Yhteystiedot

Eeva Maria Maijala 050 512 0529 eeva-maria.maijala@eduskunta.fi

eduskunta-avustaja Janne Kaisanlahti (09) 432 4098

Uutiset

24.1.2019Maijala jätti kirjallisen kysymyksen liharuokien harhaanjohtavasta markkinoinnistaLue lisää »18.1.2019Maijala tyytyväinen ahmanpyynnin jatkumiseenLue lisää »9.1.2019Maijala vaatii muutoksia rajavyöhykelupiinLue lisää »

Haen eduskuntaan, en kunnanjohtajaksi

Keskiviikko 27.2.2019 klo 20:15

Sodankylän kunnanjohtajan virka on tulossa avoimeksi nykyisen kunnanjohtajan jäädessä eläkkeelle. Olen saanut kyselyjä, olenko kiinnostunut tehtävästä?
Kyllähän Sodankylän kunnanjohtajan virka on kiinnostava tehtävä. Sodankylä on minun synnyinkuntani ja haluan tehdä työtä Sodankylän kehittämiseksi. Olen kuitenkin erittäin motivoitunut jatkamaan työssäni eduskunnassa. Olen aloittamassa kovaa vaalikampanjaa päästäkseni kolmannelle kaudelle. Se on ehdoton päätavoitteeni. Toivon, että saan äänestäjiltä vahvan valtakirjan jatkaa työtäni. Siinä tehtävässä voin myös toimia sodankyläläisten hyväksi. Jos tulen valituksi eduskuntaan, en hae Sodankylän kunnanjohtajan virkaa enkä muunkaan kunnan virkoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eduskuntavaalit, Sodankylä, kunnanjohtaja, kansanedustaja

Hiilen energiakäyttö kielletään

Torstai 21.2.2019 klo 12:33

Eduskunnassa käsiteltiin eilen lakiesitystä hiilen energiakäytön kieltämiseksi vuodesta 2029 alkaen. Esitys, kun se hyväksytään, tulee olemaan varmasti yksi tämän vaalikauden merkittävimmistä päätöksistä. Kyse on todella merkittävästä askeleesta ilmastopolitiikkamme parantamiseksi ja yleensä ottaen kotimaisen energiantuotannon edistämisen suhteen. 
Samassa yhteydessä keskustellaan myös siitä, tulisiko turpeen käyttö lopettaa. Turve on kuitenkin kotimainen raaka-aine. Monessa polttolaitoksessa ollaan jo siirtymässä siihen, että olisi yhä enemmän ja enemmän puuta käyttäviä polttolaitoksia, joissa tarvitaan turvetta vähemmän ja vähemmän. Turpeen osalta on kuitenkin muistettava se, että se on kotimaista raaka-ainetta. Se on lähellä ja se on meillä varmuusvarastoa, huoltovarmuustekijä.
Meillä on säätilankin suhteen erilaisia vuosia, märkiä ja kuivia. Tärkeintä on, että polttolaitoksemme tuottaisivat energiaa, joka tuottaa hiiltä ja päästöjä mahdollisimman vähän ilmaan. Välillä turve on jopa hyvä asia siinä puun seassa, että saataisiin korkealaatuista, hyvää lämpöä ja energiaa. Jos me nyt kieltäisimme turpeen käyttämisen energiantuotannossa, se voisi olla Suomelle aika kohtalokasta. Huoltovarmuutemme voi tarvita sitä tulevaisuudessa.
Energia-asioissa meidän tulee myös muistaa tutkimukseen panostaminen. Siihen on varattava määrärahoja ja resursseja koko ajan enemmän. Suomessa on kehitelty erilaisia energiantuotantomenetelmiä, hyvin uudenlaisiakin. Niitä tulisi vain kehittää yhä enemmän. Uskon, että parinkymmenen vuoden päästä Suomessa energiantuotanto on kehittynyt valtavasti eteenpäin ja me nauramme tämän päivän polttomoottoreille ja monelle muulle sellaiselle asialle, mitkä meistä ovat nyt välttämättömiä. Nykyisestä tietotaidosta, mitä meillä on jo olemassa ja työn alla esimerkiksi Lappeenrannan korkeakoulussa, tulee varmasti Suomelle uusi Nokia. Meidän täytyy vain satsata näihin hyvin paljon resursseja ja rahaa.
Sain mahdollisuuden tutustua Helsingissä Helenin energiatoimintoihin. Olin yllättänyt siitä, kuinka paljon Helsingissä on mahdollisuuksia. Helsingissä on valtavasti kehittämismahdollisuuksia energian keräämisessä ja kierrätyksessä erityisesti kesällä. Kuinka paljon Helsingissä tuleekaan hukkalämpöä! Täällä on paljon vielä tehtävissä, ja on todellakin hyvä ja vähintä, että kivihiilen käytöstä luovutaan tulevaisuudessa myös Helsingissä. On herättänyt todella paljon huomiota, että maamme pääkaupunki nojaa niin paljon kivihiilen varaan.
Onhan Helsingissäkin valtavasti mahdollisuuksia tuottaa energiaa ihan uusillakin menetelmillä. Loppujen lopuksi asumiseenhan kuluu meillä energiasta suurin osa. Pohjoisessa me varmasti tulemme jatkossakin puulla lämmittämään ja tarvittaessa vähän käytämme turvetta siihen kaverina, mutta Suomessa on erilaisia alueita, ja pääkaupunkiseudulle on löydettävissä erilaisia vaihtoehtoja lisää.
Kokonaisuudessaan: käytetään kotimaisia raaka-aineita ja sidotaan se hiili, mitä me päästämme ilmaan omilla toiminnallamme, eli lisätään metsien kasvatusta, kasvua ja käytetään puuta. Se on myös ympäristöteko.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hiilivoima, energia, eduskunta, turve, energiantuotanto

Digitaalisten palveluiden kehittymisestä

Torstai 14.2.2019 klo 14:45

Digitaaliset palvelut kehittyvät ennennäkemättömällä vauhdilla. Lapseni nauravat monesti, että äiti, etkö sinä tuotakaan tajua ja osaa – vaikka mielestäni osaan aika hyvin kuitenkin tietoverkkojen maailmassa toimia. Mutta totuushan on se, että lapset oppivat koko ajan uusia asioita, joiden kanssa vanhemmalla sukupolvella on haasteita. Minä puolestani käyn sitten auttamassa omaa äitiäni kaikissa näissä asioissa. 
Sähköiset palvelut ovat mahdollisuus myöskin meille syrjäisempien seutujen ihmisille. Tänä päivänä me pystymme niiden ansiosta tekemään monenlaisia töitä ympäri Suomen, kaikkialla Suomessa – kunhan vain kaapelit toimivat. (Nekin on kuitenkin aika hyvin jo saatu kaikkialle Suomeen kohtuullisesti hoidettua.)  Langattomat yhteydet hoituvat, ei nyt parhaimmalla mahdollisella teholla, mutta kuitenkin jotenkuten.
Suurin ongelma on kuitenkin ikäihmisten asioiden hoitaminen, kun taajamissakaan, varsinkaan syrjäisemmillä alueilla, ei ole enää palveluja eikä edes henkilöitä paikalla, joilta nämä vanhemmat ihmiset voivat henkilökohtaisesti tulla kysymään apua ja neuvoa. 
Yhtenä esimerkkinä kerron tapauksen omalta kotikylältäni. Yksi vanhempi mies tuli minun tyköni ja sanoi, että hoidatko sinä minulle tämän asian. Minä sanoin, että no, totta kai minä voin hoitaa tämän asian. Mutta hänellä ei ollut verkkopalvelutunnuksia. Soitin seuraavana päivänä pankkiin, että voisimmeko me tämän asian hoitaa niin, että antaisitte minulle ne tunnukset, niin minä kyllä hoidan tämän vanhemman miehen asiat. Pankista sanottiin, että kun tämä mies ei ole edunvalvonnassa, niin et sinä saa hoitaa tämän miehen asioita. Eikä hän itse osannut sitten ikänsä vuoksi näitä verkkopalvelutunnuksia ottaa käyttöönsä ja hallita näitä asioita. Nyt tämä vanhempi mies ei siis voi millään tavalla ottaa näitä palveluita käyttöönsä, jotka vaativat verkkopalvelutunnuksia. Järkyttävä tilanne näin syrjäseudulla elävälle.
Digitalisaatio ja sähköiset palvelut kehittyvät joka sektorilla. Olen itse ympäristövaliokunnassa saanut katsoa näitä asioita tämän vaalikauden. Meillä on ollut siellä monia uusia lakiesityksiä liittyen sähköisten palveluiden kehittymiseen. Ja hyvä kun kehittyvät, mutta huomioikaamme sekin, että vanhemmat ihmiset eivät selviä ilman henkilökohtaista apua. 
Toisaalta, vaikka puhutaan lasten ja nuorten digiosaamisesta, niin digitalisaatio voi aiheuttaa ongelmia heillekin. Meillä on nimittäin suuri määrä nuoria putoamassa kelkasta ihan sen takia, että he eivät osaa, hallitse tätä maailmaa. He ovat kiinnostuneet ehkä koneista ja kaikista muista laitteista, mutta eivät he ole niinkään kiinnostuneita siitä lukemisesta tai tietokoneen äärellä olemisesta. Joillakin nuorilla on myös vaikeuksia opetella englantia, mutta tietoverkossa monet palvelut ovat tänä päivänä ensisijaisesti englannin kielellä. Myös nuoret voivat pudota tästä digimaailmasta. Kehitys tapahtuu nopeampien ja paremmin pärjäävien ehdoilla joka paikassa. Tämä heikompien nuorten asema on otettava entistä paremmin huomioon, sillä yksikään nuori ei saa pudota kelkasta.   

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sähköiset palvelut, digitalisaatio, internet, verkkopalvelut

Sakon muuntorangaistuksen palauttaminen

Keskiviikko 13.2.2019 klo 13:38

Eduskunnassa päätetään tänään sakon muuntorangaistuksen palauttamisesta. Ymmärrän ne esimerkiksi sosiaaliset perusteet, joiden nojalla sakon muuntamista vankeusrangaistukseksi on vähennetty kuluneina vuosikymmeninä. Kuitenkin jokin oikeustajussani sotii sitä vastaan, että rikollinen jää tosiasiallisesti ilman rangaistusta. Sanon tämän niin tavallisen ihmisen maalaisjärjellä kuin käräjäoikeudessa työskennelleenä varatuomarina.
 
Olin aikanaan hyvin pahoillani, kun muuntorangaistuksen palauttamista koskeva esitys jäi toteuttamatta, ja olen tyytyväinen siihen, että asia nyt saatiin eteenpäin. Korostan erityisesti oikeudenkäytön yleistä moraalia ja lainkunnioitusta luovaa merkitystä tässä asiassa. Esitys vastaa myös monien kauppiaiden hätähuutoihin, kun tähän asti on oltu voimattomia myymälävarkaiden rötöstelyn edessä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sakko, muuntorangaistus, rikollisuus, myymälävarkaudet, rangaistukset

Ovatko saamelaiskäräjät tulleet aikansa päähän?

Maanantai 4.2.2019 klo 12:27

Saamelaiskäräjälain uudistamiselle on tullut seinä vastaan. Suomen saamelaisuuden eli lappalaisuuden asioiden hoitamista tulee pohtia laajalla pohjalla kokonaan uusiksi. Työt on aloitettava laajalla tilanne- ja olosuhdeanalyysillä.

Tukenani on moni saamelaisalueen saamelainen, joiden mielestä saamelaisasioiden hoitaminen ei vastaa kansan ja kulttuurin todellista tarvetta. Viimeisin huippu on se, että ketkä päättävät saamelaisalueen yksityismetsien käytöstä. 

Suomen alkuperäiskansa saamelaiset eli lappalaiset muodostuvat useasta eri ryhmästä, joilla on osittain erilainen kieli, kulttuuri ja historia. Saamelaiskäräjät edustavat näistä pohjoissaamelaisia ja kolttia sekä osaa inarinsaamelaisista. Ulkopuolelle jäävät osa inarinsaamelaisista ja metsälappalaiset eli metsäsaamelaiset sekä saamelaiset, jotka eivät enää halua leimautua riitelijöihin.

Saamelaiskäräjien rooli ja tehtävät tulee miettiä kokonaan uusiksi.  Suomessa on 10000 äänioikeutettua saamelaista, joista 7000 asuu virallisen alueen ulkopuolella, ja heitä edustaa käräjillä vain yksi henkilö. Käräjille hyväksymättömiä saamelaisia  ei edusteta lainkaan. 

Arvostetaan ja autetaan toisiamme. En halua tulla päättämään esim. sevettiläisten maankäyttöasioista, mutta Savukosken valtion maiden käytöstä minulla olisikin paljon sanottavaa. En halua päälleni enontekiöläisten vaatteita, enkä tehdä inarilaisten käsitöitä myytäväksi, mutta kotoani Sodankylästä löytyviä hyvin saman tyylisiä sukuni lappalaistuotteita haluan tehdä ja käyttää.

Saamelaiskäräjät on saanut aikaiseksi paljon hyviä asioita mm. kolmen saamen kielen pelastamiseksi. Arvostan ja kunnioitan tätä työtä todella paljon, ja toivon että jatkossa kaikki halukkaat voisivat opetella sukujensa kielen erityisesti vanhoilla lapinkylien alueilla.

Eduskunnassa olen joutunut toteamaan, että juuri kukaan ei halua olla tekemisissä saamelaisasioiden kanssa, koska saamelaiset koetaan riiteleväksi ryhmäksi, jotka eivät hyväksy mitään. Tärkein asia tuntuu olevan se, kuka saa kuulua ryhmään ja kuka ei. Annetaan uudelle eduskunnalle uusi toimintamalli, näytetään että saamelaisuutta kannattaa tukea.

Otetaan kaikki käytettävät voimavarat vahvuudeksemme. Yhdessä olemme vahva kokonaisuus. Pohditaan yhdessä, mihin kukin nyt pyrkii, mitkä ovat tavoitteemme. Avataan ongelmakohdat. Työ ei tule olemaan helppo, mutta näen sen kuitenkin ainoaksi mahdollisuudeksi päästä tässä pattitilanteessa eteenpäin.

Eeva-Maria Maijala
kansanedustaja (kesk.)
Metsälappalaispäivät ry:n pj.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, kulttuuri, alkuperäiskansat, metsälappalaiset, saamelaiskäräjät, inarinsaamelaiset

Vanhustenhoidosta

Torstai 31.1.2019 klo 19:23

Viime päivinä julkisuuteen esiin tuodut kaameat tapaukset vanhustenhoidon ongelmista ovat järkyttäneet varmasti kaikkia suomalaisia. Tapaukset ovat luultavasti vain jäävuoren huippu. Tämän maan meille rakentaneet Suomen kunniakansalaiset joutuvat heitteille viimeisinä elinvuosinaan, jolloin tarvitsevat hyvää hoitoa ja hoivaa. Se on sydäntäsärkevää. 

On kysytty, onko sopivaa ”politikoida” näillä murhenäytelmillä. Mutta kyllähän poliitikoilla ja puolueilla on suuri vastuu siitä, miten Suomen vanhustenhoito toimii. Olisi perin outoa, jos näistä asioista ei saisi keskustella. Virheet on myönnettävä. Pahimmillaan kyse on laittomuuksista, jos vanhukset ovat jääneet heitteille. Jokainen tapaus on otettava vakavasti. Tapahtuneita ei voi kuitata kevyesti. Pelkkä valvontaan viittaaminen ei auta. Järjestelmässä on nyt vikaa. 

Toinen asia on kokonaan se, että kuinka paljon puoluepolitiikkaa ilmi tulleilla tragedioilla kannattaa tehdä. On helppo pistää kaikki istuvan hallituksen syyksi, vaikka kuntien nykyiseen ahdinkoon syy on monien hallituskausien tulosta. Vasemmistopuolueiden yhteydet yksityiseen terveysbisnekseen ovat myös tulleet julkisuuteen. 

Sote-mallia voi syyttää yksityistämisen edistämisestä, mutta kaikki kuntien ulkoistamiset ja yksityistämiset on tähän saakka tehty kuitenkin ilman hallituksen sote-mallia. Tarkoitushan on nimenomaan saada tämä sote-palveluiden yksityistäminen edes jonkinlaiseen hallintaan. Ja myös julkisella puolella on paljastunut silloin tällöin todella räikeitäkin väärinkäytöksiä ja laiminlyöntejä sote-palveluiden parissa, myös vanhustenhoidossa.

Samalla on myös tunnustettava, että viime vuosina yhteiskunnassamme ovat lisääntyneet näkemykset, että kun palveluita yhtiöitetään tai yksityistetään, niin ne automaattisesti paranevat. Mutta eihän se niin ole. Myös meidän keskustalaisten kannattaa vakavasti tarkastella, olemmeko antaneet liikaa bisnes-ajattelulle periksi? Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa julkisen vallan vastuu peruspalveluista on ehdoton. Entä onko voittoa tavoitteleva liiketoiminta ja veroparatiiseihin rekisteröidyt yhtiöt todella sopivia elementtejä suomalaisten peruspalveluiden tarjoamisessa? 

Jos jotain hyvää, niin valvonnan tehostamisen merkityksen tunnustanevat nyt kaikki. Samoin riittävän hoitajien määrän tarpeen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhustenhoito, yksityiset palvelut, sote, sosiaali- ja terveyspalvelut

Paikallislehtien toiminta on turvattava

Keskiviikko 30.1.2019 klo 13:05

Postin hinnankorotukset ovat ajaneet paikallislehdet kriisiin. Posti on esittänyt jakelun turvaamiseksi mm. määräaikaista valtiontukea maaseudun paperilehdille sekä postisääntelyn keventämistä. On hyvä, että Postikin on tiedostanut nämä ongelmat, mutta en voi hyväksyä jakeluvelvoitteeseen puuttumista. Suomen valtio ei tue nyt yhtään postitoimintaa, mutta nyt tarvitsemme kohdennettua tukea, jolla varmistetaan syrjäisten alueiden asukkaiden Perustuslaillinen oikeus tietoon.
 
Perustuslain mukaan suomalaisia on kohdeltava samalla tavalla asuinpaikasta riippumatta. Kunnilla ja seurakunnilla on lakisääteinen velvollisuus tiedottaa kuntalaisia esim. kaavoitus- ja palveluasioista. Viranomaisilla tulee olla käytettävissään tiedotusväline, joka tavoittaa suurimman osan kuntalaisista.  Harvaanasutulla alueella ovat paikallislehdet käytännössä ainoa menetelmä, jolla kunnat saavat hoidettua tämän lakisääteisen tehtävän. Muutoinkin paikallislehdillä on syvällinen ja monipuolinen merkitys paikallisyhteisöille.
 
Jakelukustannusten rajun nousun myötä moni paikallislehti joutuu harkitsemaan lopettamista. Kutsutin Postin hallintoneuvostonkin koolle tämän asian takia. Asun Itä-Lapissa, joka on Suomen harvimmin asuttua aluetta. Paikallislehti vastaa siellä alueen kaikesta keskeisestä tiedottamisesta, kuten useimmilla muillakin vastaavilla alueilla.
 
Postilain uudistamisessa v. 2017 varmistimme, että myös niillä alueilla, joissa ei ole markkinavoimiin perustuvaa viisipäiväistä sanomalehtien jakelua, oli järjestettävä postin jakelu viitenä päivänä viikossa. Nämä harvaan asutut alueet ovat nyt se alue, jonka paikallislehtien jakeluun erityisesti tarvitaan valtiovallan toimintoja.
 
Valtiovallan tulee Perustuslain 6 § ja Postilain 17 § perusteella ryhtyä tukemaan paikallisten tiedonsaantioikeutta. Muussa tapauksessa harvaan asuttujen alueiden ihmiset ovat vaarassa menettää jo lähiaikoina oman paikallislehtensä. Menetelmänä voisi olla se, että a)valtio tukee suoraan paikallislehtiä, jotka sitten kilpailuttavan jakelun, b)valtio kilpailuttaa jakajat tai sitten c)valtio tekee suoraan sopimuksen Postilain 17 §:n perusteella paikallislehtien jakelusta Postin kanssa.
 
Aikaa ei kuitenkaan ole tuhlattavaksi. Jo viime vuoden jakelun hintataso on monille lehdille liian korkea. Jakelutuen on koskettava tasapuolisesti niin ilmaisjakelulehtiä kuin tilattavia lehtiä. Paikallislehdissä kun on molempia. Paikallislehtien tuen tarve ja erilaiset tilanteet on selvitettävä perusteellisesti, mutta pikaisesti.  Tukemiseen menee arvioni mukaan vain 1-2 miljoonaa e/v. Paikallislehtien digiaikaan siirtymisestä tulisi myös tehdä selvitys. Kuitenkin paperilehtien suosio ja tarve tulee säilymään vielä pitkään, joten kerran viikossa tulisi kuitenkin jokaiseen harvaan asutun alueen talouteen jakaa edelleenkin oma paikallislehti.
 
Eeva-Maria Maijala
kansanedustaja (kesk.), varatuomari
Postin hallintoneuvoston ja liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: paikallislehdet, tiedonvälitys, posti, postinjakelu

Kirjoitus kansainvaelluksista

Tiistai 15.1.2019 klo 12:52

Kirjoitin tämän kirjoituksen syyskuussa 2015. Aihe on edelleen ajankohtainen ja julkaisen sen siksi uudestaan blogissani.

* * *

Arabien kansanvaellus

Historia toistaa itseään. Historian kuluessa on Euraasian alueella ollut useita kansanvaelluksia. Onko jälleen meneillään sellainen? Onko tästä kansainvaelluksesta paluuta? Onko kenelläkään edes mahdollisuus enää palata? Onko kenelläkään edes tarkoitus palata? 

Kuka on oikea pakolainen?  Olemmeko itse aiheuttaneet arabien halun tulla maahamme, kun he kokevat meidän maamme paremmaksi kuin heidän? Ovatko he pakolaisia vai ovatko he hivuttamalla Eurooppaa valloittavia arabeja ja somaleja? Mikseivät rikkaat muslimimaat tai Venäjä ota heitä vastaan?

Eurooppalaiseen luonteeseen kuuluu halu auttaa. Onhan tämä kristillisen maailman näkemyksen perusta. Käytetäänkö tässä nyt meidän hyvyyttämme raa’asti hyväksi?

Tänne tulevat ihmiset hyvin vaikeista olosuhteista, heidän henkensä voi olla uhattuna ja he tarvitsevat apua. Ainakin osa heistä. Mutta tämä avuntarve on loppumaton, se on kuin sairaus, joka leviää. Meidän on autettava sairaita, mutta miten voisimme hoitaa tätä jo vaikeuden juurilla? Vai pitääkö meidän sulkea silmämme kuin sotilaat ja estää kansanvaellus? 

Pakolaiset, jos heillä on hätä, niin tulkaa Savukoskelle vaikka kotikyläni Nousun kylän koululle. Vettä saa kantamalla ja hyysikkä on ulkona. On lämmintä, turvallista ja suoja. Tulevaisuuden työpaikoista ja elämisen paremmista mahdollisuuksista ei ole tietoa. Eli jos haette vain väliaikaista pakopaikkaa ja turvaa hengenvaaralta, niin Nousullakin voi olla pakolaisena. Mutta jos tulette siirtolaisina paremman ja turvallisemman elämän vuoksi, niin siihen tulee joutua tekemään todella paljon töitä. Ei pidä pelätä pakkasta, karhuja, sääskiä eikä lunta.  Ne ovat oikeasti pakolaisia, jotka tulevat kyläämme. Kyllä siellä voi elää. Elänhän minäkin.

Miten kansainvaellus estetään? Onko sitä voinut ikinä estää? Onko tämä vain elämän vaihe, joka on otettava vastaan ja antaa Lähi-Idän ja Afrikan asukkaiden vallata Europpa? Onko se meidän etumme mukaista? Onko se edes pakolaisten lähtömaiden edun mukaista?

On hienoa, että yksityiset ihmiset haluavat auttaa heitä, jotka jo ovat tulleet tänne. Suomen ja muiden Euroopan maiden on tehtävä kuitenkin päätökset ajatellen pidemmälle kuin hetkellistä apua. Hallitsematon Eurooppaan muuttaminen on pysäytettävä. Nyt Euroopan valtioiden voimavarat ehtyvät. Lähtömaissa taas sitoutuminen oman maan rakentamiseen heikkenee entisestään, kun nähdään Eurooppaan päästävän yhä helpommin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maahanmuutto, siirtolaisuus, turvapaikanhakijat, kansainvaellus

Saamelaisasioita ei huomioitu eduskuntakäsittelyssä

Maanantai 14.1.2019 klo 15:02

Eduskunnassa käsiteltiin viime tiistaina useita tiiviisti Lappiin ja myös alkuperäiskansaamme liittyviä asiakokonaisuuksia. Kalastuslain 10 §:n muutos, jolla Ylä-Lapin väestön oikeudet nyt huomioidaan, on ollut todellinen työvoitto. Kyse on merkittävästä paikallisten asukkaiden oikeuksien paranemisesta saamelaisalueella.

Sen sijaan kuntien kulttuuritoimintaa koskevassa laissa, jota koskeva mietintö myös eilen esiteltiin eduskunnalle, ei saamelaista näkökulmaa ole huomioitu. Perustuslain 17 §:n mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. 

Kunnat ovat kulttuuritoiminnan ydintä hyvin monessa asiassa. Tässä sinällään monia hyviä kohtia sisältävässä lakiesityksessä ei kuitenkaan ole huomioitu, miten Suomen ja koko Euroopan ainoa alkuperäiskansa ja -kulttuuri vaikuttaa kuntien kulttuuritoimintaan. Valiokuntakuulemisessakin tämä on jätetty huomiotta. Asiassa olisi tarvittu vahvempaa saamelaisedunvalvontaa. Eduskuntakeskustelussakin myönnettiin oikeaksi tästä tekemäni huomio.

Kyse ei ole ainoastaan pohjoisen saamelaisalueen kuntia koskettavasta asiasta, sillä saamelaisia asuu myös suurissa kaupungeissa, kuten Rovaniemellä, Oulussa ja pääkaupunkiseudulla. Siellä on olemassa myös esim. saamenkielen koulutusta ja kielipesiä. Tämän elävän kulttuurin esille tuonti on rikkaus myös muille kuin saamelaisille, onhan kyse myös yhteydestä koko maamme ja kansamme yhteiseen historiaan. Muidenkin kuin saamelaisalueen kuntien kannattaa pohtia toiminnassaan, miten se voisi tuoda esiin saamelaisuuden vaikutusta ja lisätä tietoa alkuperäiskansastamme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, kulttuuri, alkuperäiskansat

Naisten vapaus on uhattuna

Lauantai 12.1.2019 klo 9:34

Naisten ja tyttöjen vapaus Suomessa on uhattuna. On tunnustettava, että meille vieras suhtautuminen naisen oikeuksiin on rantautumassa tänne. Neljän nuoren äitinä minua hirvittää ajatella, millaiseen maahan lapseni ovat varttumassa aikuisiksi. Suomessa on totuttu, että naiset ja tytöt voivat kulkea vapaasti ja että täällä on tasa-arvo sukupuolten välillä. Jos ummistamme silmämme, niin niin naisten vapaus loppuu täälläkin joku päivä.

Oulussa paljastuneet raiskaustapaukset ovat järkyttäneet suomalaisia. Lapsia on raiskattu järjestelmällisesti. Tekijät ovat ulkomaalaistaustaisia miehiä. Yksi uhreista on ilmeisesti tehnyt itsemurhan. Koska suuri osa seksuaalirikoksista ei koskaan tule ilmi, niin Oulun tapahtumat voivat olla vain jäävuoren huippu.

Monien huomio keskittyy siihen, että useiden viimeaikaisten törkeiden seksuaalirikosten tekijät ovat ulkomaalaisia ja usein tietyiltä lähtöalueilta. Tietenkin suurin osa tähän maahan tulevista ulkomaalaisista on kunnon väkeä, mutta näiden rikosten luonnetta ei voi kuitata vain yksittäistapauksina ja sen sanomisella, että luotamme oikeuslaitokseen tai että raiskaavathan ne suomalaisetkin. Päättäjillä on vastuu siitä, että uudenlaisen rikosilmiön rantautuminen Suomeen tunnistetaan ja sitä vastaan taistellaan.

Olen koko poliittisen urani ajan pyrkinyt koventamaan törkeimmistä rikoksista annettavia rangaistuksia. Olen tehnyt valtiopäivätoimia ankarampien seksuaalirikostuomioiden hyväksi, erityisesti pedofiliarikosten kovempien rangaistuksen eteen. Joitakin edistysaskeleita on otettukin, mutta valitettavan pieniä. Eikä yksin rangaistusten koventaminen poista näitä kauheita tekoja. Joka tapauksessa törkeisiin rikoksiin syyllistyvät ulkomaalaiset ovat voitava karkottaa ilman, että kukaan alkaa kauhistella pakkopalautuksia.

Kommentoi kirjoitusta.

Jatketaan työtä luonnon monimuotoisuuden puolesta

Perjantai 21.12.2018 klo 23:16

Ympäristöasiat kuuluvat meille kaikille. Iso vaikuttajaryhmä ympäristönsuojelussa ja ilmastopolitiikassa olemme me maanomistajat, me metsien ja maitten omistajat. Meillä on iso mahdollisuus vaikuttaa ympäristön tilaan, luonnon monimuotoisuuteen. Toivon, että meitä autettaisiin siinä, että me pystyisimme löytämään ne monimuotoiset pienet kohteet sieltä omista metsistämme entistä paremmin. 

Siinä ei tarvitse alkaa ostaa mitään suojelualueita valtiolle, vaan on ihan sellainen käytännön asia, että lähes kaikilla meillä metsänomistajilla on omat suojelualueet olemassa. Niitä ei ole mihinkään kirjattu, mutta useimmilla metsänomistajilla on metsissään tietyt kohdat, joita me emme ikinä hakkaa emmekä koske. Ne ovat niitä luonnon monimuotoisuuskohteita. 

Vaikka metsien hakkuu onkin lisääntymässä Suomessa, niin se ei todellakaan ole luonnolle eikä ilmastolle haitallista, vaan toisinpäin kokonaisuudessaan. Viimeisen 50 vuoden aikana Suomen metsien on kasvu kaksinkertaistunut. Minkä takia? Se on kaksinkertaistunut sen takia, että sitä on hoidettu. Metsienhoidolla se on saatu lisääntymään ja kasvamaan. 

Miettikääpä esimerkiksi porkkanamaata: jos te porkkanamaata vain kylvätte, ettekä sitä harvenna, ettekä hoida, niin ette te sieltä yhtään porkkanaa pysty nostamaan ja saa syömäkelpoista porkkanaa. Metsä on myös samalla tavalla: jos halutaan hyvää hakkuukelpoista sahapuuta, sitä on hoidettava, sitä on hakattava, harvennettava ja näin eteenpäin. 

Joka ikistä Suomessa kaadettua puuta kohden istutetaan useampi taimi maahan? Suomi on todella huippumaa näissä asioissa. Nyt viimeisetkin tutkimukset osoittavat, että meidän luonto todellakin kestää oikein hyvin sen hakkuumäärän, mikä meillä on. Sitten meidän pitäisi miettiä entistä paremmin, miten saamme lisättyä kuitupuun käyttöä. Lapissa meillä on todellakin se ongelma, että meillä on nuoria metsiä valtava määrä hoitamatta. 

On hyvä, että metsäpuolella ollaan esittämässä, miten me saisimme Suomen metsäpinta-alaa vielä lisättyä. Olennainen asia, minkä minä haluan tuoda tässä esille, on näitten vajaatuottoisten metsien uudistamisen tukeminen. Kemera-tuesta se jäi viime vaalikaudella pois, ja sitä on todella toivottu. Yleisesti odotetaan, että vajaatuottoisten metsien uudistaminen saataisiin lisättyä myös tähän metsien pinta-alan lisäämiseen mukaan. Metsät todella tarvitsevat uudistamista, niin että me saisimme niiden kasvua parannettua ja sitä kautta saisimme entisestään lisättyä Suomen hiilensidonta-aluetta. 

Perinnebiotoopeista puhutaan paljon. Esimerkiksi minulla itselläni on monta kymmentä hehtaaria perinnebiotooppialueita. Ne ovat maataloustukikohteita, joita minun lampaani tällä hetkellä hoitavat. On todella ikävää, että perinnebiotooppipäätösten saaminen on tänä päivänä aika vaikeaa. Siihen varsinkin seuraavalla ohjelmakaudella, jota tällä hetkellä maatalouspuolellakin työstetään ja tehdään, pitäisi kiinnittää huomiota. Perinnebiotooppialueen tekeminen tulisi olla helpompaa. Se on tehty todella byrokraattiseksi, ongelmalliseksi ja vaikeaksi. Muidenkin kuin aktiivimaanviljelijöiden tulisi voida paremmin perustaa näitä perinnebiotooppialueita. 

Ympäristöön kuuluvat myös vesistöt ja kalastomme. Vesioikeuden omistajat eli osakaskunnat ovat suurin vaikuttaja siinä, miten saamme virtavesiä kunnostettua. Omistajahan sen päättää, mitä sillä alueella tehdään. Hyvällä yhteistyöllä voimme saada paljonkin tuloksia aikaiseksi. Sen lisäksi on hyvä, että näitä virtavesihankkeita on nyt sitten saatu liikkeelle. 

Pienten patojen purkamista on myös harkitusti mahdollista toteuttaa. Niiden energiantuotantomäärästä tuleva hyöty on hyvin vähäinen verrattuna siihen, minkä verran ne ovat esteenä kalojen kulkemiselle ja liikkumiselle. 

Kalatalouden osalta on erityisesti huomioitava merimetsot, joiden määrä on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Vuonna 1986 Suomessa oli 20 merimetsoparia — nyt niitä on Lukenkin tutkimuksen mukaan melkein 27.000 paria. Ne aiheuttavat todella paljon ongelmia meidän luonnon monimuotoisuudelle. Esimerkiksi Tornionjoen lohen smolteista huomattava osa joutuu merimetsojen suihin. Merimetsokanta on saatava kuriin.

Luonnon monimuotoisuus on yhteinen asiamme. Santeri Alkio, keskustan aateisä, aikoinaan opetti, että jätetään tila lapsillemme paremmassa kunnossa kuin olemme sen itse saaneet. Uskon, että tällä tarkoitetaan myös ympäristöä, luontoa.

Kommentoi kirjoitusta.

Ajankohtaista ympäristöpuolelta

Torstai 20.12.2018 klo 0:07

Kuluneella vaalikaudella on byrokratiaa purettu paljon eri sektoreilla, ja myös ympäristöhallinnossa. Toimintaa on voitu järjestää niin, että käytännön työhön pystytään keskittymään enemmän pelkkien valitusten hoitamisen sijasta. Myös ns.
yhden luukun periaate saadaan ensi vuoden aikana hoidettua eteenpäin.

Metsähallituksen luontopalvelupuolelle saatiin nyt vihdoin ja viimein lisää rahaa. Se on todella merkityksellinen ja tärkeä seikka, sillä ympäristö ja luonto - sehän on meidän kaikkien suomalaisten yhteinen. Lappilaisena näen erityisesti luontomatkailun suunnattomat mahdollisuudet.

Erityisesti Metsähallituksen korjausvelkarahat ovat meille lappilaisille todella tärkeitä. Metsähallituksen hallinnoimat alueet, erityisesti kansallispuistot, ovat lappilaisen matkailun keskeisiä kohteita. Savukoskelaisena olen tietysti todella kiitollinen siitä, että Urho Kekkosen kansallispuistoon, Nuorttijoen sillalle saatiin rahat. Se todella tarvitaan, että lähellä rajavyöhykettä päästään kulkemaan joen ylitse.

Metsähallituksella on paljon muitakin suojelualueita kuin pelkät kansallispuistot. Yksi näistä kohteista on Korouoma Posiolla. Siinä on kohde, jonka käyttömäärä on koko ajan lisääntynyt. Se on tunnettu nykyään myös jääkiipeilykohteena. Olisi todella hyvä, että Korouomasta tulisi kansallispuisto. Rahaa siihen ei kovinkaan paljoa tarvittaisi, sillä Korouoma on jo nyt valtion hallinnoimaa aluetta ja siellä on jo monia Metsähallituksen rakennelmia. Ainoastaan status pitäisi muuttaa.

Oppositiopuolueista erityisesti vihreät ovat koko vaalikauden ajan syyttäneet, että tällä vaalikaudella olisi leikattu ja heikennetty ympäristöpuolen asioita. Ei se kuitenkaan näin ole. Kaikki ympäristöhallinnon alalla tehdyt satsaukset on pidetty
voimassa. Uudet suojelualueet, uudet toimenpiteet, uudet Metso-alueet - ei mitään niistä ole purettu. Uusia kohteita ei ole nyt toki perustettu, mutta eihän se merkitse leikkaamista.

Valtion lupa- ja valvontavirasto eli Luova aloittaa toimintansa vuoden 2020 alusta. Väitetään, että valvontaa tulee nyt nykyistä enemmän kansalaisjärjestöjen vastuulle. Mutta ei todellakaan se niin mene, vaan Luovassa on tarkoitus, että siinä keskitytään jo tekovaiheessa kaikissa päätösten yleisen edun valvontaan laajemmin ja paremmin kuin nykyään.

Toinen suuri kokonaisuus, joka on tänä syksynä ollut esillä, ovat homekoulut. Homeasioista on puhuttu todella paljon, mutta lisääkin julkisuutta asia kaipaisi. Hyvin monessa suomalaisessa kunnassa homekoulut ovat esillä, etenkin pienissä kunnissa. Myös omassa kotikunnassani Savukoskella pitäisi rakentaa uusi koulu. Useampi miljoona euroa pitäisi laittaa koulun rakentamiseen homeongelman takia, mutta rahaa ei olisi. Mitä tämän homman kanssa tehdään? Eihän siitä tule mitään, että pienet kunnat menevät konkurssiin koulujen homeongelman takia.

Energia-asiat ovat myös ympäristöpuolella puhuttaneet. Tutkimukseen ja kehittämiseen olisi ollut hyvä varata enemmänkin rahaa. Kävimme Lappeenrannassa sekä ympäristövaliokunnan että liikenne- ja viestintävaliokunnan kanssa tutustumassa
yliopiston toimintaan. Lappeenrannassa on todella hienoja suunnitelmia siitä, miten me saisimme Suomessa kehitettyä energiantuotantomuotoja ympäristöystävällisesti. Meidän pitäisi näihin kiinnittää todella paljon huomiota, sillä näitten avulla me pystyisimme pelastamaan erittäin paljon ympäristöasioita eteenpäin myös kansainvälisellä tasolla. Pienenä maana emme voi panostaa määrään, mutta laatuun sitäkin enemmän, huippuosaamiseen ja huipputeknologiaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ympäristö, metsähallitus, homekoulut, energia, kansallispuistot

101-vuotias Suomi elää metsästä

Keskiviikko 5.12.2018 klo 10:55


”Pikkutyttönä istutin tuon männikön, ja nyt voin ihailla, kuinka se on jo täysi metsä”. Me itsenäisen Suomen luontomme kasvatit voimme katsoa ympärille ylpeänä. Viimeisen 50 vuoden aikana on Suomen metsän kasvu kaksinkertaistunut.  Olemme tehneet ison työn ilmaston hyväksi ja saaneet metsämme tilaan, että voimme käyttää sitä hyvällä omallatunnolla.

Metsiä tulee hakata ja hoitaa, jotta uutta kasvua saadaan aikaiseksi. Vain kasvava metsä sitoo hiiltä enemmän kuin luovuttaa. Lapissa on nyt yksityismetsissä suuri määrä kuitupuuta, jotka pitäisi saada markkinoille kannattavasti. Suunnitellut hakkuun lisäykset ovatkin realistisia ja Lappiin on tarpeen saada uusia investointeja.

Metsämme tarvitsevat Kemin ja Kemijärven biotuote/sellu investoinnit. Viimeaikaiset puheet metsien hakkuun rajoittamisesta ja uusien metsäteollisuuden investointien kieltämisestä eivät saa vaikuttaa millään tavalla Lapin yksityismetsätalouden kehittämiseen. Viikko sitten saimme käyttöön uudet laskelmat, joiden mukaan Suomen metsät sitovatkin hiiltä kaksi kertaa enemmän kuin on aiemmin sanottu.

Kemerasta eli kestävän metsätalouden rahoituslaista tullee uusi laki 2021. Siihen on saatava mukaan Lapille tärkeä vajaatuottoisten metsien uudistaminen. Vajaatuottoiset metsätkin olisi näin saatavissa tuottamaan Lapille työpaikkoja ja lisää hiilen sidontaa.

Metsiä käytetään Lapissa moneen tarkoitukseen, joten hakkuissa on aina oltava järki matkassa. Päätehakkuita ei saa tehdä liian nuorena ja luonnon monimuotoisuus on muistettava. Kaikkea ei saa hakata, tarvitsemme pökkelöitä ja kunnon sekametsiä. On menty paljon hyvään suuntaan, kun isäntä saa tehdä omiakin ratkaisuja ja jättää vaikka metsän äidin koivunkin kasvamaan männikköön.

Matkailu ja porotalous on otettava tosissaan aina hakkuita suunniteltaessa ja siksi osaa metsistä ei todellakaan ole järkevää hakata lainkaan, tai ainakin niiden hakkuun ja uudistamisen tulisi olla monimuotoista.

Toivon, että näen sen päivän, jolloin Lapin puu osataan käyttää maanpäällisenä kultana. Lapin puu on tiheäsyinen erikoisraaka-aine.

Lapin metsistä on saatavissa myös monia muita luonnontuotteita: pakurikääpää pihkaa, kuusenkerkkää, marjoja, sieniä, pahkoja, juuria, vastoja...  Puusta saadaan nyt tehtyä jo vaatteitakin, öljyä, lääkkeitä jne. Puustamme menee vielä liian iso osa maailmalle alhaisesti jalostettuna, voisi jopa sanoa että raaka-aineita myyvä maa on kehitysmaa.

Puu on tulevaisuutemme. Terveet koulut tehdään lapsillemme puusta, ja yhä useampi saa asua puisessa kerrostalossa. Energiammekin tullaan Lapissa tuottamaan jatkossa enemmän hajautetussa energiantuotannossa eikä meidän tarvitse lopettaa saunan lämmittämistä puulla. Olemme tehneet töitä ja ansainneet tämän.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: metsä, metsätalous, puunjalostus

Vain kasvava metsä sitoo hiiltä

Torstai 18.10.2018 klo 19:30


Tarvitsemme ja ilmastommekin tarvitsee Kemin ja Kemijärven biotuote/selluinvestoinnit. Viimeaikaiset puheet metsien hakkuun rajoittamisesta ja uusien metsäteollisuuden investointien kieltämisestä eivät saa vaikuttaa Lapin metsätalouden kehittämiseen.

Suomen metsien kasvu on kaksinkertaistunut 50 vuodessa. Metsien kasvu lisääntyy koko ajan aktiivisen työmme ansiosta. Meidän on pidettävä huolta, että Suomen metsien kasvua saadaan jatkossakin lisättyä, sillä vain kasvava metsä sitoo hiiltä.

Metsiä tulee hakata ja hoitaa, jotta uutta kasvua saadaan aikaiseksi. Näin osoitamme myös oman vastuumme ilmastonmuutoksesta. Puulle tulee olla sitten myös uusia hyviä käyttökohteita.

Nyt tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että metsiin sitoutunutta hiiltä ei päästetä takaisin ilmaan. Kun puutavara jalostetaan rakennuksiksi tai muuksi konkreettiseksi tuotteeksi, niin hiili pysyy sidottuna.

Puusta pitää tietenkin tehdä myös energiaa. Puusta voi saada energiaa eli lämpöä ja sähköä myös ilman, että kaikki hiili vapautetaan ilmaan. Nyt on jo onneksi kehitteillä menetelmiä, joilla osa hiilestä saadaankin eristettyä  omaksi tuotteekseen eli esim aktiivihiileksi. Tämä on arvokas vientituote ja sen loppusijoitus tulee olla esim. pellossa maanparannusaineena.

Tämä tuotekehitys ja uudenlaiset laitokset tarvitsevat tukea käynnistymiseen. Näitä pieniä ympäristöystävällisiä hajautetun energian tuotantolaitoksia tulee saada erityisesti Lappiin.

Metsien uudistamisessa Kemerasta eli kestävän metsätalouden rahoituslaista tullee uusi laki 2021. Siihen on saatava mukaan Lapille tärkeä asia vajaatuottoisten metsien uudistaminen. Vajaatuottoiset metsätkin olisi näin saatavissa tuottamaan Lapille työpaikkoja ja lisää hiilen sidontaa.

Hakkuissa tulee olla kuitenkin aina järki matkassa eli on muistettava, että metsiä käytetään Lapissa moneen tarkoitukseen. Esim. matkailu ja porotalous on otettava tosissaan aina hakkuita suunniteltaessa, ja siksi osaa metsistä ei todellakaan ole järkevää hakata lainkaan. Ainakin niiden hakkuun ja uudistamisen tulisi olla monimuotoista.

Eeva-Maria Maijala
Kansanedustaja (kesk.)

(Kirjoitus julkaistu Lapin Kansassa.)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, metsänhoito, metsätalous, luonto

Ammatillinen koulutus palautettava arvoonsa

Keskiviikko 17.10.2018 klo 12:02

Ammatillisen koulutuksen alasajo on ollut meneillään jo pitkään. Tämän kehityksen kääntäminen tulee saada yhteiseksi kansalliseksi tavoitteeksi, yli puoluerajojen. Kyse on resursseista, mutta myös ammatillisen koulutuksen arvostuksesta ja siihen liittyvistä asenteista.

Työpaikoilta kuuluu valitusta, että ammatillinen koulutus ei vastaa aina tarkoitustaan. Minulle eräs alan yrittäjä sanoi: ”Minulle tuli ammattikoulusta sorvari, joka ei osannut sorvata.” – En tarkoita tällä arvostella koulujen osaavia opettajia, vaan sitä, että ammatillisen koulutuksen uudistuskokonaisuus ei ole onnistunut. Opettajia ei ole tarpeeksi. Kouluissa ei ole voitu keskittyä riittävästi perusopetukseen.

Nykyopiskelijoilla on saamani palautteen mukaan esim. liikaa etäpäiviä. Kaikki nuoret eivät ole riittävän kypsiä tekemään vastuullisia päätöksiä sen suhteen, miten etäpäivän opiskelusta saadaan paras mahdollinen hyöty.

Joskus koulutuspoliittista keskustelua seuratessani ajattelen, että on miltei järkyttävää, kuinka jatkuvasti puhutaan vain yliopistosta, ammattikorkeakouluista ja lukioverkosta. Suomen vientitulot tulevat kuitenkin perusduunareiden työstä suurelta osin. Tarvitsemme käytännön osaajia, tarvitsemme käsiä tekemään töitä. Moni ammatillisen koulutuksen suorittanut perustaa aikanaan myös oman alansa yrityksiä. Eivät kaikki yrittäjät ole akateemisesti koulutettuja. Itse asiassa yllättävän iso osa yrittäjistä on juuri ammatillisen koulutuksen käyneitä henkilöitä.

Ammatillisen koulutuksen suorittaneista erään tutkimuksen mukaan jopa n. 80 % sijoittuu työhön opintopaikkansa lähiseuduille. Ammattiopistojen sijoittumisella on siis myös vahvoja aluevaikutuksia. Tarvitsemme alueellisesti kattavan ammattikouluverkon jatkossakin.

Elinikäisen oppimisen ihannetta ei kannata unohtaa. Ensimmäinen koulutus ei välttämättä ole viimeinen koulutus. Itsekin suoritin ensin ammatillisen koulutuksen (agrologi), ja sen jälkeen – oltuani useita vuosia työelämässä – suoritin myös oikeustieteellisen yliopistotutkinnon. Tällä on ollut suuri merkitys omalle työuralleni ja myös kansanedustajan työlleni.

Vanha kunnon kisälli-oppipoika malli toimii myös nykypäivänä, mutta sitä on kehitettävä toimivammaksi. EU:n alueella useissa maissa, mm. Saksassa, tämä järjestelmä toimii. Tässä mallissa saadaan usein opiskelijalle myös varma työpaikka jo opiskelun yhteydessä.

Koulutuksen suunnittelussa on huomioitava alueen tarpeet. Esimerkiksi Lapin elinkeinoelämän kivijalat – alkutuotanto, metsätalous, matkailu – tarvitsevat ammatillisen koulutuksen saaneita työntekijöitä. Lapissa on pula myös lastentarhanopettajista, joiden pätevöittämiskoulutuksia tarvitaan.

Voin rehellisesti myöntää, etten ole tyytyväinen tähän kehitykseen, mitä ammatillisessa koulutuksessa Suomessa on viime vuosina tapahtunut. Kaikkien puolueiden poliitikoilla on syytä katsoa peiliin. Kehityskulun kääntäminen on otettava yhteiseksi tavoitteeksi.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ammatillinen koulutus, ammattiopistot, ammattikoulut

Avoin kirje Jasper Pääkköselle

Torstai 4.10.2018 klo 14:56

Arvoisa Jasper Pääkkönen, 

Yritämme totta vie tehdä parhaamme, jotta kaikki kalakantamme pysyvät hyvinä ja me suomalaiset luonnon kanssa vastuulliset elävät pysyisimme hengissä ja kalaa on myös lapsillemme. 

Olet huolissasi siitä montako verkkoa lain mukaan saa veteen laittaa. Tiedätkö, että verkkojen käyttö on viime aikoina romahtanut ja yhä harvempi laittaa enää yhtään verkkoa veteen. Meidän pitäisi alkaa pitämään verkkokalastusta historiallisena kulttuurijuttuna, jonka vaikutus kalakantoihin vähenee vuosi vuodelta. 

Suomi on laaja maa ja suuri osa Suomen vesistöstä on alikalastettua. Haluat rajoittaa hauen pyyntiä. Meidän tulee saada hauesta koko maan matkailukalastuksen ykköstuote ja haukea riittää nykysäännöillä suuressa osassa Suomea ihan varmasti. Uusilla kalatalousalueilla voidaan sitten erityisalueilla tarpeen mukaan rajoittaa hauen pyyntiä hoito- ja käyttösuunnitelmalla.

Suuri huoleni on se, että kalastonhoitomaksuista kertyvät omistajakorvaukset ovat supistuneet jo niin pieniksi, että on todella ongelmia saada vesialueita hoidettua.  Omistajakorvaukset nimittäin käytetään vesialueiden hoitamiseen: virtavesien ja muiden vesialueiden kunnostamiseen, kalastuksen valvontaan, ja istuttamiseen. Rahanpuutteen on aiheuttanut osaltaan kalastuslakiin sisältyvä 65-vuotiaiden maksuvapautus, jota on hyvin vaikea enää korjata.

Tiesitkö, että tällä keskustan hallituskaudella on lohien meripyyntiin tullut erittäin tarkka valvonta, jolloin jokaisen rysällä olevan kalastajan tulee ilmoittaa merivartiostolle aina puoli tuntia ennen rantautumistaan. Lohen merikalastukseen on tullut kalastajakohtainen kiintiö, jota valvotaan koko ajan. Jokainen lohi tulee merkitä ja toivottavasti jo ensi kesänä on käytössä nippusiteen tyylinen merkki, joka pysyy lohesta. Työn alla on myös omakala-järjestelmä, johon tulee ilmoittaa kaikki, myös vapaa-ajan kalastuksessa saadut lohet ja muut saaliit.  

Omalta osaltani lappilaisena olen pitänyt huolen, että saamme Tornio- Muonio sekä Simojokeen niin paljon lohta kuin se vain on mahdollista. Nyt on tärkeää, että onnistumme neuvotteluissamme saamaan kaikkien maiden lohen merikalastuskiintiöt kohtuullisiksi eli että ne eivät nouse nykyisestä. Kaikkein tärkein toimenpide on nyt se, että saamme kansainvälisellä paineella pysäytettyä Puolan valtavan salakalastamisen, joka on jopa kolmasosa koko Itämeren lohen kalastuksesta.

Eeva-Maria Maijala
Kansanedustaja (kesk.)
Kalatalouden Keskusliiton pj

3 kommenttia . Avainsanat: kalastus, Jasper Pääkkönen, vesistöt

Tuomioistuinviraston perustamisesta

Torstai 27.9.2018 klo 18:56

Eduskunnassa käsiteltiin tällä viikolla esitystä tuomioistuinviraston perustamisesta, eli että tietyt oikeushallinnon tehtävät siirtyisivät oikeusministeriöstä erilliseen virastoon. Asia on hyvä ja kannatettava. Sen sijaan en kannata sitä, että virasto ”alueellistetaan” Vantaalle, kun valtionhallinnon tehtävät on muutenkin keskitetty pääasiassa pääkaupunkiseudulle.

Tuomioistuinviraston perustamisesta on puhuttu eri nimillä jo vuosikausia ja monta hallituskautta. Kiitos nykyiselle oikeusministerille, joka vihdoin on toteuttamassa asian. On todella tärkeää, että tämä tuomioistuinvirasto vihdoinkin perustetaan. Se hoitaa erittäin tärkeitä tehtäviä: se huolehtii tuomioistuinten toimintaedellytyksistä, toiminnan kehittämisestä, suunnittelusta ja tukemisesta. Nämä eivät ole mitään pelkkiä hallintotehtäviä, vaan sinne tarvitaan erityisosaajia, sekä juridisen osaamisen alueelta mutta myös kehittämisen, koulutuksen alueelta.

On tärkeää, että nyt perustetaan itsenäinen keskusvirasto. On tärkeää, että tuomioistuimet myös ulkoisesti näyttävät riippumattomilta eivätkä näytä olevan poliittisessa ohjauksessa. En väitä, että näin olisi, mutta se saattaa näyttää siltä, ja nyt tällainen itsenäinen virasto poistaa tämän ulkoisesti hankalan tilanteen. 

Vanhan vallan kolmijako-opin mukaan ajateltuna päätös onkin perusteltu. Sen voidaan katsoa edistävän tuomioistuinten riippumattomuuden periaatetta, ja se näyttää paremmalta myös kansainvälisessä vertailussa. Toisaalta, oikeusministeriö lienee tähänkin asti hoitanut näitä tehtäviä tuomioistuinten riippumattomuutta kunnioittaen, eli eihän meillä mitään isompaa ongelmaa ole kyllä ollut tähänkään mennessä

Julkisuudessa keskustelu tuomioistuinvirastosta on keskittynyt lähinnä tuomioistuinviraston sijoituspaikkaan. Tämä on sinänsä ymmärrettävää. Muun muassa monissa Pohjoismaissa valtion virastoja siirretään pääkaupungista maakuntiin tasapuolisen aluekehityksen edistämiseksi. Meillä kuitenkin oikeusministeri on päättänyt sijoittaa tuomioistuinviraston Vantaalle, vaikka yhdeksän muutakin kaupunkia oli valmiina ja kelvollisia sijoituspaikaksi. En ole löytänyt riittäviä perusteluita, miksi virasto pitää perustaa juuri Vantaalle. Joka tapauksessahan sen tulee siirtyä Helsingistä jonnekin, niin minkä takia sen pitää sitten siirtyä Vantaalle, johon pitää kaikki alkaa rakentaa alusta alkaen? 

Tässä kokonaisuudessa on kyse myös oikeudenmukaisuudesta. Julkista keskushallintoa ylläpidetään koko Suomesta kerättävillä verovaroilla. Kuitenkin niiden työntekijät asuvat pääasiassa pääkaupunkiseudulla, maksavat veronsa pääkaupunkiseudun kunnille ja käyttävät lähinnä näiden alueiden palveluita. Kyse on suuresta tulonsiirrosta maakuntien Suomesta ruuhka-alueelle. Me, muun Suomen asukkaat, siis elätämme hyvin pitkälle pääkaupunkiseudun asukkaita. Pitääkö meidän kaikessa jatkaa tätä elättämistä? Kannustankin valtionhallintoa, että se ottaisi mallia muun muassa Kansaneläkelaitoksesta, joka on menestyksellisesti alueellistanut toimintojaan eri puolelle Suomea. Myös säästöjä syntyy, kun toimitilat otetaan edullisten neliöhintojen perusteella. Alueellistaminen toimisi myös oikeuslaitoksen puolella, jos vain hyvää tahtoa riittää. 

Yhtään ei pidä antaa periksi, vaan tuomioistuinvirastossa täytyy olla pätevää, osaavaa henkilöstöä, laadusta me emme saa tinkiä ollenkaan. Meidän täytyy lähteä siitä, että sijoittumisen pitää olla koko valtion etu. Ja koko valtion etuhan on, että se on ensinnäkin kustannustehokas ja toimiva kokonaisuus.  

Rovaniemen tunnen esillä olleista sijoituspaikkojen vaihtoehdoista kaikkein parhaiten. Siellä minun tietojeni mukaan on paljon oikeustieteen osaajia, on hyvä osaamiskeskittymä, ja se on kiinnostava paikka. Lappiin tulee mielellään asukkaita pysyvästi asumaan ja työskentelemään. Se on turvallinen ympäristö, varma ympäristö. Siellä on todellakin hyvä yliopisto, jonne on saatu hyvin päteviä opettajia ja osaajia. Siellä on olemassa hyvät yhteydet, erittäin hyvät kulkuyhteydet, hyvät nettiyhteydet jne. – Eihän asiakkaan välttämättä tarvitse niin hirveän paljon kulkeakaan sinne Rovaniemelle. Tosin Suomihan on kulkuyhteyksien osalta hyvin nopea ja pieni maa.

Vielä haluan todeta käräjäoikeusverkostosta, että kun itse aikoinaan auskultoin Kemijärven käräjäoikeudessa, ja sain sitä kautta varatuomarinkin paperit, niin sielläkin oli aina pätevä tuomari, siellä oli pätevä laamanni ja oli henkilökuntaa hyvin käytössä. Mutta viime vuosina koko Suomen käräjäoikeusverkosto on ajettu todella pahalla kädellä alas. Ja nyt se, että tämä tuomioistuinvirastokin aiottaisiin sijoittaa Vantaalle, on nyt sitten kyllä keskittämisen piste koko tämän laitoksen alasajossa. 

Onko jotain erityistä syytä, minkä takia tämä tuomioistuinvirasto tulisi sijoittaa juuri Vantaalle? Eikö meidän näissä päätöksissä pidä miettiä ensisijaisesti valtion etua, koko valtion etua, siis Suomen, jossa me kaikki asumme? Vai onko kyse vain ideologisesta keskittämisestä?

Monessa muussa paikassa, esimerkiksi Rovaniemellä, on edullisempaa asua, siellä on pysyvämpää henkilökuntaa ja siellä on myöskin päteviä osaajia. Minäkin olen siellä koulun käynyt, Lapin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Pätevää henkilökuntaa olisi Rovaniemellä saatavissa kyllä ihan tarpeen mukaan.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tuomioistuimet, oikeuslaitos, Rovaniemi, alueellistaminen, keskittämispolitiikka

Tankavaaran luontokeskuksesta

Maanantai 3.9.2018 klo 18:46

Tänään 3. syyskuuta on presidentti Urho Kekkosen syntymäpäivä. Savukosken, Sodankylän ja Inarin kuntien alueella sijaitseva suuri kansallispuisto perustettiin vuonna 1983, ja nimettiin Urho Kekkosen kunniaksi. Hänhän oli suuri Lapin ystävä ja liikkui mielellään lappilaisessa luonnossa.
Valtioneuvosto esittää, että Tankavaaran luontokeskus ja sen ympäristö irrotetaan UK-puistosta. Olen ollut yhdessä Sodankylän kanssa tekemässä kaikkeni, että kansallispuistoa koskeva laki saadaan tällä tavalla muutettua. Tankavaaran luontokeskuksen toiminta ei ole vastannut enää tarkoitustaan ja sen käyttö on jäänyt vähäiseksi. Nykyisten säädösten mukaan UK-puiston alueella ei voi harjoittaa matkailutoimintaa.
Nyt kun Sodankylän kunta saa ostaa luontokeskuksen ja on aikeissa vuokrata sen yksityiselle yrittäjälle, päästään luontokeskuksen toimintaa kehittämään paremmin matkailun tarpeisiin. Matkailutoimintaa on kehitettävä yhdessä Tankavaaran ja Vuotson muiden yrittäjien kanssa.
Luonnonsuojelun arvoja päätös ei varmastikaan heikennä, sillä nyt irrotettavan noin 10 hehtaarin alueen sijaan UK-puistoon liitetään lähes 200 hehtaaria uusia alueita. Myös Tankavaara jää edelleen osaksi Natura-verkostoa.

Kommentoi kirjoitusta.

Suomalainen ruoka vaatii taistelua

Keskiviikko 29.8.2018 klo 14:19

Suomalaisesta ruoantuotannosta on pidettävä huolta. Jokin päivä voi olla edessä tilanne, että emme saakaan ostettua ruokaa ulkomailta. Ulkomaisen ruoan laatu voi olla jo nyt kyseenalaista. Kuitenkin olemme tilanteessa, että esim. Lapissa lopettaa tänä vuonna ennätysmäärä maitotiloja.  

Ilmastonmuutos on muuttamassa maatalouttamme koko ajan. Yhä pohjoisempana voi viljellä eri kasveja. On todella harmi, että Apukasta loppui maatalouden tutkimus. Jatkossa peltoviljelyn tutkimus tehdään Louella. Tästä meidän ei sitten saa antaa enää yhtään periksi, sillä maatalouden pohjoinen tutkimus on tärkeää koko Suomelle. Pohjoisessa tullaan jatkossa viljelemään yhä suurempi osa Suomen ruokatuotannosta. 

Tämän kesän kuivuus on aiheuttanut valtavat satovahingot. Valtion on nyt tultava auttamaan viljelijöitä merkittävillä toimenpiteillä ja rahasummilla. Kyse ei ole todellakaan vain maanviljelijästä vaan erittäin monen muunkin suomalaisen työpaikasta ja ruuasta myös tulevaisuudessa.  

Hinta ei enää saa olla se tekijä, jolla valitaan syötävä ruoka. Tärkeintä tulee olla luottamus siihen, että ruoka on turvallista ja terveellistä. Kotimainen ruoka on tarkasti valvottua ja voimme myös luottaa suomalaisiin elintarvikkeiden käsittelijöihin, että tiedämme mitä syömme.  

Meidän ei tarvitse syödä Suomessa antibiooteilla lääkittyä lihaa ja kalaa. Kananmunistakin voimme olla varmoja, että ne ovat salmonellavapaita.  Lisäksi Suomen eläinsuojelulaki ja varsinkin tänä syksynä saatava uusi laki eläinten hyvinvoinnista takaa, että Suomessa ovat eläinten olosuhteet parhaat koko maailmassa. Vain näin voimme varmistaa, että myös ruokamme on maailman parasta. Meillä pitää olla varaa maksaa ruuan tuottajille siitä, että he tuottavat tätä ruokaa pohjoisissa olosuhteissa.  

