Viime viikolla minulla oli tilaisuus osallistua eduskunnan kyselytunnin jälkeen Nuorten Suomi rukoilee -tapahtumaan. Se järjestettiin Eduskuntatalon portailla. Joukko nuoria kristittyjä oli kerännyt adressin ja se luovutettiin meille kansanedustajille. Rukoilimme yhdessä ja nuoret siunasivat päättäjiä Herran siunauksella.

Oli sykähdyttävä kokemus osallistua tapahtumaan. Siinä ei ollut kyse mistään yksittäisestä mielenilmauksesta jonkun poliittisen kiistakysymyksen puolesta tai vastaan. Kyse oli siitä, että nuoret halusivat muistuttaa meitä rukouksen voimasta.

Onhan Suomen kansa halki vuosisatojen kääntynyt rukouksessa Luojansa puoleen, niin hyvinä kuin pahoina päivinä.

Nuorten adressissa luki myös mm. seuraavasti: ”Me edustamme sukupolvea, joihin uutisissa liitetään sanat syrjäytyminen, työttömyys, epävarmuus ja masennus. Me haluamme toisenlaisen huomisen. Me haluamme rakentaa sukupolvellemme tulevaisuutta, jossa on toivoa, jossa elämällä on merkitys ja tarkoitus.”

Portailla seisoessani muistin sitä perustaa, jonka varhaisvuosinani sain lapsuuskodissani, auringonsäteistä välkkyvän Orajärven rannoilla kasvaessani. Pirttiseurat ja pyhäkoulu olivat tärkeä osa lapsuuttani. Ajattelen kiitollisuudella isää ja äitiä, jotka pitivät kristillisiä perusarvoja esillä ja sallivat minun osallistua kaikkeen tällaiseen toimintaan. Siltä pohjalta on ollut hyvä ponnistaa.