässä tuhansiakin kiloja ja nämä kalat tulee voida myydä ilman rajoitteita.

Asetuksella tai ohjeistuksella tulee voida tarvittaessa määritellä, mikä on kohtuullinen raja kotitarvekalastajien saaliiksi eli missä vaiheessa tulee rekisteröityä ammattikalastajaksi.

Kalastuksen kg rajoitteet tulee ohjeissakin määritellä vuositasolla, ei missään tapauksessa vuorokausitasolla.

Elintarvikehygieniaan ja kaupalliseen yritystoimintaan vaikuttavat säädökset säädellään jo nyt muilla säädöksillä, joten niiden ei kuulu olla tässä laissa.

Lain tavoitteena on ennen kaikkea ammattikalastajien toimintaedellytysten parantaminen. Esityksen mukaan muut kuin ammattikalastajat eivät saa myydä kalaa kuin 5 kg päivässä. Tällä turvattaisiin kaupallisten kalastajien asema.

Tavoite ammattikalastuksen elinvoimaisuuden turvaamiseksi on tietysti aivan oikea. Sisävesillämme koko maassa on kuitenkin tällä hetkellä vain 281 ammattikalastajaa ja jatkossa lähtökohtaisesti kukaan muu ei saisi enää myydä kalaa. Kalastusmonopolin asettaminen ei ole oikea vastaus kalastuselinkeinon nykyisiin haasteisiin varsinkin, kun kalastus ei uutena elinkeinona enää montaakaan henkilöä herätä mukaan perinteiseen vaativaan ammattiin.

Esityksen tämä osa merkitsisi byrokratian ja kieltojen lisääntymistä. Säädöksen voimaantulo edistäisi omalta osaltaan kansalaisten oikeusjärjestystä kohtaan tunteman luottamuksen heikentymistä. Sellaisia lakeja ei tule säätää, joiden valvonta on vaikeaa ja jotka koetaan yleisesti turhiksi ja ns. maalaisjärjen vastaisiksi.

Eikö valtiovallan tarkoitus pitäisi olla kehittää ja lisätä kotimaisen kalan, erityisesti sisävesien kalan käyttöä? Todetaanhan esityksessäkin (s. 15), että osa Suomen kalavaroista on alihyödynnetty. Ratkaisu tähän ongelmaan ei ole kuitenkaan se, että ammattikalastajille annetaan monopoli ja kuvitellaan heidän käyvän kalastamassa kaikissa Suomen järvissä ja joissa. Onhan muidenkin luonnontuotteiden kerääminen ja jälleenmyynti sallittua, joten millä perusteella kalan suhteen tehtäisiin poikkeus? Ei tehdä pienimuotoisesta yksityisten ihmisten harjoittamasta kalanmyynnistä rikollista toimintaa, vaan kehitetään ja kannustetaan ihmisiä kalastamaan kestävästi hoitaen vesistöjämme.

Suomalainen oikeusjärjestys lähtee siitä länsimaisen talousjärjestelmän peruskäsityksestä, että kuka tahansa itseään ja omaisuuttaan hallitseva saa vapaasti harjoittaa liiketoimintaa tarvitsematta siihen valtiovallan lupaa. Tähän pääsääntöön tulee tehdä poikkeuksia vain painavin perustein.

Perustuslain 18 § 1 momentissa säädetään: ”Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.” Perusoikeuksien rajoituksia koskevat yleiset rajoitusedellytykset sisältävät mm. suhteellisuusvaatimuksen. Rajoituksen tulee olla välttämätön ja oikein mitoitettu, käytännössä lievin toteutettavissa oleva keino hyväksyttävissä olevan tavoitteen toteuttamiseksi. (rajoituksista tarkemmin mm. perustuslakivaliokunnan mietinnössä 25/1994)

Onko ammattikalastajien toimintaedellytysten turvaamiseen nähden kaikkiin muihin ihmisiin ulottuvan kalanmyyntikiellon määrääminen todella oikeassa mittasuhteessa oleva keino? Ne alat, joilla vastaavanlaisia rajoituksia on tehty, ovat luonteeltaan täysin toisenlaisia kuin kalastus ja muut luonnonvara-alat (esim. postilaitos, liikennöinti, finanssiala, alkoholin valmistus, apteekkitoiminta jne.)

