Yhteystiedot

Eeva-Maria Maijala
em.maijala@gmail.com
puh. 050 512 0529

Uutiset

15.4.2019Eeva-Maria Maijalan työ eduskunnassa päättyiLue lisää »24.1.2019Maijala jätti kirjallisen kysymyksen liharuokien harhaanjohtavasta markkinoinnistaLue lisää »18.1.2019Maijala tyytyväinen ahmanpyynnin jatkumiseenLue lisää »

Ovatko saamelaiskäräjät tulleet aikansa päähän?

Maanantai 4.2.2019 klo 12:27

Saamelaiskäräjälain uudistamiselle on tullut seinä vastaan. Suomen saamelaisuuden eli lappalaisuuden asioiden hoitamista tulee pohtia laajalla pohjalla kokonaan uusiksi. Työt on aloitettava laajalla tilanne- ja olosuhdeanalyysillä.

Tukenani on moni saamelaisalueen saamelainen, joiden mielestä saamelaisasioiden hoitaminen ei vastaa kansan ja kulttuurin todellista tarvetta. Viimeisin huippu on se, että ketkä päättävät saamelaisalueen yksityismetsien käytöstä. 

Suomen alkuperäiskansa saamelaiset eli lappalaiset muodostuvat useasta eri ryhmästä, joilla on osittain erilainen kieli, kulttuuri ja historia. Saamelaiskäräjät edustavat näistä pohjoissaamelaisia ja kolttia sekä osaa inarinsaamelaisista. Ulkopuolelle jäävät osa inarinsaamelaisista ja metsälappalaiset eli metsäsaamelaiset sekä saamelaiset, jotka eivät enää halua leimautua riitelijöihin.

Saamelaiskäräjien rooli ja tehtävät tulee miettiä kokonaan uusiksi.  Suomessa on 10000 äänioikeutettua saamelaista, joista 7000 asuu virallisen alueen ulkopuolella, ja heitä edustaa käräjillä vain yksi henkilö. Käräjille hyväksymättömiä saamelaisia  ei edusteta lainkaan. 

Arvostetaan ja autetaan toisiamme. En halua tulla päättämään esim. sevettiläisten maankäyttöasioista, mutta Savukosken valtion maiden käytöstä minulla olisikin paljon sanottavaa. En halua päälleni enontekiöläisten vaatteita, enkä tehdä inarilaisten käsitöitä myytäväksi, mutta kotoani Sodankylästä löytyviä hyvin saman tyylisiä sukuni lappalaistuotteita haluan tehdä ja käyttää.

Saamelaiskäräjät on saanut aikaiseksi paljon hyviä asioita mm. kolmen saamen kielen pelastamiseksi. Arvostan ja kunnioitan tätä työtä todella paljon, ja toivon että jatkossa kaikki halukkaat voisivat opetella sukujensa kielen erityisesti vanhoilla lapinkylien alueilla.

Eduskunnassa olen joutunut toteamaan, että juuri kukaan ei halua olla tekemisissä saamelaisasioiden kanssa, koska saamelaiset koetaan riiteleväksi ryhmäksi, jotka eivät hyväksy mitään. Tärkein asia tuntuu olevan se, kuka saa kuulua ryhmään ja kuka ei. Annetaan uudelle eduskunnalle uusi toimintamalli, näytetään että saamelaisuutta kannattaa tukea.

Otetaan kaikki käytettävät voimavarat vahvuudeksemme. Yhdessä olemme vahva kokonaisuus. Pohditaan yhdessä, mihin kukin nyt pyrkii, mitkä ovat tavoitteemme. Avataan ongelmakohdat. Työ ei tule olemaan helppo, mutta näen sen kuitenkin ainoaksi mahdollisuudeksi päästä tässä pattitilanteessa eteenpäin.

Eeva-Maria Maijala
kansanedustaja (kesk.)
Metsälappalaispäivät ry:n pj.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, kulttuuri, alkuperäiskansat, metsälappalaiset, saamelaiskäräjät, inarinsaamelaiset

Saamelaisasioita ei huomioitu eduskuntakäsittelyssä

Maanantai 14.1.2019 klo 15:02

Eduskunnassa käsiteltiin viime tiistaina useita tiiviisti Lappiin ja myös alkuperäiskansaamme liittyviä asiakokonaisuuksia. Kalastuslain 10 §:n muutos, jolla Ylä-Lapin väestön oikeudet nyt huomioidaan, on ollut todellinen työvoitto. Kyse on merkittävästä paikallisten asukkaiden oikeuksien paranemisesta saamelaisalueella.

Sen sijaan kuntien kulttuuritoimintaa koskevassa laissa, jota koskeva mietintö myös eilen esiteltiin eduskunnalle, ei saamelaista näkökulmaa ole huomioitu. Perustuslain 17 §:n mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. 

Kunnat ovat kulttuuritoiminnan ydintä hyvin monessa asiassa. Tässä sinällään monia hyviä kohtia sisältävässä lakiesityksessä ei kuitenkaan ole huomioitu, miten Suomen ja koko Euroopan ainoa alkuperäiskansa ja -kulttuuri vaikuttaa kuntien kulttuuritoimintaan. Valiokuntakuulemisessakin tämä on jätetty huomiotta. Asiassa olisi tarvittu vahvempaa saamelaisedunvalvontaa. Eduskuntakeskustelussakin myönnettiin oikeaksi tästä tekemäni huomio.

Kyse ei ole ainoastaan pohjoisen saamelaisalueen kuntia koskettavasta asiasta, sillä saamelaisia asuu myös suurissa kaupungeissa, kuten Rovaniemellä, Oulussa ja pääkaupunkiseudulla. Siellä on olemassa myös esim. saamenkielen koulutusta ja kielipesiä. Tämän elävän kulttuurin esille tuonti on rikkaus myös muille kuin saamelaisille, onhan kyse myös yhteydestä koko maamme ja kansamme yhteiseen historiaan. Muidenkin kuin saamelaisalueen kuntien kannattaa pohtia toiminnassaan, miten se voisi tuoda esiin saamelaisuuden vaikutusta ja lisätä tietoa alkuperäiskansastamme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, kulttuuri, alkuperäiskansat

Pohjoismaista saamelaissopimusta ei saa allekirjoittaa

Tiistai 17.1.2017 klo 10:48

Yhdessä avoimesti valmistellen olisi voitu tehdä vastuullinen saamen kieltä ja kulttuuria parantava sopimus. Nyt sopimusesitys tulee vain lisäämään riitelyä ja heikentää saamen kielen ja kulttuurin asemaa vastoin tavoitteita.
Haluan kantaa vastuuta saamen kielestä ja kulttuurista, minkä vuoksi en voi hyväksyä esitystä.
Sopimuksessa on ainakin 13 eri artiklaa (46:sta), jotka aiheuttaisivat erityisesti saamelaisalueella, mutta myös muualla Lapissa, todella paljon vaikeuksia. Esityksessä koen mahdottomana hyväksyttäväksi:
* Uuden saamelaismääritelmän (Artikla 13) , 
* saamelaissymbolien käytön yksinoikeuden (Art 11)
* saamelaisten oikeuskäsitteiden käyttöönoton (Art 9)
* itsemääräämisoikeuden asioista kuten omassa valtiossa( Art4)
* kulttuuriomaisuuden palauttamisen   (Art 22)
*  omistus-ja hallintaoikeutta maahan ja veteen (Art 27-28).
Pohjoismaiden saamelaisista ei voi tehdä yhtenäistä saamelaismääritelmää, koska kaikissa maissa on se jo alunperin rakentunut eri tavalla. Mm. Ruotsissa on aikanaan määritelty, että poromiehet ovat saamelaisia riippumatta heidän taustastaan.
Jos sopimus hyväksyttäisiin esitetyiltä osin, niin se aiheuttaisi mm. sen, että Lapin matkailulta voitaisiin estää sen kaikki Lapin symbolien käyttäminen ja Savukosken käsityöläisiltä perinteiset työt. Tässä on huomioitava, että nämä symbolit ovat käytössä Lapissa perustuen jo hyvin monen vuosisasadan takaiseen lappalaisten historiaan. Sopimus ei toki sellaisenaan niiden käyttöä heti kiellä, mutta antaa kuitenkin mahdollisuudet siihen.
Lisäksi sopimus on ongelmallinen, sillä:
* Poronhoito-oikeutta ei voi eriarvoistaa (Art 36) 
* Paliskunta ei voi olla Suomessa saamelaisia edustava elin (Art 18)
* Saamenkäsitöitä ei voi suojella nykyisten virallisten saamelaisten yksinoikeudeksi  (Art 38)
* Saamelaisille ei voi alkaa maksamaan korvauksia heidän luonnonvaroihinsa kajoamisesta (Art 31)
* Saamelaisalueelta ei voida kieltää kaikkea muuta toimintaa sillä perusteella, että se vaikuttaa saamelaisten toimintaan (Art 31 -32).
Suomi on sitoutunut kansainvälisten sopimusten valmistelun julkisuuteen, jota tämän sopimuksen valmistelu rikkoo erityisellä salailullaan törkeästi. Yhdessä avoimesti valmistellen olisimme voineet tehdä tästä hyvän sopimuksen, jolla olisi voitu sopimuksen tavoitteiden mukaisesti poistaa rajaesteitä kielen ja kulttuurin  sekä elinkeinojen kehittämisestä.
Sopimus menee oikeudelliseen tarkasteluun. Oikeudellista merkitystä on minulle vähätelty, koska mainitsemillani kohdilla ei kuulemma ole tarkoitustakaan sitoa maita toimimaan sopimuksen mukaan. Miksi sitten kirjoitetaan näitä asioita sopimukseen, jollei pyritä saamaan mainittuja etuja? Miksei tehdä jo alunperin sopimusta, jossa lukee mitä aletaan tekemään, jotta saisimme pelastettua saamen hienon kielen ja kulttuurin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, alkuperäiskansat, saamelaissopimus, lappalaiset

Kirjoitin metsälappalaisuudesta kirjan "Kemin-Lappi elää!"

Torstai 1.12.2016 klo 13:00

Olen toimittanut kirjan nimeltään ”KEMIN-LAPPI ELÄÄ!” Kirjassa tarjotaan näköaloja keminlappalaisten eli metsälappalaisten/ metsäsaamelaisten historiaan ja ennen kaikkea siihen, miten kulttuuri elää tänään.

Suomessa on neljä saamen ryhmää: pohjoissaamelaiset, koltat, inarinsaamelaiset ja keminlappalaiset, joita on kutsuttu myös keminsaamelaisiksi, metsälappalaisiksi ja metsäsaamelaisiksi. Näillä kullakin on ollut oma kielensä, jotka kaikki ovat olleet pakkosuomalaistamisen kohteena. Inarinsaame saatiin pelastettua viime hetkessä kielenäkin. Keminsaamen kieli ehdittiin menettää elävänä kielenä, mutta kansa elää. Viimeiset kielen käyttäjät ovat olleet elossa vielä ainakin Sallassa 1960-luvulla.

Kieli on tärkeä kulttuuria ylläpitävä ja eteenpäin siirtävä tekijä, mutta ei se ole ainoa tekijä. Suuri osa nykyisiin virallisesti tunnustettuihin saamelaisryhmiin kuuluvistakaan ihmisistä ei puhu omaa saamenkieltään äidinkielenään, eivätkä välttämättä muutenkaan.

Toimittamani kirjan tavoitteena on kertoa Kemin-Lapin kansasta ja sen kulttuurista, joka elää yhä juurillaan Kemijoen latvavesillä. Vahvimmillaan kulttuuri elää yhä kuntien Kittilä, Sodankylä, Savukoski, Pelkosenniemi ja Salla alueilla. Lisäksi alueeseen kuuluu osin Posio, Kuusamo ja Kemijärvi. Alue on vanhojen Kemin-Lapin lapinkylien aluetta.

Jotkut keminlappalaisista olisivat oikeutettuja saamelaiskäräjien vaaliluetteloon sekä suvun kielen että yhtämittaisen kulttuurin harjoittamisen perusteella. Heillä on osoittaa KHO:n päätöksen mukainen riittävä näyttö tullakseen merkityksi vaaliluetteloon, kunhan ensin saadaan tunnustettua, että tämä kansa ja kulttuuri on elänyt koko ajan.

Suurimmalla osalla Kemin-Lapin väestöstä eivät näytöt ole enää riittävät tullakseen merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon KHO:n vuoden 2015 ratkaisun perusteella. Työtä tehdessäni kävi ilmi, että osalle metsälappalaisista saamelaiskäräjien luetteloon pääseminen oli identiteetin kannalta tärkeää, toiset taas eivät edes haluaisi hakea sinne, vaikka pääsisi. Näille henkilöille merkitsee paljon, että he saavat sanoa ääneen olevansa lappalaisten jälkeläisiä ja olla ylpeitä siitä yhä elämässä olevasta kulttuurista, jota he saavat yhä harjoittaa ja pitää ominaan. Näille henkilöille on tärkeää, että saa olla se mikä on. Eikä kukaan voi kieltää hänen oikeuttaan pitää suvun vaatteita.

Miksi tein tämän työn?

Päätin alkaa koota tätä työtä sen jälkeen, kun hain kielteisin tuloksin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Kansanedustajana hakemukseni sai paljon huomiota ja jouduin julkisen pilkan kohteeksi: ”Kuvitteletko sinä muka olevasi saamelainen? Jätä saamelaiset rauhaan. Älä pilkkaa oikeita saamelaisia. Luuletko, että sinulla on nyt oikeus käyttää oikeita saamelaisten vaatteita? Suometat saamelaista kulttuuria. Jaa, sinä niin kuin yhtäkkiä keksit alkaa saamelaiseksi…” jne. jne.

Kulkiessani julkisen pilkkaamisen jälkeen eri puolilla Kemin-Lapin aluetta on minulle moni tullut sanomaan, että kiitos kun olet jaksanut tuoda julki tämän lappalaisasian. Niin moni on kertonut, että meilläkin on tällaiset ja tällaiset vanhat lapin vaatteet ja millaisia perinteitä he ovat vaalineet. He ovat kertoneet siitä, miten heillekin on kerrottu kotona itsestään selvänä asiana, että he ovat metsälappalaista sukua. Moni on ollut hyvin ylpeä omista lappalaisista juuristaan ja kulttuuristaan, jonka he kokevat omakseen. Niin moni on kertonut, että heille on naurettu tai että eivät ole enää kehdanneet tuoda asiaa julki. Nyt he kokevat, että heille on annettu toivoa. Toivoa siitä, että he saavat tuoda taas julkisesti esille kaapissa olevat Lapin vaatteet ja aatteet.

Kirjassa julkaistaan lukuisien Kemin-Lapin alueen lappalaisten tai muuten kulttuuriin sidoksissa olevien ihmisten haastatteluja ja kirjoituksia. Kerron myös oman tarinani sekä näkemykseni viime vuosien saamelaiskeskusteluun. Kirja käsittää myös välähdyksiä Kemin-Lapin alueen lappalaisten historiasta arkistolähteiden perusteella. Kirjassa oleva kuvaliite kertoo mm., millaisia vaatteita ja koruja vanhan perinteen nojalla on valmistettu ja valmistetaan.

Kiitän kaikkia minua tämän kirjan kirjoittamisessa avustaneita ja kannustaneita sekä kirjaan tekstejä ja kuvia toimittaneita henkilöitä. Erityisesti haluan kiittää niitä ihmisiä, jotka viime aikoina ovat tutkineet metsälappalaisuutta ja alkaneet järjestäytyä metsälappalaisuuden merkeissä. Tämä työ on ollut uraauurtavaa. Viittaan mm. tutkijoiden Juha Joonan, Tanja Joonan ja Erika Sarivaaran töihin. Ajatuksia herättävä teos on myös Inarin saamelaiskulttuurikeskuksessa Sajoksessa 24.11.2012 Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry:n järjestämän seminaarin teemojen pohjalta kirjoitettu Kuka on saamelainen ja mitä on saamelaisuus (2013). Maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston entinen tarkastaja Jouni Kitti on toimittanut minulle runsaasti arvokasta materiaalia työtä varten. Samoin eduskunta-avustajani, OTM Janne Kaisanlahti on eri kysymysten yhteydessä hankkinut ja koonnut minulle runsaasti erilaista lappalaiskysymyksiin liittyvää aineistoa, jota olen käyttänyt tässä kirjassa.

Toivon, että vaikka tällä hetkellä saamelaisuus näyttäytyy liian monelle vain riitelynä, niin että kaikki tässä kirjassa kerrottu voidaan kuitenkin kerran nähdä lappalaisuutta, saamelaisuutta kokonaisuutena vahvistavina asioina. Minun kansani, metsälappalaiset, keminlappalaiset, on haluttu vaientaa. Väitetään, että meitä ei ole olemassa ja että kulttuurimme on keksittyä. Minun kansani kuitenkin elää – ja me nostamme lippumme liehumaan!

”Olet mettälappalaisten jälkeläinen” muisti liian aikaisin edesmennyt isäni Aimo Maijala kertoa useita kertoja. Hän oli hyvin ylpeä lappalaisuudestaan. Hän tiesi ja puhui paljon sukujuuristamme ja alueen vanhasta lappalaisuudesta. Isäni oli sodankyläläinen poromies, joka kulki paljon ympäri Lappia. Vieläkin on minulle eri puolilta Saamenmaan aluetta muisteltu isääni, että isäni oli yksi heistä, lappalainen/saamelainen kuten hekin. Isäni ei ehtinyt tätä työtä tehdä, olen tämän velkaa isällenikin. Hänen esimerkkinsä innoittamana olen lähtenyt yhteiskunnallisiin tehtäviin ja myös metsälappalaisuuden puolestapuhujaksi. Omistan tämän työn isäni muistolle.

Toivon, että kirja antaa vastausta myös niihin kysymyksiin, joita viime vuosina käydyn saamelaiskeskustelun yhteydessä on koetettu esittää, vaikkei ääni ole aina jaksanutkaan kuulua kovin kauas kaiken melskeen keskeltä:

  1.   Onko Kemin-Lapin alueen lappalaiskulttuuri keksitty asia, jonka varjolla suomalaiset haluaisivat tunkeutua nykyisen saamelaisuuden pariin, vai onko kyse aidosta, elävästä kulttuurista?
  2.   Onko oikein kieltää ikimuistoisella Kemin-Lapin alueella asuvien keminlappalaisten asema alkuperäiskansan edustajina sen takia, että esivanhemmat menettivät kielensä – samalla, kun suurin osa nykyisistäkään ”virallisista saamelaisista” ei puhu saamea äidinkielenään tai lainkaan.
  3.   Onko oikein, että ikänsä Lapissa asuneet, lappalaiskulttuurissa kasvaneet, perinteisiä lappalaiselinkeinoja harjoittavat, samoilla seuduilla katkeamattomana ketjuna asuneista vanhimmista tunnetuista lappalaissuvuista polveutuvat ihmiset eivät saa edustaa Lapin alkuperäiskansaa, mutta esimerkiksi Helsingissä syntynyt, kasvanut ja asuva ihminen, voi tämän aseman saada vain sillä perusteella, että yksi hänen isovanhemmistaan on määritelty äidinkieliseksi saamen puhujaksi tai merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon?
  4.   Onko ihmisellä oikeus oman taustansa ja kulttuurinsa mukaiseen identiteettiin ja esim. esivanhempiensa ja kotiseutunsa perinteisten lapinasujen käyttämiseen?

* * *

Kirjan julkaisutilaisuudet pidetään lauantaina 3.12. klo 11 Savukosken kunnantoimistolla, klo 14.30 Sodankylässä Päivin Kammarilla ja sunnuntaina 4.12. klo 16.30 Sallan Rajakievarissa

9 kommenttia . Avainsanat: metsälappalaiset, keminlappalaiset, keminsaame, saamelaisuus, alkuperäiskansat