Yhteystiedot

Eeva Maria Maijala 050 512 0529 eeva-maria.maijala@eduskunta.fi

eduskunta-avustaja Janne Kaisanlahti (09) 432 4098

Uutiset

26.10.2018Maijala: Maastomönkijän tiekäyttö sallittava poronhoitotöissäLue lisää »27.9.2018Maijala: Uuden eläinsuojelulain mahdollistettava koirien ulkona pitäminenLue lisää »14.9.2018Maijala tyytyväinen riistanhoitomaksun alenemiseenLue lisää »

Vain kasvava metsä sitoo hiiltä

Torstai 18.10.2018 klo 19:30


Tarvitsemme ja ilmastommekin tarvitsee Kemin ja Kemijärven biotuote/selluinvestoinnit. Viimeaikaiset puheet metsien hakkuun rajoittamisesta ja uusien metsäteollisuuden investointien kieltämisestä eivät saa vaikuttaa Lapin metsätalouden kehittämiseen.

Suomen metsien kasvu on kaksinkertaistunut 50 vuodessa. Metsien kasvu lisääntyy koko ajan aktiivisen työmme ansiosta. Meidän on pidettävä huolta, että Suomen metsien kasvua saadaan jatkossakin lisättyä, sillä vain kasvava metsä sitoo hiiltä.

Metsiä tulee hakata ja hoitaa, jotta uutta kasvua saadaan aikaiseksi. Näin osoitamme myös oman vastuumme ilmastonmuutoksesta. Puulle tulee olla sitten myös uusia hyviä käyttökohteita.

Nyt tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että metsiin sitoutunutta hiiltä ei päästetä takaisin ilmaan. Kun puutavara jalostetaan rakennuksiksi tai muuksi konkreettiseksi tuotteeksi, niin hiili pysyy sidottuna.

Puusta pitää tietenkin tehdä myös energiaa. Puusta voi saada energiaa eli lämpöä ja sähköä myös ilman, että kaikki hiili vapautetaan ilmaan. Nyt on jo onneksi kehitteillä menetelmiä, joilla osa hiilestä saadaankin eristettyä  omaksi tuotteekseen eli esim aktiivihiileksi. Tämä on arvokas vientituote ja sen loppusijoitus tulee olla esim. pellossa maanparannusaineena.

Tämä tuotekehitys ja uudenlaiset laitokset tarvitsevat tukea käynnistymiseen. Näitä pieniä ympäristöystävällisiä hajautetun energian tuotantolaitoksia tulee saada erityisesti Lappiin.

Metsien uudistamisessa Kemerasta eli kestävän metsätalouden rahoituslaista tullee uusi laki 2021. Siihen on saatava mukaan Lapille tärkeä asia vajaatuottoisten metsien uudistaminen. Vajaatuottoiset metsätkin olisi näin saatavissa tuottamaan Lapille työpaikkoja ja lisää hiilen sidontaa.

Hakkuissa tulee olla kuitenkin aina järki matkassa eli on muistettava, että metsiä käytetään Lapissa moneen tarkoitukseen. Esim. matkailu ja porotalous on otettava tosissaan aina hakkuita suunniteltaessa, ja siksi osaa metsistä ei todellakaan ole järkevää hakata lainkaan. Ainakin niiden hakkuun ja uudistamisen tulisi olla monimuotoista.

Eeva-Maria Maijala
Kansanedustaja (kesk.)

(Kirjoitus julkaistu Lapin Kansassa.)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ilmastonmuutos, metsänhoito, metsätalous, luonto

Ammatillinen koulutus palautettava arvoonsa

Keskiviikko 17.10.2018 klo 12:02

Ammatillisen koulutuksen alasajo on ollut meneillään jo pitkään. Tämän kehityksen kääntäminen tulee saada yhteiseksi kansalliseksi tavoitteeksi, yli puoluerajojen. Kyse on resursseista, mutta myös ammatillisen koulutuksen arvostuksesta ja siihen liittyvistä asenteista.

Työpaikoilta kuuluu valitusta, että ammatillinen koulutus ei vastaa aina tarkoitustaan. Minulle eräs alan yrittäjä sanoi: ”Minulle tuli ammattikoulusta sorvari, joka ei osannut sorvata.” – En tarkoita tällä arvostella koulujen osaavia opettajia, vaan sitä, että ammatillisen koulutuksen uudistuskokonaisuus ei ole onnistunut. Opettajia ei ole tarpeeksi. Kouluissa ei ole voitu keskittyä riittävästi perusopetukseen.

Nykyopiskelijoilla on saamani palautteen mukaan esim. liikaa etäpäiviä. Kaikki nuoret eivät ole riittävän kypsiä tekemään vastuullisia päätöksiä sen suhteen, miten etäpäivän opiskelusta saadaan paras mahdollinen hyöty.

Joskus koulutuspoliittista keskustelua seuratessani ajattelen, että on miltei järkyttävää, kuinka jatkuvasti puhutaan vain yliopistosta, ammattikorkeakouluista ja lukioverkosta. Suomen vientitulot tulevat kuitenkin perusduunareiden työstä suurelta osin. Tarvitsemme käytännön osaajia, tarvitsemme käsiä tekemään töitä. Moni ammatillisen koulutuksen suorittanut perustaa aikanaan myös oman alansa yrityksiä. Eivät kaikki yrittäjät ole akateemisesti koulutettuja. Itse asiassa yllättävän iso osa yrittäjistä on juuri ammatillisen koulutuksen käyneitä henkilöitä.

Ammatillisen koulutuksen suorittaneista erään tutkimuksen mukaan jopa n. 80 % sijoittuu työhön opintopaikkansa lähiseuduille. Ammattiopistojen sijoittumisella on siis myös vahvoja aluevaikutuksia. Tarvitsemme alueellisesti kattavan ammattikouluverkon jatkossakin.

Elinikäisen oppimisen ihannetta ei kannata unohtaa. Ensimmäinen koulutus ei välttämättä ole viimeinen koulutus. Itsekin suoritin ensin ammatillisen koulutuksen (agrologi), ja sen jälkeen – oltuani useita vuosia työelämässä – suoritin myös oikeustieteellisen yliopistotutkinnon. Tällä on ollut suuri merkitys omalle työuralleni ja myös kansanedustajan työlleni.

Vanha kunnon kisälli-oppipoika malli toimii myös nykypäivänä, mutta sitä on kehitettävä toimivammaksi. EU:n alueella useissa maissa, mm. Saksassa, tämä järjestelmä toimii. Tässä mallissa saadaan usein opiskelijalle myös varma työpaikka jo opiskelun yhteydessä.

Koulutuksen suunnittelussa on huomioitava alueen tarpeet. Esimerkiksi Lapin elinkeinoelämän kivijalat – alkutuotanto, metsätalous, matkailu – tarvitsevat ammatillisen koulutuksen saaneita työntekijöitä. Lapissa on pula myös lastentarhanopettajista, joiden pätevöittämiskoulutuksia tarvitaan.

Voin rehellisesti myöntää, etten ole tyytyväinen tähän kehitykseen, mitä ammatillisessa koulutuksessa Suomessa on viime vuosina tapahtunut. Kaikkien puolueiden poliitikoilla on syytä katsoa peiliin. Kehityskulun kääntäminen on otettava yhteiseksi tavoitteeksi.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ammatillinen koulutus, ammattiopistot, ammattikoulut

Avoin kirje Jasper Pääkköselle

Torstai 4.10.2018 klo 14:56

Arvoisa Jasper Pääkkönen, 

Yritämme totta vie tehdä parhaamme, jotta kaikki kalakantamme pysyvät hyvinä ja me suomalaiset luonnon kanssa vastuulliset elävät pysyisimme hengissä ja kalaa on myös lapsillemme. 

Olet huolissasi siitä montako verkkoa lain mukaan saa veteen laittaa. Tiedätkö, että verkkojen käyttö on viime aikoina romahtanut ja yhä harvempi laittaa enää yhtään verkkoa veteen. Meidän pitäisi alkaa pitämään verkkokalastusta historiallisena kulttuurijuttuna, jonka vaikutus kalakantoihin vähenee vuosi vuodelta. 

Suomi on laaja maa ja suuri osa Suomen vesistöstä on alikalastettua. Haluat rajoittaa hauen pyyntiä. Meidän tulee saada hauesta koko maan matkailukalastuksen ykköstuote ja haukea riittää nykysäännöillä suuressa osassa Suomea ihan varmasti. Uusilla kalatalousalueilla voidaan sitten erityisalueilla tarpeen mukaan rajoittaa hauen pyyntiä hoito- ja käyttösuunnitelmalla.

Suuri huoleni on se, että kalastonhoitomaksuista kertyvät omistajakorvaukset ovat supistuneet jo niin pieniksi, että on todella ongelmia saada vesialueita hoidettua.  Omistajakorvaukset nimittäin käytetään vesialueiden hoitamiseen: virtavesien ja muiden vesialueiden kunnostamiseen, kalastuksen valvontaan, ja istuttamiseen. Rahanpuutteen on aiheuttanut osaltaan kalastuslakiin sisältyvä 65-vuotiaiden maksuvapautus, jota on hyvin vaikea enää korjata.

Tiesitkö, että tällä keskustan hallituskaudella on lohien meripyyntiin tullut erittäin tarkka valvonta, jolloin jokaisen rysällä olevan kalastajan tulee ilmoittaa merivartiostolle aina puoli tuntia ennen rantautumistaan. Lohen merikalastukseen on tullut kalastajakohtainen kiintiö, jota valvotaan koko ajan. Jokainen lohi tulee merkitä ja toivottavasti jo ensi kesänä on käytössä nippusiteen tyylinen merkki, joka pysyy lohesta. Työn alla on myös omakala-järjestelmä, johon tulee ilmoittaa kaikki, myös vapaa-ajan kalastuksessa saadut lohet ja muut saaliit.  

Omalta osaltani lappilaisena olen pitänyt huolen, että saamme Tornio- Muonio sekä Simojokeen niin paljon lohta kuin se vain on mahdollista. Nyt on tärkeää, että onnistumme neuvotteluissamme saamaan kaikkien maiden lohen merikalastuskiintiöt kohtuullisiksi eli että ne eivät nouse nykyisestä. Kaikkein tärkein toimenpide on nyt se, että saamme kansainvälisellä paineella pysäytettyä Puolan valtavan salakalastamisen, joka on jopa kolmasosa koko Itämeren lohen kalastuksesta.

Eeva-Maria Maijala
Kansanedustaja (kesk.)
Kalatalouden Keskusliiton pj

3 kommenttia . Avainsanat: kalastus, Jasper Pääkkönen, vesistöt

Tuomioistuinviraston perustamisesta

Torstai 27.9.2018 klo 18:56

Eduskunnassa käsiteltiin tällä viikolla esitystä tuomioistuinviraston perustamisesta, eli että tietyt oikeushallinnon tehtävät siirtyisivät oikeusministeriöstä erilliseen virastoon. Asia on hyvä ja kannatettava. Sen sijaan en kannata sitä, että virasto ”alueellistetaan” Vantaalle, kun valtionhallinnon tehtävät on muutenkin keskitetty pääasiassa pääkaupunkiseudulle.

Tuomioistuinviraston perustamisesta on puhuttu eri nimillä jo vuosikausia ja monta hallituskautta. Kiitos nykyiselle oikeusministerille, joka vihdoin on toteuttamassa asian. On todella tärkeää, että tämä tuomioistuinvirasto vihdoinkin perustetaan. Se hoitaa erittäin tärkeitä tehtäviä: se huolehtii tuomioistuinten toimintaedellytyksistä, toiminnan kehittämisestä, suunnittelusta ja tukemisesta. Nämä eivät ole mitään pelkkiä hallintotehtäviä, vaan sinne tarvitaan erityisosaajia, sekä juridisen osaamisen alueelta mutta myös kehittämisen, koulutuksen alueelta.

On tärkeää, että nyt perustetaan itsenäinen keskusvirasto. On tärkeää, että tuomioistuimet myös ulkoisesti näyttävät riippumattomilta eivätkä näytä olevan poliittisessa ohjauksessa. En väitä, että näin olisi, mutta se saattaa näyttää siltä, ja nyt tällainen itsenäinen virasto poistaa tämän ulkoisesti hankalan tilanteen. 

Vanhan vallan kolmijako-opin mukaan ajateltuna päätös onkin perusteltu. Sen voidaan katsoa edistävän tuomioistuinten riippumattomuuden periaatetta, ja se näyttää paremmalta myös kansainvälisessä vertailussa. Toisaalta, oikeusministeriö lienee tähänkin asti hoitanut näitä tehtäviä tuomioistuinten riippumattomuutta kunnioittaen, eli eihän meillä mitään isompaa ongelmaa ole kyllä ollut tähänkään mennessä

Julkisuudessa keskustelu tuomioistuinvirastosta on keskittynyt lähinnä tuomioistuinviraston sijoituspaikkaan. Tämä on sinänsä ymmärrettävää. Muun muassa monissa Pohjoismaissa valtion virastoja siirretään pääkaupungista maakuntiin tasapuolisen aluekehityksen edistämiseksi. Meillä kuitenkin oikeusministeri on päättänyt sijoittaa tuomioistuinviraston Vantaalle, vaikka yhdeksän muutakin kaupunkia oli valmiina ja kelvollisia sijoituspaikaksi. En ole löytänyt riittäviä perusteluita, miksi virasto pitää perustaa juuri Vantaalle. Joka tapauksessahan sen tulee siirtyä Helsingistä jonnekin, niin minkä takia sen pitää sitten siirtyä Vantaalle, johon pitää kaikki alkaa rakentaa alusta alkaen? 

Tässä kokonaisuudessa on kyse myös oikeudenmukaisuudesta. Julkista keskushallintoa ylläpidetään koko Suomesta kerättävillä verovaroilla. Kuitenkin niiden työntekijät asuvat pääasiassa pääkaupunkiseudulla, maksavat veronsa pääkaupunkiseudun kunnille ja käyttävät lähinnä näiden alueiden palveluita. Kyse on suuresta tulonsiirrosta maakuntien Suomesta ruuhka-alueelle. Me, muun Suomen asukkaat, siis elätämme hyvin pitkälle pääkaupunkiseudun asukkaita. Pitääkö meidän kaikessa jatkaa tätä elättämistä? Kannustankin valtionhallintoa, että se ottaisi mallia muun muassa Kansaneläkelaitoksesta, joka on menestyksellisesti alueellistanut toimintojaan eri puolelle Suomea. Myös säästöjä syntyy, kun toimitilat otetaan edullisten neliöhintojen perusteella. Alueellistaminen toimisi myös oikeuslaitoksen puolella, jos vain hyvää tahtoa riittää. 

Yhtään ei pidä antaa periksi, vaan tuomioistuinvirastossa täytyy olla pätevää, osaavaa henkilöstöä, laadusta me emme saa tinkiä ollenkaan. Meidän täytyy lähteä siitä, että sijoittumisen pitää olla koko valtion etu. Ja koko valtion etuhan on, että se on ensinnäkin kustannustehokas ja toimiva kokonaisuus.  

Rovaniemen tunnen esillä olleista sijoituspaikkojen vaihtoehdoista kaikkein parhaiten. Siellä minun tietojeni mukaan on paljon oikeustieteen osaajia, on hyvä osaamiskeskittymä, ja se on kiinnostava paikka. Lappiin tulee mielellään asukkaita pysyvästi asumaan ja työskentelemään. Se on turvallinen ympäristö, varma ympäristö. Siellä on todellakin hyvä yliopisto, jonne on saatu hyvin päteviä opettajia ja osaajia. Siellä on olemassa hyvät yhteydet, erittäin hyvät kulkuyhteydet, hyvät nettiyhteydet jne. – Eihän asiakkaan välttämättä tarvitse niin hirveän paljon kulkeakaan sinne Rovaniemelle. Tosin Suomihan on kulkuyhteyksien osalta hyvin nopea ja pieni maa.

Vielä haluan todeta käräjäoikeusverkostosta, että kun itse aikoinaan auskultoin Kemijärven käräjäoikeudessa, ja sain sitä kautta varatuomarinkin paperit, niin sielläkin oli aina pätevä tuomari, siellä oli pätevä laamanni ja oli henkilökuntaa hyvin käytössä. Mutta viime vuosina koko Suomen käräjäoikeusverkosto on ajettu todella pahalla kädellä alas. Ja nyt se, että tämä tuomioistuinvirastokin aiottaisiin sijoittaa Vantaalle, on nyt sitten kyllä keskittämisen piste koko tämän laitoksen alasajossa. 

Onko jotain erityistä syytä, minkä takia tämä tuomioistuinvirasto tulisi sijoittaa juuri Vantaalle? Eikö meidän näissä päätöksissä pidä miettiä ensisijaisesti valtion etua, koko valtion etua, siis Suomen, jossa me kaikki asumme? Vai onko kyse vain ideologisesta keskittämisestä?

Monessa muussa paikassa, esimerkiksi Rovaniemellä, on edullisempaa asua, siellä on pysyvämpää henkilökuntaa ja siellä on myöskin päteviä osaajia. Minäkin olen siellä koulun käynyt, Lapin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Pätevää henkilökuntaa olisi Rovaniemellä saatavissa kyllä ihan tarpeen mukaan.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tuomioistuimet, oikeuslaitos, Rovaniemi, alueellistaminen, keskittämispolitiikka

Tankavaaran luontokeskuksesta

Maanantai 3.9.2018 klo 18:46

Tänään 3. syyskuuta on presidentti Urho Kekkosen syntymäpäivä. Savukosken, Sodankylän ja Inarin kuntien alueella sijaitseva suuri kansallispuisto perustettiin vuonna 1983, ja nimettiin Urho Kekkosen kunniaksi. Hänhän oli suuri Lapin ystävä ja liikkui mielellään lappilaisessa luonnossa.
Valtioneuvosto esittää, että Tankavaaran luontokeskus ja sen ympäristö irrotetaan UK-puistosta. Olen ollut yhdessä Sodankylän kanssa tekemässä kaikkeni, että kansallispuistoa koskeva laki saadaan tällä tavalla muutettua. Tankavaaran luontokeskuksen toiminta ei ole vastannut enää tarkoitustaan ja sen käyttö on jäänyt vähäiseksi. Nykyisten säädösten mukaan UK-puiston alueella ei voi harjoittaa matkailutoimintaa.
Nyt kun Sodankylän kunta saa ostaa luontokeskuksen ja on aikeissa vuokrata sen yksityiselle yrittäjälle, päästään luontokeskuksen toimintaa kehittämään paremmin matkailun tarpeisiin. Matkailutoimintaa on kehitettävä yhdessä Tankavaaran ja Vuotson muiden yrittäjien kanssa.
Luonnonsuojelun arvoja päätös ei varmastikaan heikennä, sillä nyt irrotettavan noin 10 hehtaarin alueen sijaan UK-puistoon liitetään lähes 200 hehtaaria uusia alueita. Myös Tankavaara jää edelleen osaksi Natura-verkostoa.

Kommentoi kirjoitusta.

Suomalainen ruoka vaatii taistelua

Keskiviikko 29.8.2018 klo 14:19

Suomalaisesta ruoantuotannosta on pidettävä huolta. Jokin päivä voi olla edessä tilanne, että emme saakaan ostettua ruokaa ulkomailta. Ulkomaisen ruoan laatu voi olla jo nyt kyseenalaista. Kuitenkin olemme tilanteessa, että esim. Lapissa lopettaa tänä vuonna ennätysmäärä maitotiloja.  

Ilmastonmuutos on muuttamassa maatalouttamme koko ajan. Yhä pohjoisempana voi viljellä eri kasveja. On todella harmi, että Apukasta loppui maatalouden tutkimus. Jatkossa peltoviljelyn tutkimus tehdään Louella. Tästä meidän ei sitten saa antaa enää yhtään periksi, sillä maatalouden pohjoinen tutkimus on tärkeää koko Suomelle. Pohjoisessa tullaan jatkossa viljelemään yhä suurempi osa Suomen ruokatuotannosta. 

Tämän kesän kuivuus on aiheuttanut valtavat satovahingot. Valtion on nyt tultava auttamaan viljelijöitä merkittävillä toimenpiteillä ja rahasummilla. Kyse ei ole todellakaan vain maanviljelijästä vaan erittäin monen muunkin suomalaisen työpaikasta ja ruuasta myös tulevaisuudessa.  

Hinta ei enää saa olla se tekijä, jolla valitaan syötävä ruoka. Tärkeintä tulee olla luottamus siihen, että ruoka on turvallista ja terveellistä. Kotimainen ruoka on tarkasti valvottua ja voimme myös luottaa suomalaisiin elintarvikkeiden käsittelijöihin, että tiedämme mitä syömme.  

Meidän ei tarvitse syödä Suomessa antibiooteilla lääkittyä lihaa ja kalaa. Kananmunistakin voimme olla varmoja, että ne ovat salmonellavapaita.  Lisäksi Suomen eläinsuojelulaki ja varsinkin tänä syksynä saatava uusi laki eläinten hyvinvoinnista takaa, että Suomessa ovat eläinten olosuhteet parhaat koko maailmassa. Vain näin voimme varmistaa, että myös ruokamme on maailman parasta. Meillä pitää olla varaa maksaa ruuan tuottajille siitä, että he tuottavat tätä ruokaa pohjoisissa olosuhteissa.  

Uusi elintarvikelaki tulee saada sellaiseksi, että se ei vaikeuta suomalaista pienyrittäjyystoimintaa. Tällä hetkellä on Suomessa saatu aikaiseksi byrokratian huippu, sillä miten vaikeaa on jalostaa lähiruokaa. Lappikin on tällä hetkellä omavarainen vain nauriin ja poronlihan osalta. Kaikki muut Lapissa tuotetut elintarvikkeet jalostetaan pääosin muualla.   

Vegaaniset tuotteet ovat tulleet suosituiksi, mutta suuri osa on niistä vielä ulkomaisia. Meidän tulee pystyä tarjoamaan monipuolisesti kohtuuhintaisia kotimaisia vegaanisia tuotteita. Näistä voisi kehittää Lapissa erikoistuotteita jopa vientiin. Lapin vegaanituotteet olisivat aromikkaita ja niissä olisi korkeat arvot esim. flavonoidien osalta. 

Suoramyynti varsinkin lihan osalta on vieläkin vaikeaa ja byrokraattista.  Suomalaiset haluaisivat ostaa lähellä tuotettua lihaa, mutta se on usein mahdotonta. Myös turistit haluaisivat ostaa lähellä tuotettua ruokaa, mutta sen saaminen on vaikeaa ja kallista. Tässä on paljon sitä turhaa byrokratiaa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ruoka, elintarviketuotanto, omavaraisuus, maatalous, alkutuotanto

En hyväksy saamelaiskäräjälain esitysluonnosta

Tiistai 19.6.2018 klo 18:46

En voi hyväksyä saamelaiskäräjälaista tehtyä esitysluonnosta, joka on tänään julkaistu lausuntokierrosta varten. Esitys ei poistaisi saamelaisuuden ympärillä olevia ongelmia ja kiistakysymyksiä, vaan päinvastoin pahentaisi niitä.

Lappalaisperusteen poistamisesta

Lappalaisperusteen poistaminen saamelaismääritelmästä ja siirtyminen yksinomaiseen kieliperusteeseen merkitsee Lapin historian ja nykypäivän tosiasioiden kieltämistä. Vuonna 1995 nykyistä saamelaiskäräjälakia säädettäessä todettiin, että pelkkä kieliperuste olisi riittämätön ja rajoittaisi niiden lappalaisten oikeuksia, joiden esivanhemmat ilman omaa syytään menettivät sukunsa kielen.

On turhaa puhua metsälappalaisten tunnustamisesta, jos laissa nyt oleva lappalaisperuste otetaan sieltä pois. Esitys on jo perustuslain takaaman yhdenvertaisuuden vastainen, sillä se tekee maahamme ”kahden kerroksen” saamelaisia. Jos saamelaiskäräjät edustavat koko alkuperäiskansaa Lapissa, tulee kaikkien kulttuurin ryhmien olla siellä mukana päättämässä asioista. 

Tätä räikeää epäkohtaa on koetettu esitysluonnoksessa pyöristellä sillä, että ”kyse on vain äänioikeudesta” eikä saamelaiskäräjien äänioikeudesta pois jättäminen merkitsisi identiteetin kieltämistä. Kyse ei ole kuitenkaan mistään irrallisesta äänioikeudesta, vaan edelleen sen määrittelystä, kuuluuko ja saako olla edustamassa Lapin alkuperäiskansaa.

Metsälappalaisten olemassaolo ei kaipaa mitään julistuksenomaisia tunnustuksia. Kulttuurin historian ja nykypäivän todellisuus on jo tieteellisissä tutkimuksissa pitävästi osoitettu. Tämä tulisi lainsäätäjänkin tunnustaa.

Yhteispohjoismainen saamelaismääritelmä olisi käytännössä myös hyvin vaikea toteuttaa. Historiallinen kehitys jo 1700-luvulta lähtien on johtanut siihen, että saamelaisuus on määritelty Suomessa eri tavalla. Saamelaisaluekin on määritelty Suomessa aivan eri tavalla kuin Norjassa ja Ruotsissa. Samaan määritelmään väkivaltaisesti pakottaminen ei tule onnistumaan.

Neljännen sukupolven lisääminen kieliperusteeseen ei tosiasiallisesti muuta mitään, sillä vuoden 1995 lainsäätämisen jälkeen on ehtinytkin jo syntyä yksi uusi sukupolvi lisää.

Oikaisulautakunnan perustamisesta

Tavoite äänioikeuden määrittelyä koskevan prosessin avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä on tietysti oikea. Mikä kuitenkaan takaa, että nyt tehty esitys uuden oikaisulautakunnan perustamisesta jotenkin parantaisi nykytilannetta?

Esitetty nelihenkinen oikaisulautakunta, joka ratkaisisi vaaliluetteloon merkitsemistä koskevat oikaisuvaatimukset, olisi käytännössä saamelaiskäräjien enemmistöryhmittymän valitsema. Esitysluonnoksen mukaan kaksi neljästä lautakunnan jäsenestä valittaisiin Saamelaiskäräjien ehdotuksesta – eikä muitakaan saisi nimetä Saamelaiskäräjien vastustaessa.

Nykyinen vaikea tulehtunut tilanne huomioiden on epäuskottavaa ajatella, että oikaisulautakuntaan edes valittaisiin henkilöitä, jotka kannattavat laajempaa saamelaismääritelmää. Eikä sillä olisi todellisuudessa merkitystäkään, jos lappalaispykälä poistettaisiin saamelaislaista.

Tasapuolisesta edustuksesta ja vaalitavasta

Esitysluonnoksessa esitetään, että saamelaiskäräjien jäsenten lukumäärää sekä paikkakuntakohtaisia kiintiöitä kasvatettaisiin. Tämä on sinällään ok, mutta se ei automaattisesti paranna edustavuutta.

Ongelma Saamelaiskäräjien työskentelyssä on ollut, että vähemmistöryhmittymälle ei ole annettu mitään luottamustehtäviä, vaan enemmistöryhmittymä on kahminut kaikki keskeiset paikat itselleen, jotka Saamelaiskäräjien kokouksessa valitaan.

Esimerkiksi kunnanvaltuustoissa on kunnanhallitusta, lautakuntia ym. toimielimiä valittaessa myös vähemmistöryhmillä on mahdollisuus saada omat edustajansa suhteellisen vaalitavan kautta luottamuselimiin. Samoin eduskunnassa noudatetaan valiokuntapaikkojen jaossa suhteellisuutta; myös oppositio saa edustajansa kaikkiin valiokuntiin.

Esitysluonnoksen olisi kuluneen vaalikauden alun kokemukset huomioiden tullut ehdottomasti esittää suhteellista vaalitapaa myös Saamelaiskäräjien tekemiin henkilövalintoihin. Tämäkin puute osoittaa, ettei esitystä laadittaessa ole aidosti edes haluttu poistaa riitoja ja ongelmia, joita Saamelaiskäräjien toiminnassa on ilmennyt.

Lopuksi

Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan korostaa, ettei minulla ole ollut mitään tekemistä tämän saamelaiskäräjälain luonnoksen valmistelun kanssa. Keskustaa työryhmässä on edustanut kansanedustaja Markus Lohi. Olen parhaani mukaan kyllä koettanut saattaa niin metsälappalaisten kuin muidenkin avarampaa saamelaismääritelmää kannattavien tahojen näkemykset perusteluineen toimikunnan tietoon.

Nyt tehty esitys on vielä huonompi kuin se, joka eduskunnassa kaadettiin murskaluvuin kolme vuotta sitten. Kaikki ne puutteet ja epäkohdat, joita silloin vastustettiin, ovat tänään julkaistussa esityksessä edelleen mukana.

Toivon tietysti, että oma puolueeni, ja kaikki muutkin, jotka tuolloin vastustivat onnetonta esitystä, pysyvät ryhdikkäästi tällä linjalla. Saamelaisuus/lappalaisuus voisi olla upea voimavara koko Lapille. Valitettavasti se näyttäytyy nykyään lähinnä riitelynä. Valitettavasti esitys, joka edustaa vain nykyisen Saamelaiskäräjien enemmistön näkemystä, ja betonoi heidän valta-asemansa, ei voi olla mikään kompromissi tai sovinnon rakentaja.

Ihmiset, jotka polveutuvat katkeamattomana sukupolvien ketjuna alueen vanhimmista tunnetuista alkuperäisasukkaista, harjoittavat perinteisiä elinkeinoja ja vaalivat ikimuistoista kulttuuriaan, eivät kelpaa saamaan virallista tunnustusta asemastaan sen takia, että heidän esivanhempansa tietyillä alueilla menettivät kielensä suomalaistamistoimenpiteiden takia.

Sen sijaan vaikkapa Helsingissä syntynyt henkilö, joka ei osaa myöskään puhua saamea, mutta joka ei ole koskaan edes käynyt Lapissa, kelpaa luetteloon, kunhan yksi hänen isoisovanhemmistaan on ollut äidinkieleltään saamea puhuva!

Voiko tämä olla oikein? Ja kuvitteleeko joku, että alueen metsälappalainen alkuperäiskansa ikinä voisi suostua tällaiseen ”kompromissiin”!?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, saamelaiskäräjät, lappalaiset, alkuperäiskansa

Poronhoito- ja metsänhoitotöissä ei tarvitse pitää kypärää eikä hätäkatkaisinta

Tiistai 19.6.2018 klo 13:57

Päätimme tänään liikenne- ja viestintävaliokunnassa tieliikennelain käsittelyn. Lain esityksessä oli, että kaikkien tulee käyttää turvallisuussyistä moottorikelkalla ja mönkijällä ajaessa suojakypärää ja että hätäkatkaisija tulee olla kytkettynä aina ennen kuin moottorikelkka käynnistetään.

Saimme lisättyä ja päätettyä lakiin tärkeät poikkeukset:
* 93§ suojakypärän käyttövelvollisuus ei koske 3) poronhoito- tai metsänhoitotöissä taikka energiansiirto- tai televerkostotöissä olevaa moottorikelkan tai  ohjaustangolla ja satulamallisella  istuimella varustetun maastoajoneuvon ja traktorin kuljettajaa ja matkustajaa.

* 96§ Hätäkatkaisimen käyttövelvollisuus ei kuitenkaan koske poronhoito- tai metsänhoitotöissä taikka energiansiirto- tai televerkostotöissä olevaa moottorikelkan kuljettajaa.

Poikkeuksista on aiemmin päätetty asetuksella. Uuteen tieliikennelakiin ei nyt tule asetusta lainkaan  ja kaikki poikkeukset tuleekin määritellä laissa ja sen vuoksi tätä poikkeuksen poistamista ei oltu huomattu aikaisemmin.

Asia tuli siis ilmi vasta lain käsittelyn aivan viime vaiheessa. Onneksi saimme asiantuntijat Paliskuntain yhdistyksestä ja MTK:sta kertomaan moottorikelkan turvalaitteiden käytöstä työtehtävissä. Silloin saivat päättäjät kuulla, mitä näissä työtehtävissä kelkan kanssa toimiminen oikeasti on. Mitä on kun kelkan päältä joutuu poistumaan usein, ajetaan hyvin hitaasti puiden keskellä, hiki on päässä ja lumet tulevat kasvoille. Toista poromiestäkin tulisi kuulla ja nähdä muiden liikkeet.

Päättäjillä oli tarkoitus parantaa kaikkien turvallisuutta, mutta asiantuntijat saivat kerrottua että tilanne olisikin ollut juuri toisinpäin. Tärkeä oli myös tieto, että työtehtävissä on tapahtunut todella vähän onnettomuuksia.

Tämä on niitä päiviä töissä, kun huomaa kuinka tärkeää on, että meitä kansanedustajia on kaikkialta Suomesta ja eri alojen kanssa tekemisissä olevia ihmisiä.

1 kommentti . Avainsanat: poronhoito, metsänhoito, moottorikelkat, liikenneturvallisuus

Laajakaistarakentamista jatketaan haja-asutusalueilla

Tiistai 22.5.2018 klo 22:13

Eduskunnassa käsiteltiin tänään lakia laajakaistarakentamisen tuesta haja-asutusalueilla. Lakimuutoksen tarkoituksen on, että laajakaistarakentamiseen haja-asutusalueilla liittyvien hankkeitten maksatuksen määräaika poistuisi. Näin ollen laajakaistarahoituksia voidaan käyttää myös vuoden 2019 jälkeen, kunhan hakemukset on jätetty tämän vuoden aikana.
Laajakaistahanke kokonaisuudessaan on maaseudulle erittäin tärkeä ja tervetullut asia. Olen kiitollinen siitä, että homma on aikoinaan saatu liikkeelle. Tällä varmistetaan, että koko Suomen voimavarat saadaan käyttöön. Suomi on äärettömän rikas monilta ominaisuuksiltaan, ja luonnonvaramme ovat etupäässä maakunnissamme, joten sinne on saatavissa työtä jatkossakin. Yhteyksien on vain pysyttävä kunnossa, niin tieliikenteen kuin tietoliikenteen. Näin voimme turvata myös perustuslakimme oikeuden siitä, että jokainen saa valita asuinpaikkansa. 
Olemme liikenne- ja viestintävaliokunnassa käsitelleet tätä asiaa, ja ihanaa oli huomata, että oli todella yksimielinen näkemys asian eteenpäin viemisestä. Kun näitä rahoja ei ole ehditty käyttää määräaikaan mennessä, niin ne pystytään nyt sitten käyttämään asianmukaisesti siinä ajassa, mikä olisi käytettävissä.
Maaseudulla laajakaistahankkeen hoitaminen on ollut hidasta, koska rahoituksen tekemistä varten on pitänyt perustaa osuuskunta tai joku muu järjestelmä.
 
Miten tästä mennään eteenpäin? Näitä osuuskuntia tulee ehdottomasti auttaa, tai muita organisaatioita, jotka ovat tämän rahoituksen hakeneet. Joka tapauksessa toivon tälle hankkeelle jatkoa myös tämän jälkeen. Sitä paitsi vaikka tässä puhutaan maaseudun hankkeista, niin kyllä monissa taajamissa myöskin tarvitaan apua näissä asioissa.
On huomionarvoista, mikä ero on langattomalla laajakaistalla ja kiinteällä laajakaistaverkolla. Langaton laajakaista on sinänsä ihan hyvä, mutta siitä voi sanoa kyllä, että se on vähän niin kuin leikkikalulla värkättäisiin. Kun halutaan tehdä oikealla lailla töitä ja olla tasa-arvoisia koko maassa, niin kyllä meillä pitää olla oikeanlainen laajakaista kattavasti käytettävissä.
Olen niitä onnellisia ihmisiä, jotka ovat päässeet syrjäseudulla asuvana tämmöisen oikean laajakaistan piiriin. Minä voin kertoa sen todella omasta kokemuksestani, että minun lapseni ovat tässä suhteessa aivan tasa-arvoisia lapsia kaikkien Suomen muitten lasten kanssa, jotka asuvat taajamissa tai ihan missä päin maailmaa tahansa, koska minun lapseni saavat yhteyden kaikkialle. Minä toivon todella, että me mahdollistaisimme kaikille suomalaisille tasa-arvoisen mahdollisuuden myös tässä asiassa asuinpaikasta riippumatta.
 
Miten sitten jatkossa? Työtä on vielä tekemättä tietoliikenneyhteyksien osalta. Toivon, että hyvin pikaisesti aloitettaisiin jo seuraavalla hallituskaudella suunnittelemaan uutta hanketta, niin että kunnolliset palvelut ovat saatavissa kaikkialle. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laajakaista, tietoverkko, tietoliikenneyhteydet

Naisten asepalveluksesta ei saa säästää

Perjantai 18.5.2018 klo 23:23

Tänään julkisessa keskustelussa on ollut kovasti esillä puolustusministeri Jussi Niinistön ajatus siitä, että puolustusvoimista säästettäisiin lopettamalla naisten asepalvelus määräajaksi. 
Esitys on sopimaton ja ainakin Keskustan riveistä se onkin heti tyrmätty.
Olin alkuviikosta maanpuolustuskurssilla. Siellä käytiin läpi myös kiristynyttä maailmanpoliittista tilannetta. Näinä aikoina meillä ei ole todellakaan varaa säästää maanpuolustuksesta, eikä heikentää maanpuolustustahtoa, mihin tuollainen esitys voisi pahimmillaan vaikuttaa.
Entä minkälaisen viestin se antaisi maamme reserviläisnaisille? Että te olette toisen luokan sotilaita? Vaikka asevelvollisuus onkin rajattu nykyisellään ainoastaan miehiin, niin miessotilaita ja vapaaehtoisesti asepalveluksen valinneita naissotilaita ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan.
Asevelvollisuutta ja asepalvelusta tulisi kehittää niin, että yhä useammat suomalaiset, niin miehet kuin naiset sen suorittaisivat.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: asepalvelus, armeija, naiset armeijassa, puolustusvoimat

Urho Kekkosen kansallispuiston kompensaatiotoimia odotettu 37 vuotta

Perjantai 4.5.2018 klo 16:23

Jätin eduskunnassa kirjallisen kysymyksen liittyen Urho Kekkosen kansallispuiston kompensaatiotoimista annettujen lupausten täyttämisestä. Puisto perustettiin 37 vuotta sitten, mutta osa annetuista lupauksista (työpaikat sekä Martti-Tulppio -tie) ovat edelleen täyttämättä.

Urho Kekkosen kansallispuisto perustettiin vuonna 1981 annetulla lailla Urho Kekkosen kansallispuistosta. Asiaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 8/1982) todetaan kansallispuiston aiheuttavan sen alueen kunnille työpaikkojen ja verotulojen menetyksiä. Tämän johdosta valtiovalta lupasi hallituksen esityksestä ilmeneviä kompensaatiotoimia korvaukseksi näistä menetyksistä. Savukosken kunnalle luvattiin rakentaa valtion matkailuhotelli sekä ”ensi tilassa toteuttaa Savukosken kirkonkylästä puiston alueelle johtavien teiden parannushankkeet”.

Käytännössä tuo tieyhteys tarkoittaa ns. Savukosken yläperän tietä eli Martti-Tulppio tieosuutta. Tie on yhä peruskorjaamatta ja huonossa kunnossa. Valtiovallan täyttämätön lupaus on herättänyt alueella paljon huomiota ja katkeruutta ajan myötä. Kyse on valtion toiminnan uskottavuudesta, joka tulee palauttaa alueella. Itälappilaiset ovat kokeneet, ettei valtioon voi luottaa sopimusosapuolena. 

Itä-Lappi on muuttotappioalue ja suuren työttömyyden aluetta, joka muutenkin tarvitsisi ns. täsmätoimia. Martin ja Tulppion välisen tieyhteyden kunnostaminen edistäisi mm. alueen luontomatkailun mahdollisuuksia sekä puutavaran kuljettamista.

Samaisessa hallituksen esityksessä todetaan: ”Työpaikkojen menetyksistä aiheutuu kunnille vastaavasti verotulojen menetyksiä. Nämä menetykset korvautuvat osittain puistohallintoon välittömästi syntyvillä uusilla työpaikoilla. Asianomaiset kunnat ovat kuitenkin asettaneet puiston perustamisen erääksi ehdoksi sen, että menetettävät metsätyöpaikat korvataan täysimääräisinä kunnille.”

Kansallispuistoa perustettaessa luvattiin kansallispuiston opastuksesta, valvonnasta ja hoidosta vastaavien henkilöiden palkkaamista alueelle. ”Yhteenvetona työpaikkakysymyksistä voidaan todeta, että tarkoituksena on korvata menetettävät 63 metsätyöpaikkaa yhtäältä puistohallintoon syntyvillä uusilla työpaikoilla ja toisaalta eräin muin valtion varoin suoritettavin toimenpitein, joiden seurauksena kuntiin syntyisi uusia työpaikkoja lähinnä matkailuelinkeinon piiriin.”

Tie on peruskorjaamatta. Savukoskella ei ole enää yhtään puistohallinnon työpaikkaa. 1-2 paikallista yrittäjää tekee töitä kansallispuistossa alihankintatöinä. 

Urho Kekkosen kansallispuisto nimettiin tasavallan presidentti Urho Kekkosen mukaan kunnioituksena hänen elämäntyölleen. Urho Kekkosen elämäntyössä keskeistä oli tasapuolisen aluekehityksen edistäminen ja etenkin Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asuttujen alueiden elinmahdollisuuksien parantaminen. Ei ole kunniaksi Urho Kekkosen muistolle, että hänen nimeään kantavan lain esitöissä luvatut kompensaatiotoimenpiteet ovat 37 vuotta lain säätämisen jälkeen edelleen osin toteuttamatta.

Kysyn: Milloin ja miten valtiovalta täyttää lupauksensa työpaikoista sekä Martin ja Tulppion välisen tieyhteyden parantamisesta osana Urho Kekkosen kansallispuiston perustamisen kompensaatiotoimia?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansallispuisto, Savukoski, Urho Kekkosen kansallispuisto

Tehdään yhdessä töitä saamelaisuuden eteen

Keskiviikko 2.5.2018 klo 20:43

Kiertäessäni Keski- ja Pohjois-Lappia olen saanut tuntea, että suuri osa saamelaisista kokee minun olevan yksi heistä. Roolini ja historiani kiistäjät ovat olleet lähinnä pieni, mutta julkisuudessa äänekäs ryhmä vasemmistolaisia ja nuoria vihreitä. 

Laissa ei määritellä kuka on saamelainen. Saamelaiskäräjälain määritelmällä laaditaan vain vaaliluettelo, jota ei saa käyttää kuin äänestykseen. Kaikkia ei siihen hyväksytä, eikä pidäkään hyväksyä, jos ei siihen ei ole riittävää näyttöä sidoksesta kulttuuriin. Eivätkä kaikki siihen hae. Tärkeintä onkin siis, että saamelaiskäräjät tekevät töitä kaikkien saamen kielen ja kulttuurin ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Metsä- ja kalastajalappalaistenkaan jälkeläisten kulttuuria ja olemassaoloa ei voi perustellusti kiistää. Historian tosiasiat osoittavat, että sukumme polveutuvat Lapin alkuperäisasukkaista, ja ovat asuneet samoilla seuduilla vuosisatoja. Antakaa meidän olla sitä, mitä me olemme. 

Virallisella saamelaisalueella on tehty paljon valtion tukemaa työtä pohjois- ja inarinsaamelaisten sekä kolttien kulttuurin hyväksi. Ei anneta muunkaan saamelaisen/lappalaisen kulttuurin kuolla. Tärkeää on myös muistaa, että vanhalla Kemin-Lapin alueellakin kulttuuri elää. Saamelaisalue tulisi rajata uudelleen. Voisihan siinä olla vaikka 1- ja 2-vyöhyke.

Saamelaiskäräjälaki on työn alla. Laki tulee rakentaa siten, että voimme alkaa yhdessä töihin koko monimuotoisen hienon kulttuurimme kehittämiseksi. Hyväksytään toisemme nyt ja jatkossa.

Ymmärrän hädän ja pelon saamelaisen kulttuurin häviämisestä, mutta riitely näivettää kulttuurin. Haastan kaikki saamelaisuuden omakseen kokevat mukaan töihin, miten saamme kielen ja kulttuurin oikeasti elinvoimaisemmaksi.

Ruotsissa ja Norjassa on saamelaisaluetta viime vuosina laajennettu etelämmäksi ja saamelaiset ovat ottaneet joukkoonsa tyytyväisinä identiteettinsä löytäneet henkilöt. Saamelaismääritelmä ei ole näissä maissa ongelma. Kulttuurin laajempi tunnustaminen koetaan rikkautena, kun Suomessa pieni ryhmä taistelee omista eduistaan. 

Vuoden 1995 saamelaiskäräjälakia säädettäessä katsottiin välttämättömyydeksi laajentaa saamelaismääritelmää ihmisiin, jotka ovat sukunsa kautta polveutuneet saamelaisista ja olleet yhteydessä saamelaiseen kulttuuriin, vaikka esivanhempien kieli olisikin suomalaistettu.

Kansanedustajana haluan tehdä töitä yhteisen saamelais/lappalaiskulttuurimme eteen. Mitkä ovat sille tärkeitä asioita? Kielen ja kulttuuriperimän lisäksi kalastus, poronhoito, metsästys, luonnontuotteiden hyödyntäminen, petoasiat, valtion hallinnoimien maiden käyttö sekä muut näiden rinnalla elävät elinkeinot.

Aletaan yhdessä töihin saamenkielen ja erityisesti kulttuurin kehittämiseksi. Nykyistä saamelaisuutta ei kukaan halua alistaa, mutta variksetkin jo nauravat tälle keskinäiselle riitelylle.

Kun haukut veljeäsi, haukut myös itseäsi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, saamelaiskäräjät, lappalaiset, alkuperäiskansa

Hyljetuotteiden kaupallinen hyödyntäminen sallittava

Perjantai 27.4.2018 klo 15:48 - hylkeet, hyljetuotteet

Jätin eduskunnassa toimenpidealoitteen hyljetuotteiden kaupallisesta hyödyntämisestä. Suomi ei voi valitettavasti päättää asiaa yksin, mutta toivon meidän olevan aktiivisia asiassa EU-tasolla. Esitän aloitteessani Suomelle toimenpiteitä sen tavoitteen saavuttamiseksi, että hylkeen pyytämisestä aiheutuvista hylkeenruhoista saatavien tuotteiden kaupallinen hyödyntäminen tultaisiin jälleen sallimaan.

Metsästetyn hylkeen hyödyntäminen kaupallisesti on kielletty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella. Vuonna 2015 annettu asetus kielsi aiemmin sallitun pienimuotoisenkin, meren luonnonvarojen kestävän hallinnoinnin vuoksi harjoitettavan pyynnin seurauksena syntyvien hyljetuotteiden kaupallisen hyödyntämisen.

Näin ollen hylkeen ruhoista on tullut ongelmajätettä. Hyljettä voisi kuitenkin hyödyntää monin tavoin – hylkeiden lihan, nahan, traanin ja luiden käyttö toisi paikallisille yrittäjille lisätuloja ja edistäisi kansantaloutta nykyisen tuhlaamisen sijaan. Suomessa olisi pyrittävä eroon hyljetuotteiden kaupallisen kiellon estämisestä, kun hyljekanta vain jatkuvasti kasvaa. Tuotteistuskielto johtaa myös siihen, että metsästystaitoisetkaan eivät halua lähteä pyytämään hylkeitä, koska ruhon hävittäminen aiheuttaa ylimääräistä työtä ja kustannuksia.

Jos hylkeitä kuitenkin on tietyin edellytyksiä mahdollista metsästää, miksei hylkeistä saatavia tuotteita saisi käyttää eikä jatkojalostaa?

Jopa kyseisessä EU-asetuksessa (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus hyljetuotteiden kaupasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1007/2009 muuttamisesta ja komission asetuksen (EU) N:o 737/2010 kumoamisesta) todetaan: ”Meren luonnonvarojen kestävään hallinnointiin liittyvän poikkeuksen poistaminen voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia jäsenvaltioissa, joissa laillisesta hylkeenpyynnistä peräisin olevia ruhoja on käytetty sellaisten hyljetuotteiden materiaalina, joita on saatettu paikallisille markkinoille satunnaisesti ja pieninä määrinä.”

Tämä ongelma tulisi asetuksenkin mukaan ottaa huomioon tulevissa arvioinneissa.

Samoin eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta on todennut lausunnossaan 5.3.2015 (MmVL 56/2014) pitävänsä ehdottoman tärkeänä saavuttaa ratkaisu, joka mahdollistaisi hyljetuotteiden pienimuotoisen markkinoille saattamisen.

Kommentoi kirjoitusta.

Kaupunki vai maaseutu

Torstai 22.3.2018 klo 21:28

Eduskunta kävi eilen keskustelua aluekehityksestä ja maatalouspolitiikasta asiakokonaisuudesta tehtyjen keskustelualoitteiden pohjalta.

Viime aikoina julkisuudessa esillä on erityisesti pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välinen jännite, erityisesti Helsingin kokoomuslaisen pormestari Jan Vapaavuoren voimakkaan esiintymisen johdosta.

Ryhmätoverini, kansanedustaja Petri Honkonen lausuikin oman puheenvuoronsa alussa: ”Johtavana riidankylväjänä on Helsingin puuhakas pormestari. Ei esimerkiksi kaikille suomalaisille tärkeän Helsingin pitäisi kilpailla muun Suomen kanssa, vaan kansainvälisesti. Kuitenkin hänen ja hänen hengenheimolaistensa tavoite on kaataa sote- ja maakuntauudistus ja ylipäätään keskittää suomalaiset palveluineen ja työpaikkoineen vain suurimpiin kaupunkeihin - käytännössä pääkaupunkiseudulle.”

Vapaavuoren lisäksi myös moni muu on asennoitunut siten, että Suomen menestys on kaupungistumisessa ja että ensisijaisesti pääkaupunkiseutu on ”Suomen veturi”. Kaupungistumisesta puhutaan maailmanlaajuisena trendinä, jota ei voi tai ei ainakaan tulisi yrittää pysäyttää.

Keskustalainen vaihtoehto on kuitenkin ideologisen perustamme mukaisesti hajautettu yhteiskuntajärjestelmä. Emme me vastusta kaupunkien kehittämistä – ja näemme tasapuolisen aluekehityksen tärkeäksi myös kaupunkien sisällä, eri kaupunginosien välillä. Lähidemokratiaa on vahvistettava myös suurkaupunkien lähiöissä.

Sanotaan, että kaupunkeja ja maaseutua ei saa asettaa vastakkain. Toisaalta eikö ole ymmärrettävää, että vastakkainasettelua syntyy. Maakunnissa monet maaseutupitäjät tyhjenevät, väki keskittyy keskuskaupunkeihin ja maaseudullakin taajamiin. Tämä katkeroittaa jäljelle jääviä ihmisiä. He ovat maksaneet veronsa ja kasvattaneet lapsensa, ja näkevät nyt palvelujen karkaavan ulottuviltaan. Vastikään uutisoitiin, miten pieniä kauppoja lopetetaan ennätystahtia.
Jos kehitystä kuitenkin katsotaan pidemmällä tähtäimellä, niin missä on Suomen tulevaisuus? Jos haluamme tuottaa lisää energiaa, niin tapahtuuko se suurkaupungeissa, vai maakunnissamme? Mistä löytyvät biotalouden raaka-aineet? Entä missä piilevät kansainvälisen matkailun mahdollisuudet – mikä on kansainvälisesti tunnetuin maakuntamme?

Monet tutkimukset kertovat, että yhä useammat nuoret perheet haluaisivat muuttaa maaseudulle asumaan, jos vain olisi työtä ja toimeentuloa. Tämän tavoitteen edistäminen on yhtä tärkeä asia kuin kaupungeistamme huolehtiminen, jos aidosti haluamme estää vastakkainasettelun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maaseutu, maatalous, kaupungit, keskittäminen, hajauttaminen

Sote- ja maakuntauudistuksesta

Perjantai 16.3.2018 klo 10:20

Sote-palveluiden rapautumiskehitys on tällä hetkellä hallitsematonta. Kaikki tiedostavat, että muutos on tehtävä. Tosin, jos sitä muutosta ei nyt tehdä, niin kohta ei tarvitse enää puhua valinnanvapaudesta, kun on jo pitänyt hädässä tehdä kalliita valintoja.  

Tämä sote-puolen hallittu kokonaismuutos olisi ollut tarve tehdä jo kymmenen vuotta sitten, mutta siihen ei ole ollut meillä kenelläkään poliittista valmiutta. Nyt se on kuitenkin yhteiskuntamme muutoksessa edistynyt lähinnä markkinatalouden voimilla. Vastuullisten poliittisten päättäjien on saatava nyt tulosta aikaan. Sote-uudistus pitää tulla, mutta ei mikä tahansa uudistus. Emme saa milloinkaan aikaiseksi täydellistä esitystä, mutta saamme tärkeän kokonaisuuden liikkeelle järkevästi. Jos emme tyydy hieman vajaaseen malliin, niin vaihtoehto olisi, että sote ajautuu hallitsemattomaan tilanteeseen. 

Korjauksia saadaan vielä tehtyä asiantuntijoiden lausuntojen perusteella. Siksi onkin hyvä, että tämä on meillä käsittelyssä monessa valiokunnassa. Vihdoinkin tämä paketti on nyt saatu eduskunnan käsittelyyn. Iso, tärkeä askel on saatu otettua. Eduskuntaan käsittelyyn tulevien lakien pitäisi olla hyvin valmiita, tätä paremmin rakennettuna valmiiksi, mutta tilanne on tämä.

Nyt on todellisen yhteisen työn aika. Tarvitsemme oppositiota tähän mukaan. Meidän yhteinen tehtävämme on etsiä ongelmia, joita tässä kokonaisuudessa on, ja se onneksi oppositiolta onnistuu vielä paremmin kuin meiltä hallituspuolueiden edustajilta. Me voimme sen jälkeen yhdessä miettiä, mitkä ovat ne järkevät ratkaisuvaihtoehdot, että saisimme parhaan mahdollisen tuloksen aikaiseksi. 

Neljä vuotta on lyhyt aika näin ison kokonaisuuden rakentamiseksi. Kiitos kaikille tahoille, jotka ovat tähän kaikkeen työhön osallistuneet. Sekä luottamusmiehissä että virkamiehissä eri puolilla on tehty valtavasti töitä.  

Myös ympäristöhallinto kaipaa muutosta ihan niin kuin sote-puolen asiatkin. Ympäristöhallintoa ja sen toimintaa tulee todellakin selkeyttää.  

Ympäristöasiat ovat tärkeitä meille kaikille, ja varmasti kaikki virkamiehet eri organisaatioissa yrittävät jo nyt tehdä parhaansa niiden eteen. Ne tulee huomioida kaikissa eri toiminnoissa ja kaikkien virkamiesten eri päätöksissä jo nyt.  

Maakuntauudistuksessa valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävät kootaan yhteen Luovaksi. Elyjen ja avien voimat kootaan nyt yhteen. Jatkossa on yksi Luova, eli valtion lupa-, ohjaus- ja valvontavirasto. Luovan jokainen virkamies on vastuussa, että päätökset ovat lainmukaisia. Hallitusohjelmamme yksi pääteemoista on byrokratianpurkaminen. Nyt puretaan ja kevennetään byrokratiaa todella paljon, järkevöitetään ja vähennetään turhaa hallintoa.

Jos nyt sitten vielä perustettaisiin ylimääräinen uusi yleisen edun valvonnasta vastaava yksikkö, kuten jossakin on esitetty, niin se valvoisi uutena organisaationa ennen kaikkea oman virastonsa toimintaa, siis valittajana olisi Luova ja vastaajana Luova.  

Uudistusta ei pidä tehdä niin, että Luova voisi valittaa omista päätöksistään. Sama viranomainen valittaisi siis omista päätöksistään! Joka tapauksessa yleisen edun näkökulma huomioidaan kyllä lupaprosessissa osana viranomaistehtäviä aiempaa paremmin, koska Luova-organisaatioon tulee kokonaisuudessaan noin 500 henkilötyövuoden ympäristöyksikkö, joka luvittaa ja valvoo ympäristöasioita. Osaamista kootaan nyt yhteen, ja se on parempaa kuin nykyisissä aluehallintovirastoissa.

Valitusoikeus ei todellakaan heikenny tai vähene nykyisestä. Se selkeytyy. Luova voi edelleen valittaa muiden viranomaisten päätöksistä. Muut, myös asianosaiset, ympäristöjärjestöt, kunnat, muut ympäristöviranomaiset ja joiltain osin maakunnatkin voivat taas sitten valittaa Luovan päätöksistä. Kokonaisuus on tämän jälkeen varmasti selvempi ja järkevämpi.  

Lopuksi haluan sanoa, että sotesta kun puhutaan, niin on muistettava myös, että meidän väestömme vanhenee. Jos emme pidä kunnostamme huolta, niin nämä sote-menot vain lisääntyvät. Vastasipa sotepalveluista kuka tahansa, niin meidän kaikkien vastuulla on terveydenhuolto, ennen kaikkea oman terveyden huolto ja se, että me muistamme liikkua ja pitää huolta itsestämme. Kaikkien meidän tehtävä olisi osallistua Suomen suurimpiin säästötalkoisiin ja liikkua.  

Terveydenedistämistehtävä jää kunnille. Muistakaamme kaikki kuitenkin kuntien päättäjinä pitää huolta, että kunnissa tehdään valtavasti töitä terveyden edistämisen puolesta.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, maakunta, sosiaali- ja terveyspalvelut, maakuntahallinto

Aktiivimallista

Torstai 15.3.2018 klo 19:44

SDP:n puheenjohtajan viestintävastaava Dimitri Qvintus kirjoitti Sompio-lehdessä 21.2. liittyen mielipiteisiini ns. aktiivimallista. Jokaiselle on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta muutamia kirjoituksessa esitettyjä väittämiä haluan kuitenkin oikaista. 

Kirjoittajan mukaan mielipiteeni saavat Alkion kääntymään haudassaan, kun olen arvioinut aktiivimallia koskenutta Helsingissä pidettyä mielenosoitusta. Tuskinpa Santeri Alkio sanomalehtimiehenä ja sananvapauden puolustajana olisi paheksunut sitä, että kantaa ottaessani käytän sitä oikeutta, joka jokaisella suomalaisella on.

Kyseenalaistin mielenosoituksen järjestäjien motiivit. Mielenosoitus näyttäytyi minulle ja monelle muulle ennen kaikkea poliittisena operaationa. Joulukuussa eduskunnan hyväksymää lakia vastustettiin helmikuun alussa pidetyllä mielenosoituksella. Hallitusta vastustettiin ja tukea osoitettiin vasemmistopuolueille.

Ymmärrän, että monet ihmiset kokevat aktiivimallissa myös kielteisiä piirteitä. Aktiivimalli on kuitenkin osa laajempaa kokonaisuutta, jolla pyritään parantamaan työllistymistä ja työttömien asemaa.

Hyviä puolia on ovat esimerkiksi seuraavat: Omavastuupäiviä oli ennen seitsemän, nyt niitä on viisi. Työtön saa tienata 300€ kuukaudessa ilman, että sillä on vaikutusta korvauksien maksamiseen. Työttömyyskorvausta saadessaan voi myös jatkaa opintojaan. Yritystoiminnan voi käynnistää, vaikka saa yhtä aikaa työttömyyskorvausta. Enää ei ole tiukkaa rajaa yrittäjälle ja työttömälle.

Lisäksi TE-keskuksiin lisätään resursseja kohdata työttömiä. Lyhyitä työtehtäviä voi ottaa vastaan esimerkiksi ns. kevytyrittäjyydellä. Tällöin esim. tavallinen kotitalous voi työllistää vaikka päiväksi työttömän lumitöihin ja kirjanpito hoidetaan esim. eezy.fi yrityksen toimesta. 

Ongelmia on myös. Aktiivimalli tuotiin keskeneräisenä. Kaikkia ohjeita ei ole kai vieläkään saatu valmiiksi. Aktivointina 18-tunnin työvelvoitetta on järjetöntä osoittaa yli 60 vuotiaille. Mukaan olisi pitänyt rakentaa koulutuspaketti, joilla autetaan ottamaan vastaan lyhyitäkin työtehtäviä. Näitä ovat esim. hygieniapassi, EA I ja II, tulityökortti, järjestysmieskortti, anniskelupassi, veneenkuljettaja ja tieturvakortti.

Syrjäisillä alueilla ei ole helppoa saada edes pätkätöitä eikä ihmisiä saa painostaa muuttamaan pois kotiseudultaan. Aktivointikriteerit onkin laadittava siten, että kukin voi kohtuudella täyttää ne omalla asuinalueellaan. Meillä onkin syytä seurata mallin toimimista käytännössä ja oltava herkkiä tarvittaessa tekemään siihen muutoksia.

Kirjoitus julkaistu Sompio-lehdessä 14.3.2018

1 kommentti . Avainsanat: aktiivimalli, työllisyys

Naistenpäivä ja lastentekotalkoot

Keskiviikko 7.3.2018 klo 19:06

Huomenna on Naistenpäivä. Meillä naisilla on suurin vastuu ja päätösvalta siitä, kuinka paljon lapsia syntyy. Miksi me naiset synnytämme lapsia yhä myöhemmin, yhä vähemmän tai emme lainkaan?

Eduskunnassa käsiteltiin tänään lapsiasianvaltuutetun kertomusta. Siinä esitettiin paljon hyviä ja tärkeitä asioita, jotka meidän on otettava vakavasti.

Mikään puolue tai kukaan kansanedustaja ei halua ainakaan tunnustaa tehneensä mitään päätöstä, joka heikentää lasten tilannetta.

Olemme olleet hallituksessa jokainen puolue kerrallaan ja olemme mielestämme yrittäneet tehdä parhaamme, mutta lasten syntyvyys vain vähenee Suomessa. Me naiset emme jostain syystä halua tai tee enempää lapsia tähän maailmaan.

Lapset ovat Luojan lahja. Meillä pitää olla aina mahdollisuus päättää, teemmekö lapsia.

Nykyään herkästi loukkaannutaan ja koetaan lapsettomien ihmisten syyllistämisenä, kun koetetaan käyttää lasten hankkimiseen ja suurempiin lapsilukuihin kannustavia puheenvuoroja. Tämä on kuitenkin täysin välttämätön tavoite. Esim. SDP:n puheenjohtaja, edustaja Antti Rinne, oli aivan oikeassa puhuessaan synnytystalkoista.

Nämä laskeneet syntyvyysluvut ovat kansallinen katastrofi. Se on otettava vakavasti. Kaikkia perhepoliittisia toimia suunniteltaessa ja tehtäessä on tämä lähtökohta otettava huomioon.

Koemmeko me naiset olevamme tasa-arvoisia, vaikka tekisimme useamman lapsen? Voimmeko olla reilusti ylpeitä siitä, että meillä on useampi lapsi?

Kyse on isosta asennekysymyksestä. Meidän on haettava esille kaikki tekijät, jotka heikentävät monia lapsia synnyttäneen naisen asemaa ja korjattava ne. Meidän pitää saada kokea, että kaikki lapset saavat samat yhteiskunnan edut, oli lapsi pienestä tai suuresta perheestä.

Lasten teko- ja hoitovapaat eivät saa vähentää meidän naisten eläkettä. Työnantajamme eivät saa kärsiä siitä, että ottavat töihin nuoren naisen, potentiaalisen tulevan äidin. Meille äidille pitää antaa myös mahdollisuus irrottautua töistämme lyhyiksi ajoiksi, jos lapsemme sen tarvitsee.

Emme saa kuitenkaan kokea, että naisen velvollisuus on olla lastentekokone. Oma jaksamisemme ja terveytemme on tärkeä asia. Vain siten jaksamme antaa parhaamme läheisillemme – lapsillemme, puolisoillemme sekä muille läheisille.

Suomessa syntyi eniten lapsia vuonna 1945, raskaiden sotavuosien jälkeen. Silloin oli kaikesta huolimatta usko tulevaisuuteen, usko elämään, ja oli töitä.

Onko aika alkaa puhumaan perhepolitiikasta? Vain se antaa turvan tehdä riittävästi lapsia, jotta Suomessa voidaan ja jotta Suomen kansa elää tulevaisuudessakin.

Hyvää huomista Naistenpäivää kaikille naisille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: naistenpäivä, syntyvyys, lapsiperheet, lapsiluku

Tieteellisesti tutkitut perinnehoidot

Torstai 1.3.2018 klo 9:50

Eduskunnan Pikkuparlamentissa pidettiin tänään Tieteellisesti tutkitut perinnehoidot -seminaari. Keskeistä seminaarissa oli viesti siitä, että tieteelliset tutkimukset osoittavat erilaisten perinnehoitojen auttavan moniin vaivoihin ja ehkäisevän sairauksia.

Asiaa koskevan tiedon lisääminen on oleellista, sillä monilla oli vääriä käsityksiä asiasta. Perinnehoidot eivät kilpaile koululääketieteen kanssa, vaan tukevat ja täydentävät sitä. Moni lääkärikin ottaa perinnehoitoja ennaltaehkäisemään sairauksiaan tai helpottamaan vaivojaan. Suomessa on pitkä perinne erilaisesta kansanparannuksesta, jonka suhteen tutkimus ja vakava suhtautuminen on nyt lisääntynyt.

Perinnehoidoissa ei myöskään ole kyse ns. vaihtoehtohoidoista, saati henkiparannuksesta tai noitarummun lyömisestä, vaan puolueettomasti ja tieteellisesti tutkituista hoidoista. On valitettavaa, että monilla on vääriä käsityksiä asiasta. Etenkin nimi ”kalevalainen jäsenkorjaus” luo ihmisille helposti virheellisiä mielikuvia. Toisaalta nimi viittaa hoitomuotoon osana kulttuuriperimäämme. Tietotaito on siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Toimin seminaarin puheenjohtajana. Tilaisuuden avasi kansanedustaja Sari Raassina. Sitten katsoimme professori, kansanedustaja Pekka Puskan videoesityksen tieteellisesti tutkittujen perinnehoitojen merkityksestä. Museoviraston erikoisasiantuntija Leena Marsio kertoi perinnehoidoista kulttuuriperintönäkökulmasta. Professori Jari Laukkanen osoitti tutkimusten perusteella saunomisen terveysvaikutuksia mm. alhaisempien sydänkuolemalukujen ja alhaisemman dementiariskin muodossa. Dosentti Mika Venojärvi kertoi kalevalaisen jäsenkorjauksen tieteellisistä näytöistä ja kalevalainen jäsenkorjaaja Katja Rajala puhui jäsenkorjauksen suhteesta muuhun hoitoketjuun.

Professori Sinikka Piippo oli sairastunut eikä päässyt paikalla. Minä pidin hänen esitelmänsä luonnonkasvien käytöstä ennen vuonna 1987. On arvioitu, että jopa yli 20.000 kasvilajia on joskus käytetty lääkkeenä, Euroopassa edelleen käytetään n. 1.500 kasvia lääketarkoituksessa. Kiinnostus yrttien ja lääkekasvien käyttöön on viime vuosina jälleen lisääntynyt. Tutkimukset osoittavat myös esim. marjojen monipuolisista terveysvaikutuksista. Kuitenkin meille tuodaan hyvin paljon yrttejä ja rohdoksia ulkomailta, vaikka omat luonnonvaramme ovat tässä pitkälti käyttämättömiä. Omassa luonnossamme on valtavasti käyttämättömiä mahdollisuuksia tällä sektorilla, myös omassa maakunnassani Lapissa. Kun työskentelin aikanaan Savukosken kunnassa elinkeinoasiamiehenä, niin kirjoitin paljon luonnontuotehankkeita.

Niin perinnehoitojen kuin luonnontuotteiden alalla on nyt alettava puheista töihin. Jäsenkorjauksen osalla ensimmäinen askel on perinnehoitojen neuvottelukunnan esitys toiminnan helpottamiseksi ja saattamiseksi tasa-arvoiseen asemaan verokohtelun osalta.  

Perinnehoitojen neuvottelukunta esittää, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin saattaakseen tieteellisesti tutkitun, määrämuotoisen, EU-nimisuojatun Kalevalaisen jäsenkorjauksen perinnehoitona terveyden- ja sairaanhoidon osaksi. Näin poistettaisiin välittömästi hoitajiin kohdistuva eriarvoinen verokohtelu. Tällä hetkellä kalevalaisiin jäsenkorjaushoitajiin kohdistuu kohtuuton yli 44 % verorasitus (ALV 24 % ja tuloverotus yli 20 %). Yli 44 %:n verorasitus 30 000 – 80 000 €:n liikevaihdosta käsillä tehtävästä hyvästä hoitovastetyöstä on kohtuuton ja rajoittaa hyvien hoitokäytänteiden toteutumista. 

kalevalainen.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perinnehoidot, jäsenkorjaus

MINÄ KÄVELEN!

Torstai 22.2.2018 klo 20:42

22.2.2015 yöllä klo 3.30, tasan kolme vuotta sitten, makasin olohuoneen lattialla. En voinut liikuttaa itseäni, en pystynyt puhumaan. Makasin ja odotin apua.

Onneksi mieheni havahtui. Poikani soitti hätäkeskukseen ja siellä tajuttiin heti, mitä oli tapahtunut. Olin saanut aivoinfarktin. Apu tuli pian 30 km päähän Savukosken kirkoltakin, Finnhemsin helikopteri ei taaskaan päässyt sumun vuoksi lentämään ja minua lähdettiin viemään ambulanssilla kaasu pohjassa kohti 215 km päässä olevaa keskussairaalaa.

En voinut kommunikoida, mutta näin, kuulin ja ymmärsin kaiken, mitä muut puhuivat. Olin siis saanut verisuonen tukkeuman aivorunkoon. Emme voineet kuin odottaa.

Minun olisi pitänyt lähteä ajamaan autolla parin tunnin päästä Posiolle messuille, seuraavana päivänä olisi ollut eduskuntavaalikampanjan avajaiset yhdessä Mustajärven kanssa.  12 tuntia aikaisemmin olin ollut Sodankylässä Koparakeitto-tilaisuudessa ja puhunut Finnhemssin heikkoudesta ja Aslakin tarpeesta.  Mutta sitten minä vain makasin.

Illalla pystyin jo puhumaan. Yritin nousta, mutta jalkani eivät totelleet lainkaan. Pääni ei kestänyt edes istuma-asentoa. Yritin ja yritin, mutta vasta neljäntenä päivänä pääsin jalkeille. Rollaattorilla tuettuna otin ensimmäiset hatarat askeleet. Sitten alkoi kävelyn opetteleminen.

Minun olisi pitänyt olla eduskunnassa töissä ja äänestämässä. Tärkeitä asioita, minun aloitteita, kiire, kiire, kiire, minun pitää olla töissä, minua tarvitaan, minun minun….Keskussairaalassa minua opetettiin pysymään tasapainossa. Pieni liike kerrallaan.

Kahdeksantena päivänä pysyin hetken pystyssä tuen kanssa. Pääsin kotiin. Eduskuntakauteni oli lopussa ja uusiin vaaleihin aikaa vain 1 ½ kuukautta.

Kerroin avoimesti tilanteestani. Kukaan minut nähnyt ei uskonut, että siitä vielä noustaan. En antanut periksi. Olin aktiivisesti mukana kaikessa. Vaikka makasin kotona, kirjoittelin ja puhuin puhelimessa. Olin koko ajan mukana päivän politiikassa ja olin päättänyt, että minä nousen.

Lähdin kiertämään Lappia heti kun pysyin pystyssä ilman tukea. Kiitos siitä silloin tukimiehille, siis TUKImiehille. Kukaan ulkopuolinen ei silloin käsittänyt mitä olin käynyt oikeasti läpi, mikä oli tilanteeni. Kerroin avoimesti, mutta se ei näkynyt päälle ja minua ei onneksi uskottu.

Pääsin eduskuntaan ja sain jatkaa töitäni. Kiitos hirveästi kaikille, jotka minua auttoivat, kun sitä apua todella tarvitsin.

Kuulemma vain joka neljäs palautuu tilanteestani takaisin työelämään. Olin onnekas, mutta suurin apu kuntoutumiselleni oli kova peruskunto ja terveet elämäntavat. Ne eivät estäneet minua sairastumasta, mutta niiden avulla kuntouduin todella nopeasti.

Kävin tänään aamulla lenkillä ja juoksin pitkin Helsingin rantoja. En voi unohtaa liikkumisen merkitystä ja siksi sanonkin joka puheessani, että OSALLISTUTAAN SUOMEN SUURIMPIIN SÄÄSTÖTALKOISIIN JA LIIKUTAAN.

Eduskunnassa 22.2.2017

kansanedustaja Eeva-Maria Maijala

Sodankyla_21022018.jpg

(kuvassa olen Sodankylässä vaaliteltalla n. 12 tuntia ennen kuin sain aivoinfarktin, kuvassa myös Katri Kulmuni ja avustajani Janne Kaisanlahti)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aivohalvaus, aivoinfarkti, kunto, liikunta, terveys

Jätelain muutokset eduskunnassa

Keskiviikko 14.2.2018 klo 14:09

Viime viikolla eduskunnassa käsiteltiin hallituksen esitystä jätelain muutokseksi. Asia lähetettiin ympäristövaliokuntaan, jossa pääsen esitystä käsittelemään.

Jätelain tavoitteena sen 1 §:n mukaan on vähentää jätteiden määrää ja haitallisuutta, edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä ja varmistaa toimiva jätehuolto. Tämä on myös uuden esityksen tavoite.

Esityksessä on nyt tuotu selvästi esille tavoite varmistaa, että koko maassa jätteiden asianmukainen hoitaminen on kunnossa jatkossakin, vaikka kilpailua aika paljonkin lisätään. Tärkeää on se, että meillä on koko maassa toimiva järjestelmä. EU-lainsäädäntö, hankintalaki ym. velvoittavat meitä myös kilpailun lisäämiseen. Mutta pelkkä kilpailu ole voi kuitenkaan olla se syy tai itseisarvo, miksi näitä asioita tehdään. Meidän on mietittävä, millä tavalla me voisimme kierrättää jätteitämme, me muutenkin käsittelemme niitä ihan kokonaan uudella tavalla. 

Yksityisten toimijoiden osuus tulee jatkossa lisääntymään. Tärkeää ja hyvää on se, että jatkossakin julkiset ja yksityiset toimivat yhdessä. Uusia toimintamalleja tulee varmasti esille. Mitä ne uudet toimintamallit sitten ovat – miten on kierrätyksen laita, ja miten jätteitä käsitellään, mitä niistä tulee tuotteina?

Uudistuksen kynnyksellä meitä monia mietityttää, miten varmistetaan kohtuuhintaisuus jätteiden keräilyssä jatkossakin – esimerkiksi omassa kotikunnassani Savukoskella tai muualla haja-asutusalueella?

Toinen asia sitten, mikä mietityttää minua itseäni hyvin paljon, on jätelain 1 §:ssä. Lain tavoitehan on, että tällä lailla pitäisi pyrkiä vähentämään jätteiden muodostumista ja määrää. Kuitenkaan voimassa oleva jätelaki ei kannusta riittävästi vähentämään jätteiden muodostamista ja muodostumista. Jätteen määrän vähentämisen tavoite on otettava entistä vakavammin.

Mitä vaikutuksia tällä esityksellä on sitten meidän nykyisiin, toimiviin järjestelmiimme? Meillähän on tällä hetkellä jätehuoltopuolella todella toimivat järjestelmät. Ei tällä hetkellä Suomessa missään jätetä jätteitä nurkkiin lojumaan vaan ne menevät eteenpäin. Mutta jäte, onko se loppujen lopuksi jätettä, vai onko se raaka-aine? Meillä on pelko, että tämä kuntien perinteinen, hyvin hoidettu jätehuoltosysteemi romuttuu. Miten me saamme varmistettua tätä asiaa eteenpäin? Onko tämä varmasti järkevä systeemi? Kuinka kalliiksi tulee kuntien tehtävien hoitaminen jatkossa? Miten mikäkin jäteasia hoidetaan?

Uskon kuitenkin, että tällä lailla saamme varmistettua sen, että me saamme kuntienkin perinteiset palvelut hoidettua kohtuullisilla kustannuksilla, että me tavalliset kuluttajat emme joudu maksamaan älyttömiä maksuja jatkossakaan. Kunnilla säilyy onneksi toissijainen vastuu, etteivät kenellekään jätteet jää nurkkiin lojumaan. Lain voimaantulon jälkeen kehitystä on tarkasti seurattava ja tehtävä riittäviä korjauksia, jos epäkohtia kuitenkin havaitaan.

Mutta mitä tämä jäteala on sitten tulevaisuudessa? Sen kehittymisessä avautuvat huikeat mahdollisuudet. Toivon mukaan, kun tässä menee kymmenen vuotta eteenpäin, emme käytä enää sanaa ”jäte”, vaan puhutaan sanasta ”raaka-aine”. Tehtävämmehän on pitää raaka-aineesta hyvää huolta. Jätteemmehän ovat tällä hetkellä jo muuten aika puhtaita raaka-aineita. Ei meillä ole näissä kylmissä olosuhteissa todellisia jätteitä enää paljoakaan, meillä on mahdollisuudet käsitellä niitä hyvällä tavalla ja katsoa, mitä kaikkea niistä voitaisiin saada aikaiseksi. Se, että ne poltetaan, tulee energiaa, on varmasti viimeinen vaihtoehto.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jätelaki, kierrätys, jätteen käsittely

Vanhemmat kirjoitukset »