Valtiovallan tavoitteena tulisi olla, että meillä kaikilla olisi mahdollisuus ostaakin paikallista kalaa. Kansalaisia tulisi kannustaa tällaiseen toimintaan rajoitusten lisäämisen sijaan.

Viiden kilogramman rajaa on mahdotonta noudattaa, sillä esim. kalastuskilpailussa kalaa voi tulla tuhatkin kiloa ja kalat tulee voida myydä luvallisesti. Haluaako valtiovalta tällaisten, maaseudun elinvoimaa lisäävien ja usein myös kalakannan hoidon kannalta tärkeiden kilpailujen lopettamista? Kotitarvekalastaja voi saada joskus verkoistaan suurenkin kalasaaliin. Tosin saalis voi olla pientä ahventa tai särkeä, mutta nekin voidaan käyttää myös taloudellisesti hyväksi. Hoitokalastus tuottaa usein suuriakin kalasaaliita, esim. ahventa. Näitten hyödyntäminen tulisi olla laillista. Onko kansantaloudellisempi vaihtoehto antaa näiden kalojen pilaantua, kun niitä ei saa myydä? Viiden kilon raja merkitsisi käytännössä myös harmaan talouden lisääntymistä, koska valvonta on mahdotonta.

5.     Vesialueiden käyttö

Lakiesitys loukkaa vesialueiden omistajien perustuslain mukaisia oikeuksia. Yksityisiä vesiä ei voi suuressa muodossa ottaa yksityisiltä kaupalliseen kalastukseen ilman omistajan lupaa. Kalastusoikeutta suojaa Perustuslain mukainen omaisuudensuoja.

Esitys vähentää vesialueen omistajan päätösvaltaa omilla vesialueillaan. Esim. yksityisiä vesiä voisi ottaa kaupalliseen kalastukseen ilman omistajan lupaa. Onko tämä perustuslain mukaista? Vesialueen omistusoikeuteen sisältyvä kalastusoikeus nauttii perustuslain turvaamaa omaisuudensuojaa. Esityksen 46 § sisältää myös muutoksen sen suhteen, että jatkossa vesialueen omistaja ei saisi onkia omistamillaan koski- tai virta-alueilla. Huomioiden kotitarvekalastuksen osana erityisesti maaseudun ihmisten elinkeinoa ja toimeentuloa, ei tällainen perusoikeuksien syvällinen rajoittaminen ole perusteltua. Mitään riittävän painavia perusteita, joilla perusoikeuksien rajoittaminen on puolustettavissa, ei ole edes esitetty.

On ristiriitainen ratkaisu, että yhtäältä kotitarvekalastajien oikeutta kaupalliseen kalastukseen vähennetään (usein kotitarvekalastajat kalastavat omilla vesialueillaan), mutta samalla ollaan laajentamassa yleiskalastusoikeuksia.

Sellaisen ammattikalastuksen lupajärjestelmän perustaminen, mihin esitys vaikuttaa tähtäävän, että yksityiset vesialueet otettaisiin kaupallisen kalastuksen käyttöön vastoin omistajan tahtoa, on koko yksityiseen omistusoikeuteen perustuvan oikeusjärjestyksemme vastainen.

6.     ELY-keskusten toimivalta

ELY-keskuksille ei tule / ei voi määrätä lisää tehtäviä, ellei niille osoiteta tehtävien suorittamiseen resursseja. Nykyiset vähenevät resurssit eivät riitä uusien tehtävien suorittamiseen.

Esityksen seurauksena ELY-keskuksien päätösvalta tulisi lisääntymään. Viranomaisten resurssit eivät riitä esim. ELY-keskuksissa esitettyjen tehtävien toteuttamiseen. Kalatalousyksiköiden resursseja on pienennetty valtionhallinnon uudistuksissa, mikä vaikuttaa myös asian vaatimaan osaamiseen. Tämä voi lamauttaa jopa koko lain toteuttamisen.

Esityksen 53 §:n mukaan ELY-keskus voisi kieltää tai rajoittaa kalastusta eräiden pyydysten käytön suhteen jopa kymmenen vuoden ajaksi. ELY-keskukselle annettaisiin siis huomattavaa valtaa ihmisten perusoikeuksiin ulottuen. Onko ELY-keskuksen virkamies oikea taho tekemään tällaisia päätöksiä? Onko kymmenen vuoden määräaika liian pitkä? Ovatko vesialueiden omistajien oikeudet turvattu riittävällä tavalla päätöksentekoprosessissa esim. riittävät kuulemismenettelyt määräten osaksi prosessia? Vastaukset näihin kysymyksiin tulee tuoda selkeästi esiin lain perusteluissa.

Kunnioittavasti 

Savukoskella 24.1.2014

Eeva-Maria Maijala

5 kommenttia . Avainsanat: kalastuslaki

Kalastuslakiluonnos lausunnolla

Perjantai 17.1.2014 klo 12:13

Uutta kalastuslakia on sorvattu jo vuodesta 2008 alkaen. Nyt siitä yritetään saada versio eduskunnan käsittelyyn. Kalastuslaista saa antaa lausunnot 24. tammikuuta mennessä ja ainakin minä, kuten moni muukin, on laatimassa siitä lausuntoaan. Lain perusasioihin pystyy parhaiten vaikuttamaan valmisteluvaiheessa eli nyt.

Laki on kokonaan uusi laki. Suurin muutos aikaisempaan lakiin olisi käsitteen kotitarvekalastus poistaminen. Lakiin tulisi jaottelu ainoastaan kaupalliseen ja vapaa-ajan kalastukseen. Ainakin lappilaisesta näkökulmasta kuulostaa käsittämättömältä, että kotitarvekalastus rinnastetaan vapaa-ajan kalastukseen. Tätä ei moni meidän selkosilla niele, sillä kotitarvekalastus poikkeaa selvästi vapaa-ajan kalastuksesta.

Kotitarvekalastajista huomattava osa on vesialueiden omistajia. Monet meistä kalastavat vesistä perheilleen. Vuoden aikojen ja kalamäärien mukaan tätä lähiruokaa voi mennä jonkin verran myös myyntiin. Pienehkö myynti tulee olla mahdollista ilman ammattikalastajien lupa- ja ilmoitusmenettelyä.

Kotitarvekalastus on monelle lappilaiselle perinteinen osa elämää, osaelinkeino tai syy elää ja olla täällä vesien varsilla. Kalastusvälineetkin ovat usein erilaiset kuin vapaa-ajankalastajilla. Ainakaan emme harrasta ”pyydystä ja vapauta” -kalastusta, joten meille ei sovi samat määritelmät kuin vapaa-ajan kalastajille.

Eduskunnan pöytäkirjoista löytyy puheenvuorostani 24.10.2013 esimerkki oman perheeni elämästä: ”Esimerkiksi kun olimme isännän kanssa laittamassa verkkoja vesille ja oli oikein kylmä, viimakeli, syyskeli, ja tosiaan satoi ja paleli ja kaikkea muuta, niin siinä mietimme, että ei tämä kyllä mitään virkistyskalastusta ole, mutta oli justiinsa siika-aika ja muikkujen pyyntiaika ja piti kotia saada pakasteeseen kalaa. Eli se oli puhtaasti kotitarvekalastusta. Ei se ollut mitään virkistyshommaa, harrastushommaa, vaan haettiin tämmöinen olennainen osa-alue meidän perheelle, se on osa elämää ja elinkeinoja.”

Hyviä asioita uudessa kalastuslaki esityksessä on ainakin se, että lupien hankkiminen yksinkertaistuu ja selkeytyy. Onkiminen ja pilkkiminen säilyvät maksuttomina yleiskalastusoikeuksina.

Sen sijaan onkimisen määritelmää ei pitäisi laajentaa niin, että onkimista voisi harjoittaa kelalla varustettua vapaa käyttäen. Sitä on erittäin vaikea valvoa ja asian tulkinta tulee karkaamaan käsistä.

Kalastus ja viehekalastusmaksu yhdistetään yhdeksi valtakunnalliseksi kalastuksenhoitomaksuksi. Jatkossa myös yli 65 v joutuisivat maksamaan kalastuksenhoitomaksun. Maksun määräksi esitetään 35 €. Maksu on tarkoitettu kohtuulliseksi, mutta onko se sitä, kun on kyse esim. pienituloisesta kotitarvekalastaja-eläkeläisestä.

Kaupallinen kalastus: Lain tavoitteena on ennen kaikkea ammattikalastajien toimintaedellytysten parantaminen. Mutta sisävesillämme on tällä hetkellä vain 281 ammattikalastajaa ja jatkossa kukaan muu ei saisi enää myydä kalaa.

Esityksen mukaan muut kuin ammattikalastajat eivät saa myydä kalaa kuin 5 kg päivässä. Tällä turvattaisiin kaupallisten kalastajien asema.

Eli byrokratiaa ja kieltoja. Me emme tarvitse yhtään lisää byrokratiaa, sitä on jo joka paikassa tarpeeksi. Sellaisia lakeja ei tule säätää, jotka heikentävät ihmisten kunnioitusta lakeja kohtaan, kun niiden valvonta on vaikeaa ja lait koetaan turhiksi. Onko tarkoitus palkata lisää virkamiehiä valvomaan lain noudattamista? Eikö ole tarkoitus pitäisi olla kehittää ja lisätä kotimaisen kalan erityisesti sisävesien kalan käyttöä? Ei tehdä tästä rikollista toimintaa, vaan kehitetään ja kannustetaan ihmisiä kalastamaan kestävästi hoitaen vesistöjämme.

Tavoitteena tulee olla, että meillä kaikilla olisi mahdollisuus ostaakin paikallista kalaa. Minä nostan hattua jokaiselle, joka vaivautuu pyytämään kalaa myyntiin saakka. Siitä ei saa tehdä yhtään vaikeampaa, ennemminkin meidän tulee kannustaa ihmisiä tähän toimintaan.

5 kg rajaa ei voida noudattaa, sillä esim. kalastuskilpailussa kalaa voi tulla tuhatkin kiloa ja kalat tulee voida myydä luvallisesti. Kotitarvekalastaja voi saada joskus verkoistaan suurenkin kalasaaliin. Tosin saalis voi olla pientä ahventa tai särkeä, mutta nekin voidaan käyttää myös taloudellisesti hyväksi. Hoitokalastus tuottaa usein suuriakin kalasaaliita, esim. ahventa. Näitten hyödyntäminen tulisi olla laillista.

Lakiesityksessä rajoitettaisiin myös nykyisten kotitarve- ja kalastuskuntien hoitokalastajien kalastusvälineitä, kun näitä tehokkaita välineitä saisivat käyttää vain ammattikalastajat. Lapissa on suuria vesialueita, joissa ei ole ammatillista kalastustoimintaa ja näin ollen ei alueita voisi lainkaan hoitaa, kuten nyt tehdään.  Esitys olisi järkyttävä monille Lapin vesialueille. Ja hoitokalastuksen kalat tulee voida käyttää myös hyväksi esim. eläinten rehuna tai vaikka purkitettuna särkenä.

Lainsäädäntömme yleinen ohje on, että kaikkien tarpeettomien rajoitusten säätämistä tulee välttää. Tämä esitys toisi tullessaan paljon lisää lupia ja ilmoitusvelvollisuuksia. Minusta näyttää, että tästä laista on tulossa hyvin valvontapainotteinen. Lisäksi ELY-keskuksien päätösvalta tulisi lisääntymään. Viranomaisten resurssit eivät riitä esim. ELY-keskuksissa esitettyjen tehtävien toteuttamiseen. Tämä voi lamauttaa jopa koko lain toteuttamisen.

Esitys vähentää vesialueen omistajan päätösvaltaa omilla vesialueillaan. Esim. yksityisiä vesiä voisi ottaa kaupalliseen kalastukseen ilman omistajan lupaa. Onko tämä perustuslain mukaista? Minusta ei.

Vesialueen omistusoikeuteen sisältyvä kalastusoikeus nauttii perustuslain turvaamaa omaisuudensuojaa.

Eli muokkaamista tässä kalastuslaissa riittäisi. Nyt sitten vain niitä lausuntoja värkkäämään! Yritetään saada vielä muutettua noita meille tärkeitä kohtia. Lausunnot tulee toimittaa 24.1.2014 Maa- ja metsätalousministeriöön, joko sähköpostilla kirjaamo@mmm.fi tai kirjeitse osoitteeseen maa- ja metsätalousministeriö, PL 30, 00023 VALTIONEUVOSTO.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kalastus, kalastuslaki

Kalastuslakiuudistus on unohtanut kotitarvekalastuksen

Keskiviikko 4.12.2013 klo 22:36

Vireillä oleva kalastuslakiuudistus tarvitsee vielä paljon hiomista, jotta lappilainen elämänmuoto voisi sen hyväksyä. Perinteiseen maaseudun luonnonläheiseen elämänmuotoon kuuluva kotitarvekalastus on jätetty terminä ja paljolti sisältönäänkin unholaan.  Lisäksi on tehty sopimaton esitys, että kaloja saavat myydä vain ammattikalastajat. 

Lohipolitiikallemme on todella hieno asia, että laissa on lohikalojen rasvaeväleikkaus ja siihen liittyvä jokiemme lohien vapauttamisvelvollisuus. Tämä olisi hyvä askel siihen suuntaan, että jokiemme tuottamat lohet pääsevät vapaana lisääntymään. Vuosikausia kestäneessä lohitaistelussa luonnon lohet ovat voittajia.

Muiden kuin kaupallisten kalastajien saaliin myyntikielto on tuhansien järvien maahan sopimaton. Kaloja saavat esityksen mukaan jatkossa myydä vain oikeat ammattikalastajat. Kalastus on perinteisesti ollut maaseudun ihmisille kotitarvekalastusta. Kaloja on saatu välillä enemmän, jolloin kaloja on voitu jonkin verran myydäkin.  Maaseutuelämäänhän kuuluu vieläkin monielinkeinotalous vuodenaikojen mukaan. Kalastus on yksi olennainen osa tätä kulttuuriamme ja nyt tämä lakiesitys on tuhoamassa perinteistä elämäntapaa.

Kalastuslupajärjestelmän yksinkertaistaminen on varmasti kaikkien etu. Kalapuolella on pohjaton lupaviidakko, josta on vaikea selvitä. Ongelmia annetussa esityksessä tuottaa lupamaksujen järkevä jako. Miten paikalliset kalastuskunnat voivat hoitaa vesiään täsmätoimenpitein, jollei kalastuskunnalla ole käytettävissä riittäviä varoja? Meillä on todella paljon erilaisia hoitotoimenpiteitä tarvitsevia vesistöjä ja vain lähialueen toimijat tietävät kunkin vesistön sen hetkisen tilanteen ja toimenpidetarpeet.

Alueelliset hoitosuunnitelmat tulevat auttamaan omalta osaltaan kalakantojen hoitoa. Toivon, että hoitosuunnitelmista tulee riittävän hyvin ohjattu järjestelmä, jossa voitaisiin yhteensovittaa naapurialueiden suunnitelmat myös valtakunnan suunnitelmien kanssa. Tälle työlle tulee ohjata riittävästi resursseja ja selkeät ohjeet, jotta ei saada aikaiseksi uutta loputonta riitelyiden kohdetta.

Lausunnot lakiluonnoksesta tulee toimittaa 24.1.2014. Toivon monen maaseudun toimijan lausuvan mielipiteensä. On tärkeää, että mielipiteemme näkyy ja kuuluu sillä määrällä, mikä merkitys kalastuksella on meille. Esimerkiksi verkkolupien määrä tulee jatkossakin olla ehdottomasti paikallisten päätettävissä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kalastuslaki, kalastus