Uusi elintarvikelaki tulee saada sellaiseksi, että se ei vaikeuta suomalaista pienyrittäjyystoimintaa. Tällä hetkellä on Suomessa saatu aikaiseksi byrokratian huippu, sillä miten vaikeaa on jalostaa lähiruokaa. Lappikin on tällä hetkellä omavarainen vain nauriin ja poronlihan osalta. Kaikki muut Lapissa tuotetut elintarvikkeet jalostetaan pääosin muualla.   

Vegaaniset tuotteet ovat tulleet suosituiksi, mutta suuri osa on niistä vielä ulkomaisia. Meidän tulee pystyä tarjoamaan monipuolisesti kohtuuhintaisia kotimaisia vegaanisia tuotteita. Näistä voisi kehittää Lapissa erikoistuotteita jopa vientiin. Lapin vegaanituotteet olisivat aromikkaita ja niissä olisi korkeat arvot esim. flavonoidien osalta. 

Suoramyynti varsinkin lihan osalta on vieläkin vaikeaa ja byrokraattista.  Suomalaiset haluaisivat ostaa lähellä tuotettua lihaa, mutta se on usein mahdotonta. Myös turistit haluaisivat ostaa lähellä tuotettua ruokaa, mutta sen saaminen on vaikeaa ja kallista. Tässä on paljon sitä turhaa byrokratiaa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruoka, elintarviketuotanto, omavaraisuus, maatalous, alkutuotanto

En hyväksy saamelaiskäräjälain esitysluonnosta

Tiistai 19.6.2018 klo 18:46

En voi hyväksyä saamelaiskäräjälaista tehtyä esitysluonnosta, joka on tänään julkaistu lausuntokierrosta varten. Esitys ei poistaisi saamelaisuuden ympärillä olevia ongelmia ja kiistakysymyksiä, vaan päinvastoin pahentaisi niitä.

Lappalaisperusteen poistamisesta

Lappalaisperusteen poistaminen saamelaismääritelmästä ja siirtyminen yksinomaiseen kieliperusteeseen merkitsee Lapin historian ja nykypäivän tosiasioiden kieltämistä. Vuonna 1995 nykyistä saamelaiskäräjälakia säädettäessä todettiin, että pelkkä kieliperuste olisi riittämätön ja rajoittaisi niiden lappalaisten oikeuksia, joiden esivanhemmat ilman omaa syytään menettivät sukunsa kielen.

On turhaa puhua metsälappalaisten tunnustamisesta, jos laissa nyt oleva lappalaisperuste otetaan sieltä pois. Esitys on jo perustuslain takaaman yhdenvertaisuuden vastainen, sillä se tekee maahamme ”kahden kerroksen” saamelaisia. Jos saamelaiskäräjät edustavat koko alkuperäiskansaa Lapissa, tulee kaikkien kulttuurin ryhmien olla siellä mukana päättämässä asioista. 

Tätä räikeää epäkohtaa on koetettu esitysluonnoksessa pyöristellä sillä, että ”kyse on vain äänioikeudesta” eikä saamelaiskäräjien äänioikeudesta pois jättäminen merkitsisi identiteetin kieltämistä. Kyse ei ole kuitenkaan mistään irrallisesta äänioikeudesta, vaan edelleen sen määrittelystä, kuuluuko ja saako olla edustamassa Lapin alkuperäiskansaa.

Metsälappalaisten olemassaolo ei kaipaa mitään julistuksenomaisia tunnustuksia. Kulttuurin historian ja nykypäivän todellisuus on jo tieteellisissä tutkimuksissa pitävästi osoitettu. Tämä tulisi lainsäätäjänkin tunnustaa.

Yhteispohjoismainen saamelaismääritelmä olisi käytännössä myös hyvin vaikea toteuttaa. Historiallinen kehitys jo 1700-luvulta lähtien on johtanut siihen, että saamelaisuus on määritelty Suomessa eri tavalla. Saamelaisaluekin on määritelty Suomessa aivan eri tavalla kuin Norjassa ja Ruotsissa. Samaan määritelmään väkivaltaisesti pakottaminen ei tule onnistumaan.

Neljännen sukupolven lisääminen kieliperusteeseen ei tosiasiallisesti muuta mitään, sillä vuoden 1995 lainsäätämisen jälkeen on ehtinytkin jo syntyä yksi uusi sukupolvi lisää.

Oikaisulautakunnan perustamisesta

Tavoite äänioikeuden määrittelyä koskevan prosessin avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä on tietysti oikea. Mikä kuitenkaan takaa, että nyt tehty esitys uuden oikaisulautakunnan perustamisesta jotenkin parantaisi nykytilannetta?

Esitetty nelihenkinen oikaisulautakunta, joka ratkaisisi vaaliluetteloon merkitsemistä koskevat oikaisuvaatimukset, olisi käytännössä saamelaiskäräjien enemmistöryhmittymän valitsema. Esitysluonnoksen mukaan kaksi neljästä lautakunnan jäsenestä valittaisiin Saamelaiskäräjien ehdotuksesta – eikä muitakaan saisi nimetä Saamelaiskäräjien vastustaessa.

Nykyinen vaikea tulehtunut tilanne huomioiden on epäuskottavaa ajatella, että oikaisulautakuntaan edes valittaisiin henkilöitä, jotka kannattavat laajempaa saamelaismääritelmää. Eikä sillä olisi todellisuudessa merkitystäkään, jos lappalaispykälä poistettaisiin saamelaislaista.

Tasapuolisesta edustuksesta ja vaalitavasta

Esitysluonnoksessa esitetään, että saamelaiskäräjien jäsenten lukumäärää sekä paikkakuntakohtaisia kiintiöitä kasvatettaisiin. Tämä on sinällään ok, mutta se ei automaattisesti paranna edustavuutta.

Ongelma Saamelaiskäräjien työskentelyssä on ollut, että vähemmistöryhmittymälle ei ole annettu mitään luottamustehtäviä, vaan enemmistöryhmittymä on kahminut kaikki keskeiset paikat itselleen, jotka Saamelaiskäräjien kokouksessa valitaan.

Esimerkiksi kunnanvaltuustoissa on kunnanhallitusta, lautakuntia ym. toimielimiä valittaessa myös vähemmistöryhmillä on mahdollisuus saada omat edustajansa suhteellisen vaalitavan kautta luottamuselimiin. Samoin eduskunnassa noudatetaan valiokuntapaikkojen jaossa suhteellisuutta; myös oppositio saa edustajansa kaikkiin valiokuntiin.

Esitysluonnoksen olisi kuluneen vaalikauden alun kokemukset huomioiden tullut ehdottomasti esittää suhteellista vaalitapaa myös Saamelaiskäräjien tekemiin henkilövalintoihin. Tämäkin puute osoittaa, ettei esitystä laadittaessa ole aidosti edes haluttu poistaa riitoja ja ongelmia, joita Saamelaiskäräjien toiminnassa on ilmennyt.

Lopuksi

Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan korostaa, ettei minulla ole ollut mitään tekemistä tämän saamelaiskäräjälain luonnoksen valmistelun kanssa. Keskustaa työryhmässä on edustanut kansanedustaja Markus Lohi. Olen parhaani mukaan kyllä koettanut saattaa niin metsälappalaisten kuin muidenkin avarampaa saamelaismääritelmää kannattavien tahojen näkemykset perusteluineen toimikunnan tietoon.

Nyt tehty esitys on vielä huonompi kuin se, joka eduskunnassa kaadettiin murskaluvuin kolme vuotta sitten. Kaikki ne puutteet ja epäkohdat, joita silloin vastustettiin, ovat tänään julkaistussa esityksessä edelleen mukana.

Toivon tietysti, että oma puolueeni, ja kaikki muutkin, jotka tuolloin vastustivat onnetonta esitystä, pysyvät ryhdikkäästi tällä linjalla. Saamelaisuus/lappalaisuus voisi olla upea voimavara koko Lapille. Valitettavasti se näyttäytyy nykyään lähinnä riitelynä. Valitettavasti esitys, joka edustaa vain nykyisen Saamelaiskäräjien enemmistön näkemystä, ja betonoi heidän valta-asemansa, ei voi olla mikään kompromissi tai sovinnon rakentaja.

Ihmiset, jotka polveutuvat katkeamattomana sukupolvien ketjuna alueen vanhimmista tunnetuista alkuperäisasukkaista, harjoittavat perinteisiä elinkeinoja ja vaalivat ikimuistoista kulttuuriaan, eivät kelpaa saamaan virallista tunnustusta asemastaan sen takia, että heidän esivanhempansa tietyillä alueilla menettivät kielensä suomalaistamistoimenpiteiden takia.

Sen sijaan vaikkapa Helsingissä syntynyt henkilö, joka ei osaa myöskään puhua saamea, mutta joka ei ole koskaan edes käynyt Lapissa, kelpaa luetteloon, kunhan yksi hänen isoisovanhemmistaan on ollut äidinkieleltään saamea puhuva!

Voiko tämä olla oikein? Ja kuvitteleeko joku, että alueen metsälappalainen alkuperäiskansa ikinä voisi suostua tällaiseen ”kompromissiin”!?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, saamelaiskäräjät, lappalaiset, alkuperäiskansa

Vanhemmat kirjoitukset »