Yhteystiedot

Eeva Maria Maijala 050 512 0529 eeva-maria.maijala@eduskunta.fi

eduskunta-avustaja Janne Kaisanlahti (09) 432 4098

Uutiset

27.6.2018Maijala sai Lasse Virén -palkinnonLue lisää »21.6.2018Maijala ihmettelee Kittilän luottamushenkilöiden hyllyttämistäLue lisää »18.6.2018Maijala tyytyväinen liikennepalvelulain muutokseenLue lisää »

En hyväksy saamelaiskäräjälain esitysluonnosta

Tiistai 19.6.2018 klo 18:46

En voi hyväksyä saamelaiskäräjälaista tehtyä esitysluonnosta, joka on tänään julkaistu lausuntokierrosta varten. Esitys ei poistaisi saamelaisuuden ympärillä olevia ongelmia ja kiistakysymyksiä, vaan päinvastoin pahentaisi niitä.

Lappalaisperusteen poistamisesta

Lappalaisperusteen poistaminen saamelaismääritelmästä ja siirtyminen yksinomaiseen kieliperusteeseen merkitsee Lapin historian ja nykypäivän tosiasioiden kieltämistä. Vuonna 1995 nykyistä saamelaiskäräjälakia säädettäessä todettiin, että pelkkä kieliperuste olisi riittämätön ja rajoittaisi niiden lappalaisten oikeuksia, joiden esivanhemmat ilman omaa syytään menettivät sukunsa kielen.

On turhaa puhua metsälappalaisten tunnustamisesta, jos laissa nyt oleva lappalaisperuste otetaan sieltä pois. Esitys on jo perustuslain takaaman yhdenvertaisuuden vastainen, sillä se tekee maahamme ”kahden kerroksen” saamelaisia. Jos saamelaiskäräjät edustavat koko alkuperäiskansaa Lapissa, tulee kaikkien kulttuurin ryhmien olla siellä mukana päättämässä asioista. 

Tätä räikeää epäkohtaa on koetettu esitysluonnoksessa pyöristellä sillä, että ”kyse on vain äänioikeudesta” eikä saamelaiskäräjien äänioikeudesta pois jättäminen merkitsisi identiteetin kieltämistä. Kyse ei ole kuitenkaan mistään irrallisesta äänioikeudesta, vaan edelleen sen määrittelystä, kuuluuko ja saako olla edustamassa Lapin alkuperäiskansaa.

Metsälappalaisten olemassaolo ei kaipaa mitään julistuksenomaisia tunnustuksia. Kulttuurin historian ja nykypäivän todellisuus on jo tieteellisissä tutkimuksissa pitävästi osoitettu. Tämä tulisi lainsäätäjänkin tunnustaa.

Yhteispohjoismainen saamelaismääritelmä olisi käytännössä myös hyvin vaikea toteuttaa. Historiallinen kehitys jo 1700-luvulta lähtien on johtanut siihen, että saamelaisuus on määritelty Suomessa eri tavalla. Saamelaisaluekin on määritelty Suomessa aivan eri tavalla kuin Norjassa ja Ruotsissa. Samaan määritelmään väkivaltaisesti pakottaminen ei tule onnistumaan.

Neljännen sukupolven lisääminen kieliperusteeseen ei tosiasiallisesti muuta mitään, sillä vuoden 1995 lainsäätämisen jälkeen on ehtinytkin jo syntyä yksi uusi sukupolvi lisää.

Oikaisulautakunnan perustamisesta

Tavoite äänioikeuden määrittelyä koskevan prosessin avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä on tietysti oikea. Mikä kuitenkaan takaa, että nyt tehty esitys uuden oikaisulautakunnan perustamisesta jotenkin parantaisi nykytilannetta?

Esitetty nelihenkinen oikaisulautakunta, joka ratkaisisi vaaliluetteloon merkitsemistä koskevat oikaisuvaatimukset, olisi käytännössä saamelaiskäräjien enemmistöryhmittymän valitsema. Esitysluonnoksen mukaan kaksi neljästä lautakunnan jäsenestä valittaisiin Saamelaiskäräjien ehdotuksesta – eikä muitakaan saisi nimetä Saamelaiskäräjien vastustaessa.

Nykyinen vaikea tulehtunut tilanne huomioiden on epäuskottavaa ajatella, että oikaisulautakuntaan edes valittaisiin henkilöitä, jotka kannattavat laajempaa saamelaismääritelmää. Eikä sillä olisi todellisuudessa merkitystäkään, jos lappalaispykälä poistettaisiin saamelaislaista.

Tasapuolisesta edustuksesta ja vaalitavasta

Esitysluonnoksessa esitetään, että saamelaiskäräjien jäsenten lukumäärää sekä paikkakuntakohtaisia kiintiöitä kasvatettaisiin. Tämä on sinällään ok, mutta se ei automaattisesti paranna edustavuutta.

Ongelma Saamelaiskäräjien työskentelyssä on ollut, että vähemmistöryhmittymälle ei ole annettu mitään luottamustehtäviä, vaan enemmistöryhmittymä on kahminut kaikki keskeiset paikat itselleen, jotka Saamelaiskäräjien kokouksessa valitaan.

Esimerkiksi kunnanvaltuustoissa on kunnanhallitusta, lautakuntia ym. toimielimiä valittaessa myös vähemmistöryhmillä on mahdollisuus saada omat edustajansa suhteellisen vaalitavan kautta luottamuselimiin. Samoin eduskunnassa noudatetaan valiokuntapaikkojen jaossa suhteellisuutta; myös oppositio saa edustajansa kaikkiin valiokuntiin.

Esitysluonnoksen olisi kuluneen vaalikauden alun kokemukset huomioiden tullut ehdottomasti esittää suhteellista vaalitapaa myös Saamelaiskäräjien tekemiin henkilövalintoihin. Tämäkin puute osoittaa, ettei esitystä laadittaessa ole aidosti edes haluttu poistaa riitoja ja ongelmia, joita Saamelaiskäräjien toiminnassa on ilmennyt.

Lopuksi

Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan korostaa, ettei minulla ole ollut mitään tekemistä tämän saamelaiskäräjälain luonnoksen valmistelun kanssa. Keskustaa työryhmässä on edustanut kansanedustaja Markus Lohi. Olen parhaani mukaan kyllä koettanut saattaa niin metsälappalaisten kuin muidenkin avarampaa saamelaismääritelmää kannattavien tahojen näkemykset perusteluineen toimikunnan tietoon.

Nyt tehty esitys on vielä huonompi kuin se, joka eduskunnassa kaadettiin murskaluvuin kolme vuotta sitten. Kaikki ne puutteet ja epäkohdat, joita silloin vastustettiin, ovat tänään julkaistussa esityksessä edelleen mukana.

Toivon tietysti, että oma puolueeni, ja kaikki muutkin, jotka tuolloin vastustivat onnetonta esitystä, pysyvät ryhdikkäästi tällä linjalla. Saamelaisuus/lappalaisuus voisi olla upea voimavara koko Lapille. Valitettavasti se näyttäytyy nykyään lähinnä riitelynä. Valitettavasti esitys, joka edustaa vain nykyisen Saamelaiskäräjien enemmistön näkemystä, ja betonoi heidän valta-asemansa, ei voi olla mikään kompromissi tai sovinnon rakentaja.

Ihmiset, jotka polveutuvat katkeamattomana sukupolvien ketjuna alueen vanhimmista tunnetuista alkuperäisasukkaista, harjoittavat perinteisiä elinkeinoja ja vaalivat ikimuistoista kulttuuriaan, eivät kelpaa saamaan virallista tunnustusta asemastaan sen takia, että heidän esivanhempansa tietyillä alueilla menettivät kielensä suomalaistamistoimenpiteiden takia.

Sen sijaan vaikkapa Helsingissä syntynyt henkilö, joka ei osaa myöskään puhua saamea, mutta joka ei ole koskaan edes käynyt Lapissa, kelpaa luetteloon, kunhan yksi hänen isoisovanhemmistaan on ollut äidinkieleltään saamea puhuva!

Voiko tämä olla oikein? Ja kuvitteleeko joku, että alueen metsälappalainen alkuperäiskansa ikinä voisi suostua tällaiseen ”kompromissiin”!?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, saamelaiskäräjät, lappalaiset, alkuperäiskansa

Poronhoito- ja metsänhoitotöissä ei tarvitse pitää kypärää eikä hätäkatkaisinta

Tiistai 19.6.2018 klo 13:57

Päätimme tänään liikenne- ja viestintävaliokunnassa tieliikennelain käsittelyn. Lain esityksessä oli, että kaikkien tulee käyttää turvallisuussyistä moottorikelkalla ja mönkijällä ajaessa suojakypärää ja että hätäkatkaisija tulee olla kytkettynä aina ennen kuin moottorikelkka käynnistetään.

Saimme lisättyä ja päätettyä lakiin tärkeät poikkeukset:
* 93§ suojakypärän käyttövelvollisuus ei koske 3) poronhoito- tai metsänhoitotöissä taikka energiansiirto- tai televerkostotöissä olevaa moottorikelkan tai  ohjaustangolla ja satulamallisella  istuimella varustetun maastoajoneuvon ja traktorin kuljettajaa ja matkustajaa.

* 96§ Hätäkatkaisimen käyttövelvollisuus ei kuitenkaan koske poronhoito- tai metsänhoitotöissä taikka energiansiirto- tai televerkostotöissä olevaa moottorikelkan kuljettajaa.

Poikkeuksista on aiemmin päätetty asetuksella. Uuteen tieliikennelakiin ei nyt tule asetusta lainkaan  ja kaikki poikkeukset tuleekin määritellä laissa ja sen vuoksi tätä poikkeuksen poistamista ei oltu huomattu aikaisemmin.

Asia tuli siis ilmi vasta lain käsittelyn aivan viime vaiheessa. Onneksi saimme asiantuntijat Paliskuntain yhdistyksestä ja MTK:sta kertomaan moottorikelkan turvalaitteiden käytöstä työtehtävissä. Silloin saivat päättäjät kuulla, mitä näissä työtehtävissä kelkan kanssa toimiminen oikeasti on. Mitä on kun kelkan päältä joutuu poistumaan usein, ajetaan hyvin hitaasti puiden keskellä, hiki on päässä ja lumet tulevat kasvoille. Toista poromiestäkin tulisi kuulla ja nähdä muiden liikkeet.

Päättäjillä oli tarkoitus parantaa kaikkien turvallisuutta, mutta asiantuntijat saivat kerrottua että tilanne olisikin ollut juuri toisinpäin. Tärkeä oli myös tieto, että työtehtävissä on tapahtunut todella vähän onnettomuuksia.

Tämä on niitä päiviä töissä, kun huomaa kuinka tärkeää on, että meitä kansanedustajia on kaikkialta Suomesta ja eri alojen kanssa tekemisissä olevia ihmisiä.

1 kommentti . Avainsanat: poronhoito, metsänhoito, moottorikelkat, liikenneturvallisuus

Laajakaistarakentamista jatketaan haja-asutusalueilla

Tiistai 22.5.2018 klo 22:13

Eduskunnassa käsiteltiin tänään lakia laajakaistarakentamisen tuesta haja-asutusalueilla. Lakimuutoksen tarkoituksen on, että laajakaistarakentamiseen haja-asutusalueilla liittyvien hankkeitten maksatuksen määräaika poistuisi. Näin ollen laajakaistarahoituksia voidaan käyttää myös vuoden 2019 jälkeen, kunhan hakemukset on jätetty tämän vuoden aikana.
Laajakaistahanke kokonaisuudessaan on maaseudulle erittäin tärkeä ja tervetullut asia. Olen kiitollinen siitä, että homma on aikoinaan saatu liikkeelle. Tällä varmistetaan, että koko Suomen voimavarat saadaan käyttöön. Suomi on äärettömän rikas monilta ominaisuuksiltaan, ja luonnonvaramme ovat etupäässä maakunnissamme, joten sinne on saatavissa työtä jatkossakin. Yhteyksien on vain pysyttävä kunnossa, niin tieliikenteen kuin tietoliikenteen. Näin voimme turvata myös perustuslakimme oikeuden siitä, että jokainen saa valita asuinpaikkansa. 
Olemme liikenne- ja viestintävaliokunnassa käsitelleet tätä asiaa, ja ihanaa oli huomata, että oli todella yksimielinen näkemys asian eteenpäin viemisestä. Kun näitä rahoja ei ole ehditty käyttää määräaikaan mennessä, niin ne pystytään nyt sitten käyttämään asianmukaisesti siinä ajassa, mikä olisi käytettävissä.
Maaseudulla laajakaistahankkeen hoitaminen on ollut hidasta, koska rahoituksen tekemistä varten on pitänyt perustaa osuuskunta tai joku muu järjestelmä.
 
Miten tästä mennään eteenpäin? Näitä osuuskuntia tulee ehdottomasti auttaa, tai muita organisaatioita, jotka ovat tämän rahoituksen hakeneet. Joka tapauksessa toivon tälle hankkeelle jatkoa myös tämän jälkeen. Sitä paitsi vaikka tässä puhutaan maaseudun hankkeista, niin kyllä monissa taajamissa myöskin tarvitaan apua näissä asioissa.
On huomionarvoista, mikä ero on langattomalla laajakaistalla ja kiinteällä laajakaistaverkolla. Langaton laajakaista on sinänsä ihan hyvä, mutta siitä voi sanoa kyllä, että se on vähän niin kuin leikkikalulla värkättäisiin. Kun halutaan tehdä oikealla lailla töitä ja olla tasa-arvoisia koko maassa, niin kyllä meillä pitää olla oikeanlainen laajakaista kattavasti käytettävissä.
Olen niitä onnellisia ihmisiä, jotka ovat päässeet syrjäseudulla asuvana tämmöisen oikean laajakaistan piiriin. Minä voin kertoa sen todella omasta kokemuksestani, että minun lapseni ovat tässä suhteessa aivan tasa-arvoisia lapsia kaikkien Suomen muitten lasten kanssa, jotka asuvat taajamissa tai ihan missä päin maailmaa tahansa, koska minun lapseni saavat yhteyden kaikkialle. Minä toivon todella, että me mahdollistaisimme kaikille suomalaisille tasa-arvoisen mahdollisuuden myös tässä asiassa asuinpaikasta riippumatta.
 
Miten sitten jatkossa? Työtä on vielä tekemättä tietoliikenneyhteyksien osalta. Toivon, että hyvin pikaisesti aloitettaisiin jo seuraavalla hallituskaudella suunnittelemaan uutta hanketta, niin että kunnolliset palvelut ovat saatavissa kaikkialle. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laajakaista, tietoverkko, tietoliikenneyhteydet

Naisten asepalveluksesta ei saa säästää

Perjantai 18.5.2018 klo 23:23

Tänään julkisessa keskustelussa on ollut kovasti esillä puolustusministeri Jussi Niinistön ajatus siitä, että puolustusvoimista säästettäisiin lopettamalla naisten asepalvelus määräajaksi. 
Esitys on sopimaton ja ainakin Keskustan riveistä se onkin heti tyrmätty.
Olin alkuviikosta maanpuolustuskurssilla. Siellä käytiin läpi myös kiristynyttä maailmanpoliittista tilannetta. Näinä aikoina meillä ei ole todellakaan varaa säästää maanpuolustuksesta, eikä heikentää maanpuolustustahtoa, mihin tuollainen esitys voisi pahimmillaan vaikuttaa.
Entä minkälaisen viestin se antaisi maamme reserviläisnaisille? Että te olette toisen luokan sotilaita? Vaikka asevelvollisuus onkin rajattu nykyisellään ainoastaan miehiin, niin miessotilaita ja vapaaehtoisesti asepalveluksen valinneita naissotilaita ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan.
Asevelvollisuutta ja asepalvelusta tulisi kehittää niin, että yhä useammat suomalaiset, niin miehet kuin naiset sen suorittaisivat.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: asepalvelus, armeija, naiset armeijassa, puolustusvoimat

Urho Kekkosen kansallispuiston kompensaatiotoimia odotettu 37 vuotta

Perjantai 4.5.2018 klo 16:23

Jätin eduskunnassa kirjallisen kysymyksen liittyen Urho Kekkosen kansallispuiston kompensaatiotoimista annettujen lupausten täyttämisestä. Puisto perustettiin 37 vuotta sitten, mutta osa annetuista lupauksista (työpaikat sekä Martti-Tulppio -tie) ovat edelleen täyttämättä.

Urho Kekkosen kansallispuisto perustettiin vuonna 1981 annetulla lailla Urho Kekkosen kansallispuistosta. Asiaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 8/1982) todetaan kansallispuiston aiheuttavan sen alueen kunnille työpaikkojen ja verotulojen menetyksiä. Tämän johdosta valtiovalta lupasi hallituksen esityksestä ilmeneviä kompensaatiotoimia korvaukseksi näistä menetyksistä. Savukosken kunnalle luvattiin rakentaa valtion matkailuhotelli sekä ”ensi tilassa toteuttaa Savukosken kirkonkylästä puiston alueelle johtavien teiden parannushankkeet”.

Käytännössä tuo tieyhteys tarkoittaa ns. Savukosken yläperän tietä eli Martti-Tulppio tieosuutta. Tie on yhä peruskorjaamatta ja huonossa kunnossa. Valtiovallan täyttämätön lupaus on herättänyt alueella paljon huomiota ja katkeruutta ajan myötä. Kyse on valtion toiminnan uskottavuudesta, joka tulee palauttaa alueella. Itälappilaiset ovat kokeneet, ettei valtioon voi luottaa sopimusosapuolena. 

Itä-Lappi on muuttotappioalue ja suuren työttömyyden aluetta, joka muutenkin tarvitsisi ns. täsmätoimia. Martin ja Tulppion välisen tieyhteyden kunnostaminen edistäisi mm. alueen luontomatkailun mahdollisuuksia sekä puutavaran kuljettamista.

Samaisessa hallituksen esityksessä todetaan: ”Työpaikkojen menetyksistä aiheutuu kunnille vastaavasti verotulojen menetyksiä. Nämä menetykset korvautuvat osittain puistohallintoon välittömästi syntyvillä uusilla työpaikoilla. Asianomaiset kunnat ovat kuitenkin asettaneet puiston perustamisen erääksi ehdoksi sen, että menetettävät metsätyöpaikat korvataan täysimääräisinä kunnille.”

Kansallispuistoa perustettaessa luvattiin kansallispuiston opastuksesta, valvonnasta ja hoidosta vastaavien henkilöiden palkkaamista alueelle. ”Yhteenvetona työpaikkakysymyksistä voidaan todeta, että tarkoituksena on korvata menetettävät 63 metsätyöpaikkaa yhtäältä puistohallintoon syntyvillä uusilla työpaikoilla ja toisaalta eräin muin valtion varoin suoritettavin toimenpitein, joiden seurauksena kuntiin syntyisi uusia työpaikkoja lähinnä matkailuelinkeinon piiriin.”

Tie on peruskorjaamatta. Savukoskella ei ole enää yhtään puistohallinnon työpaikkaa. 1-2 paikallista yrittäjää tekee töitä kansallispuistossa alihankintatöinä. 

Urho Kekkosen kansallispuisto nimettiin tasavallan presidentti Urho Kekkosen mukaan kunnioituksena hänen elämäntyölleen. Urho Kekkosen elämäntyössä keskeistä oli tasapuolisen aluekehityksen edistäminen ja etenkin Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asuttujen alueiden elinmahdollisuuksien parantaminen. Ei ole kunniaksi Urho Kekkosen muistolle, että hänen nimeään kantavan lain esitöissä luvatut kompensaatiotoimenpiteet ovat 37 vuotta lain säätämisen jälkeen edelleen osin toteuttamatta.

Kysyn: Milloin ja miten valtiovalta täyttää lupauksensa työpaikoista sekä Martin ja Tulppion välisen tieyhteyden parantamisesta osana Urho Kekkosen kansallispuiston perustamisen kompensaatiotoimia?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansallispuisto, Savukoski, Urho Kekkosen kansallispuisto

Tehdään yhdessä töitä saamelaisuuden eteen

Keskiviikko 2.5.2018 klo 20:43

Kiertäessäni Keski- ja Pohjois-Lappia olen saanut tuntea, että suuri osa saamelaisista kokee minun olevan yksi heistä. Roolini ja historiani kiistäjät ovat olleet lähinnä pieni, mutta julkisuudessa äänekäs ryhmä vasemmistolaisia ja nuoria vihreitä. 

Laissa ei määritellä kuka on saamelainen. Saamelaiskäräjälain määritelmällä laaditaan vain vaaliluettelo, jota ei saa käyttää kuin äänestykseen. Kaikkia ei siihen hyväksytä, eikä pidäkään hyväksyä, jos ei siihen ei ole riittävää näyttöä sidoksesta kulttuuriin. Eivätkä kaikki siihen hae. Tärkeintä onkin siis, että saamelaiskäräjät tekevät töitä kaikkien saamen kielen ja kulttuurin ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Metsä- ja kalastajalappalaistenkaan jälkeläisten kulttuuria ja olemassaoloa ei voi perustellusti kiistää. Historian tosiasiat osoittavat, että sukumme polveutuvat Lapin alkuperäisasukkaista, ja ovat asuneet samoilla seuduilla vuosisatoja. Antakaa meidän olla sitä, mitä me olemme. 

Virallisella saamelaisalueella on tehty paljon valtion tukemaa työtä pohjois- ja inarinsaamelaisten sekä kolttien kulttuurin hyväksi. Ei anneta muunkaan saamelaisen/lappalaisen kulttuurin kuolla. Tärkeää on myös muistaa, että vanhalla Kemin-Lapin alueellakin kulttuuri elää. Saamelaisalue tulisi rajata uudelleen. Voisihan siinä olla vaikka 1- ja 2-vyöhyke.

Saamelaiskäräjälaki on työn alla. Laki tulee rakentaa siten, että voimme alkaa yhdessä töihin koko monimuotoisen hienon kulttuurimme kehittämiseksi. Hyväksytään toisemme nyt ja jatkossa.

Ymmärrän hädän ja pelon saamelaisen kulttuurin häviämisestä, mutta riitely näivettää kulttuurin. Haastan kaikki saamelaisuuden omakseen kokevat mukaan töihin, miten saamme kielen ja kulttuurin oikeasti elinvoimaisemmaksi.

Ruotsissa ja Norjassa on saamelaisaluetta viime vuosina laajennettu etelämmäksi ja saamelaiset ovat ottaneet joukkoonsa tyytyväisinä identiteettinsä löytäneet henkilöt. Saamelaismääritelmä ei ole näissä maissa ongelma. Kulttuurin laajempi tunnustaminen koetaan rikkautena, kun Suomessa pieni ryhmä taistelee omista eduistaan. 

Vuoden 1995 saamelaiskäräjälakia säädettäessä katsottiin välttämättömyydeksi laajentaa saamelaismääritelmää ihmisiin, jotka ovat sukunsa kautta polveutuneet saamelaisista ja olleet yhteydessä saamelaiseen kulttuuriin, vaikka esivanhempien kieli olisikin suomalaistettu.

Kansanedustajana haluan tehdä töitä yhteisen saamelais/lappalaiskulttuurimme eteen. Mitkä ovat sille tärkeitä asioita? Kielen ja kulttuuriperimän lisäksi kalastus, poronhoito, metsästys, luonnontuotteiden hyödyntäminen, petoasiat, valtion hallinnoimien maiden käyttö sekä muut näiden rinnalla elävät elinkeinot.

Aletaan yhdessä töihin saamenkielen ja erityisesti kulttuurin kehittämiseksi. Nykyistä saamelaisuutta ei kukaan halua alistaa, mutta variksetkin jo nauravat tälle keskinäiselle riitelylle.

Kun haukut veljeäsi, haukut myös itseäsi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: saamelaiset, saamelaiskäräjät, lappalaiset, alkuperäiskansa

Hyljetuotteiden kaupallinen hyödyntäminen sallittava

Perjantai 27.4.2018 klo 15:48 - hylkeet, hyljetuotteet

Jätin eduskunnassa toimenpidealoitteen hyljetuotteiden kaupallisesta hyödyntämisestä. Suomi ei voi valitettavasti päättää asiaa yksin, mutta toivon meidän olevan aktiivisia asiassa EU-tasolla. Esitän aloitteessani Suomelle toimenpiteitä sen tavoitteen saavuttamiseksi, että hylkeen pyytämisestä aiheutuvista hylkeenruhoista saatavien tuotteiden kaupallinen hyödyntäminen tultaisiin jälleen sallimaan.

Metsästetyn hylkeen hyödyntäminen kaupallisesti on kielletty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella. Vuonna 2015 annettu asetus kielsi aiemmin sallitun pienimuotoisenkin, meren luonnonvarojen kestävän hallinnoinnin vuoksi harjoitettavan pyynnin seurauksena syntyvien hyljetuotteiden kaupallisen hyödyntämisen.

Näin ollen hylkeen ruhoista on tullut ongelmajätettä. Hyljettä voisi kuitenkin hyödyntää monin tavoin – hylkeiden lihan, nahan, traanin ja luiden käyttö toisi paikallisille yrittäjille lisätuloja ja edistäisi kansantaloutta nykyisen tuhlaamisen sijaan. Suomessa olisi pyrittävä eroon hyljetuotteiden kaupallisen kiellon estämisestä, kun hyljekanta vain jatkuvasti kasvaa. Tuotteistuskielto johtaa myös siihen, että metsästystaitoisetkaan eivät halua lähteä pyytämään hylkeitä, koska ruhon hävittäminen aiheuttaa ylimääräistä työtä ja kustannuksia.

Jos hylkeitä kuitenkin on tietyin edellytyksiä mahdollista metsästää, miksei hylkeistä saatavia tuotteita saisi käyttää eikä jatkojalostaa?

Jopa kyseisessä EU-asetuksessa (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus hyljetuotteiden kaupasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1007/2009 muuttamisesta ja komission asetuksen (EU) N:o 737/2010 kumoamisesta) todetaan: ”Meren luonnonvarojen kestävään hallinnointiin liittyvän poikkeuksen poistaminen voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia jäsenvaltioissa, joissa laillisesta hylkeenpyynnistä peräisin olevia ruhoja on käytetty sellaisten hyljetuotteiden materiaalina, joita on saatettu paikallisille markkinoille satunnaisesti ja pieninä määrinä.”

Tämä ongelma tulisi asetuksenkin mukaan ottaa huomioon tulevissa arvioinneissa.

Samoin eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta on todennut lausunnossaan 5.3.2015 (MmVL 56/2014) pitävänsä ehdottoman tärkeänä saavuttaa ratkaisu, joka mahdollistaisi hyljetuotteiden pienimuotoisen markkinoille saattamisen.

Kommentoi kirjoitusta.

Kaupunki vai maaseutu

Torstai 22.3.2018 klo 21:28

Eduskunta kävi eilen keskustelua aluekehityksestä ja maatalouspolitiikasta asiakokonaisuudesta tehtyjen keskustelualoitteiden pohjalta.

Viime aikoina julkisuudessa esillä on erityisesti pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välinen jännite, erityisesti Helsingin kokoomuslaisen pormestari Jan Vapaavuoren voimakkaan esiintymisen johdosta.

Ryhmätoverini, kansanedustaja Petri Honkonen lausuikin oman puheenvuoronsa alussa: ”Johtavana riidankylväjänä on Helsingin puuhakas pormestari. Ei esimerkiksi kaikille suomalaisille tärkeän Helsingin pitäisi kilpailla muun Suomen kanssa, vaan kansainvälisesti. Kuitenkin hänen ja hänen hengenheimolaistensa tavoite on kaataa sote- ja maakuntauudistus ja ylipäätään keskittää suomalaiset palveluineen ja työpaikkoineen vain suurimpiin kaupunkeihin - käytännössä pääkaupunkiseudulle.”

Vapaavuoren lisäksi myös moni muu on asennoitunut siten, että Suomen menestys on kaupungistumisessa ja että ensisijaisesti pääkaupunkiseutu on ”Suomen veturi”. Kaupungistumisesta puhutaan maailmanlaajuisena trendinä, jota ei voi tai ei ainakaan tulisi yrittää pysäyttää.

Keskustalainen vaihtoehto on kuitenkin ideologisen perustamme mukaisesti hajautettu yhteiskuntajärjestelmä. Emme me vastusta kaupunkien kehittämistä – ja näemme tasapuolisen aluekehityksen tärkeäksi myös kaupunkien sisällä, eri kaupunginosien välillä. Lähidemokratiaa on vahvistettava myös suurkaupunkien lähiöissä.

Sanotaan, että kaupunkeja ja maaseutua ei saa asettaa vastakkain. Toisaalta eikö ole ymmärrettävää, että vastakkainasettelua syntyy. Maakunnissa monet maaseutupitäjät tyhjenevät, väki keskittyy keskuskaupunkeihin ja maaseudullakin taajamiin. Tämä katkeroittaa jäljelle jääviä ihmisiä. He ovat maksaneet veronsa ja kasvattaneet lapsensa, ja näkevät nyt palvelujen karkaavan ulottuviltaan. Vastikään uutisoitiin, miten pieniä kauppoja lopetetaan ennätystahtia.
Jos kehitystä kuitenkin katsotaan pidemmällä tähtäimellä, niin missä on Suomen tulevaisuus? Jos haluamme tuottaa lisää energiaa, niin tapahtuuko se suurkaupungeissa, vai maakunnissamme? Mistä löytyvät biotalouden raaka-aineet? Entä missä piilevät kansainvälisen matkailun mahdollisuudet – mikä on kansainvälisesti tunnetuin maakuntamme?

Monet tutkimukset kertovat, että yhä useammat nuoret perheet haluaisivat muuttaa maaseudulle asumaan, jos vain olisi työtä ja toimeentuloa. Tämän tavoitteen edistäminen on yhtä tärkeä asia kuin kaupungeistamme huolehtiminen, jos aidosti haluamme estää vastakkainasettelun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maaseutu, maatalous, kaupungit, keskittäminen, hajauttaminen

Sote- ja maakuntauudistuksesta

Perjantai 16.3.2018 klo 10:20

Sote-palveluiden rapautumiskehitys on tällä hetkellä hallitsematonta. Kaikki tiedostavat, että muutos on tehtävä. Tosin, jos sitä muutosta ei nyt tehdä, niin kohta ei tarvitse enää puhua valinnanvapaudesta, kun on jo pitänyt hädässä tehdä kalliita valintoja.  

Tämä sote-puolen hallittu kokonaismuutos olisi ollut tarve tehdä jo kymmenen vuotta sitten, mutta siihen ei ole ollut meillä kenelläkään poliittista valmiutta. Nyt se on kuitenkin yhteiskuntamme muutoksessa edistynyt lähinnä markkinatalouden voimilla. Vastuullisten poliittisten päättäjien on saatava nyt tulosta aikaan. Sote-uudistus pitää tulla, mutta ei mikä tahansa uudistus. Emme saa milloinkaan aikaiseksi täydellistä esitystä, mutta saamme tärkeän kokonaisuuden liikkeelle järkevästi. Jos emme tyydy hieman vajaaseen malliin, niin vaihtoehto olisi, että sote ajautuu hallitsemattomaan tilanteeseen. 

Korjauksia saadaan vielä tehtyä asiantuntijoiden lausuntojen perusteella. Siksi onkin hyvä, että tämä on meillä käsittelyssä monessa valiokunnassa. Vihdoinkin tämä paketti on nyt saatu eduskunnan käsittelyyn. Iso, tärkeä askel on saatu otettua. Eduskuntaan käsittelyyn tulevien lakien pitäisi olla hyvin valmiita, tätä paremmin rakennettuna valmiiksi, mutta tilanne on tämä.

Nyt on todellisen yhteisen työn aika. Tarvitsemme oppositiota tähän mukaan. Meidän yhteinen tehtävämme on etsiä ongelmia, joita tässä kokonaisuudessa on, ja se onneksi oppositiolta onnistuu vielä paremmin kuin meiltä hallituspuolueiden edustajilta. Me voimme sen jälkeen yhdessä miettiä, mitkä ovat ne järkevät ratkaisuvaihtoehdot, että saisimme parhaan mahdollisen tuloksen aikaiseksi. 

Neljä vuotta on lyhyt aika näin ison kokonaisuuden rakentamiseksi. Kiitos kaikille tahoille, jotka ovat tähän kaikkeen työhön osallistuneet. Sekä luottamusmiehissä että virkamiehissä eri puolilla on tehty valtavasti töitä.  

Myös ympäristöhallinto kaipaa muutosta ihan niin kuin sote-puolen asiatkin. Ympäristöhallintoa ja sen toimintaa tulee todellakin selkeyttää.  

Ympäristöasiat ovat tärkeitä meille kaikille, ja varmasti kaikki virkamiehet eri organisaatioissa yrittävät jo nyt tehdä parhaansa niiden eteen. Ne tulee huomioida kaikissa eri toiminnoissa ja kaikkien virkamiesten eri päätöksissä jo nyt.  

Maakuntauudistuksessa valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävät kootaan yhteen Luovaksi. Elyjen ja avien voimat kootaan nyt yhteen. Jatkossa on yksi Luova, eli valtion lupa-, ohjaus- ja valvontavirasto. Luovan jokainen virkamies on vastuussa, että päätökset ovat lainmukaisia. Hallitusohjelmamme yksi pääteemoista on byrokratianpurkaminen. Nyt puretaan ja kevennetään byrokratiaa todella paljon, järkevöitetään ja vähennetään turhaa hallintoa.

Jos nyt sitten vielä perustettaisiin ylimääräinen uusi yleisen edun valvonnasta vastaava yksikkö, kuten jossakin on esitetty, niin se valvoisi uutena organisaationa ennen kaikkea oman virastonsa toimintaa, siis valittajana olisi Luova ja vastaajana Luova.  

Uudistusta ei pidä tehdä niin, että Luova voisi valittaa omista päätöksistään. Sama viranomainen valittaisi siis omista päätöksistään! Joka tapauksessa yleisen edun näkökulma huomioidaan kyllä lupaprosessissa osana viranomaistehtäviä aiempaa paremmin, koska Luova-organisaatioon tulee kokonaisuudessaan noin 500 henkilötyövuoden ympäristöyksikkö, joka luvittaa ja valvoo ympäristöasioita. Osaamista kootaan nyt yhteen, ja se on parempaa kuin nykyisissä aluehallintovirastoissa.

Valitusoikeus ei todellakaan heikenny tai vähene nykyisestä. Se selkeytyy. Luova voi edelleen valittaa muiden viranomaisten päätöksistä. Muut, myös asianosaiset, ympäristöjärjestöt, kunnat, muut ympäristöviranomaiset ja joiltain osin maakunnatkin voivat taas sitten valittaa Luovan päätöksistä. Kokonaisuus on tämän jälkeen varmasti selvempi ja järkevämpi.  

Lopuksi haluan sanoa, että sotesta kun puhutaan, niin on muistettava myös, että meidän väestömme vanhenee. Jos emme pidä kunnostamme huolta, niin nämä sote-menot vain lisääntyvät. Vastasipa sotepalveluista kuka tahansa, niin meidän kaikkien vastuulla on terveydenhuolto, ennen kaikkea oman terveyden huolto ja se, että me muistamme liikkua ja pitää huolta itsestämme. Kaikkien meidän tehtävä olisi osallistua Suomen suurimpiin säästötalkoisiin ja liikkua.  

Terveydenedistämistehtävä jää kunnille. Muistakaamme kaikki kuitenkin kuntien päättäjinä pitää huolta, että kunnissa tehdään valtavasti töitä terveyden edistämisen puolesta.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, maakunta, sosiaali- ja terveyspalvelut, maakuntahallinto

Aktiivimallista

Torstai 15.3.2018 klo 19:44

SDP:n puheenjohtajan viestintävastaava Dimitri Qvintus kirjoitti Sompio-lehdessä 21.2. liittyen mielipiteisiini ns. aktiivimallista. Jokaiselle on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta muutamia kirjoituksessa esitettyjä väittämiä haluan kuitenkin oikaista. 

Kirjoittajan mukaan mielipiteeni saavat Alkion kääntymään haudassaan, kun olen arvioinut aktiivimallia koskenutta Helsingissä pidettyä mielenosoitusta. Tuskinpa Santeri Alkio sanomalehtimiehenä ja sananvapauden puolustajana olisi paheksunut sitä, että kantaa ottaessani käytän sitä oikeutta, joka jokaisella suomalaisella on.

Kyseenalaistin mielenosoituksen järjestäjien motiivit. Mielenosoitus näyttäytyi minulle ja monelle muulle ennen kaikkea poliittisena operaationa. Joulukuussa eduskunnan hyväksymää lakia vastustettiin helmikuun alussa pidetyllä mielenosoituksella. Hallitusta vastustettiin ja tukea osoitettiin vasemmistopuolueille.

Ymmärrän, että monet ihmiset kokevat aktiivimallissa myös kielteisiä piirteitä. Aktiivimalli on kuitenkin osa laajempaa kokonaisuutta, jolla pyritään parantamaan työllistymistä ja työttömien asemaa.

Hyviä puolia on ovat esimerkiksi seuraavat: Omavastuupäiviä oli ennen seitsemän, nyt niitä on viisi. Työtön saa tienata 300€ kuukaudessa ilman, että sillä on vaikutusta korvauksien maksamiseen. Työttömyyskorvausta saadessaan voi myös jatkaa opintojaan. Yritystoiminnan voi käynnistää, vaikka saa yhtä aikaa työttömyyskorvausta. Enää ei ole tiukkaa rajaa yrittäjälle ja työttömälle.

Lisäksi TE-keskuksiin lisätään resursseja kohdata työttömiä. Lyhyitä työtehtäviä voi ottaa vastaan esimerkiksi ns. kevytyrittäjyydellä. Tällöin esim. tavallinen kotitalous voi työllistää vaikka päiväksi työttömän lumitöihin ja kirjanpito hoidetaan esim. eezy.fi yrityksen toimesta. 

Ongelmia on myös. Aktiivimalli tuotiin keskeneräisenä. Kaikkia ohjeita ei ole kai vieläkään saatu valmiiksi. Aktivointina 18-tunnin työvelvoitetta on järjetöntä osoittaa yli 60 vuotiaille. Mukaan olisi pitänyt rakentaa koulutuspaketti, joilla autetaan ottamaan vastaan lyhyitäkin työtehtäviä. Näitä ovat esim. hygieniapassi, EA I ja II, tulityökortti, järjestysmieskortti, anniskelupassi, veneenkuljettaja ja tieturvakortti.

Syrjäisillä alueilla ei ole helppoa saada edes pätkätöitä eikä ihmisiä saa painostaa muuttamaan pois kotiseudultaan. Aktivointikriteerit onkin laadittava siten, että kukin voi kohtuudella täyttää ne omalla asuinalueellaan. Meillä onkin syytä seurata mallin toimimista käytännössä ja oltava herkkiä tarvittaessa tekemään siihen muutoksia.

Kirjoitus julkaistu Sompio-lehdessä 14.3.2018

1 kommentti . Avainsanat: aktiivimalli, työllisyys

Naistenpäivä ja lastentekotalkoot

Keskiviikko 7.3.2018 klo 19:06

Huomenna on Naistenpäivä. Meillä naisilla on suurin vastuu ja päätösvalta siitä, kuinka paljon lapsia syntyy. Miksi me naiset synnytämme lapsia yhä myöhemmin, yhä vähemmän tai emme lainkaan?

Eduskunnassa käsiteltiin tänään lapsiasianvaltuutetun kertomusta. Siinä esitettiin paljon hyviä ja tärkeitä asioita, jotka meidän on otettava vakavasti.

Mikään puolue tai kukaan kansanedustaja ei halua ainakaan tunnustaa tehneensä mitään päätöstä, joka heikentää lasten tilannetta.

Olemme olleet hallituksessa jokainen puolue kerrallaan ja olemme mielestämme yrittäneet tehdä parhaamme, mutta lasten syntyvyys vain vähenee Suomessa. Me naiset emme jostain syystä halua tai tee enempää lapsia tähän maailmaan.

Lapset ovat Luojan lahja. Meillä pitää olla aina mahdollisuus päättää, teemmekö lapsia.

Nykyään herkästi loukkaannutaan ja koetaan lapsettomien ihmisten syyllistämisenä, kun koetetaan käyttää lasten hankkimiseen ja suurempiin lapsilukuihin kannustavia puheenvuoroja. Tämä on kuitenkin täysin välttämätön tavoite. Esim. SDP:n puheenjohtaja, edustaja Antti Rinne, oli aivan oikeassa puhuessaan synnytystalkoista.

Nämä laskeneet syntyvyysluvut ovat kansallinen katastrofi. Se on otettava vakavasti. Kaikkia perhepoliittisia toimia suunniteltaessa ja tehtäessä on tämä lähtökohta otettava huomioon.

Koemmeko me naiset olevamme tasa-arvoisia, vaikka tekisimme useamman lapsen? Voimmeko olla reilusti ylpeitä siitä, että meillä on useampi lapsi?

Kyse on isosta asennekysymyksestä. Meidän on haettava esille kaikki tekijät, jotka heikentävät monia lapsia synnyttäneen naisen asemaa ja korjattava ne. Meidän pitää saada kokea, että kaikki lapset saavat samat yhteiskunnan edut, oli lapsi pienestä tai suuresta perheestä.

Lasten teko- ja hoitovapaat eivät saa vähentää meidän naisten eläkettä. Työnantajamme eivät saa kärsiä siitä, että ottavat töihin nuoren naisen, potentiaalisen tulevan äidin. Meille äidille pitää antaa myös mahdollisuus irrottautua töistämme lyhyiksi ajoiksi, jos lapsemme sen tarvitsee.

Emme saa kuitenkaan kokea, että naisen velvollisuus on olla lastentekokone. Oma jaksamisemme ja terveytemme on tärkeä asia. Vain siten jaksamme antaa parhaamme läheisillemme – lapsillemme, puolisoillemme sekä muille läheisille.

Suomessa syntyi eniten lapsia vuonna 1945, raskaiden sotavuosien jälkeen. Silloin oli kaikesta huolimatta usko tulevaisuuteen, usko elämään, ja oli töitä.

Onko aika alkaa puhumaan perhepolitiikasta? Vain se antaa turvan tehdä riittävästi lapsia, jotta Suomessa voidaan ja jotta Suomen kansa elää tulevaisuudessakin.

Hyvää huomista Naistenpäivää kaikille naisille!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: naistenpäivä, syntyvyys, lapsiperheet, lapsiluku

Tieteellisesti tutkitut perinnehoidot

Torstai 1.3.2018 klo 9:50

Eduskunnan Pikkuparlamentissa pidettiin tänään Tieteellisesti tutkitut perinnehoidot -seminaari. Keskeistä seminaarissa oli viesti siitä, että tieteelliset tutkimukset osoittavat erilaisten perinnehoitojen auttavan moniin vaivoihin ja ehkäisevän sairauksia.

Asiaa koskevan tiedon lisääminen on oleellista, sillä monilla oli vääriä käsityksiä asiasta. Perinnehoidot eivät kilpaile koululääketieteen kanssa, vaan tukevat ja täydentävät sitä. Moni lääkärikin ottaa perinnehoitoja ennaltaehkäisemään sairauksiaan tai helpottamaan vaivojaan. Suomessa on pitkä perinne erilaisesta kansanparannuksesta, jonka suhteen tutkimus ja vakava suhtautuminen on nyt lisääntynyt.

Perinnehoidoissa ei myöskään ole kyse ns. vaihtoehtohoidoista, saati henkiparannuksesta tai noitarummun lyömisestä, vaan puolueettomasti ja tieteellisesti tutkituista hoidoista. On valitettavaa, että monilla on vääriä käsityksiä asiasta. Etenkin nimi ”kalevalainen jäsenkorjaus” luo ihmisille helposti virheellisiä mielikuvia. Toisaalta nimi viittaa hoitomuotoon osana kulttuuriperimäämme. Tietotaito on siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Toimin seminaarin puheenjohtajana. Tilaisuuden avasi kansanedustaja Sari Raassina. Sitten katsoimme professori, kansanedustaja Pekka Puskan videoesityksen tieteellisesti tutkittujen perinnehoitojen merkityksestä. Museoviraston erikoisasiantuntija Leena Marsio kertoi perinnehoidoista kulttuuriperintönäkökulmasta. Professori Jari Laukkanen osoitti tutkimusten perusteella saunomisen terveysvaikutuksia mm. alhaisempien sydänkuolemalukujen ja alhaisemman dementiariskin muodossa. Dosentti Mika Venojärvi kertoi kalevalaisen jäsenkorjauksen tieteellisistä näytöistä ja kalevalainen jäsenkorjaaja Katja Rajala puhui jäsenkorjauksen suhteesta muuhun hoitoketjuun.

Professori Sinikka Piippo oli sairastunut eikä päässyt paikalla. Minä pidin hänen esitelmänsä luonnonkasvien käytöstä ennen vuonna 1987. On arvioitu, että jopa yli 20.000 kasvilajia on joskus käytetty lääkkeenä, Euroopassa edelleen käytetään n. 1.500 kasvia lääketarkoituksessa. Kiinnostus yrttien ja lääkekasvien käyttöön on viime vuosina jälleen lisääntynyt. Tutkimukset osoittavat myös esim. marjojen monipuolisista terveysvaikutuksista. Kuitenkin meille tuodaan hyvin paljon yrttejä ja rohdoksia ulkomailta, vaikka omat luonnonvaramme ovat tässä pitkälti käyttämättömiä. Omassa luonnossamme on valtavasti käyttämättömiä mahdollisuuksia tällä sektorilla, myös omassa maakunnassani Lapissa. Kun työskentelin aikanaan Savukosken kunnassa elinkeinoasiamiehenä, niin kirjoitin paljon luonnontuotehankkeita.

Niin perinnehoitojen kuin luonnontuotteiden alalla on nyt alettava puheista töihin. Jäsenkorjauksen osalla ensimmäinen askel on perinnehoitojen neuvottelukunnan esitys toiminnan helpottamiseksi ja saattamiseksi tasa-arvoiseen asemaan verokohtelun osalta.  

Perinnehoitojen neuvottelukunta esittää, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin saattaakseen tieteellisesti tutkitun, määrämuotoisen, EU-nimisuojatun Kalevalaisen jäsenkorjauksen perinnehoitona terveyden- ja sairaanhoidon osaksi. Näin poistettaisiin välittömästi hoitajiin kohdistuva eriarvoinen verokohtelu. Tällä hetkellä kalevalaisiin jäsenkorjaushoitajiin kohdistuu kohtuuton yli 44 % verorasitus (ALV 24 % ja tuloverotus yli 20 %). Yli 44 %:n verorasitus 30 000 – 80 000 €:n liikevaihdosta käsillä tehtävästä hyvästä hoitovastetyöstä on kohtuuton ja rajoittaa hyvien hoitokäytänteiden toteutumista. 

kalevalainen.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perinnehoidot, jäsenkorjaus

MINÄ KÄVELEN!

Torstai 22.2.2018 klo 20:42

22.2.2015 yöllä klo 3.30, tasan kolme vuotta sitten, makasin olohuoneen lattialla. En voinut liikuttaa itseäni, en pystynyt puhumaan. Makasin ja odotin apua.

Onneksi mieheni havahtui. Poikani soitti hätäkeskukseen ja siellä tajuttiin heti, mitä oli tapahtunut. Olin saanut aivoinfarktin. Apu tuli pian 30 km päähän Savukosken kirkoltakin, Finnhemsin helikopteri ei taaskaan päässyt sumun vuoksi lentämään ja minua lähdettiin viemään ambulanssilla kaasu pohjassa kohti 215 km päässä olevaa keskussairaalaa.

En voinut kommunikoida, mutta näin, kuulin ja ymmärsin kaiken, mitä muut puhuivat. Olin siis saanut verisuonen tukkeuman aivorunkoon. Emme voineet kuin odottaa.

Minun olisi pitänyt lähteä ajamaan autolla parin tunnin päästä Posiolle messuille, seuraavana päivänä olisi ollut eduskuntavaalikampanjan avajaiset yhdessä Mustajärven kanssa.  12 tuntia aikaisemmin olin ollut Sodankylässä Koparakeitto-tilaisuudessa ja puhunut Finnhemssin heikkoudesta ja Aslakin tarpeesta.  Mutta sitten minä vain makasin.

Illalla pystyin jo puhumaan. Yritin nousta, mutta jalkani eivät totelleet lainkaan. Pääni ei kestänyt edes istuma-asentoa. Yritin ja yritin, mutta vasta neljäntenä päivänä pääsin jalkeille. Rollaattorilla tuettuna otin ensimmäiset hatarat askeleet. Sitten alkoi kävelyn opetteleminen.

Minun olisi pitänyt olla eduskunnassa töissä ja äänestämässä. Tärkeitä asioita, minun aloitteita, kiire, kiire, kiire, minun pitää olla töissä, minua tarvitaan, minun minun….Keskussairaalassa minua opetettiin pysymään tasapainossa. Pieni liike kerrallaan.

Kahdeksantena päivänä pysyin hetken pystyssä tuen kanssa. Pääsin kotiin. Eduskuntakauteni oli lopussa ja uusiin vaaleihin aikaa vain 1 ½ kuukautta.

Kerroin avoimesti tilanteestani. Kukaan minut nähnyt ei uskonut, että siitä vielä noustaan. En antanut periksi. Olin aktiivisesti mukana kaikessa. Vaikka makasin kotona, kirjoittelin ja puhuin puhelimessa. Olin koko ajan mukana päivän politiikassa ja olin päättänyt, että minä nousen.

Lähdin kiertämään Lappia heti kun pysyin pystyssä ilman tukea. Kiitos siitä silloin tukimiehille, siis TUKImiehille. Kukaan ulkopuolinen ei silloin käsittänyt mitä olin käynyt oikeasti läpi, mikä oli tilanteeni. Kerroin avoimesti, mutta se ei näkynyt päälle ja minua ei onneksi uskottu.

Pääsin eduskuntaan ja sain jatkaa töitäni. Kiitos hirveästi kaikille, jotka minua auttoivat, kun sitä apua todella tarvitsin.

Kuulemma vain joka neljäs palautuu tilanteestani takaisin työelämään. Olin onnekas, mutta suurin apu kuntoutumiselleni oli kova peruskunto ja terveet elämäntavat. Ne eivät estäneet minua sairastumasta, mutta niiden avulla kuntouduin todella nopeasti.

Kävin tänään aamulla lenkillä ja juoksin pitkin Helsingin rantoja. En voi unohtaa liikkumisen merkitystä ja siksi sanonkin joka puheessani, että OSALLISTUTAAN SUOMEN SUURIMPIIN SÄÄSTÖTALKOISIIN JA LIIKUTAAN.

Eduskunnassa 22.2.2017

kansanedustaja Eeva-Maria Maijala

Sodankyla_21022018.jpg

(kuvassa olen Sodankylässä vaaliteltalla n. 12 tuntia ennen kuin sain aivoinfarktin, kuvassa myös Katri Kulmuni ja avustajani Janne Kaisanlahti)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aivohalvaus, aivoinfarkti, kunto, liikunta, terveys

Jätelain muutokset eduskunnassa

Keskiviikko 14.2.2018 klo 14:09

Viime viikolla eduskunnassa käsiteltiin hallituksen esitystä jätelain muutokseksi. Asia lähetettiin ympäristövaliokuntaan, jossa pääsen esitystä käsittelemään.

Jätelain tavoitteena sen 1 §:n mukaan on vähentää jätteiden määrää ja haitallisuutta, edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä ja varmistaa toimiva jätehuolto. Tämä on myös uuden esityksen tavoite.

Esityksessä on nyt tuotu selvästi esille tavoite varmistaa, että koko maassa jätteiden asianmukainen hoitaminen on kunnossa jatkossakin, vaikka kilpailua aika paljonkin lisätään. Tärkeää on se, että meillä on koko maassa toimiva järjestelmä. EU-lainsäädäntö, hankintalaki ym. velvoittavat meitä myös kilpailun lisäämiseen. Mutta pelkkä kilpailu ole voi kuitenkaan olla se syy tai itseisarvo, miksi näitä asioita tehdään. Meidän on mietittävä, millä tavalla me voisimme kierrättää jätteitämme, me muutenkin käsittelemme niitä ihan kokonaan uudella tavalla. 

Yksityisten toimijoiden osuus tulee jatkossa lisääntymään. Tärkeää ja hyvää on se, että jatkossakin julkiset ja yksityiset toimivat yhdessä. Uusia toimintamalleja tulee varmasti esille. Mitä ne uudet toimintamallit sitten ovat – miten on kierrätyksen laita, ja miten jätteitä käsitellään, mitä niistä tulee tuotteina?

Uudistuksen kynnyksellä meitä monia mietityttää, miten varmistetaan kohtuuhintaisuus jätteiden keräilyssä jatkossakin – esimerkiksi omassa kotikunnassani Savukoskella tai muualla haja-asutusalueella?

Toinen asia sitten, mikä mietityttää minua itseäni hyvin paljon, on jätelain 1 §:ssä. Lain tavoitehan on, että tällä lailla pitäisi pyrkiä vähentämään jätteiden muodostumista ja määrää. Kuitenkaan voimassa oleva jätelaki ei kannusta riittävästi vähentämään jätteiden muodostamista ja muodostumista. Jätteen määrän vähentämisen tavoite on otettava entistä vakavammin.

Mitä vaikutuksia tällä esityksellä on sitten meidän nykyisiin, toimiviin järjestelmiimme? Meillähän on tällä hetkellä jätehuoltopuolella todella toimivat järjestelmät. Ei tällä hetkellä Suomessa missään jätetä jätteitä nurkkiin lojumaan vaan ne menevät eteenpäin. Mutta jäte, onko se loppujen lopuksi jätettä, vai onko se raaka-aine? Meillä on pelko, että tämä kuntien perinteinen, hyvin hoidettu jätehuoltosysteemi romuttuu. Miten me saamme varmistettua tätä asiaa eteenpäin? Onko tämä varmasti järkevä systeemi? Kuinka kalliiksi tulee kuntien tehtävien hoitaminen jatkossa? Miten mikäkin jäteasia hoidetaan?

Uskon kuitenkin, että tällä lailla saamme varmistettua sen, että me saamme kuntienkin perinteiset palvelut hoidettua kohtuullisilla kustannuksilla, että me tavalliset kuluttajat emme joudu maksamaan älyttömiä maksuja jatkossakaan. Kunnilla säilyy onneksi toissijainen vastuu, etteivät kenellekään jätteet jää nurkkiin lojumaan. Lain voimaantulon jälkeen kehitystä on tarkasti seurattava ja tehtävä riittäviä korjauksia, jos epäkohtia kuitenkin havaitaan.

Mutta mitä tämä jäteala on sitten tulevaisuudessa? Sen kehittymisessä avautuvat huikeat mahdollisuudet. Toivon mukaan, kun tässä menee kymmenen vuotta eteenpäin, emme käytä enää sanaa ”jäte”, vaan puhutaan sanasta ”raaka-aine”. Tehtävämmehän on pitää raaka-aineesta hyvää huolta. Jätteemmehän ovat tällä hetkellä jo muuten aika puhtaita raaka-aineita. Ei meillä ole näissä kylmissä olosuhteissa todellisia jätteitä enää paljoakaan, meillä on mahdollisuudet käsitellä niitä hyvällä tavalla ja katsoa, mitä kaikkea niistä voitaisiin saada aikaiseksi. Se, että ne poltetaan, tulee energiaa, on varmasti viimeinen vaihtoehto.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jätelaki, kierrätys, jätteen käsittely

5000 km mittarissa

Perjantai 2.2.2018 klo 14:51

Eduskunnassa on pidetty istuntotaukoa tammikuun ajan. Minulle tämä aika ei ole ollut taukoa. Pari päivää sitten ylittyi viidentuhannen kilometrin raja autoni mittarissa yksinomaan järjestämieni yleisötilaisuuksien ajojen vuoksi. Sitten ovat muut työhöni liittyvät ajot vielä päälle. Niin pitkiä välimatkoja Lapin maakuntaan kuuluu. Kotoani autolla Lapin vaalipiirin pohjoisille rajaseuduille on esim. Kilpisjärvelle 480 km ja Nuorgamiin 485 km – enkä asu edes vaalipiirin etelärajalla!

Olen käynyt lähes jokaisessa Lapin kunnassa kuluneen kuukauden aikana vähintään kaksi pysäystä. Yleisötapahtumien ja 50-vuotiskahvittelujeni lisäksi olen käynyt osassa kuntia tapaamassa kunnallishallinnon edustajia sekä paikallisia yrittäjiä. Mainittakoon, että kaikki nämä kulkemiset ja tilaisuuksien aiheuttamat kulut ovat menneet omasta pussistani. Toisin kuin joskus luullaan, eduskunta ei korvaa kansanedustajille tällaisia ajomatkoja tai omien tilaisuuksien pitämistä. Toki meillä on hyvä palkka, joten en valita.

(Posiolla ja Tervolassa en tammikuun aikana käynyt, mutta ne ovat ohjelmassa nyt helmikuussa.)

Minulla on ollut joskus vaikeuksia keksiä lehti-ilmoituksiin nimiä järjestämilleni tapahtumille. Yleensähän puhutaan ”kansanedustajan puhetilaisuuksista” tms. – En halua kuitenkaan olla näissä tapaamisissa ensi sijaisesti puhumassa, vaikka mieluusti kerron, mitä eduskunnassa on meneillään. Tärkeintä minulla on kuitenkin niissä saamani palaute. Lapin ihmisiltä olen yleensä saanut parhaat ideat eduskuntatyöhöni. Kritiikkiäkin otan mielellään vastaan, kunhan se on asiallista. Nämä kohtaamiset lappilaisten kanssa antavat minulle voimaa jatkaa työssäni.

Ehkä näissä tilaisuuksissani kyse olisi lähinnä perinteisistä Maalaisliitto-Keskustan tupailloista, joissa keskusteltiin ja tingattiinkin tarvittaessa. Nimi vain ei helposti sovellu tilaisuuteen, jota ei aina pidetä illalla eikä välttämättä kenenkään kotona.

Eilen oli sitten kuukauden tauon jälkeen lähdettävä Helsinkiin, kun eduskunnassa pidettiin juhlallinen presidentin virkaanastujaistilaisuus. Vakava ja arvokas tilaisuus, kuten kuuluukin. Presidentinvaaleissa erilaiset mielipiteet kohtasivat ja käytiin reilu kilpa. Nyt kun vaalit on käyty, on presidenttiä kuitenkin tuettava, olimmepa olleet vaaleissa kenen takana tahansa. Valtionpäämiehen menestyminen työssään on myös koko kansakunnan menestymistä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: istuntotauko, presidentti, tupailta

Vuotoksen hautajaiset

Torstai 1.2.2018 klo 14:33

Valtioneuvosto teki tänään päätöksen, joka estää maakuntakaavaan esitetyn Vuotoksen/Kemihaaran tekoaltaan rakentamisen Itä-Lappiin. 

Olen iloinen, että tämä Vuotoksen altaan rakentamista koskeva vääntö saadaan vihdoinkin päätökseen. Olen ollut tämän asian kanssa tekemisissä koko 50 vuoden ikäni, sillä vuonna 1967 alettiin tekemään Soklia, Vuotosta ja minua. Vuotos on aina aiheuttanut kärhämää ja vaikeuttanut alueen muuta kehittämistä. Mitä kaikkea olisikaan Itä-Lapin alueella voitu tehdä niillä voimavaroilla, jotka tähän on turhaan käytetty?

Olen juristina sanonut jo pitkään, että tämä Vuotos-keskustelu on jo turhaa, mutta tämäkin näytelmä piti nähdä. Nyt on aika keskittyä yhdessä alueen elinkeinoelämän ja Lapin energiatuotannon uudenlaiseen kehittämiseen.

Haastankin nyt eri toimijat tekemään yhdessä töitä, jotta saamme Lappiin uudenlaista hajautettua energiatuotantoa. Tuulivoima ei ole ratkaisuesitykseni. Suomessa on paljon tutkimusta uusista tuotantomalleista ja lisäksi Lapissa on todella runsaat raaka-ainemahdollisuudet.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuotos, Kemihaaran allas, tekojärvet

Syntymäpäiväpuhe

Keskiviikko 3.1.2018 klo 11:56

29.12.2017 Sodankylässä 50-vuotisjuhlillani pitämäni puhe:

Olen koko ikäni kierrellyt paljon Lappia ja siinä on saanut kaikenlaista oppia ja kokemusta mukaansa.

Kiertelyni on lähtenyt liikkeelle täältä Sodankylästä.

Minulla on aina ollut todella huono nimimuisti ja tässä kansanedustaja ollessani tapasin täällä SODANKYLÄSSÄ eläkeläisten kuntoilutapahtumassa naisen, jonka olen tuntenut varmasti aivan lapsesta lähtien. Jouduin nolona tunnustamaan, etten muista nimeä, niin siihen tämä nainen sanoi minulle: EI SE HAITTAA VAIKKET MUISTA MEIDÄN NIMIÄ, KOHAN MUISTAT ASIAT. Ja asiat minä olen aina muistanut hyvin ja asioitahan minä olen hoitamassa enkä nimiä.

KEMIJÄRVELLÄ järjestettiin vuonna 1982 suunnistuksen SM kisat. olin voittanut sarjassa T 12v sinä kesänä lähes kaikki kisat ja olin mielestäni maailman paras.  Lähdin kisoihin voittamaan, olinhan niin hyvä. Eka rastille oli matkaa 150 m.--- Vanhempi mies opasti minut pois metsästä 3 kilometrin päästä. Itkin katkerasti. Silloin sain nöyrtyä ja oppia, että kaikki pitää hoitaa alusta loppuun asti huolella ja sitten vasta tulee tulos.

INARIN porokuninkuuskisoihin oli nuorena aivan pakko päästä. Heitin siellä aina suopunkia. Nuorena minun piti olla aina paras ja voittaa kaikki kisat. Inarissa parhaaksi sijaksi jäi tosin hopea. Nyt olen oppinut, että tärkeintä on osallistuminen ja olenkin osallistunut lähes kaikenlaisiin kisoihin ja ei minua tartte paljoa houkata, niin osallistun melkein kisaan kuin kisaan. Voin jo nauraakin itselleni ja onnitella reilusti voittajaa.

Sain PELKOSENNIEMELÄISEN Arvolan suvun sukututkimuksen käsiini vuonna 1985. Innostuin silloin sukututkimuksesta todella paljon ja sen seurauksena olenkin viettänyt aikaani kirkon kirjojen parissa ja selvittänyt todella paljon sukujani. Sen ansiosta pääsin kiinni lappalaisiin sukuihini jo 80-luvulla ja työ jatkuu.

KITTILÄssä pidetään ensi kesänä metsälappalaispäivät.  Tavoitteemme on, että tämän avulla saamme ihmisille tietoa yhä elävästä kulttuuristamme. Pidetään päällämme sukujemme vaatteita ja harjoitetaan perintönä saamiamme elinkeinoja.

Lasten myötä on SALLA ja Sallan karhujen toiminta tullut osaksi elämää. Sallatunturi on perheiden paikka. Siellä viimeistään olen saanut oppia, että osallistutaan Suomen suurimpiin säästötalkoisiin ja liikutaan.

KEMINMAASSA osallistuin kerran metsätaidon piirinmestaruuskisoihin. Siellä sain tajuta kuinka paljon hoidettu metsä voi kasvaa vuodessa. Kisan kohteen kasvu oli reilusti yli 20 m3 vuodessa, kun näillä kairoilla jo 3 m3/v on hyvä.

Kävin tutustumassa KEMIN käräjäoikeuden toimintaan suorittaessani tuomariharjoittelua eli auskultointia. Päivä käräjillä kuuntelemassa alueen huumeongelmia sai minut miettimään. Emme eläkään kehdossa vaan maailman arki on tullut luoksemme.

RANUA oli aikoinaan aktiivinen suunnistuspitäjä ja siellä järjestettiin lapsille harjoitusleirejä. Iltasella ajelimme pyörällä kylän raitilla toisia kyydittäen ja tietysti paikalla oli poliiseja. Ja saivat luettua minullekin lakia kahdesti, että ei saa kyydittää.

SIMON lohiasioihin olen päässyt perehtymään paremmin kalatalouden keskusliiton puheenjohtajuuden myötä. Minut tunnetaan työstäni karhujen, susien ja ahmojen kantojen rajoittamisesta, mutta nyt olen laajentanut petokeskustelun myös hylkeisiin ja harmaanorppaan, joiden määrä on kasvanut todella paljon ja niistä on muodostunut lohien pahin vihollinen.

PELLOSSA olen päässyt ekakerran tutustumaan kuhaan, sillä eihän niitä ole meidän järvissämme. Miekojärvellä sain myös eka kerran kokemuksen talvisesta rysäpyynnistä.

POSIOLLA muikkumarkkinoilla pääsin osallistumaan muikunperkkauskisaan. Olen pitänyt itseäni ihan hyvänä muikun puhkojana, mutta näemmä ammattilaiset ovat ammattilaisia ja he puhkovat muikkuja silmät sidottunakin monta kertaa nopeammin kuin minä.

Partiolaisena olen saanut kiertää partiotaitokisoja eri puolilla Lappia. YLITORNION Aavasaksa tuli minulle tutuksi tehtävästä, jossa sain perehtyä kolmiomittaukseen.

MUONION Harriniva on jäänyt mieleeni 80-luvulta puujaloista. Minusta se on hyvä esimerkki siitä, että matkailijoille ei tarvitse olla välttämättä mitään ihmeellistä uutta. Onkin ollut nyt mahtavaa seurata Muonion ja koko Lapin matkailun huimaa kehitystä. Kunhan vain osaisin olla apuna.

KOLARISSA ihailen ystäväni Raatiniemen Kaukon Woodjevel yritystä. Kauko on saanut määrämittakaavaiseen tuotantoon lappilaisista raaka-aineista tehtävät käsityötuotteet. Tuotteet ovat hyviä ja edullisia.

TORNIOSSA  Outokummun tehtaalla sen sijaan olen saanut todeta, että kyllä Lapissakin eli kaukana kaikesta voi olla maailman huippuluokan kannattavaa teollisuutta.

TERVOLA on ollut minulle aina maatalouden esimerkkipitäjä. Jo 4H-kerholaisena ihailin pitäjän elämää ja olen saanut koko ikäni katsoa sieltä esimerkkejä.

Ajan autolla todella paljon ja matkalla on sattunut vaikka mitä. Vaalikiertueella ajoin helmikuussa yöllä kovassa pakkasessa Karigasniemestä kohti ENONTEKIÖTÄ. Autoni alkoi näyttää varoitusvaloja Norjan tuntureilla ja pääsin kuin pääsinkin Kautokeinoon. Kun ensimmäinen ihminen oli jalkeilla, niin sain autoni siirretyksi pihalle ja pääsin taksilla Hettaan. Ehdin aamun vaalipaneeliin enkä kertonut koko päivänä asiasta muille kuin vakuutusyhtiölle.

Politiikan teko ja reissaaminen ei ole aina helppoa ja kivaa. UTSJOELTA lähdin viimeksi elokuussa ja kunnan rajalla minun teki mieli aukaista ikkuna, sylkäistä ja sanoa, etten tule enää ikinä.  Ei pidä sanoa ettei ikinä. Marraskuussa oli jo savu laskeutunut ja kiersimme utsjokelaisten kanssa tapaamassa ministereitä ja Metsähallituksen johtoa.

Tulin 2010 junalla Helsingistä ja istuimme porukalla ravintolavaunussa. Siinä oli vieressämme vahvassa humalassa oleva ROVANIEMELÄINEN vanhempi mies. Puhuin hänen kanssaan. Joku tunsi hänet ja kertoi hänen olevan viinaan menevä vasemmistolainen. Vuotta myöhemmin ollessani jo kansanedustana mies soitti minulle ja kertoi tarinansa. Hän oli jäänyt leskeksi, kun rattijuoppo oli ajanut hänen vaimonsa päälle. Olin arvostanut häntä hänen vaikeana aikanaan. Hän sanoi pysyvänsä vasemmistolaisena, mutta kuitenkin on hän tehnyt minulle vaalityötä. Jokainen ihminen on tärkeä jo ihmisenä.

SAVUKOSKELLA olen elänyt vuodesta 1989. Ensimmäisen lapseni neljästä sain 1994. Äitiydestä on kirjoittanut hyvin Riitta Pollari:

Äitiys kehittää ainakin kaaoksensietokykyä, joka on esimiehelle tärkeä ominaisuus. Nainen joka yrittää olla kaikessa täydellinen, ei voi olla hyvä johtaja. Ihmisestä voi tulla hyvä johtaja vasta kun hän hyväksyy kaaoksen ja epätäydellisyyden.

Moni on kysynyt, että miten sinä ehdit? Vastaan, että vuorokaudessa on 25 tuntia. Kalenteri voi olla täynnä, mutta aina on aikaa sille mitä haluat tehdä. Eli vuorokaudessa on 25 tuntia.

Kommentoi kirjoitusta.

Viiskymppinen akka

Lauantai 23.12.2017 klo 9:04

Katson peiliin - enkä oo, nuo muutamat harmaat hiukset ja rypyt silmäkulmissa ovat vain ilon pilkettä. Mutta jos pikkuveli täyttää 50 reilun vuoden päästä, niin pakko uskoa ja tunnustaa.

Sanovat, että viiskymppisenä on nainen parhaassa iässä. Lapset jo isoja, työkokemusta takana. Nähnyt jo ihmisiäkin, kokenut aika montaa myrskyäkin ja on uitettu monessa jängässäkin. Juoksukunto ei ole enää niin kuin nuorena, mutta kyllä näillä tassuilla vielä montaa miestäkin saa taakseen jäämään.

Politiikassaan ei ole enää mikään tyttäräisenä puhuteltava, mutta silti edessä on vielä paljon uutta opittavaa ja koettavaa. Joten ei muuta kuin itseä niskasta kiinni vaan. Ylös, ulos ja lenkille. Jokainen askel, minkä otamme, on askel itsellemme ja omalle hyvin voinnille. Ja kun itse on kunnossa, niin silloin jaksaa välittää muistakin ja pitää huolta muidenkin asioista. Elikkä osallistutaan Suomen suurimpiin säästötalkoisiin ja liikutaan.

Miten sinä jaksat ja kerkiät? Ensinnäkin tähän ikään mennessä on jo oppinut, että vuorokaudessa on 25 tuntia. Kalenteri voi olla aivan täynnä, mutta aina on aikaa sille mitä todella haluaa tehdä. Eli vuorokaudessa on 25 tuntia.

Toiseksi alkaa jo oppia, että en minä taida olla niin tärkeä, että minun pitää olla joka paikassa. Itselle saa olla armollinenkin.  Ja katsos vain, muutkin osaavat, joten minun ei ole pakko tehdä kaikkea itse, kunhan tulee paikalle ja tekee sen mitä lupaa.

Pitää osata nauraa itselle.

Olen ottanut hoidettavakseni minulle läheisiä ja lappilaisille tärkeitä herkkiä asioita kuten  kalastus, lohi, energia, metsästys, porotalous, saamelaisuus/lappalaisuus, metsä, maatalous ja posti. Minua on kyllä moneen otteeseen varoitettu, että pysy kaukana näistä vaikeista asioista, niistä ei saa kuin haukkuja. Mutta en voi, kun ne ovat meille tärkeitä asioita ja ne vaan on hoidettava ja keskusteltava.

Eihän se kivalta tunnu lukea itsestään kielteisiä kommentteja. Aluksi se tuntui todella pahalta, itkin peiton alla pahimmillaan politiikan urani alkuaikoina. Nyt olen jo oppinut, että eihän ihmiset sano niitä kielteisiä kommenttejaan minulle henkilönä. Ihmiset ovat eri mieltä asioista ja näiden erilaisten mielipiteiden ansiosta pääsemme parempaan lopputulokseen.

Politiikka on joukkuepeliä, yksin ei tehdä mitään. Johtajia tarvitaan, mutta johtajanakaan ei voi olla, jos kukaan ei tahdo olla joukoissasi. Vain porukalla saamme tuloksia aikaiseksi ja silloin on suuri taito osata kertoa muillekin selkokielellä mistä on kysymys.

Lappilaiset ovat minut tähän kasvattaneet. Toivon, että  ikä opettaa minua lisää ja osaisin toimia entistä paremmin Lappimme eteen. Tämän kunniaksi juhlitaan yhdessä 50-v päiviäni Sodankylässä ammatti-instituutissa pe 29.12-17 klo 16->.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: syntymäpäivät, 50-vuotisjuhla

Suomi 100

Keskiviikko 6.12.2017 klo 18:04

On etuoikeus saada toimia kansanedustajana Suomen 100-vuotisjuhlapäivänä. Sain osallistua eilen eduskunnan 100-vuotisjuhlaistuntoon, mikä oli arvokas ja historiallinen hetki. Demokratiassa valta on vain lainassa kansalta. On jatkuvasti pidettävä nöyrästi mielessä se, kuka on vallan meille antanut.
 
Monenlaisia tapahtumia sisältänyt Suomi 100 -juhlavuosi huipentuu Suomen itsenäisyyspäivään. Suomen kansakunnan historia on tietysti paljon pidempi kuin nämä viimeiset sata vuotta, mutta itsenäisenä valtiona taipaleemme on kestänyt vuosisadan. Se sisältää neljä raskasta, veristä sotaa, lama-aikoja, köyhyyttä ja kurjuutta – mutta myös rauhan töitä, taloudellista kasvua, toisista välittämistä ja hyvinvoinnin rakentamista.
 
Maakuntalehti järjesti vastikään ”vuosisadan lappilainen” äänestyksen. Ihan hyvä asia. Mutta minulle tuli kuitenkin mieleen, että vuosisadan lappilaisia ovat kaikki lappilaiset. Vuosisadan suomalaisia ovat kaikki suomalaiset. Suomi 100 -juhlavuoden teema on ”Yhdessä”. Suomen menestystarina perustuu siihen, että kansalaiset ovat kokeneet isänmaansa yhteiseksi kodikseen, jonka hyväksi tehdään työtä. Ihmisten sitoutuminen yhteisiin arvoihin erilaisten ryhmärajojen ylitse on mahdollistanut Suomen selviämisen eheänä kansakuntana vaikeista koettelemuksista.
 
Suomen Marsalkan sanoin: ”Jos pysymme uskollisina itsellemme ja kaikissa kohtalon vaiheissa yksimielisesti ja järkkymättä pidämme kiinni niistä arvoista, jotka tähän päivään asti ovat olleet Suomen vapauden perustuksena -- isiltä peritystä uskosta, isänmaanrakkaudesta, päättäväisestä ja uhrivalmiista puolustustahdosta -- niin Suomen kansa voi lujasti luottavaisena katsoa tulevaisuuteen.”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsenäisyys, Suomi 100, itsenäisyyspäivä

Terveiden tilojen vuosikymmen

Keskiviikko 29.11.2017 klo 22:38

Suomalaisten rakennusten kosteus- ja homeongelmiin puuttuminen on koko kansakuntaa koskettava asia ongelmien laajuuden takia. Eduskunnassa on edellytetty jo vuosien ajan toimenpiteisiin ryhtymistä. Erilaisia hankkeita asian tiimoilta onkin tehty. Nyt syyskuussa 2017 pääministeri asetti hankeryhmän valmistelemaan Terveiden tilojen vuosikymmen -toimenpideohjelmaa, jonka päämääränä on sisäilmasta kärsivien auttaminen ja julkisten rakennusten sisäilmaongelmien ennaltaehkäisy.
 
Sisäilmaongelmien tärkeimmät syyt ovat kosteus- ja homevauriot sekä ilmanvaihtoon, lämpötilaan ja vetoisuuteen liittyvät ongelmat.
 
Pidän erittäin tärkeänä asian esille ottamista. Kysehän on siitä, että se koskettaa lähes kaikkia meitä tai sitten meidän lähipiirissämme olevia henkilöitä. Ongelmia on etenkin julkisissa rakennuksissa.
 
Esimerkiksi silloin, kun minä olin töissä kunnassa, niin joka ikinen vuosi vähintään viikon verran minulta oli ääni pois kokonaan — joku tykkäsi siitä — mutta nyt sitten henkilö, joka on sen jälkeen tullut siihen töihin, aivastelee koko ajan. Paljonko on olemassa näitä poissaolopäiviä, piileviä sairaslomatapauksia, jotka ovat tähän asiaan kuuluvia ongelmia? 
 
Terve asuminen, terveet koulut ja työpaikat ovat perusoikeuksia, ja meidän tulee saada puheet aiempaa paremmin kuitenkin teoiksi. Ympäristövaliokunnassa olemme ottaneet asioita tämän aihepiirin parissa hyvin esille, ja minä haluaisin erityisesti ottaa esille puurakentamisen. Koskaan ei puhuta riittävästi puurakentamisesta. Sillä moni sisäilmaongelma saataisiin korjatuksi.

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »