Yhteystiedot

Eeva Maria Maijala 050 512 0529 eeva-maria.maijala@eduskunta.fi

eduskunta-avustaja Janne Kaisanlahti (09) 432 4098

Uutiset

24.5.2017Maijala tyytyväinen postinjakelun turvaamiseen viisipäiväisenäLue lisää »7.4.2017Maijala vastustaa haaskakuvauksen laillistamista metsästyslaissaLue lisää »15.3.2017Maijala vaatii puuttumaan kiristyskirjeisiinLue lisää »

PÄÄPIIRTEITÄ EEVA-MARIAN ELÄMÄNVAIHEISTA


(Teksti vaalilehdessä olleen kirjoituksen pohjalta päivitettynä5.png.)

LAPSUUSVUOSISTA

Elettiin pimeintä kaamosaikaa joulukuussa 1967, keskellä talvea ja keskellä Lappia. Päivää ennen jouluaattoa, toivon juhlaa, syntyi Maijalan perheeseen viides lapsi. Tytär, joka ristittiin Eeva-Mariaksi. Lapsikatras karttui hänen jälkeensä vielä yhdellä, joten kaikkiaan pahnueeseen kuului kuusi perillistä.

Maijalat asuivat Orajärven maaseutukylässä. Elanto saatiin poroista, lampaista, metsästä ja myös pelloista, kun perunaa viljeltiin myyntiin saakka. Elettiin luonnosta, täytettiin käskyä viljellä ja varjella maata. Jo lapsuudessa poronhoitotyöt tulivat tutuiksi, Eeva-Maria on ollut havussa, vasanleikossa, erotuksissa ja nylkemässä. Kilpaporojakin on harjoitettu ja heitetty kilpaa suopunkia.

Kasvuympäristön lisäksi myös verenperimän puolesta Eeva-Mariaa ja hänen sisaruksiaan voi pitää todella pohjoisten kairojen kasvattina. Molempien vanhempien sukujuuria täytyy tutkia reilusti kolmattasataa vuotta taaksepäin, kunnes löytyy ensimmäinen esivanhempi historiallisen Lapin ja Lannan rajan eteläpuolelta. Isän tavoin äiti, Sodankylän Aikioita, polveutuu muinaisista metsälappalaisista.

Lapsuudenkodista Eeva-Maria sai perinnöksi vahvan maauskon. Maijalan pirtin maaseutuhenkinen elämänkatsomus juurtui kotitilan käytännön työssä. Kaikki lapset ovat päätyneet maaseutuammatteihin, kaikki ovat jääneet Lappiin, kaikilla on myös nykymittapuun mukaan suuret perheet ja kaikki ovat enemmän tai vähemmän osallistuneet leipätyönsä lisäksi yhteiskunnallisiin toimiin. Usein meidän suomalaisten suusta kuultu tokaisu – ”ei se kannata” – kuului niihin lauseisiin, joita Maijalan perheen isä ja äiti kehottivat lapsiaan karttamaan.

Maauskon lisäksi lapsuuskodin perintönä syntyi myös toinen usko, kristinusko, jonka näköala ulottuu arjen kiireistä iankaikkisuuden rajan yli. Pyhäkoulut, seurakunnan kerhot ja pirttiseurat kuuluivat jo pienen Eeva-Marian ohjelmaan.

ISÄN TYTTÖ

Esikuvanaan niin yksityisessä kuin julkisessa toiminnassaan Eeva-Maria Maijala pitää isäänsä, nyt jo edesmennyttä Aimo Maijalaa. Pienenä tyttönä hän kuunteli kotonaan, kuinka isä puhui yhteiskunnan kehittämisestä. Sieltä syttyi se palava into ja halu taistella yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksia vastaan – köyhien, sorrettujen, lyötyjen ja poljettujen puolesta.

Kerttu Saalasti, opetusneuvos ja Maalaisliiton mahtava ministeri, kirjoitti lapsuuskotinsa arvoja muistellen: ”Ja siunattu on se talonpoikaiskasvatuksen maahenkinen perintö, että on kasvatettu velallisuuteen edellispolvien työn edessä ja tulevia sukupolvia ajatellen, sillä se henki on raivaajakansan elämän asenne ja se on vienyt kehitystä eteenpäin.” Kerttu Saalastin isä oli presidentti Kyösti Kallio, Suomen suurimmaksi talonpojaksi kutsuttu. Samoilla sanoilla voisi Eeva-Maria, lappilaisen talonpojan tytär, omaa arvopohjaansa kuvata.

10.png

Kotitilan töiden lisäksi Eeva-Marian isän elämäntyöhön kuului julkinen toiminta, työskentely maaseudun ja varsinkin porotalouden toimintaedellytysten puolesta. Isän arvojärjestys oli kohdallaan. Hän ei monista riennoistaan huolimatta ollut aina menossa, hänellä oli aikaa lapsille. Kuten Eeva-Maria nyt lämmöllä muistelee – rahaa isällä ei juuri ollut, mutta aikaa hänellä oli. Isä kuljetti lapsia myös harrastuksiin, joista tärkein lienee koko perheen suosima kilpasuunnistus. Seitsenkymmenluvulla ei ollut kovin yleistä, että lapsia olisi kuljetettu harrastuksiin pitkien matkojen päähän, mutta Aimo Maijala kyyditsi nuoret urheilijat säännöllisesti eri puolille Sodankylää ja takaisin. Pakettiauto oli täynnä lapsia, niin omia kuin muiden kyläläisten.

KOULUA JA HARRASTUKSIA

Eeva-Marian koulutie alkoi oman kotikylän kyläkoulusta vuonna 1974. Siitä käynnistyi Eeva-Marian elämänikäinen opiskelu. Hän huomasi varhain, että oli iloista oppia ja sitten osata. Orajärveläiset oppivat tuntemaan Eeva-Marian kirja kädessä juoksevana tyttönä. Kilpasuunnistajana hänen täytyi osata juosta ja lukea karttaa yhtä aikaa. Tätä Eeva-Maria harjoitteli tekemällä pitkiä juoksulenkkejä korvaten maastokartan koulukirjalla. Läksyjä ei luettu kotona, vaan juosten. Aina täysillä eteenpäin. Kunnon ylläpito sekä terveet ja raittiit elämäntavat juontavat juurensa jo noilta päiviltä.

Urheiluharrastus poiki kolme kertkese4_2010_karhu_08022011_poro_124.jpgaa Suomen mestaruuden erävaelluksen SM-kisojen naisten sarjassa. Kisat kestivät kerrallaan kolme vuorokautta, ne voitettiin kestävyysurheilijan sitkeydellä. Yläasteiässä harrastusten joukkoon tuli vielä partio, joka on vienyt Eeva-Marian kilpailuihin ja leireihin ympäri maata. Nykyään hän toimii Savukoskella lippukunnanjohtajana. Ja toki mukaan tuli nuoruusvuosina myös poliittiset riennot, ensin Vesaisten, sitten Sodankylän Keskustanuorten parissa, vaikka aktiivisemmin puoluepolitikkaan Eeva-Maria tuli mukaan vasta paljon myöhemmin.

Vuonna 1986 Eeva-Maria kirjoitti ylioppilaaksi. Lukion päästötodistuksen keskiarvo oli 9,6 ja äidinkielestä, reaalista sekä pitkästä matematiikasta rapsahti laudatur. Monet odottivat tällaisen tytön pyrkivän yliopistoon ja akateemiselle uralle. Mutta halu työskennellä peruselinkeinojen parissa ja tehdä käytäntöä teorian sijasta vei hänet maatalousopistoon Muhokselle ja sieltä erikoistumisjaksolle Mustialaan. Aimo Maijala, niin maanviljelijä kuin olikin, oli puolestaan vakuuttunut, että juridinen ura olisi tyttärelle sopiva ja antaisi sitä paitsi hyvät valmiuden toimintaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta. ”Meiän Mari menee vielä oikeustieteelliseen”, Aimo Maijala kommentoi tyttärensä tulevaisuutta, ja näin todella kerran tapahtuikin, vaikka isän ei suotukaan nähdä sitä päivää enää maisin silmin.

Eduskuntavaaleissa keväällä 1987 Maijalan perheen isä asetettiin ehdokkaaksi. ”Täytyyhän minun lähteä ehdokkaaksi ennen kuin tuo tyvär kerkiää edelle”, Aimo Maijala vitsaili. Maaseutuväen ja poromiesten esitaistelijalle löytyi vahvaa tukea omista viiteryhmistä, mutta läpimenoon se ei riittänyt. Eeva-Maria on arvellut myöhemmin, että varsinainen kampanjoinnin rakentaminen ja verkostojen luominen epäonnistui. Aimo Maijalan vaikuttamistyö jatkui silti, näkyvyyttä ja kaikupohjaa äänelle oli tullut vaalien myötä. Työ katkesi kuitenkin pian inhimillisesti katsottuna liian varhaiseen poismenoon vaikean sairauden jälkeen. Menetys oli raskas. Eeva-Maria on kuitenkin iloinen, että kukin lapsista on voinut omalla panoksellaan kirjoittaa jatkoa isän elämäntyöhön.

linnan_juhlat.jpgEMÄNNÄKSI SAVUKOSKELLE

Valmistuttuaan agrologiksi Eeva-Maria valittiin Savukosken kuntaan maaseutu/ympäristösihteeriksi. Sittemmin hän on toiminut myös elinkeinoasiamies-kunnansihteerinä samassa kunnassa. Kotipaikan valinta ratkesi puolison valinnan perusteella. Riiustelu Jarin kanssa oli alkanut jo 15-vuotiaana, elämänkumppanuus on kestänyt. He asuvat Jarin suvun kotipaikassa, Savukosken Nousun kylässä. Vuosien myötä heille on syntynyt neljä lasta, joista vanhin on nyt lukiossa ja nuorin 9-vuotias. Toista vuotta sitten edesmennyt appiukko, sotainvalidi, kuului perheeseen ja muodostui lapsille läheiseksi. Perhearvot elettiin todeksi. Vanhusten kunnioittaminen ja sukupolvien välinen kanssakäyminen kuuluvat Eeva-Marian maailmankuvan ytimeen.

Eeva-Marian koti on poro- ja lammastila, paljossa samanlainen kuin lapsuudenkotikin. Oma elinkeino nousi joitakin vuosia sitten julkisen huomion kohteeksi, kun laitumelle hyökänneet karhut tappoivat suuren osan Eeva-Marian ja Jarin lammaskarjasta.  Ensimmäiset petovahingot tapahtuivat heinäkuussa 2008. Tätä tapausta ei miesmuistiin Savukoskella ollut joutunut petojen tappamaksi yhtään lammasta. Poronomistajina tietysti myös petojen porotaloudelle aiheuttamat vahingot ovat koetelleet. Eeva-Marian osaksi tuli antaa kasvot Suomen vihreälle petopolitiikalle, jolla maaseudun ihmisten elinkeinot ovat uhattuna.

Eeva-Marian työuralle on mahtunut myös työ Itä-Lapin kehittämisprojektin projektityöntekijänä ja projektipäällikkönä. Tämä ajoittuu ajanjaksoon, jolloin Suomi liittyi Euroopan Unioniin. Ministeriön kanssa hiottiin EU-ajan projektimaailmaa, joka oli tuolloin kovasti uutta suomalaisessa työntekokulttuurissa. Erityisesti maataloushallinnon EU-kuviot ovat tulleet Eeva-Marialle tutuksi. Kun Suomi siirtyi EU-aikaan, tuntui se hypyltä suureen tuntemattomaan. Edelleen Eeva-Maria on sitä mieltä, että maalaisjärki on puuttunut unionin kokonaisuuden rakentamisesta.

LAKITUPAAN JA EDUSKUNTAAN

Vuonna 1999 Eeva-Maria hakeutui avoimeen yliopistoon oikeustieteen kursseille. Ensimmäisellä finanssioikeuden luennolla hän tiesi tulleensa oikean alan pariin. Oikeustiede tuntui niin käytännönläheiseltä, tavallisten ihmisten jokapäiväisestä elämästä kertovalta. Pykälien takaa löytyi ihminen. Lapin Yliopiston varsinaiseksi opiskelijaksi hänet valittiin vuonna 2000 ja viisi vuotta myöhemmin hän valmistui oikeustieteen maisteriksi. Perheen ja maatilan hoidon ohella opiskelut valmistuivat normaalissa ajassa. Vuosina 2007–08 Eeva-Maria auskultoi Kemijärven käräjäoikeudessa. "Nuo vuodet avasivat silmiä yhteiskunnan varjopuolille. Käräjäsalissa näki asioita, joita ei olisi voinut kuvitella olevan olemassakaan. Silloin opin, että tämä yhteiskunta tarvitsee hirvittävästi apua", Eeva-Maria on todennut.

kese4_2010_karhu_08022011_poro_159.jpgTyöurallaan Eeva-Maria on tullut tunnetuksi erityisesti Lapin luonnontuotealan uranuurtajana. Maaseudun kehittäminen on hänelle jatkuvaa alkutuotannon monipuolistamista ja työtä, ei vain peruselinkeinojen parissa työskentelevien, vaan kaikkien alueella elävien ihmisten elinolosuhteiden puolesta. Tähän nivoutuvat hyvin metsäalan kysymykset, joiden asiantuntijana Eeva-Mariaa pidetään. Ja oikeudenmukaisuuden puolesta työskentelevä lakinainen herätti tietysti luottamusta myös juridisella osaamisellaan. Ei ole siis ihme, että häntä pyydettiin mukaan eduskuntavaaleihin jo useita kertoja. Itse hän kuitenkin teki selväksi jo nuorena, että ehdokkuus tähän tärkeään tehtävään on mahdollista hänelle vasta sitten, kun koulut on käyty, elämänkokemusta kertynyt riittävästi ja kun lapset ovat tarpeeksi varttuneet.

Viimein vuoden 2011 vaaleihin tultaessa Eeva-Maria katsoi näiden edellytysten täyttyneen.

Vaalilehdessä vedottiin: "Eeva-Maria Maijala on käytettävissä palvelemaan kotimaakuntaansa sillä paikalla, jonka lappilaiset hänelle vaaleissa ovat valmiita antamaan. Välitön luonne ja hersyvä nauru ovat pysyneet, mutta vuodet ovat tuoneet syvyyttä, koulusivistys tietoa ja elämänkokemus taitoa. Vaalikuvassa Eeva-Maria esiintyy talikko toisessa ja lakikirja toisessa kädessä. Näillä työkaluilla – maanläheisellä käytännön kokemuksella ja korkean koulutuspohjan tuomalla osaamisella – Eeva-Maria on lähdössä eduskuntaan rakentamaan parempaa Lappia, jos äänestäjät niin tahtovat."

Eduskuntavaaleissa 2011 Eeva-Maria sai 4692 ääntä ja tuli valituksi kansanedustajaksi Lapista Keskustan listan ääniharavana. Tämä oli monelle yllätys, sillä hän tuli valituksi lähes täysin vailla aiempaa puoluepoliittista kokemusta eikä hänen nimeään pidetty aluksi julkisuudessa arveltujen läpimenijöiden joukossa. Ensimmäisellä kaudellaan Eeva-Maria kuului eduskunnassa ympäristövaliokuntaan sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan. Hän on myös yksi Suomen edustajista Pohjoismaiden Neuvoston valtuuskunnan jäsen. Hän on toiminut myös Lapin Keskustanaisten puheenjohtajana, Keskustan Lapin piirin varapuheenjohtajana sekä Keskustan puoluehallituksen jäsenenä. Eeva-Maria käytti Keskustan edustajista kolmanneksi eniten puheenvuoroja ensimmäisellä kaudellaan, Mauri Pekkarisen ja ryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikaisen jälkeen.

Kansanedustajana Eeva-Maria on halunnut liikkua aktiivisesti ympäri Lappia myös vaalien välillä. Parhaat eväät eduskuntareppuunsa hän kertoo saaneensa tapaamisissa lappilaisten ihmisten kanssa. Eeva-Marialle on tärkeää, ettei keskustelutilaisuuksia ja muita tapahtumia järjestetä vain kuntakeskuksissa, vaan jalkaudutaan myös maaseutukyliin.

Päivää ennen vaalistarttia helmikuussa 2015 Eeva-Maria sai aivoinfarktin ilman ennakko-oireita. Se pysäytti hänet ja hänen kannattajansa. Kilpaurheiljan yleiskunnolla toipuminen tapahtui nopeasti ja Eeva-Maria pääsi vielä vaalikentille. Vaikka kampanja-aika supistui puoleen, tiesivät äänestäjät Eeva-Marian tekemän työn ja luottivat häneen. Eeva-Maria sai 5515 ääntä. Äänimäärä kasvoi siis 823 äänellä. Eeva-Maria jatkaa työtään Lapin ja lappilaisten hyväksi.

img_1142.jpg

Eeva-Maria Sodankylässä koparakeittojuhlassa tapaamassa lappilaista väkeä helmikuussa 2015.