Yhteystiedot

Eeva Maria Maijala 050 512 0529 eeva-maria.maijala@eduskunta.fi

eduskunta-avustaja Janne Kaisanlahti (09) 432 4098

Uutiset

26.10.2018Maijala: Maastomönkijän tiekäyttö sallittava poronhoitotöissäLue lisää »27.9.2018Maijala: Uuden eläinsuojelulain mahdollistettava koirien ulkona pitäminenLue lisää »14.9.2018Maijala tyytyväinen riistanhoitomaksun alenemiseenLue lisää »

Ammatillinen koulutus palautettava arvoonsa

Keskiviikko 17.10.2018 klo 12:02


Ammatillisen koulutuksen alasajo on ollut meneillään jo pitkään. Tämän kehityksen kääntäminen tulee saada yhteiseksi kansalliseksi tavoitteeksi, yli puoluerajojen. Kyse on resursseista, mutta myös ammatillisen koulutuksen arvostuksesta ja siihen liittyvistä asenteista.

Työpaikoilta kuuluu valitusta, että ammatillinen koulutus ei vastaa aina tarkoitustaan. Minulle eräs alan yrittäjä sanoi: ”Minulle tuli ammattikoulusta sorvari, joka ei osannut sorvata.” – En tarkoita tällä arvostella koulujen osaavia opettajia, vaan sitä, että ammatillisen koulutuksen uudistuskokonaisuus ei ole onnistunut. Opettajia ei ole tarpeeksi. Kouluissa ei ole voitu keskittyä riittävästi perusopetukseen.

Nykyopiskelijoilla on saamani palautteen mukaan esim. liikaa etäpäiviä. Kaikki nuoret eivät ole riittävän kypsiä tekemään vastuullisia päätöksiä sen suhteen, miten etäpäivän opiskelusta saadaan paras mahdollinen hyöty.

Joskus koulutuspoliittista keskustelua seuratessani ajattelen, että on miltei järkyttävää, kuinka jatkuvasti puhutaan vain yliopistosta, ammattikorkeakouluista ja lukioverkosta. Suomen vientitulot tulevat kuitenkin perusduunareiden työstä suurelta osin. Tarvitsemme käytännön osaajia, tarvitsemme käsiä tekemään töitä. Moni ammatillisen koulutuksen suorittanut perustaa aikanaan myös oman alansa yrityksiä. Eivät kaikki yrittäjät ole akateemisesti koulutettuja. Itse asiassa yllättävän iso osa yrittäjistä on juuri ammatillisen koulutuksen käyneitä henkilöitä.

Ammatillisen koulutuksen suorittaneista erään tutkimuksen mukaan jopa n. 80 % sijoittuu työhön opintopaikkansa lähiseuduille. Ammattiopistojen sijoittumisella on siis myös vahvoja aluevaikutuksia. Tarvitsemme alueellisesti kattavan ammattikouluverkon jatkossakin.

Elinikäisen oppimisen ihannetta ei kannata unohtaa. Ensimmäinen koulutus ei välttämättä ole viimeinen koulutus. Itsekin suoritin ensin ammatillisen koulutuksen (agrologi), ja sen jälkeen – oltuani useita vuosia työelämässä – suoritin myös oikeustieteellisen yliopistotutkinnon. Tällä on ollut suuri merkitys omalle työuralleni ja myös kansanedustajan työlleni.

Vanha kunnon kisälli-oppipoika malli toimii myös nykypäivänä, mutta sitä on kehitettävä toimivammaksi. EU:n alueella useissa maissa, mm. Saksassa, tämä järjestelmä toimii. Tässä mallissa saadaan usein opiskelijalle myös varma työpaikka jo opiskelun yhteydessä.

Koulutuksen suunnittelussa on huomioitava alueen tarpeet. Esimerkiksi Lapin elinkeinoelämän kivijalat – alkutuotanto, metsätalous, matkailu – tarvitsevat ammatillisen koulutuksen saaneita työntekijöitä. Lapissa on pula myös lastentarhanopettajista, joiden pätevöittämiskoulutuksia tarvitaan.

Voin rehellisesti myöntää, etten ole tyytyväinen tähän kehitykseen, mitä ammatillisessa koulutuksessa Suomessa on viime vuosina tapahtunut. Kaikkien puolueiden poliitikoilla on syytä katsoa peiliin. Kehityskulun kääntäminen on otettava yhteiseksi tavoitteeksi.

 

 

 

Avainsanat: ammatillinen koulutus, ammattiopistot, ammattikoulut


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini