Yhteystiedot

Eeva-Maria Maijala
em.maijala@gmail.com
puh. 050 512 0529

Uutiset

15.4.2019Eeva-Maria Maijalan työ eduskunnassa päättyiLue lisää »24.1.2019Maijala jätti kirjallisen kysymyksen liharuokien harhaanjohtavasta markkinoinnistaLue lisää »18.1.2019Maijala tyytyväinen ahmanpyynnin jatkumiseenLue lisää »

Mitä olen tehnyt maatalouden eteen?

Sunnuntai 7.4.2019 klo 9:07

Kysyttiin, että mitä olen tehnyt kansanedustajana maatalouden eteen.
 
Olen agrologi ja nyt virkavapaalla maataloussihteerin virasta. Mitä olen sitten kansanedustajana tehnyt sen asian eteen, jonka parhaiten tunnen eli maatalouden eteen?
 
MTK tarjoaa kansanedustajille joka keskiviikko aamukahvit Simonkadulla kokoustiloissaan ja olenkin ainoana lappilaisena käynyt siellä kuulemassa ja keskustelemassa. Olenkin saanut MTK:lta lähes viikottain tiukan paketin ajankohtaisista asioista ja sen ansiosta voinut toimia koko ajan työssäni maanviljelijöiden työn tekijänä.
 
Olen ympäristö- sekä liikenne- ja viestintävaliokuntien jäsenenä ollut ko. valiokunnissa ainoa maatalouden edustaja. Työni onkin ollut kertoa kaikissa lakiasioissa maatalouden tarpeet. Olen istunut lähes kaikki kokoukset alusta loppuun ja varmistanut, että meidän asioita ei päästetä ohi. Olen kutsunut lähes joka lakiin MTK:n asiantuntijan kertomaan ja olenkin siten saanut erittäin moneen lakiin mukaan erityisesti Lapin maatalouden toiveet. Vähintään valiokuntieni mietinnöissä ja lausunnoissa on kirjoitettuna maatalouden asiat. Olenkin saanut toimia koko ajan MTK:n juoksupoikana ja onkin tuntunut hyvältä, kun minulla on niin laaja osaajaporukka.
 
Ympäristövaliokunnassa olen toiminut hallituspuolueiden vastaavana ja tärkein työni on ollut varmistaa, että yhtään maataloudelle ja maaseudulle haitallista päätöstä tai tekstiä ei pääse ulos. Työ on ollut kova, mutta ei varmaan turha, sillä MTK:n jatkuvan yhteistyön ansiosta ei tällä vaalikaudella ole ympäristövaliokunnasta tullut läpi mitään maataloudelle haitallista. Tämän vaalikauden on MTK ollut koko ajan tiukasti sisällä ympäristöasioiden päätöksissä. Olen MTK:n tuottaja jäsen.
 
Keskustalla on eduskunnassa Mapo eli maaseutupoliittinen ryhmä, joka kokoontuu keskimäärin joka toinen viikko. Olenkin saanut olla siinä mukana ja osallistunut, koska olen saanut tuoda jokaiseen asiaan mukaan Lapin tarpeet.
 
Maatalouslomituslain käsittelyssä yritin saada mukaan lappilaisten esitykset, mutta se jäi vajaaksi.
Olen käyttänyt suuressa salissa hyvin monta puheenvuoroa yksityismetsätaloudesta ja opettanut rakentavasti metsäasioita erityisesti eri puolueiden ympäristöaktiiveille.
 
Olen toiminut 28 vuotta porovahinkoarvioimislautakunnan puheenjohtajana. Olemmekin saaneet sovittua kaikki tapaukset. Tämän työkokemuksen avulla olen ollut tekemässä uutta toimintamallia porovahinkojen hoitamiseksi. Työ on kesken, mutta uskon että saamme sen onnistumaan, sillä siihen tarvitaan muutoksia. Nämä elinkeinot ovat molemmat Lapille tärkeitä eivätkä ne saa syödä toisia.
 
Vielä turvemaasta eli jänkäpelloista. Niistä on saanut vääntää koko ajan. Talvella sain salissa yhden turvepeltokeskustelun loppumaan, kun kerroin että viime kesä olisi ollut monille tiloille katastrofi ellei olisi ollut turvepeltoja, joista saimme sadot.
 
Tässä aluksi töistäni maatalouden eteen. Saan kirjoittaa kirjan, jos alan käymään nyt läpi kaikki lait, joihin olen vaikuttanut yhdessä MTK:n kanssa ja juristina saanut niitä muokata.
 
Kiitos Lapin maanviljelijöille niistä hyvin monista yhteydenotoista, joita olen saanut hoitaa eteenpäin. Toivottavasti myös jatkossa on eduskunnassa Lapin maanviljelijöiden työntekijä, joka tuntee Lapin maatalouden erityisyyden ja puurtaa tätä työtä päivästä toiseen kuten viljelijätkin omalla tilallaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maatalous, maaseutu, mtk, maanviljelijät, eduskunta

Tuomioistuinviraston perustamisesta

Torstai 27.9.2018 klo 18:56

Eduskunnassa käsiteltiin tällä viikolla esitystä tuomioistuinviraston perustamisesta, eli että tietyt oikeushallinnon tehtävät siirtyisivät oikeusministeriöstä erilliseen virastoon. Asia on hyvä ja kannatettava. Sen sijaan en kannata sitä, että virasto ”alueellistetaan” Vantaalle, kun valtionhallinnon tehtävät on muutenkin keskitetty pääasiassa pääkaupunkiseudulle.

Tuomioistuinviraston perustamisesta on puhuttu eri nimillä jo vuosikausia ja monta hallituskautta. Kiitos nykyiselle oikeusministerille, joka vihdoin on toteuttamassa asian. On todella tärkeää, että tämä tuomioistuinvirasto vihdoinkin perustetaan. Se hoitaa erittäin tärkeitä tehtäviä: se huolehtii tuomioistuinten toimintaedellytyksistä, toiminnan kehittämisestä, suunnittelusta ja tukemisesta. Nämä eivät ole mitään pelkkiä hallintotehtäviä, vaan sinne tarvitaan erityisosaajia, sekä juridisen osaamisen alueelta mutta myös kehittämisen, koulutuksen alueelta.

On tärkeää, että nyt perustetaan itsenäinen keskusvirasto. On tärkeää, että tuomioistuimet myös ulkoisesti näyttävät riippumattomilta eivätkä näytä olevan poliittisessa ohjauksessa. En väitä, että näin olisi, mutta se saattaa näyttää siltä, ja nyt tällainen itsenäinen virasto poistaa tämän ulkoisesti hankalan tilanteen. 

Vanhan vallan kolmijako-opin mukaan ajateltuna päätös onkin perusteltu. Sen voidaan katsoa edistävän tuomioistuinten riippumattomuuden periaatetta, ja se näyttää paremmalta myös kansainvälisessä vertailussa. Toisaalta, oikeusministeriö lienee tähänkin asti hoitanut näitä tehtäviä tuomioistuinten riippumattomuutta kunnioittaen, eli eihän meillä mitään isompaa ongelmaa ole kyllä ollut tähänkään mennessä

Julkisuudessa keskustelu tuomioistuinvirastosta on keskittynyt lähinnä tuomioistuinviraston sijoituspaikkaan. Tämä on sinänsä ymmärrettävää. Muun muassa monissa Pohjoismaissa valtion virastoja siirretään pääkaupungista maakuntiin tasapuolisen aluekehityksen edistämiseksi. Meillä kuitenkin oikeusministeri on päättänyt sijoittaa tuomioistuinviraston Vantaalle, vaikka yhdeksän muutakin kaupunkia oli valmiina ja kelvollisia sijoituspaikaksi. En ole löytänyt riittäviä perusteluita, miksi virasto pitää perustaa juuri Vantaalle. Joka tapauksessahan sen tulee siirtyä Helsingistä jonnekin, niin minkä takia sen pitää sitten siirtyä Vantaalle, johon pitää kaikki alkaa rakentaa alusta alkaen? 

Tässä kokonaisuudessa on kyse myös oikeudenmukaisuudesta. Julkista keskushallintoa ylläpidetään koko Suomesta kerättävillä verovaroilla. Kuitenkin niiden työntekijät asuvat pääasiassa pääkaupunkiseudulla, maksavat veronsa pääkaupunkiseudun kunnille ja käyttävät lähinnä näiden alueiden palveluita. Kyse on suuresta tulonsiirrosta maakuntien Suomesta ruuhka-alueelle. Me, muun Suomen asukkaat, siis elätämme hyvin pitkälle pääkaupunkiseudun asukkaita. Pitääkö meidän kaikessa jatkaa tätä elättämistä? Kannustankin valtionhallintoa, että se ottaisi mallia muun muassa Kansaneläkelaitoksesta, joka on menestyksellisesti alueellistanut toimintojaan eri puolelle Suomea. Myös säästöjä syntyy, kun toimitilat otetaan edullisten neliöhintojen perusteella. Alueellistaminen toimisi myös oikeuslaitoksen puolella, jos vain hyvää tahtoa riittää. 

Yhtään ei pidä antaa periksi, vaan tuomioistuinvirastossa täytyy olla pätevää, osaavaa henkilöstöä, laadusta me emme saa tinkiä ollenkaan. Meidän täytyy lähteä siitä, että sijoittumisen pitää olla koko valtion etu. Ja koko valtion etuhan on, että se on ensinnäkin kustannustehokas ja toimiva kokonaisuus.  

Rovaniemen tunnen esillä olleista sijoituspaikkojen vaihtoehdoista kaikkein parhaiten. Siellä minun tietojeni mukaan on paljon oikeustieteen osaajia, on hyvä osaamiskeskittymä, ja se on kiinnostava paikka. Lappiin tulee mielellään asukkaita pysyvästi asumaan ja työskentelemään. Se on turvallinen ympäristö, varma ympäristö. Siellä on todellakin hyvä yliopisto, jonne on saatu hyvin päteviä opettajia ja osaajia. Siellä on olemassa hyvät yhteydet, erittäin hyvät kulkuyhteydet, hyvät nettiyhteydet jne. – Eihän asiakkaan välttämättä tarvitse niin hirveän paljon kulkeakaan sinne Rovaniemelle. Tosin Suomihan on kulkuyhteyksien osalta hyvin nopea ja pieni maa.

Vielä haluan todeta käräjäoikeusverkostosta, että kun itse aikoinaan auskultoin Kemijärven käräjäoikeudessa, ja sain sitä kautta varatuomarinkin paperit, niin sielläkin oli aina pätevä tuomari, siellä oli pätevä laamanni ja oli henkilökuntaa hyvin käytössä. Mutta viime vuosina koko Suomen käräjäoikeusverkosto on ajettu todella pahalla kädellä alas. Ja nyt se, että tämä tuomioistuinvirastokin aiottaisiin sijoittaa Vantaalle, on nyt sitten kyllä keskittämisen piste koko tämän laitoksen alasajossa. 

Onko jotain erityistä syytä, minkä takia tämä tuomioistuinvirasto tulisi sijoittaa juuri Vantaalle? Eikö meidän näissä päätöksissä pidä miettiä ensisijaisesti valtion etua, koko valtion etua, siis Suomen, jossa me kaikki asumme? Vai onko kyse vain ideologisesta keskittämisestä?

Monessa muussa paikassa, esimerkiksi Rovaniemellä, on edullisempaa asua, siellä on pysyvämpää henkilökuntaa ja siellä on myöskin päteviä osaajia. Minäkin olen siellä koulun käynyt, Lapin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Pätevää henkilökuntaa olisi Rovaniemellä saatavissa kyllä ihan tarpeen mukaan.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tuomioistuimet, oikeuslaitos, Rovaniemi, alueellistaminen, keskittämispolitiikka

Kaupunki vai maaseutu

Torstai 22.3.2018 klo 21:28

Eduskunta kävi eilen keskustelua aluekehityksestä ja maatalouspolitiikasta asiakokonaisuudesta tehtyjen keskustelualoitteiden pohjalta.

Viime aikoina julkisuudessa esillä on erityisesti pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välinen jännite, erityisesti Helsingin kokoomuslaisen pormestari Jan Vapaavuoren voimakkaan esiintymisen johdosta.

Ryhmätoverini, kansanedustaja Petri Honkonen lausuikin oman puheenvuoronsa alussa: ”Johtavana riidankylväjänä on Helsingin puuhakas pormestari. Ei esimerkiksi kaikille suomalaisille tärkeän Helsingin pitäisi kilpailla muun Suomen kanssa, vaan kansainvälisesti. Kuitenkin hänen ja hänen hengenheimolaistensa tavoite on kaataa sote- ja maakuntauudistus ja ylipäätään keskittää suomalaiset palveluineen ja työpaikkoineen vain suurimpiin kaupunkeihin - käytännössä pääkaupunkiseudulle.”

Vapaavuoren lisäksi myös moni muu on asennoitunut siten, että Suomen menestys on kaupungistumisessa ja että ensisijaisesti pääkaupunkiseutu on ”Suomen veturi”. Kaupungistumisesta puhutaan maailmanlaajuisena trendinä, jota ei voi tai ei ainakaan tulisi yrittää pysäyttää.

Keskustalainen vaihtoehto on kuitenkin ideologisen perustamme mukaisesti hajautettu yhteiskuntajärjestelmä. Emme me vastusta kaupunkien kehittämistä – ja näemme tasapuolisen aluekehityksen tärkeäksi myös kaupunkien sisällä, eri kaupunginosien välillä. Lähidemokratiaa on vahvistettava myös suurkaupunkien lähiöissä.

Sanotaan, että kaupunkeja ja maaseutua ei saa asettaa vastakkain. Toisaalta eikö ole ymmärrettävää, että vastakkainasettelua syntyy. Maakunnissa monet maaseutupitäjät tyhjenevät, väki keskittyy keskuskaupunkeihin ja maaseudullakin taajamiin. Tämä katkeroittaa jäljelle jääviä ihmisiä. He ovat maksaneet veronsa ja kasvattaneet lapsensa, ja näkevät nyt palvelujen karkaavan ulottuviltaan. Vastikään uutisoitiin, miten pieniä kauppoja lopetetaan ennätystahtia.
Jos kehitystä kuitenkin katsotaan pidemmällä tähtäimellä, niin missä on Suomen tulevaisuus? Jos haluamme tuottaa lisää energiaa, niin tapahtuuko se suurkaupungeissa, vai maakunnissamme? Mistä löytyvät biotalouden raaka-aineet? Entä missä piilevät kansainvälisen matkailun mahdollisuudet – mikä on kansainvälisesti tunnetuin maakuntamme?

Monet tutkimukset kertovat, että yhä useammat nuoret perheet haluaisivat muuttaa maaseudulle asumaan, jos vain olisi työtä ja toimeentuloa. Tämän tavoitteen edistäminen on yhtä tärkeä asia kuin kaupungeistamme huolehtiminen, jos aidosti haluamme estää vastakkainasettelun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maaseutu, maatalous, kaupungit, keskittäminen, hajauttaminen

Hossan kansallispuistossa metsästävät vain paikalliset

Torstai 20.4.2017 klo 12:32

Hossan kansallispuistosta saatiin ympäristövaliokunnassa mietintö pienin muutoksin. Metsästysoikeus säilyy kansallispuistossa vain paikallisilla, kuten on pohjoisen muissakin kansallispuistoissa. Metsästysoikeutta ei laajennettu ulkopaikkakuntalaisille. 

Metsästyslain 8 §:n mukaan henkilön, jolla  on kotikuntalain mukaan kotikunta Lapin tai Kainuun maakunnasta tai  Kuusamon, Taivalkosken tai Suomussalmen kunnassa, on oikeus metsästää kotikunnassaan valtion mailla. Pidän erittäin tärkeänä, että paikallisten oikeuksia arvostetaan eikä tätä käytäntöä muuteta kansallispuistojenkaan osalta. Tämä paikallisille taattu oikeus Pohjois-Suomessa on kompensaatio siihen, että alueelta puuttuvat valtion monet kulttuuri- yms. palvelut ja että myös suojelutoimenpiteet vähentävät työpaikkoja.

Savukosken kunta on puuttunut siihen, että kotikuntalakia on käytetty väärin. Muualta Suomesta on tullut ihmisiä, jotka ovat muuttaneet henkikirjansa kuntaan juuri ennen metsästyskauden alkamista. Sitten on menty metsästämään UK-kansallispuistoon savukoskelaisena. Kirjat on siirretty sitten heti metsästyskauden jälkeen takaisin muualle. Veroja nämä asukkaat eivät ole siis kuntaan maksaneet, mutta käyneet ottamassa hyödyn kunnan asukkaan statuksesta.

Olen tehnyt lakialoitteen, jolla estettäisiin  kotikunnan siirtäminen lyhyeksi aikaa vain saadakseen paikallisten oikeudet metsästämiseen mm. kansallispuistossa. Metsähallituksessa on myös kiinnitetty asiaan huomiota ja alettu selvittämään asiaa sekä tarvittavia toimenpiteitä ongelman poistamiseksi.

Viime aikoina on paikallisten oikeuksia haluttu murtaa Pohjois-Suomesta muutenkin. Esim. Tenojoki-sopimuksessa murrettiin paljon paikallisten perinteisiä oikeuksia. Kalastuslain 10 pykälässä poistettiin kolmen pohjoisimman kunnan alueella paikallisten kalastusoikeudet valtion virtavesissä. Onneksi Perustuslakivaliokunta on vuonna 2009 vahvistanut nämä paikallisten oikeudet mahdollisiksi mm. metsästyksen osalta.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansallispuisto, Hossa, Savukoski, metsästysoikeus, paikallisten oikeudet

Liikenneverkkoesityksestä

Perjantai 20.1.2017 klo 12:22

Tänään on päivän puhutuin asia liikenneverkko. Puhuin aiheesta mm. radiopakinassani tänään. Kirjoitan myös blogiini muutamia ajatuksiani.

Liikenneministeri Berner esitteli eilen ministeriön valmisteleman liikenneverkkoesityksen. Tämä esitys olisi suuri muutos nykyiseen, kun valtion tiet siirtyisivät Liikenneverkko Oy:n hallinnoimaksi eli yhtiö vastaisi teiden kunnossapidosta ja korjaamisesta. Yhtiön omistaisivat valtio 65 %:lla ja maakunnat 35 %:lla. Yhtiö rahoittaisi toimintansa teiden käyttömaksuilla.

Tämä tarkoittaisi meille autoilijoille, että autovero, ajoneuvovero ja polttoaineiden verotus muuttuisivat kokonaan. Verojen tilalle tulisi teiden käyttömaksu, joka perustuisi kilometrimäärään tai ajalliseen käyttämiseen. Ajoneuvoihin ei tulisi seurantalaitteita, onneksi, sillä se rikkoisi minun mielestäni yksityisyyden suojan.

Miksi sitten tällaista muutosta edes valmistellaan, kun meillä on hyvin toimiva järjestelmä?

Meillä on ongelmana se, että tiestöämme käyttävät paljon myös mm. ulkomaalaiset rekat ja ne eivät maksa teidemme käytöstä mitään meille Suomeen. Suomi ei voi periä niiltä mitään erityismaksua, vaan meillä tulee EU:ssa kohdella kaikkia kulkuneuvoja tasapuolisesti. Eli me suomalaiset autoilijat maksamme ulkomaalaisten rekkojen kulkemisen. Meidän pitää siis kehitellä maahamme systeemi, jolla voimme jakaa teiden kulut kaikkien käyttäjien kesken. Näin autojen käyttäminen voisi olla jatkossa meille lappilaisillekin halvempaa kuin ennen.

Toinen iso ongelma on se, että EU ei voi rahoittaa valtion tiehankkeita. Monissa maissa on tehty kymmenien miljoonien tiehankkeita EU:n rahoituksella, mutta meillä se ei ole vielä mahdollista. Uusi Liikenneverkko voisi saada myös esimerkiksi EU rahoitusta ja kyse on isoista summista.

Liikenneverkkoesityksessä on paljon asioita, jotka mietityttävät ainakin minua. Onneksi kyse on nyt vasta ministeriön tekemästä esityksestä. Nyt se lähtee hyvin laajalle lausuntokierrokselle. Jokaisella on mahdollisuus antaa siitä lausuntonsa ja palautteensa.

Sen jälkeen siitä tehdään muokattu esitys ja katsotaan mitä siitä tulee vai tuleeko mitään, kun sitä on ruodittu. Elikkä me emme ole käsitelleet sitä vielä edes Keskustan ryhmässä. Lisäksi hallituspuolueet tulevat sitten keskustelemaan tästä vielä montaa kertaa ja vääntämään kättä ennen lopullisesta esitystä. 

Olen liikenne- ja viestintävaliokunnassa eli Keskustan siinä ryhmässä, joka tulee tekemään tämän kanssa todella paljon töitä. Tästä taitaakin tulla liikenne- ja viestintävaliokunnan ryhmällemme tämän kevään suurin työ. Toinen iso työ tässä ryhmässämme on postilain uudistus, eli tekemistä taitaa riittää ja hereillä pitää olla. Nämä molemmat, eli liikenneverkko ja postilaki, ovat meille lappilaisille äärettömän tärkeitä asioita, kummankin kunnollinen toiminta on meille elinehto.

Minulla on kotoani matkaa Rovaniemelle yli 200 km, kotikuntani Savukosken kirkolle on matkaa 30 km. Ajan vuodessa n. 40 000 km. Perheellämme on pakko olla kaksi autoa. Otan nämä lappilaisen arjen asiat esiin liikenneverkon käsittelyssä vielä montaa kertaa, sillä kenenkään elämä Lapissa eikä muissakaan maakunnissa saa tällä mahdollisella liikenneverkkomuutoksella vaikeutua yhtään.

Tutustutaan nyt esitykseen. Nyt on aika esittää lausuntoja ja helppo tapa siihen on esimerkiksi Ota kantaa nettisivujen kautta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikenneverkko, liikennekaari, autoilu, ajoneuvovero

Oletko syönyt tänään? Kiitä maanviljelijää!

Perjantai 11.3.2016 klo 15:38

Olin seuraamassa tänään suurmielenosoitusta Helsingin Senaatintorilla. Se oli täynnä maatalousväkeä, traktoreita sekä myös kuluttajia, jotka halusivat ilmaista myötätuntonsa suomalaisen ruoantuotannon puolesta. Tapasin monia tuottajien edustajia. Maatilan emäntänä ymmärrän täysin sen ahdistuksen ja tuskin, jota ympäri Suomen laajaa maaseutua tunnetaan. Maaseudun väki puhui väkevästi ja sen viesti on kuultava. Uskon, että tuhansissa suomalaisissa kodeissa on sydämessä marssittu näiden ihmisten mukana, vaikka kaikki eivät henkilökohtaisesti tänne paikalle päässeetkään. 

Tänään on jo ilmoitettu Maaseutuviraston ylijohtajan siirtämisestä pois tehtävistään ja viraston ottamisesta tiukemmin ministeriön ohjaukseen. Oikeansuuntaisia päätöksiä, mutta ihmisten on nyt voitava luottaa, että asioidenhoitoon tulee oikeasti muutos.

Olen kantanut suurta huolta ja käynyt lukemattomia keskusteluja maatalousalan edustajien kanssa syksystä lähtien maataloustukien maksujen viivästymisestä. Ministeriöön ja Maaseutuvirastoon (Mavi) on pyritty viemään mahdollisimman vakavaa viestiä siitä, että maatiloilla ovat loppuneet rahat. Tämä ei ole johtunut maatalousyrittäjistä, vaan siitä, etteivät he ole saaneet laillisia korvauksiaan. 

Pahimmat maksujen viivästymiset on saatu estettyä. Se on tietysti hyvä, mutta Mavin toiminta on silti sanalla sanoen epäonnistunut. Maataloushallinto on muutettava asiakaslähtöiseksi. Tuottajat ovat maataloushallinnon asiakkaita, eivät alamaisia, joita saa kohdella, miten sattuu.

Oman tilamme maatalouden veroilmoituksen jätin viime kuun lopussa. Tilamme tulot ovat romahtaneet rajusti. Käytännössä olen elättänyt perheemme kansanedustajan palkallani. Kaikki eivät ole yhtä hyvässä asemassa, että toisella puolisolla on hyväpalkkainen työ. Eikä maataloutta pidäkään rahoittaa muilla töillä, vaan oman tilan tuloilla. Moni maanviljelijä on joutunut nyt erittäin vaikeaan tilanteeseen. 

Mavissa ongelma on myös Hyrrä-verkkopalvelun täysin epäonnistunut toiminta. Maaseudun investoinnit ja kehittämishankkeet piti hoitaa verkossa, mutta sähköinen ohjelma toimii vain osittain. Päätökset on jouduttu alkamaan uudestaan hoitaa paperilla.

Mavin johdon vaihtaminen ja viraston ottaminen ministeriön holhoukseen oli tarpeellinen askel. Suomi on täynnä ohjelmistoalan ammattilaisia, mutta maatalouden tukiasioita ei ole saatu hoitoon, vaikka ongelma on tiedostettu jo kauan. Hyväksyttäisiinkö minkään muun ammattiryhmän näin huono kohtelu? Ilman omaa syytään he ovat jo joutuneen Venäjä-pakotteiden maksumieheksi. 

Meidän on aina syytä muistaa, että maataloustuet eivät ole elinkelvottoman elinkeinon ylläpitämistä. Niissä on kysymys oikeudenmukaisesta korvauksesta tehdystä työstä, jotta suomalaiset voivat syödä kohtuulliseen hintaan puhdasta ja terveellistä kotimaista ruokaa. Tuet täytyy hoitaa maksuun ajallaan. Tarvitaan myös asennekasvatusta. Suomalainen alkutuotanto ja lähiruoka tulee ottaa kansalliseksi ylpeydenaiheeksi. Yksi toimenpide tässä voisi olla, että suomalaista ruokaa on saatava julkisiin ruokapaikkoihin nykyistä enemmän, ja kilpailutuksessa on voitava entistä paremmin huomioida laatu, välimatkat ja yleensä paikallisuus.

Mielenosoituksessa oli monenlaisia iskulauseita esillä. Moni oli kiinnittänyt traktoriinsa sloganin: ”Ei maatiloja – ei ruokaa!” Eräässä mielenosoituskyltissä luki: ”Oletko syönyt tänään? – Kiitä maanviljelijää!” – Annetaan kotimaiselle alkutuotannolle sille kuuluva arvostus, eikä vain myötätuntoisina puheina, vaan todellisina valtiotekoina!

20160311_140504.jpg

20160311_120208.jpg

20160311_120140.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maatalous, maaseutu, alkutuotanto, traktorimarssi, mielenosoitus

Saako omalle maalle rakentaa?

Torstai 28.1.2016 klo 19:33

Tällä hallituskaudella on alettu töihin maalle rakentamisen rajoitusten purkamiseksi. Byrokratian purkaminen on jo aika kulunut iskulause, mutta tavoite ei ole syntynyt tyhjästä. Liian paljon työtä ja yrittämistä on Suomenmaassa rajoitettu virkavaltaisuuden ja arkielämälle vieraiden rajoitteiden vuoksi.
 
Maaseudulle rakentamiseen on edelleen paljon esteitä. Olen ympäristövaliokunnassa Keskustan valiokuntavastaavana ja meillä tämän kauden suuri keskustalainen haaste on helpottaa maaseudulle rakentamista.
 
Perinteisesti Keskustan parissa on katsottu tärkeäksi päästä vaikuttamaan maa- ja metsätalousvaliokuntaan. Itse olen kuitenkin saanut huomata, että ympäristövaliokunnassa käsitellään monia maaseudulle ja yleensä haja-asutusalueille kohdistuvaa toimintaa ja sääntelyä. Olen todella iloinen, että sain jatkaa työtäni ympäristövaliokunnassa.
 
Maankäyttö- ja rakennuslakia ollaan muokkaamassa. Viime vuoden lopuksi saatiin hyväksyttyä, että maakuntakaavat hyväksytään maakunnissa. Seuraavaksi ollaan siirtämässä rakennusluvista päättämistä ELY-keskuksista kuntiin. Työn alla on myös se, että vapaa-ajanasuntojen käyttötarkoituksen muuttamista voitaisiin helpottaa. Vapaa-ajan asuntoja voitaisiin siis muuttaa joustavammin pysyvää asuinkäyttöä varten.
 
Asemakaava-alueiden ulkopuolista rakentamista on myös tarkoitus helpottaa. Mm. erilaisten rakennuslupien sekä suunnittelutarvemenettelyn edellytykset tulevat tarkasteluun. Oma ajatukseni on, että aina kun joku haluaa rakentaa omalle maalleen ja omalla rahalla, sitä ei saisi kieltää kuin ainoastaan erittäin painavien syiden nojalla.
 
Samalla on tietenkin muistettava, etteivät säädöksistä johtuvat rajoitukset ole ainoa este maaseudun rakentamisen tiellä. Palveluiden ja työpaikkojen keskittyminen heikentävät maaseudun houkuttelevuutta asumispaikkana, vaikka muuten yhä useampi rakentaisi kotinsa ja elämänsä suurkaupunkien ulkopuolelle. Keskittävää politiikkaa vastaan lappilaisten on aina oltava hereillä.
 
Tällä hetkellä maaseudulla etenkin maatalousrakentaminen on jäissä, varsinkin tuotantorakennusten puolella. Liian monen tilan kassa on tyhjä, mittavampia investointeja ei tohdita tehdä. Tuottajat ovat jo liian ahtaalla. Toivottavasti Venäjä-pakotteet saataisiin pian päättymään, jotta tämä yksi keskeinen este maataloustuotteidemme viennin osalta poistuisi. Maatalouden kannattavuuden parantuminen näkyy maaseudulle paitsi maaseudulle tehtävissä rakennusinvestoinneissa, niin koko maaseudun ja maakuntien elinvoiman kasvuna.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: byrokratia, rakentaminen, maaseutu, kaavoitus

Byrokratian purkamista

Keskiviikko 4.11.2015 klo 12:56

Ympäristöministeriössä valmistellaan lakimuutosta, jossa mm. esitetään ELY-keskuksille kuuluvan poikkeamistoimivallan siirtämistä kokonaan kunnille. Pidän esitystä lähtökohtaisesti hyvänä. Lausuntoja esityksestä oli mahdollista jättää ympäristöministeriölle 4.11. asti.
 
Esityksessä on kyse byrokratian esteiden purkamisesta asumisen ja yrittämisen tieltä. Muutos koskee erityisesti meille lappilaisille ja yleensäkin maakuntien ja maaseudun ihmisille keskeisiä haja-asutusalueita. Esimerkiksi kaikki rantarakentamisen poikkeamispäätökset siirtyisivät ELY-keskukselta kuntien vastuulle.
 
Myös asemakaavasta osoitetusta rakennusoikeudesta, rakennuksen suojelumääräyksestä tai asemakaavan laatimista varten määrätystä rakennuskiellosta poikkeaminen tulisi kuntien päätösvaltaan. Uskon, että tämä tulee edistämään rakentamista niin Lapissa kuin muuallakin.
 
On oikea kehityssuunta, että päätösvaltaa hajautetaan ja siirretään aluetasolle. Yleensäkin julkisen vallan tulisi rajoittaa yksityiselle maalle yksityisin varoin tapahtuvaa rakentamista mahdollisimman vähän, kunhan se ei aiheuta kohtuutonta haittaa ympäristölle tai alkuperäiselinkeinoille. Kun joku sijoittaa omaa rahaa maakuntansa rakennuskantaan, on yleensä kyse koko maakunnan kasvun ja kehityksen hyväksi tapahtuvasta työstä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: asemakaava, rakennusrajoitukset, rakennusoikeus, ELY-keskus

Äänestätkö eurovaaleissa?

Lauantai 24.5.2014 klo 12:25

Sunnuntaina käydään Euroopan parlamentin vaalit. Neljä viidesosaa äänestäjistä on edelleen antamatta ääntään. Kannustan kaikkia äänioikeutettuja käyttämään ääntään.

On ennustettu, että jos sää suosii sunnuntaina, niin moni voi jättää äänestyksen väliin ja arvottaa ulkoilun, pihatyöt tai muun vapaa-ajanvieton edelle. Mutta ei näiden asioiden tarvitse olla ristiriidassa. Jos oma äänestyspaikka ei ole kaukana, voi sunnuntaina hyvin tehdä reippaan päiväkävelyn ja sijoittaa reitin kulkemaan äänestyspaikan ohitse. Tai sitten voi tehdä mukavan sunnuntaiajelun, jolle voi pyytää varsinkin autottomia tuttavia mukaan. Äänestyskuljetuksia kannattaa tarjota ja myös pyytää tarvittaessa. Keskustalaiset ovat tottuneet maalla kuljettamaan väkeä perinteisesti vaalipaikoille.

Kun EU-vaaleissa ääniosuudet ovat jääneet pienemmiksi kuin muissa valtiollisissa vaaleissa, niin yksi ääni painaa suhteellisesti paljon enemmän. Jos siis keskustalaiset lähtevät sunnuntaina joukolla liikkeelle, meillä on mahdollisuus suureen kannatusosuuteen. Myös pohjoisen väellä olisi mahdollisuus asukaslukuaan suurempaan painoarvoon aktiivisella äänestämisellä.

Valitettavasti olemme aiemmin antaneet etumatkaa monille Ruuhka-Suomen alueille. Nyt Lapissa ennakkoäänestysprosentti on kuitenkin noussut edellisvaaleista. Näytetään siis, että Lapissa asuu toimeliasta väkeä ja käydään äänestämässä.

EU-parlamentti voi tuntua vieraalta ja kaukaiselta ja moni meistä, jotka emme alun perinkään suhtautuneet myönteisesti EU-jäsenyyteen, voi kokea kiusausta jättää äänestämättä muka protestina. Se ei kuitenkaan ole mikään kannanotto. Äänestämällä sen sijaan voi ottaa kantaa.

Keskustan ehdokaslistalla on monenlaista asiantuntemusta. Jokainen löytää varmasti itselleen sopivan ehdokkaan. EU-asioissa Keskustan sisällä on erilaisia linjauksia, mutta kaikki ehdokkaamme ovat hyväksyneet puolueen yhteisen EU-vaaliohjelman. Nämä vaalit ovat myös linjavaalit. Kun Keskusta saa hyvän kannatuksen, niin meillä on paremmat asemat lähteä ensi kevään eduskuntavaaleihin muuttamaan Suomen suunta. Käytetään äänioikeutta!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eurovaalit, äänestys

Lapin kylissä on elämän halua

Sunnuntai 4.8.2013 klo 14:29

Kuivia heiniä latoon, halkoja pinoon, hilloja ja mustikoita pakasteeseen, herkkutatteja kattilaan, vastakset saunaan, Kasvimaalta nyt jo perunoita, yrttejä, sipuleita ja porkkanoita sekä syksyllä herkullisia nauriita. Lapin kylissä elävien, kuten lappilaisen kylässä elävän kansanedustajankin kesän arkea, mutta monen silmissä maalaisromantiikkaa. Onko tämä vanhanaikaista romantisointia vai tulevaisuutta?

Lampaan ja poron lihoja koko Suomen markkinoille, halkoja Norjaan, hillat ja mustikat jalosteina maailman markkinoille. Herkkutatit Italiaan ja yrttihauteet turisteille. Lähiruokana perunat, yrtit, sipulit ja porkkanat ja nauriit alueen ihmisten ja matkailijoiden murkinaksi. Mahdollisuuksia on luonnossamme todella paljon ja markkinat haluaisivat näitä ja monia monia muita luontomme huipputuotteita, mutta mikä tässä mättää?

Kylien väellä on halua elää kotikonnuillaan, vaikuttaa sekä kehittää omaa kotiseutua. Täällä elämisessä on vielä arvoa. Tänäkin kesänä olemme saaneet kokea paljon hienoja kylätapahtumia, joihin kokoontuvat nykyiset ja entiset kyläläiset. Niin monella täältä muuttaneella on palo tulla takaisin kotikonnuille. Niin moni kesävieras on täällä käydessään haaveillut muuttamista takaisin, mutta mutta mutta…

Tämän hetken poliittinen suunta ja yleiskehitys on, että maaseutumme tyhjenee tyhjenemistään. Ruoka ja luonnosta saatavat raaka-aineet tuodaan kaukaa. Kaiken on oltava suurissa yksiköissä, paikallinen lähiruokatuotanto tapetaan sairaalla kilpailutuksella ja ruuan hygieenisyyden varmistamisella, kun kaikki on tutkittava oikein. Kaikista tuotteista on oltava tehtynä säädösten mukaiset paperit ja käsittelytilojen on täytettävä kaikki elintarviketurvallisuuden normit. Samoissa tiloissa ei saa käsitellä kaikkea, kylmä- ja kuljetusketjujen on oltava juuri määrätynlaisia.

Säännöksillä on hyvät tavoitteet, en väheksy niitä tärkeyttä lainkaan, mutta maalaisjärjen käyttö tulee sallia. Tällä säädösviidakolla tapamme maaseudun elämisen mahdollisuudet Lapissa ja samanaikaisesti saamme syödä esim. lihatuotteita, jotka ovatkin yllättäen huijattuja hevoslihatuotteita. Kuihdutamme itse paikallisen tuotannon saadaksemme maailmalta oikeat paperit sisältäviä tuotteita, jotka eivät ole niin hyviä ja voivat olla vielä aivan muuta kuin luvataan.

Suomen lainsäädäntöön tulee ottaa rohkeasti mukaan käsite maalaisjärki. Olen saanut työni puolesta kiertää eri puolilla maailmaa ja käsitykseni Lapin maaseudun mahdollisuuksista on vain vahvistunut. Olen todennut, että meillä Lapin maaseudulla on huikeat mahdollisuudet, kun vain kotimaassa teemme sen eteen rohkeita päätöksiä. Tarvitsemme niitä mm. lähituotteiden käytöstä, asumisen sijoittumisesta sekä kustannuksista, verotuksesta ja polttoaineiden kustannuksista.

Kolumni Meän Tornionlaaksossa 1.8.2013.

1 kommentti . Avainsanat: Lappi, kylät, maaseutu

Turvemaiden raivauskielto ollaan kumoamassa EU:ssa

Torstai 24.1.2013 klo 18:10

Keskustan europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki ilmoitti tänään, että EU:n parlamentin maatalousvaliokunta esittää komission turvemaiden raivauskieltoa koskevan esityksen kumoamista. Tämä on Suomen maataloudelle tärkeä voitto.
 
Olen todella iloinen tästä päätöksestä, sillä Suomen eduskunnasta esitys lähti eteenpäin meille kielteisenä. Mm. ympäristövaliokunta, jossa istun, äänesti turvemaiden raivauskiellon puolesta.
 
Hyvin moni lappilainen maanviljelijä otti yhteyttä minuun ja muihin päättäjiin, jotta tämä järjetön esitys saataisiin kaadettua. Kiitos pohjoisen viljelijöille, teidän tekemänne vaikutustyö ei mene hukkaan.
 
Raivauskieltoa perusteltiin sillä, että avoin turvepelto luovuttaa ilmastoon paljon hiiltä. Omalta osaltani perustelin asiaa eteenpäin sillä, että turvepellot ovat yleensä nurmiviljelyssä. Nurmipellot uusitaan keskimäärin joka viides vuosi ja ovat silloin noin 1 kk avoimena ja luovuttavat hiiltä. Ja kaiken muun ajan nurmi sitoo hiiltä. Turvepellot ainakin minun laskelmieni mukaan siis parantavat ilmaston hiilitasapainoa.

Turvemaita on peltona koko Euroopassa lähinnä vain Pohjois-Suomessa. Pohjoisen tilat olivat todella huolissaan tarvitsemastaan lisämaasta mm. karjanlannan levittämiseen lähelle talouskeskusta. Onneksi tässä tapauksessa näyttää järki voittavan.
 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: turve, raivaus, EU

Vankilaan tutustumisesta

Maanantai 31.12.2012 klo 20:12

Olen jättänyt eduskunnalle toimenpidealoitteen, jossa esitetään"vankilaan tutustumisen" lisäämistä ehdollisen rangaistuksen mahdolliseksi oheisrangaistukseksi. Ehdollinen vankeusrangaistus ei mielestäni vastaa enää alkuperäistä tarkoitustaan. Puheenvuoroissani olen tuonut tätä asiaa esille eri yhteyksissä.

Työskennellessäni käräjäoikeudessa sain joskus kuulla, kuinka ehdolliseen rangaistukseen tuomittu rikollinen poistua käräjäsalista nauraen: "En saanut mitään!" Ehdollinen rangaistus on nykyään käytännössä sakkoa lievempi rangaistus. Ehdollisia rangaistuksia voidaan antaa hyvinkin vakavista rikoksista, jopa raiskausrikoksista. Ehdollisen rangaistuksen käyttölaajuutta on voitava tarkastella.

Oikeuskäytäntö, joka esim. sallii useiden ehdollisten rangaistusten antamisen peräkkäin, on johtanut kestämättömään tilanteeseen ja heikentänyt tuomioistuinlaitoksemme uskottavuutta.

Ankarat rangaistukset eivät ole tavoiteltava arvo sinällään, eivätkä ne ole myöskään paras yksittäinen keino rikollisuuden ehkäisyssä. Kuitenkin on tärkeätä niin tuomioistuinlaitoksen uskottavuuden kuin yhteiskuntarauhankin kannalta, että rikoksista annetaan rangaistukset, jotka edes jossain määrin vastaavat kansan oikeustajua.

Ehdollinen tuomio ei toimi enää pelotteena, koska todellista vaaraa joutua vankilaan ei ole kuin hyvin harvoissa tapauksissa. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa sakon ja tietyissä tilanteissa yhdyskuntapalvelun oheisrangaistukseksi. Näiden lisäksi uudeksi oheisrangaistusvaihtoehdoksi olisi kuitenkin perusteltua nostaa 2-3 viikon mittainen vapausrangaistus, eräänlainen "vankilaan tutustuminen".

Lyhyt viikon vankilajakso voisi saada monet ensikertalaiset tajuamaan tekojensa vakavuuden sekä sen, millaisiin olosuhteisiin rikollinen elämäntapa ennen pitkää ihmisen johtaa. Tätä rangaistuslajia tulisikin käyttää erityisesti ensikertalaisiin. Nykyisellään vankilaan voidaan päätyä vasta lukuisien ehdollisten rangaistusten antamisten jälkeen, jolloin rikoksentekijä on jo omaksunut rikollisen elämäntavan. Nuoren rikoksentekijän säikäyttäminen takaisin "kaidalle polulle" toisi yhteiskunnalle pidemmän päälle paljon suuremmat säästöt kuin mitä muutaman viikon vankeusrangaistus aiheuttaa kustannuksia.

 

1 kommentti . Avainsanat: vankeus, ehdollinen rangaistus

Euroalueen tulevaisuus

Maanantai 20.8.2012 klo 19:06

Ilkka-lehti haastatteli minua koskien euroalueen tulevaisuutta. Julkaisen vastaukseni tästä.

---

1. Millaisena näet euron tulevaisuuden?

Suomen ei olisi tullut liittyä euroalueeseen. Keskusta vastusti liittymistä. Olisimme nyt luontevimpien yhteistyökumppaneittemme, toisten pohjoismaiden, kanssa samassa tilanteessa. On mahdotonta ennustaa, miten eurolle tulee käymään. Tärkeintä on, että Suomi varautuu uskottavasti kaikkiin tilanteisiin. Vaarallinen uhkakuva on, että euroalueesta rakennetaan takaussitomusten myötä vähitellen täysi talousunioni eli käytännössä liittovaltio.

2. Olisiko Suomen syytä harkita eurosta eroamista?

Gallupien mukaan kansan enemmistö ei halua erota eurosta, muttei halua myöskään tiivimpää intergaatiota EU:ssa. Nämä toiveet voivat osoittautua toisensa poissulkeviksi. Hallituksen tulee varautua myös siihen vaihtoehtoon, että eurosta lähdetään. Kun euroalueessa ollaan mukana, niin lähtökohta tietysti on, että sen mukaan edetään. Suomen paikka ei kuitenkaan ole Euroopan Yhdysvalloissa, ja jos sille tielle lähdetään, on Suomen valittava oma tiensä.

3. Millaisia seurauksia mahdollisesta erosta Sinun mielestäsi olisi?

Kansalaisille se merkitsisi tietysti suurta muutosta. Sekä myönteisessä että kielteisessä muodossa. Moni pelkää varmasti, miten kauppasuhteille toisiin euromaihin kävisi. Unionirakenteen olennaisesti muuttuessa Suomen ero talousunionista olisi ymmärrettävä.

Suomi jatkaisi EU:n täysivaltaisena jäsenenä ja istuisi pohjoismaisten naapureittensa Ruotsin ja Tanskan rinnalla kaikissa tärkeissä neuvottelupöydissä. Kansallinen itsemäärämisoikeus vahvistuisi ja välttäisimme sen uhan, että joudumme euroalueen pohjalle muodostettavaan tiiviiseen liittovaltioon.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: euro, eurokriisi, euroalue

Kenelle maataloustuet menevät?

Perjantai 3.8.2012 klo 13:19

Maanviljelijöille on EU-järjestelmässä luotettu hyvin tärkeä tehtävä. Heidän työnään on huolehtia tukien järkevästä jakamisesta suomalaiselle työlle ja tuotannolle. Vaihtoehtoisesti Suomi / EU voisi tukea energiantuotantoa, elintarvikkeiden jalostusta, kuljetusta, kauppaa jne.

Aikoinaan EEC:n puitteissa valittiin tukemisen kohteeksi ruoan tuottajat, jotta hiiliteollisuuden ym. työntekijöille saadaan ruokaa varmasti ja kohtuuhintaisesti. Näin saatiin rauhoitettua teollisuustyöläisiä eikä tarvinnut pelätä kapinaa tuottajienkaan puolelta. Euroopan kehitys edellytti rauhaa, joka turvattiin varmuudella, että kaikissa tilanteissa maanosan asukkaille saatiin varmasti ruokaa.  Tänä kesänä säät ovat aiheuttamassa katastrofaalista katoa maailman vilja-aittoihin, MIKÄ uhkaa rauhaa muualla eri puolilla maailmaa.

Tukien avulla maanviljelijät on saatu erittäin tarkan valvonnan ja ohjauksen alle. Jos maanviljelijöitä ei olisi pakkosidottu tukiin, voisi heillä olla uskomaton ja valtion tasaiselle elämälle jopa pelottavan suuri valta.

Maanviljelijöiden toiminta ja kotimainen ruuan tuotanto on tukien ansiosta hyvin hallinnassa, mutta onko esim. energiateollisuus tai elintarvikkeiden jalostus sekä kauppa keskittyneet liian harvalle? Harvalle, jotka ovat saaneet itselleen lähes monopoliaseman ja siten vallan. Tähän tilanteeseen ei voida vaikuttaa nykyisellä maataloustukipolitiikalla, mutta asia tulee ottaa käsittelyyn muuten. EU-pöydissä on tehtävissä enemmän.

Tukien nauttijoina ovat siten suoraan kaikki elintarvikeketjuun osallistuvat tahot. Viljelijä on vain sen valittu välittäjätaho. Moni meistä maanviljelijöistä odottaa syksyllä maksuun tulevia tukia, jotta saamme maksaa energia-, lannoite, rehu-, kone- yms. laskut eli siirtää tukia suoraan muille elintarvikeketjun lenkeille.

Onko tämä kadehdittavaa? Vai pitäisikö useamman miettiä, että olenko minä tai joku läheiseni todellisuudessa ns. maataloustukien saajia? Kaikki suomalaiset ovat välillisesti maataloustukien saajia.

Haluamme kotimaista ruokaa, mutta se ei riitä. Nyt Suomen tulee varmistaa, että nämä ketjun muutkin työpaikat säilyvät Suomessa.

Yhden viiteryhmäni eli maanviljelijöiden kautta kulkee huomattava määrä valtiomme rahoista. Eli on tärkeää, että asiasta puhutaan ja ymmärretään koko kokonaisuus. Onneksi on olemassa vielä ihmisiä, joilla on maausko ja he kaikesta huolimatta haluavat tuottaa isiensä maassa puhdasta kotimaista ruokaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maataloustuet, maaseutu, maatalous

Kreikan tilanteesta

Maanantai 21.5.2012 klo 12:57

Kreikka äänesti parlamenttivaaleissa ja äänestää ilmeisesti pian uudestaan. Kreikan tilanne puhuttaa myös meillä Suomessa. Aihe oli esillä myös radion ajankohtaisohjelmassa, jossa esiinnyin kahden muun kansanedustajan kanssa.

EU:n vaatimaan säästöohjelmaan lupautuivat vanhat Kreikan mahtipuolueet, vuosikymmeniä maata hallinneet Uusi Demokratia (oikeisto) ja PASOK (sosialistit). Puolueet ovat kilpailijoita, mutta olivat näistä yksimielisiä. Puolueet ovat muodostaneet nyky-Kreikan poliittisen kentän rungon. Niiden johto on muodostunut huomattavassa määrin kahden mahtisuvun edustajista.

Eurooppaan syntyi mielikuva, että Kreikka on valmis tähän säästöohjelmaan. Tämä mielikuva syntyi siksi, että nämä suuret valtaryhmittymät, jotka edustavat suuria kansanosia, ovat mukana. Mutta vaaleissa kansan enemmistö osoitti, että nämä ryhmät eivät enää edusta heitä. Poliittisen eliitin löytämä ratkaisu ei kelvannut kansalle.

Kreikka on demokratian kehto. Antiikin ajan Ateenan vapaiden miesten muodostama kansankokous loi perustan demokraattiselle valtiojärjestelmälle, Euroopalle ja koko maailmalle.

PASOK menetti kannatustaan niin, että kun se viimeksi sai 44 % äänistä, niin nyt se sai enää 13 %. Uusi Demokratia sai viimeksi 33 % äänistä ja nyt 19 %. Sen sijaan laitavasemmiston kolme pienpuoluetta sekä Uusi Demokratia -puolueesta irtaantunut oikeistoryhmä voittivat vaalit. Lisäksi 7 % sai äärioikeistolainen ryhmittymä.

Vaalijärjestelmän takia Uusi Demokratia sai vielä 108 paikkaa 300-jäseniseen parlamenttiin, vaikka kannatus ei sellaista paikkamäärää olisi edellyttänytkään. Kreikkalaisen vaalilainsäädännön mukaan isoin puolue kun saa aina 50 bonuspaikkaa. Tästä huolimatta puolueella ei ollut enää mitään legitimiteettiä lähteä rakentamaan uutta hallitusta tuommosen tappion jälkeen.

Ennusteiden mukaan moni kreikkalainen äänestää nyt Syrizaa, laitavasemmistoa. Kyse ei ole niinkään vasemmistolaisuuden noususta, vaan siitä, että moni kokee tämän ainoaksi vaihtoehdokseen vastustaa säästöohjelmaa ja edellisten puolueiden EU-politiikkaa.

Kahden pääpuolueen kannatuksen romahdus oli todella hurja. Kolmen vuosikymmenen ajan nämä puolueet ovat saaneet kumpikin vähintään reilusti yli 30 %:n kannatuksen. Nyt siis 19 % ja 13 %. Kreikan kansa on puhunut ja tulosta on kunnioitettava. Vaalitulokseen sisältynyt äärioikeiston nousu on tietysti huolestuttavaa. Toivottavasti se on nyt kuitenkin vain hätääntyneiden ihmisten protestia eikä kerro mistään laajemmmasta syvällisestä vakaumuksesta.

Ollaanpa Kreikan säästöohjelmasta mitä mieltä tahansa, niin toivottavasti eurooppalaiset kunnioittavat Kreikan demokratiaa. Jos lähdemme neuvomaan, miten kansan pitää äänestää, puutumme kansanvallan ytimeen. Sen seuraukset voisivat johtaa levottomuuksien ja väkivaltaisuuksien tielle. Ei ole kovin kauaa siitä, kun Kreikkaa hallitsi sotilasjuntta. (Olin 6-vuotias, kun juntta kaatui.) Sellaista aikaa ei kukaan halua uudestaan?

Parempi on antaa kansan tehdä itse ratkaisunsa itsenäisessä valtiossa, siinäkin tapauksessa, että sen tien päässä olisi Kreikan ero euroalueesta ja drakman paluu. Meillä Suomessa tulee varautua siihenkin vaihtoehtoon, että euroalueessa tapahtuu dramaattisia muutoksia. Sellaisessakin tilanteessa meidän on osattava toimia, suomalaisten hyvinvointia, suomalaista työtä ja yrittäjyyttä puolustaen.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kreikka, euro, talouskriisi

Ympäristölle haitalliset tuet ja maaseutu

Tiistai 24.4.2012 klo 0:39

Kataisen hallituksen hallitusohjelman ympäristöpolitiikkaa koskeva osa sisältää lauseen: "Kestävän kehityksen edistämiseksi kartoitetaan ympäristölle haitalliset tuet ja suunnataan niitä uudelleen."
 
Tämä lause voi pahimmillaan merkitä jälleen uutta iskujen ryöppyä suomalaista maaseutua, alkutuotantoa ja haja-asutusalueiden elinvoimaisuutta kohtaan. Olennaista on, miten "ympäristölle haitalliset tuet" määritellään.
 
Neljä Suomessa toimivaa luontojärjestöä (Greenpeace, WWF Suomi, Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto) ovat tehneet oman esityksensä ympäristölle haitallisista tuista. Oli surullista lukea, mitä muka luonnonsuojelun nimissä esitettiin. Sitä voisi kutsua keskittämisen lyhyeksi oppimääräksi.
 
Luontojärjestöjen kannanotoissa esitetään mm. työmatkakuluvähennyksen poistamista sekä maa- ja puutarhatalouden kansallisen tuen pienentämistä. Energiapuolella tulilinjalle joutuisivat mm. dieselpolttoaineen, työkoneissa käytetyn kevyen polttoöljyn, turpeen ja maakaasun alempi verokanta. Nuoren metsän hoidon ja uudistushakkuun tukia kutsutaan tarpeettomiksi yritystuiksi. Lisäksi lannoitteille haluttaisiin erillinen vero.

Kun eduskunnassa käytiin taannoin lähetekeskustelua valtiontalouden kehyksistä, muistutin , että energiakysymykset on nähtävä kokonaisuutena. Puun ja turpeen käyttöä ei pitäisi hankaloittaa. Olen huolissani turpeen verotukseen kohdistuvista paineista. Puun järkevä polttaminen tarvitsee hyvin usein tukiaineeksi juuri turpeen. Turve on sitä paitsi uusiutuva luonnonvara, hitaasti uusiutuva tosin. Joka tapauksessa asia on nähtävä kokonaisvaltaisesti, kotimaisena ja luontoystävällisenä kokonaisuutena. 

Tämän kokonaisuuden vaihtoehtona näyttää olevan kivihiili. Nykyinen kehysriihi ja tämä toiminta tukevat kivihiilen käyttämistä Suomessa eivätkä todellakaan ympäristöystävällistä toimintaa. Meillä ei Suomessa olisi varaa siihen. Ei ole oikein saastuttaa ympäristöämme kivihiilellä ja siirtää meille tärkeitä työpaikkoja ja euroja muualle maailmalle.

On huolehdittava siitä, että hallitusohjelman kirjaus ei tule merkitsemään sitä, että alkutuottajien ja haja-asutusalueen ihmisten mahdollisuuksia työhön ja toimeentuloon taas entisestään heikennetään. Hajautetussa yhteiskunnassa eläminen kun on sitä paitsi kaikkein luonnonmukaisinta ja ympäristöystävällisintä.

Asiat on pistettävä oikeisiin mittasuhteisiin. Mikä on Venäjän päästöjen vaikutus Itämereen ja mikä meidän? Kansallinen etumme kattaa sekä ympäristönsuojelun että elinkeinoelämämme, työllisyytemme ja kilpailukykymme turvaamisen. Näiden asioiden ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään. Luonnosta elävät ihmiset, alkutuottajat haluavat varmasti kaikkein vähiten tuhota luontoa ja vaarantaa ympäristöä.  He siitä kärsisivät lopulta eniten.

1 kommentti . Avainsanat: maaseutu, maatalous, alkutuotanto, ympäristötuet

Suomen tulee keskittyä omiin asioihin

Torstai 17.11.2011 klo 9:28

Euroopan taloustilanne on ollut jo kuukausia eduskunnan keskusteluiden pääaihe. Tällä hetkellä emme sille paljoa voi. Mutta mitä me voisimme tehdä, on valmistautua maassamme tulevaan. Eduskunnan tulisi tehdä entistä enemmän töitä Suomen yritystoiminnan ja talouden kehittämiseksi. Euroopan vaikea taloustilanne tulee heijastumaan myös Suomeen, joten meidän tulee olla valmiita ottamaan tuo tilanne vastaan.

Olen huolissani siitä, että suuri osa poliittisesta keskustelusta kuluu nyt toisten syyttelyyn ja sen muisteluun, millä kannalla mikäkin puolue on ollut eri yhteyksissä. Historiasta ja tehdyistä virheistä on tietysti itse kunkin syytä oppia. Niiden tapahtumien läpikäynti ei saa kuitenkaan vaarantaa yhteistyötä. Poliittisten irtopisteiden keräily ja ratkaisujen muuttamien arvovaltakysymyksiksi näin vaikeana aikana on vastuutonta. Jos kansan etu sitä vaatii, myös EU-politiikassa on voitava muuttaa tehtyjä linjauksia. 

Keskusta ei halunnut Suomen liittyvän rahaliittoon. Lipposen-Niinistön hallitus ajoi Suomen sinne ilman kansanäänestystä.  Emme ole kuitenkaan jääneet levittelemään käsiämme ja sysäämään vastuuta tämän sopan keittäjille, vaan Keskusta on koettanut tehdä vastuullisia päätöksiä vaikeana aikana. Myös oppositiosta olemme valmiita kestävään yhteistyöhön kaikkien puolueiden kanssa, jotta Suomi pidetään jaloillaan vaikean talouskriisin ylitse. 

Juhannuksena valmistuneessa hallitusohjelmassa on paljon positiivista yritystoiminnan kehittämiseksi, mutta nyt työn alla oleva valtion talousarvio on aivan muuta. Siinä leikattu mm. maakuntien kehittämisrahoja, EU-hankkeiden kotimaisia vastikerahoja eikä ole satsattu riittävästi uuteen aktivoivaan toimintaan. Hallitusohjelman valmistumisen jälkeen on Euroopan taloustilanne vaikeutunut todella paljon ja sen tulisi näkyä jo nyt työn alla olevassa talousarviossa, mutta se ei näy. 

Ennen kaikkea nyt on aika keskittyä Suomen asioiden hoitamiseen. Olemmeko me todella valmiita kestämään kaiken sen, mitä talouskriisi voi aiheuttaa yhteiskunnallemme? Voimmeko sellaisessakin tilanteessa huolehtia peruspalveluista ja kaikkein heikompiosaisista ihmisistä kattavasti ympäri maata? Miten kehitämme yrittäjyyttä ja torjutaan harmaata taloutta? Miten järjestämme malmivarojen käytön niin, että hyöty siitä tulee suomalaisille?

Kansakuntamme on kohdannut pahempiakin aikoja, mutta juuri tällaista uhkaa, maanosanlaajuista talouskriisiä osana suurta talous- ja rahaliittoa, emme ole aikaisemmin kokeneet. Siitä selviämiseksi tarvitsemme tosiasioiden tunnustamista ja poliittista tahtoa yhteistyöhön yli hallitus-oppositio -asetelmien.

Kirjoitus on julkaistu Lounais-Lappi -lehdessä kolumnina 17.11.2011.

 

2 kommenttia . Avainsanat: Euroopan unioni, talouskriisi

Lautamiesten ikärajoista

Perjantai 11.11.2011 klo 12:33

Eduskunnassa käsiteltiin eilen lakiehdotusta käräjäoikeuslain muuttamisesta siten, että lautamiesten yläikärajaa nostettaisiin. Nykyisellään lautamieheksi ei voi valita henkilöä, joka on täyttänyt 63 vuotta. Lakiehdotuksessa, jonka on jättänyt joukko Perussuomalaisten kansanedustajia, esitetään tätä ikärajaa nostettavaksi 66 vuoteen.

Käytin asiasta eilen puheenvuoron. Kannatan nimittäin tätä tehtyä esitystä. Esitystä kannatan jopa siinä muodossa, että ikäraja, mitä esitettiin, voisi olla vielä hieman korkeampikin.

Se, minkä takia minä kannatan tätä esitystä, on se, että olen saanut itse vuoden olla käräjäoikeudessa tuomarin tehtävissä. Olen saanut kokea, mitä lautamiesten ikärajoite merkitsee. Lautamiesjärjestelmä on edelleen tärkeä osa oikeudenkäyntimenetelmäämme alioikeuksissa. Sillä on erittäin vahvat juuret perinteisessä talonpoikaisyhteiskunnassamme. Lautamiehet tuovat kansan oikeustajua tuomioistuinkäsittelyyn, ja tällä on arvoa erityisesti rangaistusten pituutta mitattaessa.

Tieto kypsyy taidoksi ainoastaan kokemusten kautta. Kokenut lautamies voi olla tosiaankin hyvä apu ammattituomarille. Varsinkin itse nuorempana kokelaana, tuomariharjoittelijana, sain tuntea sen, että vanhemmilla lautamiehillä, jotka olivat päässeet jo siihen, että heidän ei tarvinnut enää alkaa päteä omaa osaamistaan ja olemistaan siellä, oli oikeasti halu auttaa ja opettaa meitä nuoria kokelaita. He kertoivat näistä omasta toiminnastaan ja osaamisestansa. Arvostin heitä todella korkealle ja harmittelin sitä, että he eivät pystyneet olemaan siellä pitempään. Elikkä nykyinen ikäraja pudottaa pois monia työkykyisiä, kokeneita ja lautamiestoimintaan motivoituneita henkilöitä.

Ihmiset elävät nykyään pidempään ja terveempinä kuin menneinä vuosikymmeninä. Vanhuuseläkkeen ikäraja on monissa paikoin nykyään 68 vuottakin, ja vanhuuseläkkeelle jäämistä voi lykätä yli senkin iän. Se olisi aika kyllä muuttaa jo tässäkin. Tämä ikäraja on peräisin ajalta, jolloin ihmiset elivät lyhyemmän ajan ja jäivät eläkkeelle aikaisemmin. Mitään perusteluja ei ole sille, että ikäraja pidetään tässä 63 vuodessa.

Tämä asia ei tosiaankaan ole hallitus-oppositio-asia, ja tässä tapauksessa kun tämä lakialoite on tehty, niin minua ihan harmittaa se, että perussuomalaiset ovat ainoastaan sen allekirjoittaneet. Moni muukin kansanedustaja olisi varmasti ollut valmis allekirjoittamaan aloitteen. Minä toivon, että tämä asia saataisiin nopeasti käsittelyyn ja tehtäisiin lakimuutos. Kokonaisuudessaan katson, että tällä lakialoitteella, joka toivottavasti menee eteenpäin, on hyvä vaikutus. Se luo arvostusta suomalaista oikeutta ja sen toimivuutta kohtaan.

5 kommenttia . Avainsanat: käräjäoikeus, lautamiehet, ikäraja

Sukupuolineutraalista avioliittolaista

Keskiviikko 12.10.2011 klo 20:16

Esiinnyn television ykköskanavalla, A-Talk ohjelmassa torstaina 13.10. klo 21.05 alkaen. Ohjelman aiheena on ns. sukupuolineutraali avioliittolaki.

Hallitusohjelmassa päätettiin, että tätä lakia ei tuoda eduskuntaan hallituksen esityksenä. Tämä asia, kuten muutkin ns. omantunnon kysymykset, on tunteita joskus voimakkaastikin herättävä.

Itse tarkastelen asiaa sekä tavallisen lappilaisen ihmisen että juristin näkökulmasta.

Peruskäsitys avioliitosta on se, että avioliitto kuuluu miehelle ja naiselle. Niin kirkon kuin yhteiskunnan tunnustama avioliitto. Se on myös osa länsimaista kulttuuriperinnettä.

Luterilaisuuteen kuuluu maallisen ja hengellisen vallan erottaminen. Lainsäädännön tehtävä ei ole määritellä, mikä on syntiä. Kuitenkin lainsäädäntömme pohjautuu länsimaisiin arvoihin, joiden juuret ovat ainakin osittain kristillisessä arvopohjassa.

Juristina tiedän, että meillä on laki rekisteröidystä parisuhteesta. Sillä säädellään samaa sukupuolta olevien parien oikeudellista asemaa. Jos samaa sukupuolta olevien asemassa yhteiskunnassamme on epäkohtia, on niihin puututtava ensisijaisesti tähän lakiin tehtävien muutosten kautta.

On harmillista, että julkisessa keskustelussa leimataan perinteisen avioliittokäsityksen ja lapsen oikeutta sekä äitiin että isään korostavia henkilöitä seksuaalivähemmistön oikeuksien loukkaajiksi. Siitähän ei ole ollenkaan kyse.

En hyväksy ihmisten syrjimistä yhteiskunnassa seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Eikä yhteiskunta kielläkään tällaisiin vähemmistöihin kuuluvia pareja elämästä yhdessä. Lapsella on kuitenkin aina äiti ja isä, joten hänellä tulee olla myös oikeus heihin. Nämä kaksi asiaa eivät ole mielestäni ristiriidassa keskenään.

Sukupuolineutraali avioliitto on jo käsitteenä keinotekoinen. Jos otettaisiin pois rajaus, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, niin millä perusteella rajattaisiin avioliitto enää kahden ihmisen väliseksi? Vihreät nuoret ovat jo tuoneet esiin, niin Suomessa kuin Ruotsissa, mahdollisuuden lukumääräneutraalista avioliitosta. Joku voisi sanoa, että jos kolme tai useampi ihmistä rakastaa toisiaan, haluaa elää yhdessä ja hankkia lapsia, niin miksei sitä heille sallittaisi?

Työtä ihmisarvon loukkaamista ja syrjintää vastaan on tehtävä yhteiskunnassamme. Perinteisen avioliittokäsityksen murtaminen ei ole kuitenkaan oikea ase siinä taistelussa.

11 kommenttia . Avainsanat: avioliitto, sukupuolineutraali, avioliittolaki