Yhteystiedot

Eeva Maria Maijala 050 512 0529 eeva-maria.maijala@eduskunta.fi

eduskunta-avustaja Janne Kaisanlahti (09) 432 4098

Uutiset

24.5.2017Maijala tyytyväinen postinjakelun turvaamiseen viisipäiväisenäLue lisää »7.4.2017Maijala vastustaa haaskakuvauksen laillistamista metsästyslaissaLue lisää »15.3.2017Maijala vaatii puuttumaan kiristyskirjeisiinLue lisää »

Matkailun seuraava askel

Keskiviikko 21.6.2017 klo 12:27

Lapin matkailu on nousussa ja nyt on aika ottaa vielä isompi askel eteenpäin. Matkailu on otettava entistä vahvempana teemana mukaan kaikessa Lapin kehittämisessä.

Maakuntauudistus etenee hyvää vauhtia, mutta se ei saa olla Lapissa vain tekninen hallinnollinen muutos. Maakuntauudistuksessa pitää huomioida vahvasti Lapin matkailun kehittäminen, sillä sen ympärillä pyörivät erittäin monet asiat kalastuksesta terveydenhoitoon ja montaa asia siinä välissä, kun vähintään joka toinen Lapissa vastaan tuleva on matkailija.

Matkailu on osana Lapin lähes kaikkea elinkeinotoimintaa. Porotalous on hyvä esimerkki matkailun ja lappilaisen muun elinkeinotoiminnan yhteistyöstä. Poromatkailuyritykset ovat saaneet kehitettyä viime vuosina paljon porotalouden kannattavuutta, imagoa ja yleistä hyväksyttävyyttä. Poronliha ja käsityötuotteet ovat Lapin matkailun suolaa, mutta tuotteita tulee edelleen kehittää jokaisen matkailijan saavutettavaksi.

Matkailukeskustemme ruuat ovat vielä liikaa muualta tuotavien tuotteiden varassa. Nykysäädökset ovat ajaneet siihen, että emme pysty käyttämään todellista paikallista lähiruokaa. Myös Luonnontuotteiden hyödyntäminen on vielä liikaa puuhastelun tasolla. Molemmissa on haastetta säädösten korjaamiseksi, jotta tuotteita voidaan käyttää siellä, jossa niiden arvoa saadaan nostettua merkittävästi.

Lapin matkailulle olisi iso kehitys myös, jos valtion maita hallinnoivan Metsähallituksen kanssa saadaan laadittua kokonaisvaltainen matkailun kehittämisohjelma. Metsähallitus on tällä hetkellä monin paikoin määräävässä markkina-asemassa ja se pystyy halutessaan vaikuttamaan erittäin paljon Lapin matkailun kehittämiseen.

Lainsäädäntöpuolella on meidän Lapin edustajien pidettävä huolta, että saamme valmiiksi nyt valmistelussa olevan kaksoiskuntalaisuuden, jossa verot maksetaan osalta vuodesta lomamajoitus kuntaan, jossa henkilö on vuodestaan merkittävän osan.

Lisäksi on saatava laajemmin onnistumaan loma-asunnon muuttaminen vakituiseksi asunnoksi. Kaavoitusalueiden ulkopuolella se on nyt maankäyttö- ja rakennuslain muutoksen ansiosta mahdollista, mutta esimerkiksi matkailukeskuksissa se ei ole vielä onnistu.  Tämän ratkaisisi uuden kaavamerkinnän hyväksyminen, jolla alue voitaisiin kirjata sekä vapaa-ajan että vakituisen asumisen alueeksi.

1 kommentti . Avainsanat: matkailu, kaksoiskuntalaisuus, loma-asunto

Ei kauppoihin limuviinaa eikä vahvaa olutta

Torstai 11.5.2017 klo 16:25

Alkoholilainsäädännön muuttamista käsitellään eduskunnassa. En hyväksy esityksessä olevaa vahvan oluen ja ns. limuviinan myynnin vapauttamista koskevia esityksiä. Kannatan kylläkin tila- ja pientoiminnan kehittämistä, koska se toisi töitä ja käyttäisi Suomen maaseudun tuottamia raaka-aineita.

Alkoholiasiat ovat mielestäni omantunnon asia, kuten ovat mm. ydinvoima, sukupuoli ja avioliittoasiat, joissa kukin äänestää omantuntonsa mukaan.

Olin mukana hallituspuolueiden kirjeessä, jossa esitettiin kritiikkiä nyt tehtyjä esityksiä kohtaan. Halusimme aloittaa vahvan keskustelun, koska olemme huolestuneet lakiesityksen eräiden kohtien hyväksymisen todennäköisesti synnyttävästä kehityksestä. Tunnustihan ministeri Risikkokin, että lakimuutos saattaa työllistää lisää 300 poliisia.

Lakiesitys sisältää hyviäkin kohtia. Kannatan, että lain on mahdollistettava kotimaisen tila- ja pientuotannon kehittämisen. Kuitenkin kun kyse on niin suuria terveyshaittoja ja kuluja yhteiskunnalle aiheuttavasta asiasta kuin alkoholin käyttö on Suomessa, niin sääntelyn vapauttaminen on tehtävä vain hyvin harkitusti.

Toivon, että niin oma puolueeni kuin muutkin puolueet muistavat, miten suuri vastuu meillä on kansanterveyden vaalimisessa. Holhoaminen ei ole kivaa ja minulle se on jo ideologisesti vastenmielistä. Niin kauan kuin alkoholin haitat ovat sitä luokkaa kuin ne Suomessa ovat, niin asia on kuitenkin otettava vakavasti. Olemme suomalaisia ja tiedämme kansamme heikkouden

Jos lakiesitys hyväksyttäisiin, niin se tulisi arvioiden mukaan nostamaan suomalaisten alkoholin kulutusta, etenkin oluen ja entistä väkevämmän oluen. Tällä on suora kielteinen vaikutus kansanterveyteen ja terveydenhoitokustannuksiin. Esitys lisäisi alkoholiongelmia kodeissa ja siirtäisi alkoholin käyttöä pois ravintoloista. Se ei voi olla tavoitteemme. Perustelu Viron tuonnilla sekin alkaa menettää merkitystään, kun Viro on nostamassa alkoholin hintoja reippaasti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: alkoholi, alkoholilainsäädäntö, olut, limuviinat, kansanterveys

Hossan kansallispuistossa metsästävät vain paikalliset

Torstai 20.4.2017 klo 12:32

Hossan kansallispuistosta saatiin ympäristövaliokunnassa mietintö pienin muutoksin. Metsästysoikeus säilyy kansallispuistossa vain paikallisilla, kuten on pohjoisen muissakin kansallispuistoissa. Metsästysoikeutta ei laajennettu ulkopaikkakuntalaisille. 

Metsästyslain 8 §:n mukaan henkilön, jolla  on kotikuntalain mukaan kotikunta Lapin tai Kainuun maakunnasta tai  Kuusamon, Taivalkosken tai Suomussalmen kunnassa, on oikeus metsästää kotikunnassaan valtion mailla. Pidän erittäin tärkeänä, että paikallisten oikeuksia arvostetaan eikä tätä käytäntöä muuteta kansallispuistojenkaan osalta. Tämä paikallisille taattu oikeus Pohjois-Suomessa on kompensaatio siihen, että alueelta puuttuvat valtion monet kulttuuri- yms. palvelut ja että myös suojelutoimenpiteet vähentävät työpaikkoja.

Savukosken kunta on puuttunut siihen, että kotikuntalakia on käytetty väärin. Muualta Suomesta on tullut ihmisiä, jotka ovat muuttaneet henkikirjansa kuntaan juuri ennen metsästyskauden alkamista. Sitten on menty metsästämään UK-kansallispuistoon savukoskelaisena. Kirjat on siirretty sitten heti metsästyskauden jälkeen takaisin muualle. Veroja nämä asukkaat eivät ole siis kuntaan maksaneet, mutta käyneet ottamassa hyödyn kunnan asukkaan statuksesta.

Olen tehnyt lakialoitteen, jolla estettäisiin  kotikunnan siirtäminen lyhyeksi aikaa vain saadakseen paikallisten oikeudet metsästämiseen mm. kansallispuistossa. Metsähallituksessa on myös kiinnitetty asiaan huomiota ja alettu selvittämään asiaa sekä tarvittavia toimenpiteitä ongelman poistamiseksi.

Viime aikoina on paikallisten oikeuksia haluttu murtaa Pohjois-Suomesta muutenkin. Esim. Tenojoki-sopimuksessa murrettiin paljon paikallisten perinteisiä oikeuksia. Kalastuslain 10 pykälässä poistettiin kolmen pohjoisimman kunnan alueella paikallisten kalastusoikeudet valtion virtavesissä. Onneksi Perustuslakivaliokunta on vuonna 2009 vahvistanut nämä paikallisten oikeudet mahdollisiksi mm. metsästyksen osalta.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansallispuisto, Hossa, Savukoski, metsästysoikeus, paikallisten oikeudet

58,9 % äänesti Savukoskella ennakkoon

Keskiviikko 5.4.2017 klo 19:30

Kuntavaalien ennakkoäänestys päättyi eilen. Mielenkiintoinen uutinen oli, että kotikuntani Savukoski oli Lapin ja koko Suomen ykkönen ennakkoäänestäjien määrässä. Peräti 58,9 % äänioikeutetuista savukoskilaisista kävi antamassa jo äänensä, kun Lapissa ennakkoäänestysaktiivisuus oli keskimäärin 32,9 % ja koko maassa 26,3 %.

Mistä tämä johtuu ja mitä se kertoo?

Pienessä kunnassa yhteisöllisyys korostuu. Jokainen kuntalainen tuntee aika hyvin luultavasti useammankin kuntapäättäjän. Kunnan rooli on läheisempi. Savukoskella on aiemminkin toki äänestetty perinteisesti aktiivisesti ennakkoon, mutta äänestysvilkkaus kasvoi nyt huomattavasti esim. edellisiin vaaleihin verrattuna.

Äänestysinto on mielestäni osoitus siitä, että savukoskelaiset katsovat eteenpäin ja haluavat vaikuttaa omiin asioihinsa. He uskovat tulevaisuuteen omalla kotiseudullaan. Savukoskeltahan on valittu nykyiseen eduskuntaan kaksi kansanedustajaakin Lapin seitsemästä edustajasta (Markus Mustajärvi ja minä).

Joskus maalataan mielikuvaa, että pieniin maaseutukuntiin jää vain vanhusväestöä, kun nuorempi polvi haluaa "sivistyksen pariin" suurkaupunkeihin ja etelään. Me tiedämme, että väite on perätön. Jääjiä ja uusia tulijoita olisi, kun vain on työtä ja toimeentuloa.

Savukoskella ehdokaslistoilla on paljon nuorta väkeä, perheellisiä ja porotalouden parissa toimivia henkilöitä, etenkin kahdella suurimmalla ehdokaslistalla eli Keskustan ja Kokoomuksen listalla. Uskoakseni Keskustan ehdokaslista on Savukoskella ikäjakaumaltaan keskimääräisesti nuorimpia listoja koko Suomessa.

Toivon, että sunnuntaina varsinaisena vaalipäivänä äänestysvilkkaus kasvaa entisestään - niin meillä Savukoskella kuin kaikkialla Suomessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ennakkoäänestys, kuntavaalit, kunnallisvaalit, Savukoski

Varmistetaan lohen nousu

Torstai 23.3.2017 klo 9:36

Myönteinen kannanottoni Itämeren lohiasetuksen laatimiseen herätti voimakasta arvostelua. Kiitos annetusta palautteesta, sillä asetushan ei ole vielä valmis. Pidän erittäin tärkeänä, että saamme laadittua asetuksen, jonka mukaan Tornion- ja Simojoen lohen nousu saadaan varmistettua entistä paremmin, mutta että merikalastuskin olisi järkevää ja tiukasti valvottua.
 
On käynyt selväksi, että asetukseen ei olla tyytyväisiä joella, mutta vielä tyytymättömämpiä siihen ollaan merellä. Maa- ja metsätalousministeriö onkin päättänyt tehdä lohiasetuksen vaikutuksista lisäselvityksiä. On tärkeää nyt kuunnella niitä tutkijoita, joihin voidaan luottaa parhaiten. On todella tärkeää varmistaa jokiemme kalakantojen kehittyminen. Luonnonvarakeskuksen tutkijat ovat tuoneet esille, että he eivät näe biologisia esteitä ehdotetulle asetukselle, kunhan merellä saadaan valvottua riittävästi kalastajakohtaista kiintiötä.
 
Asetuksen luonnos perustuu lohi-ja meritaimenstrategiaan, jonka ovat hyväksyneet tutkijat, kalatalouden kanssa tekemisissä olevat järjestöt sekä luonnonsuojelijat, WWF mukaan lukien jne. (27 edustajaa). Myös Tornio-Muoniojokiseura on hyväksynyt strategian. Myös esim. Luken erikoistutkija Atso Romakkaniemi ei pidä nyt esitettyä lohiasetusta uhkana Tornionjoen lohelle.
Merikalastuksen määrä ei tule lisääntymään viime vuodesta. Lohen merikalastuksen määrää on jo pudotettu viidessä vuodessa kolmannekseen. Vuoden alusta tulivat voimaan kalastajakohtaiset kiintiöt. Asetuksessa esitetään, että kiintiöstä saa käyttää vain 25 % varhennetun pyynnin aikana vyöhykkeittäin huhtikuun alusta, esim. Perämerellä 19.6. mennessä.
Lohi aloittaa nousun jokeen vasta toukokuun loppupuolella tai vaihtelevasti myöhemmin. Huomattava osa ensimmäisen jakson aikana pyydettävistä lohista on merialueella syönnöllä olevia lohia, jotka eivät ole ko. kesänä edes nousemassa jokeen. Eli esityksellä tullaan vähentämään jokeen kutemaan nousevien lohien kalastamista.
Lohikiintiö on kalastajaa kohden niin pieni, että merikalastaja saa pyytää esim. ennen juhannusta vain 25 lohta. Eduskunnassa on strategian hyväksymisvaiheessa kiinnitetty huomiota, että varhennettu kalastus ei saa vaarantaa luonnonlohikantoja ja sitä tulee seurata. Pyynti tulee jakaantumaan koko kesän ajalle varmistaen, että myytävän kalan hinta nousee. Lohen kalastus jakaantuisi tasaisemmin eri alueille jokea nouseviin lohiin, eikä keskittyisi nykyisen lailla esim. vain Ylitornio-Pello alueella kuteviin lohiin.
Asetus on nyt eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä. Nyt on vaikuttamisen aika, että saamme vielä hiottua sen ongelmakohtia. Näitä ovat esim., että uusi lohen kidukseen kiinnitetty merkki seuraa kuluttajalle kokonaisen kalan, mutta ei fileen mukana. Kuluttajalla tulee aina olla saatavilla kalan tiedot. Hyljeongelmaan on myös puututtava, sillä hylkeet hävittävät suurimman osan joelle pyrkivistä lohista.
Lohikeskustelu käy kuumana. Uskon ja toivon, että kaikki lappilaiset vaikuttajat tekevät parhaansa, että lohen nousu pohjoisen jokiin turvataan ja edelleen vahvistetaan tulevina vuosina.

14 kommenttia . Avainsanat: Itämeri, lohiasetus, Tornionjoki, Simojoki, lohi, kalastus

Lohiasetus perustuu laajasti hyväksyttyyn Lohi- ja meritaimenstrategiaan

Perjantai 17.3.2017 klo 10:22

 
Myönteinen kannanottoni Itämeren lohiasetuksen laatimiseen herätti voimakasta arvostelua, joten avaan hieman asiaa. 
 
Jos ensi kesänä aiotaan kalastaa lohta, niin uusi asetus on yksinkertaisesti tehtävä. Asetuksen luonnos perustuu lohi-ja meritaimenstrategiaan, jonka ovat hyväksyneet tutkijat, kalatalouden kanssa tekemisissä olevat järjestöt sekä luonnonsuojelijat, WWF mukaan lukien jne. (27 edustajaa). 
 
Merikalastuksen määrä ei tule lisääntymään viime vuodesta. Lohen merikalastuksen määrää on jo pudotettu viidessä vuodessa kolmannekseen. Vuoden alusta tulivat voimaan kalastajakohtaiset kiintiöt. Asetuksessa esitetään, että kiintiöstä saa käyttää vain 25 % varhennetun pyynnin aikana vyöhykkeittäin huhtikuun alusta esim. Perämerellä 19.6. mennessä. 
 
Tässä on hyvä tietää, että lohi aloittaa nousun jokeen vasta toukokuun loppupuolella tai vaihtelevasti myöhemmin. Joten huomattava osa ensimmäisen jakson aikana pyydettävistä lohista on merialueella syönnöllä olevia lohia, jotka eivät ole ko. kesänä edes nousemassa jokeen. Eli esityksellä tullaan vähentämään jokeen kutemaan nousevien lohien kalastamista.
 
Lisäksi lohikiintiö on kalastajaa kohden niin pieni, että merikalastaja saa pyytää esim. ennen juhannusta vain 25 lohta. Eduskunnassa on Strategian hyväksymisvaiheessa kiinnitetty huomiota, että varhennettu kalastus ei saa vaarantaa luonnonlohikantoja ja sitä tulee seurata tehostetusti.
 
Pyynti tulee näin ollen jakaantumaan koko kesän ajalle varmistaen, että myytävän kalan hinta nousee. Lohen kalastus jakaantuisi tasaisemmin eri alueille jokea nouseviin lohiin, eikä keskittyisi nykyisen lailla esim. vain Ylitornio-Pello alueella kuteviin lohiin.
 
Asetus on nyt eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä. Nyt on vaikuttamisen aika, että saamme vielä hiottua sen ongelmakohtia.
 
Ongelmana näen valvonnasta sen, että uusi lohen kidukseen kiinnitetty merkki seuraa kuluttajalle kokonaisen kalan, mutta ei fileen mukana. Meidän täytyy saada asetukseen, että kuluttajalla pitää olla aina saatavilla kalan tiedot. Hyljeongelmaan on puututtava, sillä hylkeet hävittävät suurimman osan joelle pyrkivistä lohista 
 
Vaikka käydyssä keskustelussa on osoitettu kritiikkiä minua kohtaan, niin olen tyytyväinen huomatessani, että lohen nousua halutaan puolustaa vahvasti. Lappilaiset ovat tehneet pitkään töitä, että lohi palaisi perinteisiin vahvoihin lohijokiin. Tätä halutaan voimakkaasti puolustaa ja se on suunnaton voimavara kotimaakunnallamme. Kotimaisen kalan käytön lisääminen ja kalastusmatkailu avaavat suuria mahdollisuuksia Lapille.
 
Eeva-Maria Maijala
Kalatalouden keskusliiton pj., kansanedustaja (kesk.)
 
 

3 kommenttia . Avainsanat: lohi, kalastus, lohenpyynti, Tornionjoki

Radiopakina koulukiusaamisesta

Perjantai 10.3.2017 klo 12:56

Pidin maakuntaradiossa jäljessä seuraavan radiopakinan:

* * *

Täällä Eeva-Maria Maijala ja eduskunta. Tällä kertaa puhun koulukiusaamisesta.

Koulukiusaaminen on kokemus, jota emme ikinä unohda. Itse muistan miten olin ala-asteella kielestäni kiinni koulun jäisessä rautaportissa. Muistan kuinka yläasteella lähdin äidinkielen luokasta ulos itkien ja minua pilkattiin siitä välitunnilla. Kiusaamismuistoista voisin kirjoittaa kirjan, mutta en halua kaivaa näitä esiin. Haluan vaikuttaa, että lapsemme eivät joutuisi näitä kohtaamaan. 

Koulukiusaamista vastaan on käyty monenlaisia kampanjoita viime vuosikymmeninä vaihtelevalla menestyksellä. Mielenkiintoinen on Tornion koulujen vanhemmat ry:n käynnistämä hanke. Siinä on huomio kiinnitetty vanhempien mahdollisuuksiin estää kiusaamista ja tehdä yhteistyötä asiassa. Tämä on hyvä näkökulma, koska Useinhan kiusaamista vastustavat hankkeet ovat keskittyneet lähinnä vain siihen, mitä koulun seinien sisällä tai pihalla tapahtuu, ja miten siellä voidaan toimia. 

Hankkeen puitteissa on mm. tuotu esiin vanhempien vastuuta siinä, ettei kiusaamista sovi vähätellä. Kiusaamistilanteita ei saa kuitata toteamalla lapselle, että "älä välitä niistä".

Olemmeko hyväksyneet kiusaamisen olemassaolon liian itsestäänselvyytenä? Monella meistä on kielteisiä muistoja koulumaailmasta ja helposti voi ajatella, että no se nyt vain kuuluu siihen elämänvaiheeseen. Mutta tiedämme myös, miten syviä elinikäisiä haavoja kiusaaminen voi jättää.

Itsekin sain koululaisena kokea kiusaamista, johon tilanteeseen ei osattu puuttua. Minä selvisin onneksi ja minusta kasvoi herkkä,  mutta vahva Lapin akka, mutta esimerkiksi ala-asteen kiusaajani ei lopulta siitä sitten niin hyvin selvinnytkään. En halua paapoa kiusaajia, mutta myös kiusaaja voi olla tilanteensa uhri.

Toinen tärkeä huomio on siinä, että lapsia tulee rohkaista vastustamaan kiusaamista. Liian usein kouluissa tiedetään, kuka kiusaa ja ketä kiusataan, mutta muut lapset pyrkivät pysymään tapahtumien ulkopuolella. Vastuu kiusaamisen lopettamisesta on tietysti kouluissa ensisijaisesti opettajilla. Kuitenkin kielteinen asenne kiusaamista kohtaan ja yleinen ilmapiiri vaikuttaa paljon. Jos kiusaaja kokee, että hän ei saa suosiota, vaan pikemminkin ylenkatsetta kiusaamisella, voi sosiaalinen paine vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä. 

Eduskunnassa käsiteltiin ennen joulua lakialoitetta, joka mahdollistaisi kiusaajan siirtämisen koulusta toiseen. Tämä ei ole ensisijainen keino kiusaamiseen puuttumiseen eikä pitkien välimatkojen alueella usein edes mahdollinen, mutta esitys olisi kuitenkin tärkeä signaali lainsäätäjältä kiusaamista vastaan.

Täytyy myös muistaa, että koulukiusaaminen on siirtynyt yhä laajemmin sähköiseen ympäristöön. Oppilasta ja joskus opettajaakin halventavia viestejä, kuvia ja videoita voidaan jakaa pikaviestiketjuissa tai internetin julkisilla palvelimilla. Fyysinen oppilaitoksen vaihtaminen ei välttämättä tällaiseen kiusaamiseen edes auta. Hyvän vanhemmuuden ja opettajien auktoriteetin vahvistaminen ovat tärkeitä keinoja myös kiusaamisen ehkäisemiseen.

Kiusaaminen voi jättää elinikäiset arvet. Varmasti moni meistä joko omasta tai jonkun läheisen kokemuksesta tietää, miten pahalta kiusaamistilanteiden muistelukin voi vielä vuosikymmenien jälkeen tuntua.

Eduskunnassa on viime vuosina puhuttu kiusaamisesta liian vähän ja kyllä meidän pitäisi saada valtiovalta entistä paremmin tähän mukaan.

Toivottavasti sitten saisimme täällä politiikassakin ja muualla työelämässä kiusaamista kuriin. Emmekä näyttäisi lapsille huonoa esimerkkiä.

Näillä aatoksilla Eeva-Maria Maijala

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulukiusaaminen, koulu, kiusaaminen

Poronhoito ei ole perustuslain vastaista

Torstai 9.3.2017 klo 22:07

Tänään 9.3.2017 julkaistiin Lapin Kansassa vastineeni kirjoitukseen, jossa hyökättiin voimakkaasti poroelinkeinoa vastaan. Julkaisen kirjoituksen myös tässä blogissani.
* * *
Poronhoito ei ole perustuslain vastaista
Pieni mutta äänekäs ryhmittymä on ryhtynyt Suomessa vaatimaan porotalouden lopettamista tai ainakin sen ajamista vain Ylä-Lapin alueelle. Joissakin julkilausumissa keskitytään laidunnusoikeuteen, mutta tutustuttuani ryhmittymän mielipiteisiin voi todeta, että kyseessä on hyvin aggressiivisesti poronhoitoelinkeinoa vihaava toiminta. Asiassa on pyritty aktiivisesti vaikuttamaan erityisesti kansanedustajien mielipiteisiin yksipuolisilla kertomuksilla ja väärällä laintulkinnalla.
Pekka Säkkisen kirjoitus (Lapin Kansa, 7.3.2017) on esimerkki tämän ryhmittymän toiminnasta. Kirjoituksessa luetellaan pitkä lista perustuslain pykäliä, joita porotalous muka rikkoo. Osa väittämistä on lähes huvittavia. Todettakoon nyt vain, että ihmisen omaisuuden suojaa tai yksityiselämää ei riko se, että eläin liikkuu ihmisen omistamilla mailla – enempää kuin jos marjastaja siellä kulkee. Poronhoitolakia säädettäessä on toimittu täysin lainmukaisesti.
Kirjoituksessa väitetään, etteivät yksityiset ihmiset voi asua ja harjoittaa rauhassa maa- ja metsätaloutta maillaan, jos siellä liikkuu poroja. Poronhoitolain 32 § 1 mom. asettaa kuitenkin paliskunnille aitaamisvelvollisuuden, mikäli porot häiritsevät jonkun pihapiiriä tai viljelyksiä. Jos tässä tai mahdollisten vahinkojen korvaamisessa on joissakin yksittäistapauksissa ollut ongelmia, niin ne on tietysti selvitettävä. Ratkaisu ei ole kuitenkaan kokonaisen elinkeinoalan hävittäminen. Monet poronomistajat ovat itsekin myös maa- ja metsätalouden harjoittajia ja elinkeinot toimivat yleensä sulassa sovussa.
Pekka Säkkinen väitti kirjoituksessaan, että ”kaikki poronhoitoalueella elävät porottomat vaativat” porojen laidunnusoikeuden lopettamista. Epäilen, että näin laajaa kyselytutkimusta ei ole tehty. Epäkohtia voidaan tarkastella ja asioista keskustella avoimesti, mutta pieni ryhmittymä ei ole oikeutettu esiintymään poronhoitoalueen väestön valtaenemmistön edustajana. Poroelinkeinon merkitys Pohjois-Suomen taloudelle, kulttuurille, koko elämälle, on erittäin arvokas. Suuri osa myös poroja omistamattomista tämän tunnustaa ja on ylpeä alkuperäiselinkeinostamme.
Poronhoitolakia ei ole tarvetta avata, mutta sen käytäntöön soveltamisessa on tarvetta tarkentaa toimintatapoja.  Maa- ja Metsätalousministeri valmistelee esitystä. Olen esittänyt lisäksi, että esimerkiksi keväisin ennen lumien sulamista järjestettäisiin paliskuntien ja paikallisten porottomien välisiä  keskusteluita. Keskustelutilaisuudessa käytäisiin läpi tulevan kesän mahdolliset ongelmatapaukset ja toimenpiteet niiden ehkäisemiseksi ja vahinkojen hoitamiseksi.
Eeva-Maria Maijala kansanedustaja (kesk.)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: porotalous, poronhoito, laidunnus, poroelinkeino

Naistenpäivän aattona vakavien asioiden äärellä

Keskiviikko 8.3.2017 klo 10:39

Tänään vietämme Kansainvälistä Naistenpäivää. Osallistuin eilen eduskunnan naisverkoston varapuheenjohtajan roolissa ”Kaduilla – Kotona – Netissä – TURVASSA!” -seminaariin, jossa käsiteltiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Seminaarissa käsiteltiin erityisesti teknologian ja Internet-maailman kehittymisen vaikutuksia tässä asiassa. Parisuhdeväkivallan henkiset puolet voivat löytää uusia ilmenemistapoja Internetin välityksellä, mutta tietoverkkojen kautta voi myös saada apua ja vertaistukea näissä vaikeissa tilanteissa.

Verrattuna lukuisiin muihin maailman maihin Suomessa naisten oikeuksien tilanne on ainakin päällisin puolin tarkasteltuna melko hyvä. Maailmassa on edelleen maita, joissa tehdään ns. kunniamurhia, perheväkivaltaa pidetään perheen sisäisenä asiana ja perheen miespuolisten jäsenten tekemät sisarten/tyttärien murhat jätetään usein tutkimatta. Naisten tuntee kokea solidaarisuutta myös näitä naisia kohtaan eikä heitä saa unohtaa.

Silti Suomessakin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on ja joidenkin tutkimusten mukaan meillä on häpeä olla tilastoissa Euroopan kärkimaita parisuhdeväkivallan osalta. Vaikka miesten ja naisten roolit ovat muuttuneet ja nainen on tullut miehen rinnalle jo melko tasaveroiseksi toimijaksi yhteiskunnassa, niin monissa kodeissa tilanteet voivat olla hyvin vaikeita. Olen usein sanonut, että ennen kuin olin vuoden töissä käräjäoikeudessa, niin en voinut kuvitellakaan, millaisissa olosuhteissa jotkut ihmiset elävät.

Usein väkivaltaa harjoittava henkilö, etenkin parisuhteessa, on taitava manipuloija ja pystyy saamaan uhrin henkisesti sellaiseen tilanteeseen, että tämä kadottaa suhteellisuuden tajunsa ja suggeroituu elämäntilanteeseensa. Helposti silloin alkaa uskoa kaikkea, mitä dominoiva parisuhdekumppani syöttää. Uhri voi alkaa tuntea myös häpeää tilastaan ja pyrkii siksikin salaamaan sen. (Yhtä lailla miehiin kohdistuva väkivalta voi herättää uhrissa häpeää. Luultavasti moni mies häpeää jopa enemmän, koska perinteinen rooli on se, että suomalaisen miehen pitää olla vahva. Moniko suomalaismies uskaltaisi kertoa vaikka kavereilleen naisen harjoittamasta väkivallasta?)

Ns. Istanbulin sopimus korostaa väkivallan ennalta ehkäisemisen, uhrien suojelun sekä tekijän teoistaan edesvastuuseen saattamisen ja näihin liittyvien toimenpiteiden keskinäisen koordinoinnin tärkeyttä. Viranomaistoimilla ja lisäresursseilla voidaankin asioita auttaa, mutta vain tietyssä määrin.

Yhteiskunnan resursseja on käytettävä tukipalveluihin. Perheväkivallasta on myös annettava tuomiot, jotka tuntuvat. Tärkeää on myös kansalaisjärjestöjen toiminta ja vertaistuki. Väkivaltaisesta suhteesta lähtenyt nainen voi kannustaa kaltaisensa tekemään samoin paljon paremmin kuin yksikään poliittinen julkilausuma.

Viime kädessä kyse on arvoista ja asenteista, joiden muuttaminen on hyvin haastavaa. Vastuu on paljolti jo vanhemmilla, miten kodeissa kasvatetaan. Jos kotona näkee, että isä arvostaa äitiä ja kohtelee naisia kunnioittavasti, niin todennäköisemmin asenne periytyy pojille.

Olen koko poliittisen toimintani ajan pyrkinyt edistämään tiukempaa rikoslainsäädäntöä, erityisesti henki-, väkivalta- ja seksuaalirikosten suhteen. Lailla on myös moraalia edistävä vaikutus. Minulla oli viime vaalikaudella mahdollisuus olla edistämässä ns. lievän raiskauksen säädöksen poistamista rikoslaissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: naiset, perheväkivalta, naistenpäivä

Kunnallisvaalit ovat pian - tule ehdokkaaksi!

Perjantai 24.2.2017 klo 8:49

Kunnallisvaalien ehdokasasettelu päättyy lähipäivinä. Nyt on vielä useimmissa kunnissa mahdollista ilmoittaa kiinnostuksestaan kunnallisvaaliehdokkaaksi. Kuntien rooli tulee sote/maakuntauudistuksen kautta muuttumaan. Aika näyttää, millaiseksi se muodostuu. Se on kuitenkin selvää, että etenkin pienet kunnat tarvitsevat nyt entistä voimakkaammin etujensa valvomista. Siksi kunnallisvaaleihin kannattaa asettua. Uusia vastuunkantajia tarvitaan, mutta kannustan myös konkareita, jotka ovat pohtineet jo luopumista, olemaan ehdokkaana ainakin vielä tämän kerran. Murrosvaiheessa tarvitaan myös kokemuksen tuomaa asiantuntemusta.
 
Ensi talvena käydään maakuntavaalit. Niiden merkityksen hahmottaminen on meille kaikille varmasti haastavaa, kun vaalit ovat ensimmäiset laatuaan. On onnekas sattuma, että presidentinvaalit pidetään yhtä aikaa. Koska presidentinvaalit ovat yleensä suositut vaalit, niin se nostaa varmasti maakuntavaalien äänestysvilkkautta siitä, mitä se muuten olisi. Jatkossa vaalit suoritetaan erikseen, mutta toivottavasti yhden kerran äänestäneet käyvät äänestämässä sitten jatkossakin näissä vaaleissa. Matala äänestysprosentti ei ole kansalle kunniaksi.
 
Itse en voi olla ehdokkaana kunnallisvaaleissa, sillä olen kansanedustajuuden vuoksi virkavapaalla johtavan viranhaltijan tehtävästä Savukoskella. Kuntalaki kieltää sen vuoksi ehdokkuuteni. Olen kuitenkin pyrkinyt tekemään osani kannustamalla ihmisiä eri puolilla maata ja etenkin kotimaakunnassani lähtemään ehdolle. Oma perheenikin kantaa vastuunsa kotikunnan asioista sillä tavalla, että vanhin poikani allekirjoitti ehdokassuostumuksen kunnallisvaaleihin Savukoskella.
 
Olen aikaisemmin ilmoittanut, etten ole lähdössä myöskään maakuntavaaleihin. Lapissa on niin paljon osaavia ihmisiä kantamaan vastuuta uuden maakuntahallinnon luottamustoimiin, ettei minun kansanedustajana tarvitse olla joka paikassa. Sen sijaan vuoden 2019 eduskuntavaaleissa olen edelleen käytettävissä jatkoon, jos lappilaiset minulle haluavat edelleen luottamuksensa antaa. Olen erittäin motivoinut käyttämään kaikki liikenevät voimavarani työhön kansanedustajana. Olen parhaani mukaan yrittänyt tehdä pitkää työpäivää lappilaisten olosuhteiden, liikenteen, postin ja elinkeinoelämän sekä etenkin alkutuotantoon, kalastukseen ja metsästykseen liittyvien kysymysten parissa.
 
Eli edessä on tärkeimmät kunnallisvaalit pitkiin aikoihin. Tehdään porukalla töitä kuntiemme elinvoiman eteen.

Kommentoi kirjoitusta.

Maijala: Ahmojen poisto poromiesten työvoitto

Perjantai 10.2.2017 klo 12:48

Kansanedustaja Eeva-Maria Maijala (kesk.) on tyytyväinen maa- ja metsätalousministeriön päätökseen sallia kahdeksan ahman poisto tapauskohtaisilla poikkeusluvilla. Maijala pitää päätöstä oikeana ratkaisuna porotalouden kannalta.
- Olemme tehneet työtä vuosia järkevämmän petopolitiikan puolesta. Porotalouden ahdinko aletaan vähitellen ymmärtää. Asialla on todella kiire, sillä esim. Pohjois-Sallan paliskunnassa on viime päivinä löytynyt runsaasti ahman tappamia poronraatoja. Kahdeksan ahman kiintiö tuskin on riittävä, mutta se on kuitenkin hyvä alku. Ahmat aiheuttavat ylivoimaisesti eniten porovahinkoja. Vuonna 2016 ahmojen tappamiksi on ilmoitettu 2794 poroa, ja todellinen määrä lienee suurempi, kun kaikki tapetut porot eivät löydy.
- Norjassa ja Ruotsissa on sallittu ahmojen poisto eikä sielläkään ahmakanta ole hävinnyt. Suomessakin on aika siirtyä tosiasioihin perustuvaan petopolitiikkaan. Pidän erittäin hyvänä, että Luonnonvarakeskus on käynnistänyt hankkeen ahmakannan arvioinnin menetelmien kehittämiseksi. Tavoitteena on saada aikaan nykyistä luotettavampi arvio koko Suomen ahmakannasta. Ahmoista on paljon havaintoja myös poronhoitoalueen ulkopuolella, joten porotalouden suojaksi tehtävät välttämättömät ahmojen poistot eivät uhkaa ahmakannan olemassaoloa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ahmat, suurpedot, petovahingot, porotalous

Tehdään toimiva saamelaissopimus

Lauantai 28.1.2017 klo 14:31

Tehdään pohjoismainen saamelaissopimus, josta karsitaan pois nyt ylitsepääsemättömät riitakohdat. Keskitytään yhdessä sopimuksen olennaisiin asioihin, eli kielen ja kulttuurin sekä elinkeinotoiminnan kehittämiseen. Jätetään pois kokonaan saamelaismääritelmä artikla 13 ja muokataan kahtatoista eri artiklaa, jotka koskevat mm. yksinoikeutta saamensymboleihin, saamelaisten oikeuskäsityksen kunnioittamisen, itsemääräämisoikeuden sekä omistus-ja hallintaoikeuden maahan.
 
Sopimusesityksessä on paljon hyviä asioita, joihin keskittymällä saamme aikaiseksi hyvää ja tarpeellista kehitystä. Haluan olla mukana tässä työssä, jossa otetaan saamelaisasioissa aidosti iso askel eteenpäin. Haastan myös muut mukaan tähän työhön.

Nyt esillä olevassa pohjoismaisessa saamelaissopimuksessa on ainakin 13 eri artiklaa (46:sta), jotka tulevat aiheuttamaan ongelmia myös Ruotsissa ja Norjassa. Saamelaismääritelmä (art. 13) ja maankäyttöoikeusasiat (art. 27-28) ovat jo alun perin muodostuneet maissa eri tavoin. Esimerkiksi Ruotsissa on kaikkia poromiehiä määritelty saamelaisiksi, ja Ruotsin virallisen saamelaisalueen eteläosissa Vaasaakin etelämpänä on saamelaisuus jo aika symbolinen.
 
Suomen perustuslaki estää saamelaisten oikeuskäsitteen kunnioittamisen erillisenä oikeusjärjestyksenä (art. 9), sillä laki on kaikille sama. Itsemääräämisoikeudella (art. 4) tarkoitetaan tässä joidenkin mukaan Ahvenanmaan kaltaista saamelaisaluetta. Tämä ei ole mahdollista, koska suurin osa saamelaisalueestamme on jo nyt hyvin vahvasti ja tasapuolisesti myös muiden kuin saamelaisten aluetta.
 
Suomi ei voi antaa saamelaisille yksinoikeutta määrätä saamensymbolien käytöstä (art. 11). Näiksi symboleiksi voidaan lukea esim. lapinpuvut- ja korut kuten riskut, lapin vyöt, nutukkaat sekä noitarumpujen kuviot. Nämä symbolit ovat olleet vuosisatoja ja ovat yhä käytössä koko Lapin alueella, ja ne kuuluvat monien muidenkin sukujen historiaan kuin virallisesti saamelaisiksi hyväksyttyjen. Näin ollen myöskään saamenkäsitöitä ei voi suojella saamelaiskäräjien hyväksymien henkilöiden yksinoikeudeksi (art. 38).
 
Saamelaisten kulttuuriperintöasioissa (art. 22) ei voida esim. palauttaa kaikkea kulttuuriomaisuutta saamelaiskäräjille, koska meillä on tällaista omaisuutta paljon mm. Savukoskella. Poronhoito-oikeutta ei voi eriarvoistaa (art. 36), eikä Paliskunta ole Suomessa saamelaisia edustava elin (art. 18).
 
Esityksen pohjalta voi esittää kysymyksen, että tulisiko saamelaisille maksaa osa Metsähallituksen ja mahdollisten kaivosten sekä Inarijärven kalastuksen tuloista, kun saamelaisten luonnonvaroihin kajoamisesta tulisi maksaa korvaus (art. 30). Mielestäni Saamelaisalueelta ei voida kieltää lähes kaikkea muuta toimintaa sillä perusteella, että se vaikuttaa saamelaisten toimintaan (art. 31 -32). 
En siis vastusta sopimusesitystä siksi, että vastustaisin saamelaiskulttuurin kehitystä. Sopimus nimenomaan lisäisi ristiriitoja alueella ja vaikeuttaisi saamelaisuuden kehittymistä. Tehdään sopimus, johon voimme yhdessä sitoutua ja aletaan töihin sen mukaan.
 
Eeva-MariaMaijala
kansanedustaja/kesk

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaissopimus, saamelaiset, lappalaiset

Liikenneverkkoesityksestä

Perjantai 20.1.2017 klo 12:22

Tänään on päivän puhutuin asia liikenneverkko. Puhuin aiheesta mm. radiopakinassani tänään. Kirjoitan myös blogiini muutamia ajatuksiani.

Liikenneministeri Berner esitteli eilen ministeriön valmisteleman liikenneverkkoesityksen. Tämä esitys olisi suuri muutos nykyiseen, kun valtion tiet siirtyisivät Liikenneverkko Oy:n hallinnoimaksi eli yhtiö vastaisi teiden kunnossapidosta ja korjaamisesta. Yhtiön omistaisivat valtio 65 %:lla ja maakunnat 35 %:lla. Yhtiö rahoittaisi toimintansa teiden käyttömaksuilla.

Tämä tarkoittaisi meille autoilijoille, että autovero, ajoneuvovero ja polttoaineiden verotus muuttuisivat kokonaan. Verojen tilalle tulisi teiden käyttömaksu, joka perustuisi kilometrimäärään tai ajalliseen käyttämiseen. Ajoneuvoihin ei tulisi seurantalaitteita, onneksi, sillä se rikkoisi minun mielestäni yksityisyyden suojan.

Miksi sitten tällaista muutosta edes valmistellaan, kun meillä on hyvin toimiva järjestelmä?

Meillä on ongelmana se, että tiestöämme käyttävät paljon myös mm. ulkomaalaiset rekat ja ne eivät maksa teidemme käytöstä mitään meille Suomeen. Suomi ei voi periä niiltä mitään erityismaksua, vaan meillä tulee EU:ssa kohdella kaikkia kulkuneuvoja tasapuolisesti. Eli me suomalaiset autoilijat maksamme ulkomaalaisten rekkojen kulkemisen. Meidän pitää siis kehitellä maahamme systeemi, jolla voimme jakaa teiden kulut kaikkien käyttäjien kesken. Näin autojen käyttäminen voisi olla jatkossa meille lappilaisillekin halvempaa kuin ennen.

Toinen iso ongelma on se, että EU ei voi rahoittaa valtion tiehankkeita. Monissa maissa on tehty kymmenien miljoonien tiehankkeita EU:n rahoituksella, mutta meillä se ei ole vielä mahdollista. Uusi Liikenneverkko voisi saada myös esimerkiksi EU rahoitusta ja kyse on isoista summista.

Liikenneverkkoesityksessä on paljon asioita, jotka mietityttävät ainakin minua. Onneksi kyse on nyt vasta ministeriön tekemästä esityksestä. Nyt se lähtee hyvin laajalle lausuntokierrokselle. Jokaisella on mahdollisuus antaa siitä lausuntonsa ja palautteensa.

Sen jälkeen siitä tehdään muokattu esitys ja katsotaan mitä siitä tulee vai tuleeko mitään, kun sitä on ruodittu. Elikkä me emme ole käsitelleet sitä vielä edes Keskustan ryhmässä. Lisäksi hallituspuolueet tulevat sitten keskustelemaan tästä vielä montaa kertaa ja vääntämään kättä ennen lopullisesta esitystä. 

Olen liikenne- ja viestintävaliokunnassa eli Keskustan siinä ryhmässä, joka tulee tekemään tämän kanssa todella paljon töitä. Tästä taitaakin tulla liikenne- ja viestintävaliokunnan ryhmällemme tämän kevään suurin työ. Toinen iso työ tässä ryhmässämme on postilain uudistus, eli tekemistä taitaa riittää ja hereillä pitää olla. Nämä molemmat, eli liikenneverkko ja postilaki, ovat meille lappilaisille äärettömän tärkeitä asioita, kummankin kunnollinen toiminta on meille elinehto.

Minulla on kotoani matkaa Rovaniemelle yli 200 km, kotikuntani Savukosken kirkolle on matkaa 30 km. Ajan vuodessa n. 40 000 km. Perheellämme on pakko olla kaksi autoa. Otan nämä lappilaisen arjen asiat esiin liikenneverkon käsittelyssä vielä montaa kertaa, sillä kenenkään elämä Lapissa eikä muissakaan maakunnissa saa tällä mahdollisella liikenneverkkomuutoksella vaikeutua yhtään.

Tutustutaan nyt esitykseen. Nyt on aika esittää lausuntoja ja helppo tapa siihen on esimerkiksi Ota kantaa nettisivujen kautta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikenneverkko, liikennekaari, autoilu, ajoneuvovero

Pohjoismaista saamelaissopimusta ei saa allekirjoittaa

Tiistai 17.1.2017 klo 10:48

Yhdessä avoimesti valmistellen olisi voitu tehdä vastuullinen saamen kieltä ja kulttuuria parantava sopimus. Nyt sopimusesitys tulee vain lisäämään riitelyä ja heikentää saamen kielen ja kulttuurin asemaa vastoin tavoitteita.
Haluan kantaa vastuuta saamen kielestä ja kulttuurista, minkä vuoksi en voi hyväksyä esitystä.
Sopimuksessa on ainakin 13 eri artiklaa (46:sta), jotka aiheuttaisivat erityisesti saamelaisalueella, mutta myös muualla Lapissa, todella paljon vaikeuksia. Esityksessä koen mahdottomana hyväksyttäväksi:
* Uuden saamelaismääritelmän (Artikla 13) , 
* saamelaissymbolien käytön yksinoikeuden (Art 11)
* saamelaisten oikeuskäsitteiden käyttöönoton (Art 9)
* itsemääräämisoikeuden asioista kuten omassa valtiossa( Art4)
* kulttuuriomaisuuden palauttamisen   (Art 22)
*  omistus-ja hallintaoikeutta maahan ja veteen (Art 27-28).
Pohjoismaiden saamelaisista ei voi tehdä yhtenäistä saamelaismääritelmää, koska kaikissa maissa on se jo alunperin rakentunut eri tavalla. Mm. Ruotsissa on aikanaan määritelty, että poromiehet ovat saamelaisia riippumatta heidän taustastaan.
Jos sopimus hyväksyttäisiin esitetyiltä osin, niin se aiheuttaisi mm. sen, että Lapin matkailulta voitaisiin estää sen kaikki Lapin symbolien käyttäminen ja Savukosken käsityöläisiltä perinteiset työt. Tässä on huomioitava, että nämä symbolit ovat käytössä Lapissa perustuen jo hyvin monen vuosisasadan takaiseen lappalaisten historiaan. Sopimus ei toki sellaisenaan niiden käyttöä heti kiellä, mutta antaa kuitenkin mahdollisuudet siihen.
Lisäksi sopimus on ongelmallinen, sillä:
* Poronhoito-oikeutta ei voi eriarvoistaa (Art 36) 
* Paliskunta ei voi olla Suomessa saamelaisia edustava elin (Art 18)
* Saamenkäsitöitä ei voi suojella nykyisten virallisten saamelaisten yksinoikeudeksi  (Art 38)
* Saamelaisille ei voi alkaa maksamaan korvauksia heidän luonnonvaroihinsa kajoamisesta (Art 31)
* Saamelaisalueelta ei voida kieltää kaikkea muuta toimintaa sillä perusteella, että se vaikuttaa saamelaisten toimintaan (Art 31 -32).
Suomi on sitoutunut kansainvälisten sopimusten valmistelun julkisuuteen, jota tämän sopimuksen valmistelu rikkoo erityisellä salailullaan törkeästi. Yhdessä avoimesti valmistellen olisimme voineet tehdä tästä hyvän sopimuksen, jolla olisi voitu sopimuksen tavoitteiden mukaisesti poistaa rajaesteitä kielen ja kulttuurin  sekä elinkeinojen kehittämisestä.
Sopimus menee oikeudelliseen tarkasteluun. Oikeudellista merkitystä on minulle vähätelty, koska mainitsemillani kohdilla ei kuulemma ole tarkoitustakaan sitoa maita toimimaan sopimuksen mukaan. Miksi sitten kirjoitetaan näitä asioita sopimukseen, jollei pyritä saamaan mainittuja etuja? Miksei tehdä jo alunperin sopimusta, jossa lukee mitä aletaan tekemään, jotta saisimme pelastettua saamen hienon kielen ja kulttuurin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, alkuperäiskansat, saamelaissopimus, lappalaiset

Kirjoitin metsälappalaisuudesta kirjan "Kemin-Lappi elää!"

Torstai 1.12.2016 klo 13:00

Olen toimittanut kirjan nimeltään ”KEMIN-LAPPI ELÄÄ!” Kirjassa tarjotaan näköaloja keminlappalaisten eli metsälappalaisten/ metsäsaamelaisten historiaan ja ennen kaikkea siihen, miten kulttuuri elää tänään.

Suomessa on neljä saamen ryhmää: pohjoissaamelaiset, koltat, inarinsaamelaiset ja keminlappalaiset, joita on kutsuttu myös keminsaamelaisiksi, metsälappalaisiksi ja metsäsaamelaisiksi. Näillä kullakin on ollut oma kielensä, jotka kaikki ovat olleet pakkosuomalaistamisen kohteena. Inarinsaame saatiin pelastettua viime hetkessä kielenäkin. Keminsaamen kieli ehdittiin menettää elävänä kielenä, mutta kansa elää. Viimeiset kielen käyttäjät ovat olleet elossa vielä ainakin Sallassa 1960-luvulla.

Kieli on tärkeä kulttuuria ylläpitävä ja eteenpäin siirtävä tekijä, mutta ei se ole ainoa tekijä. Suuri osa nykyisiin virallisesti tunnustettuihin saamelaisryhmiin kuuluvistakaan ihmisistä ei puhu omaa saamenkieltään äidinkielenään, eivätkä välttämättä muutenkaan.

Toimittamani kirjan tavoitteena on kertoa Kemin-Lapin kansasta ja sen kulttuurista, joka elää yhä juurillaan Kemijoen latvavesillä. Vahvimmillaan kulttuuri elää yhä kuntien Kittilä, Sodankylä, Savukoski, Pelkosenniemi ja Salla alueilla. Lisäksi alueeseen kuuluu osin Posio, Kuusamo ja Kemijärvi. Alue on vanhojen Kemin-Lapin lapinkylien aluetta.

Jotkut keminlappalaisista olisivat oikeutettuja saamelaiskäräjien vaaliluetteloon sekä suvun kielen että yhtämittaisen kulttuurin harjoittamisen perusteella. Heillä on osoittaa KHO:n päätöksen mukainen riittävä näyttö tullakseen merkityksi vaaliluetteloon, kunhan ensin saadaan tunnustettua, että tämä kansa ja kulttuuri on elänyt koko ajan.

Suurimmalla osalla Kemin-Lapin väestöstä eivät näytöt ole enää riittävät tullakseen merkityksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon KHO:n vuoden 2015 ratkaisun perusteella. Työtä tehdessäni kävi ilmi, että osalle metsälappalaisista saamelaiskäräjien luetteloon pääseminen oli identiteetin kannalta tärkeää, toiset taas eivät edes haluaisi hakea sinne, vaikka pääsisi. Näille henkilöille merkitsee paljon, että he saavat sanoa ääneen olevansa lappalaisten jälkeläisiä ja olla ylpeitä siitä yhä elämässä olevasta kulttuurista, jota he saavat yhä harjoittaa ja pitää ominaan. Näille henkilöille on tärkeää, että saa olla se mikä on. Eikä kukaan voi kieltää hänen oikeuttaan pitää suvun vaatteita.

Miksi tein tämän työn?

Päätin alkaa koota tätä työtä sen jälkeen, kun hain kielteisin tuloksin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Kansanedustajana hakemukseni sai paljon huomiota ja jouduin julkisen pilkan kohteeksi: ”Kuvitteletko sinä muka olevasi saamelainen? Jätä saamelaiset rauhaan. Älä pilkkaa oikeita saamelaisia. Luuletko, että sinulla on nyt oikeus käyttää oikeita saamelaisten vaatteita? Suometat saamelaista kulttuuria. Jaa, sinä niin kuin yhtäkkiä keksit alkaa saamelaiseksi…” jne. jne.

Kulkiessani julkisen pilkkaamisen jälkeen eri puolilla Kemin-Lapin aluetta on minulle moni tullut sanomaan, että kiitos kun olet jaksanut tuoda julki tämän lappalaisasian. Niin moni on kertonut, että meilläkin on tällaiset ja tällaiset vanhat lapin vaatteet ja millaisia perinteitä he ovat vaalineet. He ovat kertoneet siitä, miten heillekin on kerrottu kotona itsestään selvänä asiana, että he ovat metsälappalaista sukua. Moni on ollut hyvin ylpeä omista lappalaisista juuristaan ja kulttuuristaan, jonka he kokevat omakseen. Niin moni on kertonut, että heille on naurettu tai että eivät ole enää kehdanneet tuoda asiaa julki. Nyt he kokevat, että heille on annettu toivoa. Toivoa siitä, että he saavat tuoda taas julkisesti esille kaapissa olevat Lapin vaatteet ja aatteet.

Kirjassa julkaistaan lukuisien Kemin-Lapin alueen lappalaisten tai muuten kulttuuriin sidoksissa olevien ihmisten haastatteluja ja kirjoituksia. Kerron myös oman tarinani sekä näkemykseni viime vuosien saamelaiskeskusteluun. Kirja käsittää myös välähdyksiä Kemin-Lapin alueen lappalaisten historiasta arkistolähteiden perusteella. Kirjassa oleva kuvaliite kertoo mm., millaisia vaatteita ja koruja vanhan perinteen nojalla on valmistettu ja valmistetaan.

Kiitän kaikkia minua tämän kirjan kirjoittamisessa avustaneita ja kannustaneita sekä kirjaan tekstejä ja kuvia toimittaneita henkilöitä. Erityisesti haluan kiittää niitä ihmisiä, jotka viime aikoina ovat tutkineet metsälappalaisuutta ja alkaneet järjestäytyä metsälappalaisuuden merkeissä. Tämä työ on ollut uraauurtavaa. Viittaan mm. tutkijoiden Juha Joonan, Tanja Joonan ja Erika Sarivaaran töihin. Ajatuksia herättävä teos on myös Inarin saamelaiskulttuurikeskuksessa Sajoksessa 24.11.2012 Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset ry:n järjestämän seminaarin teemojen pohjalta kirjoitettu Kuka on saamelainen ja mitä on saamelaisuus (2013). Maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston entinen tarkastaja Jouni Kitti on toimittanut minulle runsaasti arvokasta materiaalia työtä varten. Samoin eduskunta-avustajani, OTM Janne Kaisanlahti on eri kysymysten yhteydessä hankkinut ja koonnut minulle runsaasti erilaista lappalaiskysymyksiin liittyvää aineistoa, jota olen käyttänyt tässä kirjassa.

Toivon, että vaikka tällä hetkellä saamelaisuus näyttäytyy liian monelle vain riitelynä, niin että kaikki tässä kirjassa kerrottu voidaan kuitenkin kerran nähdä lappalaisuutta, saamelaisuutta kokonaisuutena vahvistavina asioina. Minun kansani, metsälappalaiset, keminlappalaiset, on haluttu vaientaa. Väitetään, että meitä ei ole olemassa ja että kulttuurimme on keksittyä. Minun kansani kuitenkin elää – ja me nostamme lippumme liehumaan!

”Olet mettälappalaisten jälkeläinen” muisti liian aikaisin edesmennyt isäni Aimo Maijala kertoa useita kertoja. Hän oli hyvin ylpeä lappalaisuudestaan. Hän tiesi ja puhui paljon sukujuuristamme ja alueen vanhasta lappalaisuudesta. Isäni oli sodankyläläinen poromies, joka kulki paljon ympäri Lappia. Vieläkin on minulle eri puolilta Saamenmaan aluetta muisteltu isääni, että isäni oli yksi heistä, lappalainen/saamelainen kuten hekin. Isäni ei ehtinyt tätä työtä tehdä, olen tämän velkaa isällenikin. Hänen esimerkkinsä innoittamana olen lähtenyt yhteiskunnallisiin tehtäviin ja myös metsälappalaisuuden puolestapuhujaksi. Omistan tämän työn isäni muistolle.

Toivon, että kirja antaa vastausta myös niihin kysymyksiin, joita viime vuosina käydyn saamelaiskeskustelun yhteydessä on koetettu esittää, vaikkei ääni ole aina jaksanutkaan kuulua kovin kauas kaiken melskeen keskeltä:

  1.   Onko Kemin-Lapin alueen lappalaiskulttuuri keksitty asia, jonka varjolla suomalaiset haluaisivat tunkeutua nykyisen saamelaisuuden pariin, vai onko kyse aidosta, elävästä kulttuurista?
  2.   Onko oikein kieltää ikimuistoisella Kemin-Lapin alueella asuvien keminlappalaisten asema alkuperäiskansan edustajina sen takia, että esivanhemmat menettivät kielensä – samalla, kun suurin osa nykyisistäkään ”virallisista saamelaisista” ei puhu saamea äidinkielenään tai lainkaan.
  3.   Onko oikein, että ikänsä Lapissa asuneet, lappalaiskulttuurissa kasvaneet, perinteisiä lappalaiselinkeinoja harjoittavat, samoilla seuduilla katkeamattomana ketjuna asuneista vanhimmista tunnetuista lappalaissuvuista polveutuvat ihmiset eivät saa edustaa Lapin alkuperäiskansaa, mutta esimerkiksi Helsingissä syntynyt, kasvanut ja asuva ihminen, voi tämän aseman saada vain sillä perusteella, että yksi hänen isovanhemmistaan on määritelty äidinkieliseksi saamen puhujaksi tai merkitty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon?
  4.   Onko ihmisellä oikeus oman taustansa ja kulttuurinsa mukaiseen identiteettiin ja esim. esivanhempiensa ja kotiseutunsa perinteisten lapinasujen käyttämiseen?

* * *

Kirjan julkaisutilaisuudet pidetään lauantaina 3.12. klo 11 Savukosken kunnantoimistolla, klo 14.30 Sodankylässä Päivin Kammarilla ja sunnuntaina 4.12. klo 16.30 Sallan Rajakievarissa

9 kommenttia . Avainsanat: metsälappalaiset, keminlappalaiset, keminsaame, saamelaisuus, alkuperäiskansat

Välähdyksiä eduskuntatyöstä

Keskiviikko 16.11.2016 klo 15:38

Luin taannoin erään lehden tekstaripalstalta mielipiteen, kuinka Lapin Keskustan kansanedustajat istuvat hiljaa eduskunnan kyselytunnilla. Tämä tekstari muistutti minulla siitä, että tehtävänämme on kertoa kansanedustajan työstä enemmän. Esimerkiksi kyselytunti on etupäässä opposition kyselytunti. Me hallituspuolueiden edustajat saamme esittää kysymyksiä harvoin, vaikka puheenvuoroja kyllä pyydämme.

Kerron esimerkkinä välähdyksiä viime viikon yhdeltä työpäivältä. Työpäiväni alkoi, kuten muutenkin päivät, aina sängyssä lehden lukemisella iPadista. Sitten olikin jo meno MTK:n viikoittaiselle aamukahville. Käyn usein kuuntelemassa maatalouden akuuteista asioista. Tämän viikon asiana oli ruuan kotimaisuus.

Aamupäivän valiokuntana on minulla ympäristövaliokunta. Siellä on meillä tällä hetkellä tärkeimpänä asiana jätevesiasetuksen korjaaminen. Vielä käydään vääntöä yksityiskohdista. Yritämme tehdä siitä nyt maalaisjärkisen ja toimivamman kuin aikaisemmin. Siis että ei mitään toimenpiteitä, kun on yli 100 metrin matka vesistöstä. Alle 100 metriä, niin minimitoimina kolme sakokaivoa ja imeytyskenttä. Yli 73-vuotiaille ei mitään. Poikkeuksia voi hakea, jos jätettä muodostuu erityisen vähän tai hanke on kustannuksiltaan kohtuuton.

Päivävaliokuntana on minulla liikenne-ja viestintävaliokunta. Siellä saimme kuulla asiantuntijoita liikennekaaresta. Täysistunto alkoi klo 14, oli äänestyksiä ja puheenvuoroja. Itse en tällä kertaa puhunut, koska käsittelyssä ei ollut yhtään minun hoidossani olevia asioita. Olen pitänyt aika paljon puheenvuoroja, mutta pyrin puhumaan vain niissä asioissa, joiden valmistelusta olen vastannut tai jossa minulla on erityisasiantuntemusta.

Toimistopäivän päätteeksi sain avustajani kanssa valmiiksi lakialoitteen. Tein lakialoitteen siitä, että yhdistykset saisivat pitää alle 2000 euron arpajaisia ilman nykyistä valtavaa byrokratiaa. Toive lakialoitteen tekemiseen tuli yhdeltä lappilaiselta. Päivän kuluessa tulee paljon puheluita sekä sähköpostia ja yritämmekin vastata aina kun mahdollista. Tänään oli erityisen paljon puhetta kalastuslain korjaamisesta. Toimistotöissä oli minulla viikon apuna myös TET:tiläinen eli työelämään tutustuva 9-luokkalainen Milla.

Illan viimeisenä oli seminaari Pariisin ilmastosopimuksesta. Ministeri Tiilikaisen johdolla pohdimme mitä tämä tarkoittaa Suomen metsätaloudelle. Tämä on oikein hoidettuna mahdollisuus. Huolettaa, mihin USA:n uusi presidentti vie Amerikan ympäristöpolitiikan ja kansainväliset sitoumukset. Meidän on kuitenkin pysyttävä hyvissä väleissä Amerikan kanssa. Toivottavasti uusi presidentti onnistuu työssään.

1 kommentti . Avainsanat: eduskunta, työ, kansanedustaja

Postilaista tulossa lappilaisille hyvä

Maanantai 7.11.2016 klo 15:07

Posti velvoitetaan huolehtimaan, että postia jaetaan maaseudullakin viitenä päivänä viikossa. Tänään lausuntokierroksellle lähtevä postilaki tulee varmistamaan, että saamme postia kuten nykyäänkin. 

Olen Postin hallintoneuvoston ja eduskunnan liikenne-ja viestintävalíokunan jäsenenä ollut nyt postilain kanssa naimisissa koko syksyn. Olen tyytyväinen kokoon saatuun esitykseen. Olemme saaneet rakennettua esityksen, jonka ovat kaikki hallituspuolueet sekä posti hyväksyneet. 

Olen jankuttanut koko syksyn, että meille kotia pitää postin tulla joka arkipäivä. Ja kun meille 30 km päähän Savukosken kirkolta tulee posti joka päivä, niin eiköhän se silloin tulee muillekin.

Kirjepostin jakelu tulee hidastumaan, sitä ei pidetä niin pahana jos laskujen tulo hidastuu.  Sen sijaan meidän tulee vielä tehdä töitä, ettei esitys heikennä muun postin jakelua. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota paikallislehtien jakeluun ja siihen että niiden järkihintainen ja aikataulussa toimiva jakelu varmistetaan.  

Postilaki ja liikennekaari ovat nyt käsittelyssä yhtä aikaa, koska näiden uudistuksella on tarkoitus varmistaa ja jopa kehittää maaseudun monipuolisia palveluita. Jatkossa postin tulee kilpailuttaa postin jakelu maaseudulla. Jos kukaan ei tee tarjousta toimivasta palvelusta, niin postin on hoidettava se itse. Näin saadaan varmistettua monipuolisten palveluiden tuominen maaseudulle yhteispalveluinakin. 

Nyt lausunnoilla pitää varmistaa, että saamme varmat mallit, eivätkä lupaukset jää puheeksi ja haaveiksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: postilaki, postijakelu, jakeluvelvoite, posti

Tenon kalastussopimus pettymys - työ jatkuu

Torstai 29.9.2016 klo 14:20

Olen todella pettynyt, että Suomi joutuu allekirjoittamaan Tenojoen kalastussopimuksen voimakkaasti norjalaisten tahdon mukaan. Suomi hävisi neuvottelun. Häviötä hieman lieventää, että saimme lisättyä sopimukseen viime vaiheessa tärkeitä asioita.

Kiitos paikallisille, että nostitte asiasta kunnon mekkalan. Äänenne herätti ministeriötä tajuamaan, että jotain pitää tehdä. Sopimusta on saatu korjattua hieman. Siihen tuli todella hyvänä lisänä mm.,  että sopimus koskee myös Norjan puolella olevaa n. 70 km osuutta, niin etteivät määräykset voi olla siellä lievemmät kuin rajajokiosuudella.

Lisäksi olen tyytyväinen, että kesän neuvotteluiden ansiosta on sovittu lohilaskureista. Niiden avulla saamme tietoa, jonka nojalla pääsemme luultavasti hyvin pian luotettavan seurannan ansiosta korjaamaan nyt tehtävän sopimuksen tuomia ongelmia. Sopimus sisältää myös sen, että kalastusmääräyksiä voidaan muuttaa joustavasti lohikantojen tilan mukaan.  Lisäksi nyt on sovittu perustettavaksi seurantaryhmä, joka tekee esitykset parin vuoden jälkeen.

Totta on, että lohikanta tulee elvyttää, mutta sopimuksessa esitetyt mallit ovat alueen elämälle sietämättömät. Paikalliset toivat hyvin esille, että he ymmärtävät tarpeen ja esittivät paremmin toimivia malleja, kuten aloitusajankohdan myöhäistäminen jne., joilla olisi pääsy tarvittavaan 30 %:n kuolevuusvähennykseen. Näitä ei neuvotteluissa saatu muutettua.

Sopimus tulee eduskunnan käsittelyyn lokakuussa. Silloin on kuitenkin olennaisinta kansallinen täytäntöönpanolainsäädäntö. Täytäntöönpanoa varten tulee uusi lausuntokierros lähiaikoina. Yritetään saada edes tämän rakennettua niin, että saisimme autettua Tenon varren elämää.

Kommentoi kirjoitusta.

Liikennekaari etenee

Tiistai 20.9.2016 klo 15:49

Tänään julkaistiin liikennekaari -hankkeen suuntaviivat. Liikennekaari antaa uusia mahdollisuuksia kehittää koko Suomeen erilaisia alueille sopivia ja räätälöityjä palveluita, joita voivat toteuttaa mahdollisimman paljon myös paikalliset yrittäjät. Nyt on kyse siitä, että rakennamme parempia palveluita tekniikkaa hyödyntämällä.
 
Liikennekaaren kanssa on yhtä aikaa valmistelussa Postilaki. On hyvä, että liikennekaaresta saatiin sovittua, sillä liikennekaari mahdollistaa nyt myös Postinjakelun ja taksiliikenteen entistä paremman yhdistämisen. Tämä voidaan nyt ottaa huomioon postilain valmistelussa.
 
Taksipalveluiden osalta on saavutettu myös hyvä ratkaisu. Suomalaiset taksit ovat tunnettuja luotettavuudestaan ja korkeasta tasostaan. Tätä ei ole haluttu vaarantaa. Taksiyrittäjä tulee tarvitsemaan jatkossakin taksiluvan. Maaseudun ja pitkien etäisyyksien alueiden taksipalveluiden saatavuutta turvaa myös Trafin oikeus puuttua enimmäishintaan tapauskohtaisesti. 
 
Mielestäni olennaisinta on, että ihminen, palveluiden käyttäjä, pistetään keskelle. Luotan siihen, että tämä uudistus lisää myös maaseudun yritystoimintaa, parantaa suomalaisten yritysten kannattavuutta ja kohtuullistaa palveluiden hintoja.
 

1 kommentti . Avainsanat: liikenne, taksiluvat, liikennekaari

Hirvenmetsästysasetuksessa toteutui lappilaisten tahto

Torstai 1.9.2016 klo 18:43

Hirvenmetsästysasetus on herättänyt meillä Lapissa todella paljon keskustelua. Olen tyytyväinen nyt julkaistuun lopputulokseen, joka rakennettiin lappilaisten lausuntojen perusteella.

Syyskuun alun hirvenmetsästys saatiin nyt ulotettua koko Lappiin. Minuun oltiin yhteydessä paljon eri puolilla Lappia ja mielipiteitä oli kumminkin päin. Suurin osa parhain perusteluin oli kuitenkin syyskuun alun pyynnin puolesta, ja sen mukaan sitten päätös tehtiin. Eniten toiveita tuli Rovaniemeltä ja Pellosta.

Syyskuun alun pyyntiä vastustaville metsästäjille päätimme sanoa terveisinä, että seurue päättää itse hyvin vahvasti metsästyksen aloittamisajankohdan. Aloittamisen voi tehdä nyt parhaaksi katsottuna aikana. Marjastajille terveisinä, että esim. vesilintujen pyyntikin on alkanut jo elokuussa, ja metsästäjät ovat vastuullisia.

Vasasuoja ei poistu, vaan ainoa muutos on se, ettei vasallisen emän ampuminen ole enää rikos. Hirviseurueiden koulutuksessa tullaan painottamaan, että  aina on ammuttava ensin vasa ja sitten vasta emä.  Vahinkoja on aina ollut ja niitä on jatkossakin.

Jos on ammuttu emä, ja huomataan vasan jääneen orvoksi, tulee seurueen johtajan velvoittaa metsästyksen kohdentaminen vasaan. Uskon uuden asetuksen vähentävän orpojen vasojen määrää, kun voi julkisesti tunnustaa vasan jääneen orvoksi ja seurue voi heti alkaa poistamaan orpovasaa. Hirviseurueet toimivat yleensä hyvin kurinalaisesti ja uusi asetus parantaa tilannetta. Myös kiimarauhan pidentämisellä saadaan varmistettua, että vaatimet tulevat aikoinaan kantavaksi ja vasat ovat syksyllä isompia.

Olen itse Kuosku-Nousun metsästysseuran hirviporukassa. Olen tyytyväinen uuteen asetukseen, kuten on myös hyvin moni seuramme jäsen minulle sanonut.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: metsästys, hirvenpyynti, metsästysasetus

Vanhemmat kirjoitukset »