Yhteystiedot

Eeva-Maria Maijala
em.maijala@gmail.com
puh. 050 512 0529

Uutiset

15.4.2019Eeva-Maria Maijalan työ eduskunnassa päättyiLue lisää »24.1.2019Maijala jätti kirjallisen kysymyksen liharuokien harhaanjohtavasta markkinoinnistaLue lisää »18.1.2019Maijala tyytyväinen ahmanpyynnin jatkumiseenLue lisää »

Uusi ympäristönsuojelulaki

Tiistai 18.2.2014 klo 11:23


Viime viikolla eduskunnassa aloitettiin käsittely uudesta ympäristönsuojelulaista. Kyse ei ole mistään osittaisuudistuksesta, vaan koko laki on tarkoitus säätää uudelleen.

Edellinen ympäristönsuojelulaki on vuodelta 2000, eli ei kovin vanha, muuta kuitenkin esitystä uudeksi ympäristönsuojelulaiksi on valmisteltu pitkään. Hyvä niin, mutta minusta tuntuu, että sitä olisi tullut valmistella vielä vähän lisääkin. 

Ehkä eniten keskustelua herättävä kohta on uuden lain 13 § Turvetuotannon sijoittaminen. Hallitus esittää pykälän 1 momentiksi: ”Turvetuotannon sijoittamisesta ei saa aiheutua valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävän luonnonarvon turmeltumista. Arvioitaessa luonnonarvon merkittävyyttä otetaan huomioon sijoituspaikalla esiintyvien lajien ja luontotyyppien uhanalaisuus sekä esiintymän merkittävyys ja laajuus. Luonnonarvon merkittävyyttä arvioitaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon sijoituspaikan merkitys sen ulkopuolella olevalle luonnolle ja sen toiminnalle. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin luonnonarvon merkittävyyden arvioinnissa huomioon otettavista seikoista.”

Kiittelin eduskunnassa puheenvuorossani ympäristöministeriä, että hän saattoi antaa tässä asiassa hieman periksi ja luontoarvoja koskeva säännös kohdistuu ainoastaan turvetuotantoon. Tosin voisi pohtia, onko turvetuotannonkaan luontoarvojen paikka tässä laissa? Nimittäin ympäristönsuojelulaki on enemmänkin ns. pilaamislaki ja luonnonsuojelulaki on kohdesuojelulaki. Näin ollen luontoarvoasia kuuluisi mielestäni käsiteltäväksi ennemminkin luonnonsuojelulaissa kuin ympäristönsuojelulaissa.

Vihreiden tavoitehan on, että turvetuotanto pitäisi saada loppumaan koko maasta. Tästä huolimatta toivon, että turvetuotannon lupamenettelyä tulee nopeuttaa eikä turvetuotantoa tule ideologisilla syillä vaikeuttaa.

Käsiteltäessä luontoarvoja ja valtiovallan estäessä sillä perusteella maankäyttöoikeuden käyttöä, on mielestäni kyse perustuslaillisesta omistusoikeudesta. Tällaisen oikeuden käytön kieltäminen tulisi aina olla korvattavaa, ja korvattavat asiat ovat tähän asti kuuluneet luonnonsuojelulakiin. Tulisiko tähän uuteen ympäristönsuojelulakiin lisätä korvausasia? Tässä lakiesityksessä ei nimittäin ole korvauspykälää ollenkaan – vai tulisiko koko asia siirtää valmisteilla olevaan luonnonsuojelulakiin? Toivon, että perustuslakivaliokunta antaa lausunnon siitä, onko ympäristönsuojelulain luontoarvoilla oikeus ilman korvausta puuttua ihmisten omistusoikeuteen.

Toinen keskustelua herättävä kohta on ympäristönsuojelulain mukaisen valvonnan oikea mitoitus. Esityksen mukaan ympäristönsuojelun valvontaa lisätään ja se rahoitetaan uusilla valvontamaksuilla. Valvontaohjelmia ei ole määritelty tarkemmin tässä laissa, mutta niiden ei tulisi vaikeuttaa yritystoimintaa enää nykyistä enemmän. Jo nykyinenkin valvonta aiheuttaa kalleudellaan ja hitaudellaan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia monille yrityksille.

Suomessa suurin osa ympäristöluvista on maatalouden karjarakennuksille myönnettyjä lupia. Suomessa on määritelty luvitettavaksi paljon pienemmät karjarakennukset kuin esimerkiksi Ruotsissa, jonka vuoksi on asetuksen muokkausvaiheessa kiinnitettävä huomiota lupien järkevöittämiseen. Pelkkä ilmoitusmenettely riittäisi mielestäni monessa sellaisessa tilanteessa, joissa nyt vaaditaan ympäristölupaa.

Lupa-asioiden ja niiden valvonnan maksuineen tulee keskittyä suurimpiin yksiköihin ja niiden ongelmiin. Rahkeemme eivät nykymuodossa riitä, ja lupien myöntö ja valvonta eivät toimi riittävästi, ellemme löydä todellisia valvonnan tarpeessa olevia kohteita. Se on hyvä, että valtion vastuulla olevia tehtäviä voidaan siirtää nyt kunnille. Toivottavasti tätä saadaan toimimaan. Tämä lisäisi kansanvaltaa ja vahvistaisi paikallista asiantuntemusta ja nopeuttaisi asioiden käsittelyä.

Uuden ympäristönsuojelulain lähetekeskustelussa Vihreiden kansanedustaja Satu Haapanen hyökkäsi voimakkaasti Keskustaa vastaan ja syytti, että puolueen edustajat vähät välittävät luonnon monimuotoisuudesta ja luontoarvoista. Luultavasti häntä ärsytti se, että eräät Keskustan kansanedustajat puolustivat turvetuotantoa.

Huomautin tähän, että Keskustalle jos mille puolueelle on tärkeätä vaalia luonnon monimuotoisuutta. Meistä monet ovat kotoisin maalta tai asuvat siellä edelleen hankkien elantonsa alkutuotannon parista. Sellainen ihminen, joka elää luonnosta, ei halua luontoa vahingoittaa. Silloin hän vahingoittaisi itseään. Itse liikun paljon mm. hillasoilla ja olen saanut osallistua moniin Suoseuran järjestämiin tilaisuuksiin, niin että suomalaisen suoluonnon vaaliminen on minulle tärkeä asia. Turpeen käytön täysi kieltäminen vain ei mielestäni ole tällä hetkellä järkevää politiikkaa eikä todellakaan välttämätöntä suoluonnon säilymisen kannalta.

Viittasin puheenvuorossani myös Santeri Alkioon, joka on opettanut meille, että jättäkää maa lapsillenne paremmassa kunnossa kuin olette sen itse saaneet. Vihreiden Oras Tynkkynen totesi tähän, että: ”Se, mitä Santeri Alkio on menneinä vuosikymmeninä kirjoittanut, ei valitettavasti yhtään eliölajia sukupuutolta pelasta.”

Ei tietenkään Alkion tekstit sinällään ketään pelasta, mutta jos hänen edustamansa ideologia on keskeisesti mukana puolueen päätöksenteossa, niin se vaikuttaa puolueen ajamaan politiikkaan. Sillä politiikka tarvitsee aina ideologisen perustan, johon ankkuroitua. Muuten se muuttuu vain lyhytnäköiseksi toiminnaksi ja oman edun tavoitteluksi. 

Avainsanat: ympäristönsuojelulaki, turve


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini