Yhteystiedot

Eeva-Maria Maijala
em.maijala@gmail.com
puh. 050 512 0529

Uutiset

15.4.2019Eeva-Maria Maijalan työ eduskunnassa päättyiLue lisää »24.1.2019Maijala jätti kirjallisen kysymyksen liharuokien harhaanjohtavasta markkinoinnistaLue lisää »18.1.2019Maijala tyytyväinen ahmanpyynnin jatkumiseenLue lisää »

Kirjoitin metsälappalaisuudesta kirjan "Kemin-Lappi elää!"

Torstai 1.12.2016 klo 13:00


Olen toimittanut kirjan nimeltään ”KEMIN-LAPPI ELÄÄ!” Kirjassa tarjotaan näköaloja keminlappalaisten eli metsälappalaisten/ metsäsaamelaisten historiaan ja ennen kaikkea siihen, miten kulttuuri elää tänään.

Suomessa on neljä saamen ryhmää: pohjoissaamelaiset, koltat, inarinsaamelaiset ja keminlappalaiset, joita on kutsuttu myös keminsaamelaisiksi, metsälappalaisiksi ja metsäsaamelaisiksi. Näillä kullakin on ollut oma kielensä, jotka kaikki ovat olleet pakkosuomalaistamisen kohteena. Inarinsaame saatiin pelastettua viime hetkessä kielenäkin. Keminsaamen kieli ehdittiin menettää elävänä kielenä, mutta kansa elää. Viimeiset kielen käyttäjät ovat olleet elossa vielä ainakin Sallassa 1960-luvulla.

Kieli on tärkeä kulttuuria ylläpitävä ja eteenpäin siirtävä tekijä, mutta ei se ole ainoa tekijä. Suuri osa nykyisiin virallisesti tunnustettuihin saamelaisryhmiin kuuluvistakaan ihmisistä ei puhu omaa saamenkieltään äidinkielenään, eivätkä välttämättä muutenkaan.

Toimittamani kirjan tavoitteena on kertoa Kemin-Lapin kansasta ja sen kulttuurista, joka elää yhä juurillaan Kemijoen latvavesillä. Vahvimmillaan kulttuuri elää yhä kuntien Kittilä, Sodankylä, Savukoski, Pelkosenniemi ja Salla alueilla. Lisäksi alueeseen kuuluu osin Posio, Kuusamo ja Kemijärvi. Alue on vanhojen Kemin-Lapin lapinkylien aluetta.

Jotkut keminlappalaisista olisivat oikeutettuja saamelaiskäräjien vaaliluetteloon sekä suvun kielen että yhtämittaisen kulttuurin harjoittamisen perusteella. Heillä on osoittaa KHO:n päätöksen mukainen riittävä näyttö tullakseen merkityksi vaaliluetteloon, kunhan ensin saadaan tunnustettua, että tämä kansa ja kulttuuri on elänyt koko ajan.

Suurimmalla osalla Kemin-Lapin väestöstä eivät näytöt ole enää riittävät tullakseen merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon KHO:n vuoden 2015 ratkaisun perusteella. Työtä tehdessäni kävi ilmi, että osalle metsälappalaisista saamelaiskäräjien luetteloon pääseminen oli identiteetin kannalta tärkeää, toiset taas eivät edes haluaisi hakea sinne, vaikka pääsisi. Näille henkilöille merkitsee paljon, että he saavat sanoa ääneen olevansa lappalaisten jälkeläisiä ja olla ylpeitä siitä yhä elämässä olevasta kulttuurista, jota he saavat yhä harjoittaa ja pitää ominaan. Näille henkilöille on tärkeää, että saa olla se mikä on. Eikä kukaan voi kieltää hänen oikeuttaan pitää suvun vaatteita.

Miksi tein tämän työn?

Päätin alkaa koota tätä työtä sen jälkeen, kun hain kielteisin tuloksin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Kansanedustajana hakemukseni sai paljon huomiota ja jouduin julkisen pilkan kohteeksi: ”Kuvitteletko sinä muka olevasi saamelainen? Jätä saamelaiset rauhaan. Älä pilkkaa oikeita saamelaisia. Luuletko, että sinulla on nyt oikeus käyttää oikeita saamelaisten vaatteita? Suometat saamelaista kulttuuria. Jaa, sinä niin kuin yhtäkkiä keksit alkaa saamelaiseksi…” jne. jne.

Kulkiessani julkisen pilkkaamisen jälkeen eri puolilla Kemin-Lapin aluetta on minulle moni tullut sanomaan, että kiitos kun olet jaksanut tuoda julki tämän lappalaisasian. Niin moni on kertonut, että meilläkin on tällaiset ja tällaiset vanhat lapin vaatteet ja millaisia perinteitä he ovat vaalineet. He ovat kertoneet siitä, miten heillekin on kerrottu kotona itsestään selvänä asiana, että he ovat metsälappalaista sukua. Moni on ollut hyvin ylpeä omista lappalaisista juuristaan ja kulttuuristaan, jonka he kokevat omakseen. Niin moni on kertonut, että heille on naurettu tai että eivät ole enää kehdanneet tuoda asiaa julki. Nyt he kokevat, että heille on annettu toivoa. Toivoa siitä, että he saavat tuoda taas julkisesti esille kaapissa olevat Lapin vaatteet ja aatteet.

Kirjassa julkaistaan lukuisien Kemin-Lapin alueen lappalaisten tai muuten kulttuuriin sidoksissa olevien ihmisten haastatteluja ja kirjoituksia. Kerron myös oman tarinani sekä näkemykseni viime vuosien saamelaiskeskusteluun. Kirja käsittää myös välähdyksiä Kemin-Lapin alueen lappalaisten historiasta arkistolähteiden perusteella. Kirjassa oleva kuvaliite kertoo mm., millaisia vaatteita ja koruja vanhan perinteen nojalla on valmistettu ja valmistetaan.

Kiitän kaikkia minua tämän kirjan kirjoittamisessa avustaneita ja kannustaneita sekä kirjaan tekstejä ja kuvia toimittaneita henkilöitä. Erityisesti haluan kiittää niitä ihmisiä, jotka viime aikoina ovat tutkineet metsälappalaisuutta ja alkaneet järjestäytyä metsälappalaisuuden merkeissä. Tämä työ on ollut uraauurtavaa. Viittaan mm. tutkijoiden Juha Joonan, Tanja Joonan ja Erika Sarivaaran töihin. Ajatuksia herättävä teos on myös Inarin saamelaiskulttuurikeskuksessa Sajoksessa 24.11.2012 Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry:n järjestämän seminaarin teemojen pohjalta kirjoitettu Kuka on saamelainen ja mitä on saamelaisuus (2013). Maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston entinen tarkastaja Jouni Kitti on toimittanut minulle runsaasti arvokasta materiaalia työtä varten. Samoin eduskunta-avustajani, OTM Janne Kaisanlahti on eri kysymysten yhteydessä hankkinut ja koonnut minulle runsaasti erilaista lappalaiskysymyksiin liittyvää aineistoa, jota olen käyttänyt tässä kirjassa.

Toivon, että vaikka tällä hetkellä saamelaisuus näyttäytyy liian monelle vain riitelynä, niin että kaikki tässä kirjassa kerrottu voidaan kuitenkin kerran nähdä lappalaisuutta, saamelaisuutta kokonaisuutena vahvistavina asioina. Minun kansani, metsälappalaiset, keminlappalaiset, on haluttu vaientaa. Väitetään, että meitä ei ole olemassa ja että kulttuurimme on keksittyä. Minun kansani kuitenkin elää – ja me nostamme lippumme liehumaan!

”Olet mettälappalaisten jälkeläinen” muisti liian aikaisin edesmennyt isäni Aimo Maijala kertoa useita kertoja. Hän oli hyvin ylpeä lappalaisuudestaan. Hän tiesi ja puhui paljon sukujuuristamme ja alueen vanhasta lappalaisuudesta. Isäni oli sodankyläläinen poromies, joka kulki paljon ympäri Lappia. Vieläkin on minulle eri puolilta Saamenmaan aluetta muisteltu isääni, että isäni oli yksi heistä, lappalainen/saamelainen kuten hekin. Isäni ei ehtinyt tätä työtä tehdä, olen tämän velkaa isällenikin. Hänen esimerkkinsä innoittamana olen lähtenyt yhteiskunnallisiin tehtäviin ja myös metsälappalaisuuden puolestapuhujaksi. Omistan tämän työn isäni muistolle.

Toivon, että kirja antaa vastausta myös niihin kysymyksiin, joita viime vuosina käydyn saamelaiskeskustelun yhteydessä on koetettu esittää, vaikkei ääni ole aina jaksanutkaan kuulua kovin kauas kaiken melskeen keskeltä:

  1.   Onko Kemin-Lapin alueen lappalaiskulttuuri keksitty asia, jonka varjolla suomalaiset haluaisivat tunkeutua nykyisen saamelaisuuden pariin, vai onko kyse aidosta, elävästä kulttuurista?
  2.   Onko oikein kieltää ikimuistoisella Kemin-Lapin alueella asuvien keminlappalaisten asema alkuperäiskansan edustajina sen takia, että esivanhemmat menettivät kielensä – samalla, kun suurin osa nykyisistäkään ”virallisista saamelaisista” ei puhu saamea äidinkielenään tai lainkaan.
  3.   Onko oikein, että ikänsä Lapissa asuneet, lappalaiskulttuurissa kasvaneet, perinteisiä lappalaiselinkeinoja harjoittavat, samoilla seuduilla katkeamattomana ketjuna asuneista vanhimmista tunnetuista lappalaissuvuista polveutuvat ihmiset eivät saa edustaa Lapin alkuperäiskansaa, mutta esimerkiksi Helsingissä syntynyt, kasvanut ja asuva ihminen, voi tämän aseman saada vain sillä perusteella, että yksi hänen isovanhemmistaan on määritelty äidinkieliseksi saamen puhujaksi tai merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon?
  4.   Onko ihmisellä oikeus oman taustansa ja kulttuurinsa mukaiseen identiteettiin ja esim. esivanhempiensa ja kotiseutunsa perinteisten lapinasujen käyttämiseen?

* * *

Kirjan julkaisutilaisuudet pidetään lauantaina 3.12. klo 11 Savukosken kunnantoimistolla, klo 14.30 Sodankylässä Päivin Kammarilla ja sunnuntaina 4.12. klo 16.30 Sallan Rajakievarissa

Avainsanat: metsälappalaiset, keminlappalaiset, keminsaame, saamelaisuus, alkuperäiskansat


Kommentit

1.12.2016 14:06  Martti Ahola

Hei Eeva-Marja mistä tuota kirjaa saa ja mihin hintaan? Tuleeko kirja myyntiin esim. Sodankylän kirjakauppaan?
Isoisä oli Janne Ulkuniemi. Alkujaan Ulkuniemet kuuluivat Kuolajärven Kuhmitsa sukuun, jota pidetään alkuperäisenä metsäsaamelaissukuna.

1.12.2016 14:12  Kauko Kangas

Onnittelut!
On hienoa, että metsälappalaisista on saatu kirja. Muistan kun Seitajärveläinen Abiel Arajärvi korosti aina lappalaisuutta. Kun kävin juttumatkoilla Savukosken kylillä 1960-1970 luvuilla aina tuli esille lappalaisuus. Keminlapin suuret kairat ja niiden lappalaiset ovat eräät valtaa hamunneet syrjäyttäneet, mutta teidän ei tule sortoon alistua.

1.12.2016 16:16  pekka orava

Onnittelut sinnikkyydestäsi! Työsi kiinnostaa myös matkailun kehittämisen näkökulmasta, tarvitsemme juuri tällaista faktapohjaa voidaksemme rakentaa kansainvälisen tason kulttuuripalveluja kotiseutumme vetovoimaa kasvattamaan.

2.12.2016 16:19  Eeva-Maria Maijala

Hei!

Kirjaa saa ostaa tänä viikonloppuan pidettävissä julkaisutilaisuuksissa tai tilata minulta suoraan, eeva-maria.maijala@eduskunta.fi

Ilmoitan täällä, jos kirja tulee kirjakauppoihin tai muualle myyntiin.

T: Eeva-Maria

3.12.2016 23:45  Jarmo Kylmämaa

Hienoa työtä, Eeva-Maria!

7.12.2016 15:37  Eija Pokka

Hienoa,hyvä että osin jo unohdettua historiaa kaivetaan esiin. Tämä olisi pitänyt tehdä jo vuosikymmeniä sitten mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kiitos Eeva-Maria,

9.12.2016 23:31  Katja Hirvasaho

Kyllähän Keminlapin historiasta on kirjoitettu aivan oikeita tutkimuksia, mutta te todennäköisesti ette halua/jaksa sellaisia lukea? Aloittakaa Samuli Onnelan Suur-Sodankylän historiasta, peräti 2 osaa ja valtava lähdeaineisto. Jos faktoja tarvitsette matkailun edistämiseen, sieltä niitä löytyy.

Merkillistä kyllä, kun minä kasvoin Savukoskella 1950-luvulla, jolloin perinteinen, yhtenäinen omavaraisuuskulttuuri oli vielä se, mitä elettiin, ei täällä ollut ollenkaan lappalaisia. Niitä oli ollut joskus kauan sitten. Minunkin äitini hiillosti poronkoparoita navetan uunissa, vaikka me emme lappalaisia ole. Ei ainoastaan lunkkaus- eikä viitarantalaisissa, vaan ei myöskään martti- eikä ruuvaojalaisissa heitä ollut. Seitajärven Arajärvet ovat porosaamelaista sukua, sanoi Arajärven Raija. Ara-Matti oli tullut tokkineen Kittilästä, jonne hän oli kuulemma tullut Norjasta.

18.1.2017 13:42  Anders

Tästä en ollutkaan ikinä kuullut... missä tämä Lappa oikein sijaitsee? Lapin kyllä tiedän ja saamelaiset.
Tai etkai vain käytä väärää ja täten myös rasistista termiä "lappalainen" tarkoittaessasi saamelaisia?

30.1.2017 22:18  Lanta-akka

Enigma poistuisi, jos otettaisiin käyttöön DNA-testit. Katja on oikeassa. Hyvät järjestelmälliseen tutkimukseen perustuvat historiakirjat ovat seudulta olemassa.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini