Urho Kekkosen kansallispuiston kompensaatiotoimia odotettu 37 vuotta

Perjantai 4.5.2018 klo 16:23

Jätin eduskunnassa kirjallisen kysymyksen liittyen Urho Kekkosen kansallispuiston kompensaatiotoimista annettujen lupausten täyttämisestä. Puisto perustettiin 37 vuotta sitten, mutta osa annetuista lupauksista (työpaikat sekä Martti-Tulppio -tie) ovat edelleen täyttämättä.

Urho Kekkosen kansallispuisto perustettiin vuonna 1981 annetulla lailla Urho Kekkosen kansallispuistosta. Asiaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 8/1982) todetaan kansallispuiston aiheuttavan sen alueen kunnille työpaikkojen ja verotulojen menetyksiä. Tämän johdosta valtiovalta lupasi hallituksen esityksestä ilmeneviä kompensaatiotoimia korvaukseksi näistä menetyksistä. Savukosken kunnalle luvattiin rakentaa valtion matkailuhotelli sekä ”ensi tilassa toteuttaa Savukosken kirkonkylästä puiston alueelle johtavien teiden parannushankkeet”.

Käytännössä tuo tieyhteys tarkoittaa ns. Savukosken yläperän tietä eli Martti-Tulppio tieosuutta. Tie on yhä peruskorjaamatta ja huonossa kunnossa. Valtiovallan täyttämätön lupaus on herättänyt alueella paljon huomiota ja katkeruutta ajan myötä. Kyse on valtion toiminnan uskottavuudesta, joka tulee palauttaa alueella. Itälappilaiset ovat kokeneet, ettei valtioon voi luottaa sopimusosapuolena. 

Itä-Lappi on muuttotappioalue ja suuren työttömyyden aluetta, joka muutenkin tarvitsisi ns. täsmätoimia. Martin ja Tulppion välisen tieyhteyden kunnostaminen edistäisi mm. alueen luontomatkailun mahdollisuuksia sekä puutavaran kuljettamista.

Samaisessa hallituksen esityksessä todetaan: ”Työpaikkojen menetyksistä aiheutuu kunnille vastaavasti verotulojen menetyksiä. Nämä menetykset korvautuvat osittain puistohallintoon välittömästi syntyvillä uusilla työpaikoilla. Asianomaiset kunnat ovat kuitenkin asettaneet puiston perustamisen erääksi ehdoksi sen, että menetettävät metsätyöpaikat korvataan täysimääräisinä kunnille.”

Kansallispuistoa perustettaessa luvattiin kansallispuiston opastuksesta, valvonnasta ja hoidosta vastaavien henkilöiden palkkaamista alueelle. ”Yhteenvetona työpaikkakysymyksistä voidaan todeta, että tarkoituksena on korvata menetettävät 63 metsätyöpaikkaa yhtäältä puistohallintoon syntyvillä uusilla työpaikoilla ja toisaalta eräin muin valtion varoin suoritettavin toimenpitein, joiden seurauksena kuntiin syntyisi uusia työpaikkoja lähinnä matkailuelinkeinon piiriin.”

Tie on peruskorjaamatta. Savukoskella ei ole enää yhtään puistohallinnon työpaikkaa. 1-2 paikallista yrittäjää tekee töitä kansallispuistossa alihankintatöinä. 

Urho Kekkosen kansallispuisto nimettiin tasavallan presidentti Urho Kekkosen mukaan kunnioituksena hänen elämäntyölleen. Urho Kekkosen elämäntyössä keskeistä oli tasapuolisen aluekehityksen edistäminen ja etenkin Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asuttujen alueiden elinmahdollisuuksien parantaminen. Ei ole kunniaksi Urho Kekkosen muistolle, että hänen nimeään kantavan lain esitöissä luvatut kompensaatiotoimenpiteet ovat 37 vuotta lain säätämisen jälkeen edelleen osin toteuttamatta.

Kysyn: Milloin ja miten valtiovalta täyttää lupauksensa työpaikoista sekä Martin ja Tulppion välisen tieyhteyden parantamisesta osana Urho Kekkosen kansallispuiston perustamisen kompensaatiotoimia?

Hossan kansallispuistossa metsästävät vain paikalliset

Torstai 20.4.2017 klo 12:32

Hossan kansallispuistosta saatiin ympäristövaliokunnassa mietintö pienin muutoksin. Metsästysoikeus säilyy kansallispuistossa vain paikallisilla, kuten on pohjoisen muissakin kansallispuistoissa. Metsästysoikeutta ei laajennettu ulkopaikkakuntalaisille. 

Metsästyslain 8 §:n mukaan henkilön, jolla  on kotikuntalain mukaan kotikunta Lapin tai Kainuun maakunnasta tai  Kuusamon, Taivalkosken tai Suomussalmen kunnassa, on oikeus metsästää kotikunnassaan valtion mailla. Pidän erittäin tärkeänä, että paikallisten oikeuksia arvostetaan eikä tätä käytäntöä muuteta kansallispuistojenkaan osalta. Tämä paikallisille taattu oikeus Pohjois-Suomessa on kompensaatio siihen, että alueelta puuttuvat valtion monet kulttuuri- yms. palvelut ja että myös suojelutoimenpiteet vähentävät työpaikkoja.

Savukosken kunta on puuttunut siihen, että kotikuntalakia on käytetty väärin. Muualta Suomesta on tullut ihmisiä, jotka ovat muuttaneet henkikirjansa kuntaan juuri ennen metsästyskauden alkamista. Sitten on menty metsästämään UK-kansallispuistoon savukoskelaisena. Kirjat on siirretty sitten heti metsästyskauden jälkeen takaisin muualle. Veroja nämä asukkaat eivät ole siis kuntaan maksaneet, mutta käyneet ottamassa hyödyn kunnan asukkaan statuksesta.

Olen tehnyt lakialoitteen, jolla estettäisiin  kotikunnan siirtäminen lyhyeksi aikaa vain saadakseen paikallisten oikeudet metsästämiseen mm. kansallispuistossa. Metsähallituksessa on myös kiinnitetty asiaan huomiota ja alettu selvittämään asiaa sekä tarvittavia toimenpiteitä ongelman poistamiseksi.

Viime aikoina on paikallisten oikeuksia haluttu murtaa Pohjois-Suomesta muutenkin. Esim. Tenojoki-sopimuksessa murrettiin paljon paikallisten perinteisiä oikeuksia. Kalastuslain 10 pykälässä poistettiin kolmen pohjoisimman kunnan alueella paikallisten kalastusoikeudet valtion virtavesissä. Onneksi Perustuslakivaliokunta on vuonna 2009 vahvistanut nämä paikallisten oikeudet mahdollisiksi mm. metsästyksen osalta.  

58,9 % äänesti Savukoskella ennakkoon

Keskiviikko 5.4.2017 klo 19:30

Kuntavaalien ennakkoäänestys päättyi eilen. Mielenkiintoinen uutinen oli, että kotikuntani Savukoski oli Lapin ja koko Suomen ykkönen ennakkoäänestäjien määrässä. Peräti 58,9 % äänioikeutetuista savukoskilaisista kävi antamassa jo äänensä, kun Lapissa ennakkoäänestysaktiivisuus oli keskimäärin 32,9 % ja koko maassa 26,3 %.

Mistä tämä johtuu ja mitä se kertoo?

Pienessä kunnassa yhteisöllisyys korostuu. Jokainen kuntalainen tuntee aika hyvin luultavasti useammankin kuntapäättäjän. Kunnan rooli on läheisempi. Savukoskella on aiemminkin toki äänestetty perinteisesti aktiivisesti ennakkoon, mutta äänestysvilkkaus kasvoi nyt huomattavasti esim. edellisiin vaaleihin verrattuna.

Äänestysinto on mielestäni osoitus siitä, että savukoskelaiset katsovat eteenpäin ja haluavat vaikuttaa omiin asioihinsa. He uskovat tulevaisuuteen omalla kotiseudullaan. Savukoskeltahan on valittu nykyiseen eduskuntaan kaksi kansanedustajaakin Lapin seitsemästä edustajasta (Markus Mustajärvi ja minä).

Joskus maalataan mielikuvaa, että pieniin maaseutukuntiin jää vain vanhusväestöä, kun nuorempi polvi haluaa "sivistyksen pariin" suurkaupunkeihin ja etelään. Me tiedämme, että väite on perätön. Jääjiä ja uusia tulijoita olisi, kun vain on työtä ja toimeentuloa.

Savukoskella ehdokaslistoilla on paljon nuorta väkeä, perheellisiä ja porotalouden parissa toimivia henkilöitä, etenkin kahdella suurimmalla ehdokaslistalla eli Keskustan ja Kokoomuksen listalla. Uskoakseni Keskustan ehdokaslista on Savukoskella ikäjakaumaltaan keskimääräisesti nuorimpia listoja koko Suomessa.

Toivon, että sunnuntaina varsinaisena vaalipäivänä äänestysvilkkaus kasvaa entisestään - niin meillä Savukoskella kuin kaikkialla Suomessa.