Yhteystiedot

Eeva Maria Maijala 050 512 0529 eeva-maria.maijala@eduskunta.fi

eduskunta-avustaja Janne Kaisanlahti (09) 432 4098

Uutiset

26.10.2018Maijala: Maastomönkijän tiekäyttö sallittava poronhoitotöissäLue lisää »27.9.2018Maijala: Uuden eläinsuojelulain mahdollistettava koirien ulkona pitäminenLue lisää »14.9.2018Maijala tyytyväinen riistanhoitomaksun alenemiseenLue lisää »

Kaupunki vai maaseutu

Torstai 22.3.2018 klo 21:28

Eduskunta kävi eilen keskustelua aluekehityksestä ja maatalouspolitiikasta asiakokonaisuudesta tehtyjen keskustelualoitteiden pohjalta.

Viime aikoina julkisuudessa esillä on erityisesti pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välinen jännite, erityisesti Helsingin kokoomuslaisen pormestari Jan Vapaavuoren voimakkaan esiintymisen johdosta.

Ryhmätoverini, kansanedustaja Petri Honkonen lausuikin oman puheenvuoronsa alussa: ”Johtavana riidankylväjänä on Helsingin puuhakas pormestari. Ei esimerkiksi kaikille suomalaisille tärkeän Helsingin pitäisi kilpailla muun Suomen kanssa, vaan kansainvälisesti. Kuitenkin hänen ja hänen hengenheimolaistensa tavoite on kaataa sote- ja maakuntauudistus ja ylipäätään keskittää suomalaiset palveluineen ja työpaikkoineen vain suurimpiin kaupunkeihin - käytännössä pääkaupunkiseudulle.”

Vapaavuoren lisäksi myös moni muu on asennoitunut siten, että Suomen menestys on kaupungistumisessa ja että ensisijaisesti pääkaupunkiseutu on ”Suomen veturi”. Kaupungistumisesta puhutaan maailmanlaajuisena trendinä, jota ei voi tai ei ainakaan tulisi yrittää pysäyttää.

Keskustalainen vaihtoehto on kuitenkin ideologisen perustamme mukaisesti hajautettu yhteiskuntajärjestelmä. Emme me vastusta kaupunkien kehittämistä – ja näemme tasapuolisen aluekehityksen tärkeäksi myös kaupunkien sisällä, eri kaupunginosien välillä. Lähidemokratiaa on vahvistettava myös suurkaupunkien lähiöissä.

Sanotaan, että kaupunkeja ja maaseutua ei saa asettaa vastakkain. Toisaalta eikö ole ymmärrettävää, että vastakkainasettelua syntyy. Maakunnissa monet maaseutupitäjät tyhjenevät, väki keskittyy keskuskaupunkeihin ja maaseudullakin taajamiin. Tämä katkeroittaa jäljelle jääviä ihmisiä. He ovat maksaneet veronsa ja kasvattaneet lapsensa, ja näkevät nyt palvelujen karkaavan ulottuviltaan. Vastikään uutisoitiin, miten pieniä kauppoja lopetetaan ennätystahtia.
Jos kehitystä kuitenkin katsotaan pidemmällä tähtäimellä, niin missä on Suomen tulevaisuus? Jos haluamme tuottaa lisää energiaa, niin tapahtuuko se suurkaupungeissa, vai maakunnissamme? Mistä löytyvät biotalouden raaka-aineet? Entä missä piilevät kansainvälisen matkailun mahdollisuudet – mikä on kansainvälisesti tunnetuin maakuntamme?

Monet tutkimukset kertovat, että yhä useammat nuoret perheet haluaisivat muuttaa maaseudulle asumaan, jos vain olisi työtä ja toimeentuloa. Tämän tavoitteen edistäminen on yhtä tärkeä asia kuin kaupungeistamme huolehtiminen, jos aidosti haluamme estää vastakkainasettelun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maaseutu, maatalous, kaupungit, keskittäminen, hajauttaminen

Kansaneläkelaitoksen toiminnasta

Perjantai 6.9.2013 - Eeva-Maria Maijala

Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomuksen sivulla yhdeksän on kartta Kelan palveluverkosta. Kartasta näkyy, miten valtakunnallisesti kattavana Kelan palveluntarjonta on onnistuttu pitämään. Tarvittaessa palvelut on järjestetty yhteispalveluna. Esimerkiksi naapurikunnassani Pelkosenniemellä on yhteispalvelupiste, joka on yhteinen Kelalle, Poliisille, TE-toimistolle ja Pelkosenniemen kunnalle sekä Pohjolan Osuuspankille.

Omassa kotikunnassani Savukoskella on puolestaan tämän kartan ainoa sivuvastaanottopiste. Se on auki vain kerran kuussa, eli ei se paljon ole, mutta edes silloin saa kuitenkin henkilökohtaista palvelua pöydän toisella puolella istuvalta Kelan virkailijalta - ammattilaiselta

Toimintakertomuksessa todetaan: ”Yhteispalvelulla turvataan palvelut kohtuullisen asiointimatkan päähän.”

Verkko-, puhelin-, ja muut etäpalvelut täydentävät palveluntarjontaa ja jossain määrin vähentävät henkilökohtaisen kohtaamisen tarvetta, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Niin paljon yhteiskunta ei voi teknillistyä, ettei valtionhallinnon asiakas tarvitsisi toisen ihmisen kohtaamista valtionhallinnon edustajana. Sen sanominen ei aina riitä, että ”ota paperi hyllystä tai tulosta nettisivuilta – ja palauta postiin!” Lainsäädäntömme takaamaan hyvään hallintoon kuuluu, että asiakas voi kohdata asiakaspalvelijana ihmisen, joka esimerkiksi neuvoo kädestä pitäen, mikä kaavake ja miten se täytetään.

Olen kuullut kysyttävän: miksi koko maa täytyy pitää asuttuna? Onko meillä siihen varaa? – Minä puolestani kysyn, onko varaa olla hyödyntämättä koko maan voimavaroja? Valtionhallinnon työpaikkojen sijoittaminen maantieteellisesti tasapuolisesti edistää tätä tavoitetta. Kelan toiminnasta voi ottaa tämän asian osalta hyviä esimerkkejä.

Kelan koko maan puhelinpalvelut hoidetaan nykyisin muutamassa yhteyskeskuksessa, joissa on yhteensä noin 300 työntekijää. Kyse on työstä, jota voi tehdä lähityönä mistä päin Suomea tahansa – huomatkaa, en puhu etätyöstä, vaan lähityöstä! Minne olisivat keskittämispolitiikkaa kannattavat puolueet sijoittaneet nämä yhteyskeskukset, jos niillä olisi ollut päätösvalta? Sitä voi jokainen pohtia. Mutta nepä sijoitettiin Ruuhka-Suomen sijaan sellaisille paikkakunnille, kuten Joensuu, Jyväskylä, Kemijärvi, Lieksa ja Pietarsaari.

Esimerkiksi Kemijärven yhteyskeskus aloitti toimintansa helmikuussa 2009. Työntekijöitä oli aluksi n. 35, nyt suunnilleen 70. Kemijärvellä on halpaa ja toimivaa tilaa, työntekijät ovat motivoituneita, pysyviä, osaavia ja päteviä. Niin päälliköiden kuin tavallisten virkailijoiden työpaikkoihin on ollut useita kymmeniä hakijoita, joskus jopa satoja hakijoita. On siis turha väittää, että niin sanotuilla syrjäseuduille ei löydy päteviä työntekijöitä. Niitä löytyy, jos vain on työtä ja toimeentuloa. Paljon kärsineelle Itä-Lapin alueelle nämä työpaikat ovat hirvittävän tärkeitä. Valtiolle nämä työt saadaan hoidettua  edullisemmin ja paremmin toimivammin kuin esim. pääkaupunkiseudulla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kela, hajauttaminen, lähipalvelu